Demokraatin päätoimittaja Mikko Salmella on pappina kompetenssia käsitellä kuolemaa ja ns. perimmäisiä kysymyksiä viisaasti, lämminhenkisesti ja kuitenkin kaunistelematta. Aiheeseen vähemmän vihkiytyneille Terhokodin maine kuoleman tyyssijana saattaa tuntua yksinomaan ahdistavalta: Sieltä ei enää palata elävien kirjoihin. Siellä odotetaan vain Noutajaa.
Mikon teksti on niin karhean kaunis ja liikuttava, että todella soisin aiheesta keskusteltavan myös Kotimaa24:n blogipalstalla. Marssijärjestys voisi olla sellainen, että lukija tutustuisi ensin kokonaisuudessaan Salmen kirjoitukseen, joka löytyy tämän bloggauksen lopusta linkkinä. Lukija huomaa, että olen lyhentänyt juttua niiltä osin kuin se sivuaa politiikkaa. Näin pysymme paremmin tässä tärkeässä aiheessa. Ruttopuiston rovasti (RR) tahtoo tapansa mukaan kommentoida vähän joka välissä…
* * * * * * * * * *
Terhokodin käytävillä on hiljaista. Oleskeluhuoneen Biedermeier-kalusto henkii arvokkuutta ja rauhaa. Vastaan tulee riisuttuja ihmisiä, joiden elämä on epilogia vaille valmis. Mietin, miten tärkeää jokaisen elämässä kiinni olevan olisi vierailla täällä edes hetken. Seurustella oman kuoleman kanssa ja taas jatkaa elämää.
RR: Vääjäämättömän kuoleman edessä moni aiemmin tärkeä asia menettää merkityksensä, elämä yksinkertaistuu, kun ei enää ole voimia ja kenties mielenkiintoakaan siihen, mitä ennen oli. Tietoisuus elämän rajallisuudesta tuntuu ahdistavalta, mutta siihen on vain suostuttava, että lähtö voi tulla millä hetkellä hyvänsä.
Alusta alkaen elämä on luopumista. Välillä voimme kyllä matkamme varrella hetken uhota kuin sadun keisari uusista vaatteistaan, vaikka hänellä ei niitä edes ollut. Kun lapsi sanoi hänelle totuuden, hän vain jatkoi showtaan, sitä koreiluaan, ikään kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan, vaikka tajusikin esiintyvänsä alaistensa edessä alusvaatteisillaan.
Vähä vähältä me joudumme luopumaan kaikesta, työstämme, harrastuksistamme, ystävistämme, läheisistämme, omaisuudestamme, kaikesta siitä, mitä olemme ympärillemme koonneet. Mitään ei saa mukaan, kun lähtö tulee.
Olen Antin (Rinne) kanssa liikkeellä. Hän oli kuullut, että pidetty ja arvostettu eduskuntatoimittajamme Olli taistelee elämästään aivokasvaimen kanssa. Vielä alkukeväästä Olli oli vakuuttunut, että hän nujertaa ”sen paskiaisen”. Mutta nyt taistelu on tauonnut ja vakavasti haavoittunutta kannetaan kohti vääjäämätöntä.
RR: Aivokasvain, se paskiainen voitti! Mitään muuta ei ole tehtävissä kuin kivun lievitys ja lähdön odotus. Miten lähtijä valmistautuu tulevaan? Kokoaako hän läheisensä ympärilleen, haluaako saada ja antaa anteeksi menneitä asioita, sanoja ja tekoja, jotka ovat jääneet painamaan mieltä? Ja varmasti hänen on saatava kertoa, miten paljon läheisiään rakastaa! Haluaako lähtijä keskustella myös papin kanssa?
Olli ilahtuu suuresti havaittuaan tulomme. Hän pyytää meitä odottamaan, että saa hampaansa pestyksi. Mietin, että mitä järkeä hampaita on enää hoitaa, kun kuolema kolkuttaa ovella. Hymähdän typerää ajatustani, ja tajuan, että rutiinit vahvistavat elämänviettiä ja antavat pitemmän jatkoajan.
RR: En usko, Mikko, että tässä tapauksessa olisi ajatuksena toivo pitemmästä jatkoajasta. Peseekö kuoleman merkitsemä mies itsestään pois kalman hajua, jonka hän jo arvelee itseensä tarttuneen?
