Viime viikko oli hiljainen viikko. Nyt on pääsiäisviikko. Pääsiäisviikkoa kutsutaan myös valkoiseksi viikoksi. Nimitys tulee joukkokasteiden ajalta. Kyläkunnittain ihmisiä oli kääntynyt. He saivat kasteen pääsiäisyönä. Sen jälkeen he kantoivat kastepukua eli albaa koko viikon aina lauantaihin asti. Kylän raiteilla liikkui lukuisia valkopukuisia. Tästä näkymästä on peräisin nimitys valkoinen viikko.
Pääsiäisviikon keskiviikon epistola on Pietarin helluntaisaarnasta. Helluntai oli juutalaisten suuri pyhä. Ihmisiä tuli eri puolilta maailmaa Jerusalemiin juhlaa viettämään. Liturgisia hetkipalveluksia vietettiin pitkin päivää. Yhdessä näistä Pietarin tehtävänä oli saarnata. Näissä yleensä liturgia laulettiin hepreaksi ja saarna pidettiin arameaksi.
Saarnassaan Pietari viittasi Jeesukseen, joka oli tapettu, mutta noussut kuolleista. Kansan johtajat olivat tuominneet Jeesuksen kuolemaan, mutta kuolema ei ollut Jeesusta voittanut. Opetuslapset olivat kohdanneet Jeesuksen elämään nousseena. Kuolema oli voitettu. Opetuslapset saattoivat esiintyä Jeesuksen voiton todistajina täydessä voimassa, ylösnousemuksen voimassa, Pyhän Hengen voimassa.
Muistamme tuon liturgian hyvin, koska silloin Pyhä Henki laskeutui tulisina kielinä opetuslasten ylle. Kielillä puhuminen esiintyi selkokielisenä julistuksena jokaisen omalla äidinkielellä.
Juutalaisessa perinteessä kerrotaan muistakin samantapaisista ilmiöistä. Yleensä ne olivat tapahtuneet kolmannen tekstin lukemisen aikana.
Aluksi oli luettu Lakia eli Tooraa eli kappale Mooseksen kirjoista.
Sitten oli luettu Profeettoja eli Nevi’imiä, johon kuului mm. Joosuan ja Samuelin kirjat sekä monia muitakin Vanhan testamentin tekstejä.
Kolmas lukukappale oli Ketuvim eli Kirjoitukset, näihin kuuluivat mm. Psalmit, Ruutin ja Danielin, Aikakirjat jne.
Voimme olettaa että ensimmäisenä kristillisenä helluntaina tapahtunut Pyhän Hengen liekkien laskeutuminen tapahtui juuri Kirjoitusten lukemisen aikana, koska toisissa vastaavien tuli-ilmiöiden esiintyminen eli Shekinan eli Jumalan Hengen läsnäolo oli kuvattu Kirjoitusten lukemisen aikana tapahtuneeksi.
Tämän päivän eli pääsiäisviikon keskiviikon tekstit voi lukea osoitteessa:
http://evl.fi/Evkirja.nsf/ppFI?OpenPage&id=0046#Ivsk1
Teksti johon viittaat on yhtä sekasotkua alusta loppuun. Historiallisesti siinä ei ole mitään järkeä ja se vähäinenkin mitä joissain palasissa vilahtaa hukkuu vääriin kytköksiin.
Tuntuu kuin niiden logiikka on verrattavissa sellaiseen että väitettäisin J.L. Runeberg ja Edith Södergran olevan yksi ja sama kirjailija sen perusteella että J.L.R:n nimellä julkaistussa tuotannossa esiintyvät sanat ”Vårt land, vårt land, vårt forsterland” ja ES:n nimissä julkaistussa tuotannossa ”Landet som icke är”, minkä jälkeen todettaisiin, että maa -sana ”land, landet” esiintyy kummassakin, ja sitten tästä alettaisiin kivenkovaan väittämään näiden kahden taiteiljanimen tuotannon olleen yhden ja saman kirjailijan tuotantoa.
Järkevää tutkimusta juutalaissodan ajoilta esittää Pauli Huuhtasen teos Juutalaissota 66-74 jKr.
sodan syyt ja siihen osallistuneet ryhmät:
https://openlibrary.org/books/OL2638642M/Juutalaissota_66-74_jKr.