Menemme Antin ja Ollin kanssa Terhokodin pihalle. Olli ottaa taskustaan savukkeen ja polttaa antaumuksella. Ihan kuin jokainen sisäänhengitys olisi hänen viimeisensä. Taas pohdin, miten hienolta tupakointi voikaan tuntua saattohoitokodissa. Kaikki moralisointi sen terveysvaikutuksista on poissa ja ihminen on vapaa kaikesta muusta paitsi kuolemasta.
RR: Jos hampaitten pesu on pinttynyt tapa, niin sitä on myös tupakanpoltto. Tässä nimenomaisessa tapauksessa ei taida edes terveysterroristeilla olla asiaan mitään sanomista. Joko niin, että tupakoinnilla ei ole enää mitään merkitystä loppuelämän kannalta tai sitten niin, että ihminen saa lopultakin tehdä sitä, mitä itse haluaa ilman toisten syyllistävää asennoitumista.
Hetkessä elämistähän meille yritetään koko ajan opettaa, mutta onko paras opettaja Tässä ja nyt-asenteeseen lopultakin vain se, että tulevaisuutta ei enää ole?
Lyhyen vierailumme aikana Olli itkee ja nauraa paljon. Erityisesti kyyneleet silmiin saa ajatukset hänen 2-vuotiaasta pojastaan. Muistaako hän isästään mitään? Miten kaikki läheiset jaksavat lähestyvän kuoleman kanssa?
RR: Tämä on raastava kohta: Isä joutuu eroon 2-vuotiaasta pojastaankin! Hän ei saa nähdä poikansa varttuvan ja tarttuvan kiinni elämän syrjään, vaan hänet itsensä syrjäytetään lopullisesti. Miten järkyttävän epäreilua elämä voikaan toisinaan olla! Tunneskaalan ääripäät ovat koko ajan käytössä. Ja niin pitää ollakin. Miksi niitä pitäisi pidätellä? Eikä katkeruuttakaan kannata sisällään pitää!
Vierailumme päätteeksi rohkaistun kysymään Ollilta tulevaisuudesta: Nyt kun olet vääjäämättömästi lähdössä tästä elämästä, mikä sinusta on elämässä luovuttamatonta?
RR: Hyvä, kun rohkaistuit kysymään, Mikko! Mahdoitko rohkaistua myös lähtiessänne lukemaan Herran siunauksen entiselle työtoverillesi?
Olli: Pitäkää huolta läheisistänne. Älkää pelkästään kiinnittäkö huomiota lähipiiriinne, vaan rakastakaa koko yhteisöä ympärillänne. Pitäkää aina oikeudenmukaisuuden lippua korkealla!
RR: Jostakin syystä olemme tottuneet pitämään ihmisten ns. viimeisiä sanoja suuressa arvossa. Niihin suhtaudutaan kuin testamenttiin. Voisikohan noita viimeisiä sanoja harjoitella myös hyvissä ajon etukäteen, ilman kuoleman välitöntä läheisyyttä?
Keskiajalla kuolemaan valmistautumista pidettiin jalona taitona. Kirkko opetti, että ihmisten pitäisi mietiskellä omaa kuolemaansa joka päivä tunnin ajan. Voisiko nykyajan kiireinen ihminen onnistua nappaamaan edes vartin päivässä tällaiseen puuhaan, ettei totuus kokonaan pääsisi unohtumaan arjen keskellä? Sillä kiire vie aina harhaan.
Saatamme Ollin hänen huoneeseensa. Pöydällä on ainakin neljä avattua viinipulloa, jotka taitavat jäädä juomatta. Hyvästelemme Ollin ja toivotamme hyvää matkaa. Sen jälkeen suljemme saattohoitokodin oven. Jokin merkillinen pyhä on hipaissut minun ja Antin kasvoja. … Suruviesti Ollin kuolemasta tuli torstaina 28.7.
RR: Varmasti pyhyys on teitä koskettanut, Mikko ja Antti! Niin usein tuollaisessa tilanteessa osat vaihtuvat: Te menitte sinne lohduttamaan Ollia, mutta saatoittekin astua ulos suruhuoneesta itse syvästi lohdutettuina.
Mitä mahtaisi politiikassa ensimmäiseksi muuttua, jos Memento mori- ajatus saisi Arkadianmäellä enemmän jalansijaa? Muista olevasi itsekin kuolevainen erityisesti silloin, kun teet toisten ihmisten elämään vaikuttavia suuria päätöksiä! Mieti, millaiseksi teet hallinnointisi kohteena olevan pienen ihmisen mahdollisuudet tulla toimeen tässä yhteiskunnassa.!
Juttu on kokonaisuudessaan tässä: https://demokraatti.fi/alkaa-jumalauta-antako-persuille-periksi/
Kyse ei ehkä ole siitä onko joku syntinen vaan onko hän välinpitämätön syntisyytensä suhteen. Jos hän on, niin silloin on ymmärrettävää, että häneen voi suhtautua kriittisesti oli kyse mistä tahansa seurakunnallisesta palvelutehtävästä. Toinen kysymys on mikä on syntiä.
Jusu Vihervaaralle: Olen itsessäni syntinen ja elän syntisessä lihassani, mutta en tahdo elää tietoisesti synnissä. Päivittäin tahdon elää aralla tunnolla Jumalan edessä (Jes.57:15; 66:1,2). Parannusta teen tarpeen mukaan ja myös tahattomista synneistä, sillä lukiessani Sanaa rukoillen näen ihanan Jumalan tahdon ja tahdonkin elää hyvällä omallatunnolla Jumalan ja ihmisten edessä (Apt.24:16). Se on aitoa Jumalan lapsen iloa ja vapautta Hänen armossaan. Suosittelen!
Homoseksuaali, joka vakaumuksessaan katsoo, ettei homoseksuaaliset teot ole syntiä, ei elä tietoisesti synnissä.
Miksi tämän ymmärtäminen on niin vaikeaa?
Jusu,
Kaiken perusta on Raamattu, jos tarkoitus on elää jumalisesti, vt. Tit. 2:12, ” ja kasvattaa meitä, että me, hyljäten jumalattomuuden ja maailmalliset himot, eläisimme siveästi ja vanhurskaasti ja jumalisesti nykyisessä maailmanajassa,”
On tietämättömyyden ja ymmärtämättömyyden aikoja, jotka Jumala ymmärtää. Sellaiselle aina tulee loppu, jos Jeesuksen askeleissa uskova haluaa vaeltaa. Jumalaton, sydämensä paaduttanut ei kiusaannu omista eikä muitten synneistä.
Vihervaara. Nyt sinulta lipsahti. Kirjoitit ”Homoseksuaali, joka vakaumuksessaan katsoo, ettei homoseksuaaliset teot ole syntiä, ei elä tietoisesti synnissä.”
Eihan oma vakaumus voi olla mittari. Samalla perusteella voitaisiin sanoa ”Tappaja, joka vakaumuksessaan katsoo, ettei murhaaminen ole syntiä, ei elä tietoisesti synnissä.” tai ”Ammattivaras, joka vakaumuksessaan katsoo, ettei varastaminen ole syntiä, ei elä tietoisesti synnissä”
Ei oma vakaumus ole mikään mittari synnille.
Siksi tarvitaankin Jumalan ilmoutus absoluuttiseksi mittariksi näiden suhteellisten omakalbroitujen mittareiden tilalle.
Aha, eli minun mielestäni kun homoseksuaalisuus ei ole syntiä niin se on väärä vakaumus, mutta jos sinun mielestäsi homoseksuaalisuus on syntiä niin se on oikea vakaumus.
Missä vaiheessa Jumala on antanut päätäntävallan mielipiteistään Pekka Sahimaalle?
Vakaumuksen oikeellisuus ja vääryys ei ole mielipidekysymys.
Päätäntävalta on Jumalalla, mutta hän on ilmoittanut tahtonsa Sanassaan.
Sinun vakaumuksesi on väärä Raamatun peiliin katsomalla. Toivottavasti katsot itsekin Raamatun peiliin… ja näät syntisyytesi.
Täällä tuntuu olevan kovasti liikkeellä itsekeskeisiä moukkia, jotka kuvittelevat, että vain he ymmärtävät Raamattua ja vain heillä on oikeus muodostaa Jumalan mielipiteitä.
Kyllä sinäkin voit ippia ymmärtämään Raamattua, jos haluat.