Tässä on historialliset lähteet otettu tosissaan eikä lähdetty haihattelemaan olemattomien perään, kun noissa tyhjän päälle sepitetyissä tarinoissa.
Olennaista ei tässä keskutelussa Matias ole se, mihin Kepler ja Galileo perustivat vaan miten heihin a’ priori. suhtauduttiin.
Ja lyhyesti, on melko omahyväistä olettaa että v a i n Raamatun konservatiivisilla tutkijoilla olisi käsitys siitä, mitä ikivanhat tekstit oikeasti sanovat’. Juri tästähän on kysmys,että olla erimieltä siitä, mitä ne ’oikeasti sanovat’. Tässä riidassa konservatiivit valitetavan yleisesti turvautuvat ad-hominem argumentaatioon omia haaveitaan puolustaessaan.
Muta emme enää etene, joten hyvää Valpurin juhlaa Matias.
Seppo
On kaksi täysin eri kysymyksenasettelua asettaa vastakkain vaihtoehdot konservatiivinen – edistyksellinen ja toisaalla päästä tutkimuksessa oikeisiin tai virheellisiin tuloksiin.
Otetaanpa vertailu shakkiin. Jos joku tekee virhesiirron niin hän ei voi puolustella virhettään sillä että hän sanoo pyrkineensä uudismielisiin siirtoihin vanhojen konservatiivisten siirtojen sijaan. Mutta jos joku haluaa tulla huippupelaajaksi niin hänen on aina pystyttävä tekemään uudistuksellisia siirtoja löytääkseen ratkaisuja joilla vastustaja voitetaan. Mutta näihin uudistuksellisiin siirtoihin ja pelitapoihin päästään vain tarkoin tutkimalla aikaisemmat kussakin tilanteessa pelatut tai teoriassa tutkitut tulokset.
Maailmanhistorian vahvimpiin kuulunut Bobby Fischeriä ei tahtomallakaan voinut luonnehtia konservatiiviseksi pelaajaksi, niin paljon hänen pelinsä edistivät shakin pelitapoja. Mutta kun hän pelasi maailman ehdottomaan huippuun kuulunutta Mark Taimanovia vastaan 6-0 voittosarjan, niin toisen pelin jälkeen Markku kysyi Bobilta että mistä tämä oli löytänyt erikoisen 12. siirtonsa. Fischer kertoi vastustajalleen että erään venäläisen shakkijulkaisun yhdestä alanootista hän sen oli ottanut. Venäläinen superhuippupelaaja saattoi todeta tuntevansa omien maanmiestensä luomia teorioita huonommin kuin hänen voittoisa vastustajansa. Tuosta teoriasta sitten Fischer kehitti oman voittoisan pelinsä.
Shakkipelissä sekä virhe että teoreettinen uutuus ovat poikkeamia konservatiivisesta eli aikaisempiin pitäytyvistä pelitavoista. Kuitenkin sekä niiden todellisuus että käytännön tulokset ovat toistensa vastakohtia. Pelin päätyttyä tulee selväksi kummasta poikkeamasta on kysymys.
Historian tutkimuksessa sen sijaan jotkut päivänselvät virheetkin saattavat kiertää asiaa tuntemattomien keskuudessa pitkäänkin ennen kuin asiaa tuntevien lausunnot pystyvät vakuuttamaan virheiden levittäjien käsitysten kummallisuuden. Usein nämä virheiden levittäjät käyttävät niinkin kummallisia leimoja kuin ”salataan totuutta”, ”kieltäydytään myöntämästä totuutta”, ”pitäydytään konservatiivisissa asemissa” jne., ikään kuin nuo virheet itsessään olisivat joitakin uuden rakentavan teorian luomisia.
Historiassa todella merkittävien teoreettisten uutuuksien luominen vaatii valtavasti tutkimista ja aikaisemman tutkimuksen tuntemista. Mikäli aikaisempaa tutkimusta ei tunneta niin tuloksena on oikosulkumaisia tuloksia. Näihin hätiköityjä ja virheellisiä kytköksiä tekeviä edustavat myös ne kirjailijat joihin olet vedonnut.
Valitettavasti noissakin teksteissä joihin olet vedonnut esiintyy niin monia virheitä, että niiden oikaisuun menisi aivan liian paljon sekä aikaa että tekstitilaa. Nimittäin valitettavasti toisinaan yhden rivin virheen asialliseen kumoamiseen tarvitaa kappaleen tai useammankin teksti jotta lukija ymmärtäisi menneen ajan ympäristön ja vasta sen käsitettyään voisi todeta kuinka virhe on samaa luokkaa kuin nyky-yhteiskunnassa väitää että Obama sama ihminen kuin Mao.