Kysymys on luetunymmärtämisestä ja halusta totella luettuaan.
Kysymys ei ole itsekeskeisyydestä eikä Jumalan mielipiteiden muodostamisesta. Hän on ilmaissut ne ihan itse Sanassaan
Hänen silmänsä olivat liian sokeat näkemään. Hänen korvansa olivat liian kuurot kuulemaan. Ja hänen aivonsa liian turrat ymmärtämään. Sillä hänen omahyväisyytensä peitti kaiken kauniin allensa ja kovetti hänen sydämensä. Mutta hän oli oikeassa, hänestä ainakin tuntui siltä.
Loppuvatko asia-argumentit?
Mitäs muuta asiaa sinulla Pekka on ollut kuin loputon jankkaus siitä, että vain sinun vakaumuksesi on Jumalan tahdon mukainen ja eri tavalla ajattelevat ovat väärässä?
Sinulle näyttää ylivoimaiselta hyväksyä sitä, että vakaumukseni (tai ylipäänsä jonkun muun ) voi olla lähemäpänä Jumalan tahtoa kuin sinun vakaumuksesi.
Käännät tämän syytökseksi ja vähättelyksi niitä kohtaan, jotka muodostavat vakaumuksensa raamatulliselle pohjalle.
Kyllä sinä itse tiedät, jos olet rehellinen, että oma vakaumuksesi homoseksuaalisuuden suhteen ei ole millään tavalla Raamatulla perusteltavissa. Ja tässä suhteessa olet väärässä.
Kysymys oikeasta ja väärästä tarvitsee absoluuttisen mittarin – siis Jumalan ilmoituksen – eikä vain omaa subjektiivista mittaamista itsekalibroidulla mittarilla.
Toivottavasti itse lopetat Jumalan vastaisen jankutuksen ja homouden puolesta todistamisen.
Pekka, sinulle tuntuu olevan mahdoton ajatus ymmärtää, että ihmisillä voi Raamatun pohjalta olla erilaisia vakaumuksia ja ne vakaumukset, jotka poikkeavat sinun vakaumuksestasi ovat silti näille ihmisille yhtä hyviä ja yhtä arvokkaita kuin sinun vakaumuksesi on sinulle.
Sinä katsot asiaa vain oman itsesi kannalta ja kuvittelet, että vain sinä olet oikeassa ja vain sinä ymmärrät Raamattua ja että sinun vakaumuksesi on lähempänä Jumalan tahtoa kuin kenenkään muun ja koet pakkomiellettä jankuttaa omasta vakaumuksesta ja saada kaikki ihmiset ajattelemaan samalla tavalla kuin sinä.
Minusta sinä voisit lopettaa tuon itsekkään käyttäytymisen ja hyväksyä sen, että ihmisillä on erilaisia tapoja ajatella ja ne ovat yhtä hyviä ja yhtä oikeita. Ei se ole sinulta pois, jos joku ajattelee eri tavalla kuin sinä.
Kirjoitat: ”Ihmisillä voi Raamatun pohjalta olla erilaisia vakaumuksia ja ne vakaumukset, jotka poikkeavat sinun vakaumuksestasi ovat silti näille ihmisille yhtä hyviä ja yhtä arvokkaita kuin sinun vakaumuksesi on sinulle.”
Sinun vakaumuksesi ei nouse Raamatun pohjalta. Älä valehtele.
Jos reseptissä lukee, että pullataikinaan laitetaan hiivaa, niin se tarkoittaa, että onnistuakseen leivonnassa leipurin on laitettava pullataikinaan hiivaa. Ymmärsitkö? Jos hiiva jätetään pois, reseptiä ei ole noudatettu ja on väärin väittää, että pullataikina on tehty kyseisen reseptin pohjalta. Meneekö perille?
En katso homoutta vain omalta kannaltani enkä kuvittele, että minä vain ole oikeassa.
Aineen rakenteen kannalta on olennaista, että sähköinen vetovoima pitää atomit koossa. Se perustuu siihen, että erimerkkiset varaukset vetävät toisiaan puoleensa ja samanmerkkiset hylkivät toisiaan. Jos näin ei olisi. niin aine ei pysyisi koossa.