Niinpä en ole kokenut mielekkääksi ruveta lukemattomien oikaisujen tielle, vaan olen alkanut puhumaan yleisemmällä tasolla siitä miten virheet ovat syntyneet joko väärien lähteiden yhteen kytkemisestä, asiaan vaikuttavien lähteiden sivuun jättämisestä, esille nostettujen lähteiden väärin tulkitsemisesta tai muusta vastaavanlaisesta virheestä.
Vain yhtenä esimerkkinä historian mittasuhteiden vääristelystä otan esimerkin jossakin viittaamassasi tekstissä puhutun Pison suvun jäsenestä, joka Roomassa sotkeutui erääseen aikansa salahankkeeseen. Kun tuo ihminen sekotetaan juutalaissodasta tunnettuun Josefukseen, niin tekstin kirjoittaja ei näytä ymmärtävän ajan kulun merkitystä historian tutkimuksessa. Hän ei huomaa että juutalaissota alkoi jo ennen kuin tuosta roomalaisesta salahankkeesta oli vielä hajuakaan. Tämä vain yhtenä esimerkkinä niistä lukemattomista ja alkeellisista virheistä, joita noissa vilisee.
Pitkään kommenttisi vielä vähän: Pitkäikäisä virheitäå toistaqvat konservattiivitutkijat hekin ja varsin sinnikikäästi: alma on heille neitsyt vaika sana ei neitsyttåä merkitse jne.
elohjim käännetään yksiköksi siloinkin kun sen jäljessä oleva predikaatti on monikossa jne.
Edelleen jätetään kylmästi huomioimatta konservatiivisen dogman vaarantavat uudet löydökset ja milloinne on pakko huomioida ne harmonisoiidaan merkityksettömiksi. Muta pahinta on että itse tutkimusparadigmaan jäteään kiusallisiksi osoitautuneita osioita kokonan pois kuten juutalainen kabbala ja numerologia vaikka eism Ut kiistatta sitä sisältää: ”Kyllä me tiedämme etä Ut:ssa on numerologiaa, muta emme tutki sitä…”
Shakkiesimerkkis olist ehken suunnanut pojalleni,joka son 326:s Suomen shakkimestari tnesofi Einoi Leinon oluta nro. 1.
Shakkiesimerkkisi vain ontuu, koska konservatiivit pelaavat eksegeettistä shakkia omilla säännöillääni eli itse luomillaan pelilaudoilla,(paradigma) joista on ruutuja sensuroitu pois. (MM. mirhan ja aloen merkitykset ja käytöt haavalääkkeinä)
Lucius Calpurnius Piso nimitys kuluu monille Pisoille,myös hänelle joka eli Jeesuksen aikaan. Abelaire näyttää hyvin,miten esim. sana pistos (usko) voi olla pisojen kontruoima:
Piso nimeen on lisätty T ja kaksi S kirjainta eli T ja kaksoiskäärme eli therapeuttien merkki.
Parantamis-teema viitannee essealaisiin parantajiin (therapeutteihin), joista ruotsalaiset vapaamuurarit johtavat järjestönsä yhä tänään. Hiljattain vietimme Shakespearen kuoleman 400 vuotismuistoa. SH:n takana ollut tunsi salaisuuden, silllä Julius Ceasarissa viittaa essealaisiin myös roolinimi Flavius, sjoiden joukossa F lavius oli ollut. (Myöhemmin taistellutroomalaisten puolelle ja taistellut näiden joukoissa omiaan vastaan.) Hän oli puoliksi roomalaista, puoliksi juutalaista sukua. Näytelmänkin Flavius taistelee roomalaisen Brutuksen joukoissa.
Josefus Flavius on ollut esoteerisen perimätiedon mukaan – väittää siis tutkija Abelaire Reuchlin – tosiasiassa yksi juutalais-roomalainen ylimys Lucius Calpurnius Pisoista, ja väite saakin tukea Julius Ceasarista, sillä seuraavassa kohtauksessa nimi Calpurnia (Kornelius!!!) saa jatkokseen huudahduksen peace, ho:
Ceasar Calpurnia!
Casca Peace, ho! Ceasar speaks.
Kun näyttelijänä astun yleisön asemaan ja kuvittelen nämä repliikit lausuttuina, voin kuulla nimen Calpurnia Piso! Sana Peace on asetettu Folio 1623:ssa sopivasti Calpurnian jälkeen. Samoin oli Pisanio asetettu Cymbelinessä Corneliuksen yhteyteen. Tämä taso on voinut tulla lähteiden välityksellä tekstiin kirjailijan tietämättäkin; tällöin Piso-salaisuuden ovat tunteneet alkulähteitten kirjoittajat. Abelaire Reuchlinin mukaan Shakespeare on kuitenkin tuntenut salaisuuden, kuten myöhemmin mm. Arthur Conan Doyle ja Jonathan Swift. Gulliverin retkistä kuuluisa rovasti Swift ainakin oli mieltynyt sanaleikkeihin ja salakirjoituksiin, jotka usein perustuivat juuri sanojen vaihtoehtoisiin ääntämyksiin. Ja lukija saattaa jo aavistaa, että molemmat edellä mainitut olivat myös vapaamuurareita. Arthur Conan Doyle oli myös lääkäri.
Pisanio asetettu Cymbelinessä Corneliuksen yhteyteen
Unohdin avata tämän Pisanion eli pis-ani-o, missä ani = minä, siis minä piso…
Seppo
Valitettavasti minun mielestäni Abelaire Reuchlinin teoksen logiikka on niin sekavaa, rikkinäistä ja vailla pienintäkään historian kulkuun järkevästi kuuluvaa tapahtumien kulkuun itsestään selvästi kuuluvaa johdonmukaisuutta, että pidän sitä täysin hölynpölynä.
En voi mitenkään käsittää että kukaan itseään järkevänä pitävä ja historiaa tunteva ihminen voisi antaa hänen sekoiluilleen mitään arvoa.
Virheet eivät muutu oikeaksi sillä että virheistä huomauttavia yritetään nimitellä milloin milläkin leimalla.
Shakespearen Cymbelinen takana ollut sir Francis Bacon näyttää ollen Abelairen kanssa paljolti samaa mieltä. Eivät nuo antamani esimerkki-kryptat mitään sattumia ole.
Esimerkiksi tunnemme Josefuksen elämänhistorian yksityiskohdat niin hyvin, ettei siihen mitenkään voi sijoittaa sellaisia sivujuonteita, joita esiintyy Pison suvun jäsenten elämässä.
Näiden kahden elämäntilanteen keskenään sotkeminen on yhtä mieletöntä kuin väittää että Somalian entisen diktaattorin Siad Barren ja hänen sukulaistensa Keniassa ja Tansaniassa elämänvaiheet sekotettaisiin Englannin kuningatar Viktorian elämään ja hänen sukupuuhunsa. Näiden kahden, itä-afrikkalaisen ja eurooppalaisen ylimyssuvun, tapahtumat eivät ole yhden ja ainoan suvun asioita vaan kahden eri suvun kohtaloita, joita yhdistävät ainoastaan brittiläisen imperiumin Kenian ja Tansanian miehityksen kohtalot.
Sille joka tuntee sekä juutalaisten että muinaisen Rooman historian tapahtumat Abelaire Reuchlinin teoriat ovat tasan tarkkaan tämän kokoluokan mokia.
Et nyt huomaa Matias,että Josefuksen elämäntarinaa on mahdollisesti manipuloitu ja se on osin fiktiivinen. Abelaire selittää aasian hyvin.
Seppo
Abelairen teoria itsessään on täyttä fiktiota, jolta puuttuu kaikki rehellinen kosketuskohta mihinkään todelliseen historialliseen realiteettiin. Omista unelmista otettuja palasten yhdistelyjä vailla mitään historian kulun logiikkaa.
Voimme seurata Josefuksen sukuhistoriaa merkittävästi taaksepäin aina makkabealaisaikakaudelle asti.
Toisaalta isän puolelta sukujuuret menevät Simon Psellukseen, Σίμων ὁ Ψελλός, Jerusalemissa toisella vuosisadalla ennen Kristusta eläneeseen pappiin.
Toisaalla äidin puolelta juuret menevät hasmonealaisten hallitsijasukuun, jonka ensimmäinen hallitsija vuosina 140–135 e.Kr. oli Simon Makkabealainen.