Homous on yhteiskunnan rakenteita murentava synti. Ei vain henkilökohtainen synti. Se on Jumalan luomisjärjestyksen vastaista toimintaa. Sen hyväksyvät nostavat keskiöön ihmisen himoineen ja syrjäyttävät Luojan ja Hänen periaatteensa.
Siksi sinunkin olisi parasta lopettaa homoaatteesi levittäminen ja tehdä myös henkilökohtaisella tasolla parannus.
Pekka, musta alkaa tuntumaan, että sä aivan vilpittömästi uskot tuohon soopaan, jota sä kirjoitat.
Suosittelen, ettet homoile, jos se noin paljon pelottaa.
Jusu, musta alkaa tuntumaan, että sä ET aivan vilpittömästi uskot tuohon soopaan, jota sä kirjoitat.
Suosittelen, ettet homoile, vaikkei se yhtään pelottaisi.
Jätän suosituksesi noudattamatta.
Surullista. Toivottovasti kova otsasi pehmenee – ennen helvettiä.
”Hän on ilmaissut ne ihan itse Sanassaan.” Huomautan taas, että isolla kirjoitettuna Sana tarkoittaa Raamatussa Kristusta eikä Kirjoituksia.
Vaikka vakaumus ei olisikaan synnin mittari, se on hyvinkin tietoisuuden määrittäjä. Jos en pidä ahneutta syntinä, en tee tietoisesti syntiä ahnehtiessani. Se ei näet tietoisuudessani ole synti.
Ismo Malinen väittää ettei kukaan luonnostaan vihaa syntiä. Siinä mielessähän se on totta, ettei meidän oma vanha minä sitä vihaa, vaan rakastaa. Tämä rakkaus on jokaisen oikean kristityn suurin kärsimys. Jollei omassa sismmässä olevasta synnistä kärsi,
niin silloin ei ole jumalanlapsesta kyse. Tämä on jokaisen jumalanlapsen pettämätön tunnusmerkki.
Puhe vähemmistöjen seksuaalisista oikeuksista on harhaa, jos sillä tarkoitetaan, että kaikki seksuaalisuuden muodot pitäisi normalisoida yhdenvertaisina. Tuollainen väite on taitavaa sanaleikkiä, jolla etsitään oikeutusta pervessi-ilmiöihin.
Homoseksuaaleilla on jo tasavertaiset yhteiskunnalliset oikeudet muihin verrattuina.
Homoseksuaalisuuden samanarvoistaminen miehen ja naisen avioliiton kanssa, johtaa yhteiskunnan rappioon. Me elämme jo Jumalan tuomioiden ennakkotunnelmissa, koska läntinen maailma on hylännyt Raamatun asettamat arvot.
Sitten kyöpelinvuorelta tulee noitia ja metsästä mörköjä ja nepä vasta saattaakin yhteiskunnan rappioon. Kyllä tämä maailma on paha paikka, jopa ilman perverssejä.
Otsikon kysymys on omituinen. Tottakai jokainen kristityksi tunnustautuva saa ilmaista uskoaan myös musiikin keinoin. Mikään inhimillinen ominaisuus ei ole sinänsä syntiä. Miten itsekukin sitten eläää niillä elämänehdoilla, jotka on saanut on kylläkin eettisten valintojen paikka. Varsin tulkinnanvarainen on kysymys siitä, voiko kaikissa asioissa kaikkiin ihmisiin soveltaa samoja sääntöjä. Itselleni tämä kysymys on avoin. Mutta syntisyys ei tietenkään ole uskon ilmaisemisen este, muutenhan meidän kaikkien olisi visusti vaiettava uskonasioista.
En ota kantaa Pekka Sahimaan mielipiteisiin tässä, mutta kyllähän Jusu Vihervaara on joka paikassa ollut tyrkyttämässä omaa homoseksuaalisuuttaan. Se alkaa jo tymåiä. Jos kaikki seksuaaliset suuntautumiset ovat samanarvoisia, niin miksi pitää omaansa tyrkyttää. Kukaan muu ei ole noin yliseksuaalinen.
Seksuaalisia suuntautumisia on kolme: heteroseksuaalisuus, biseksuaalisuus ja homoseksuaalisuus. En tiedä, mihin Ketomäki viittaa kommentillaan samanarvoisuudesta, mutta itse en näe tarvetta lähteä eriarvoistamaan ihmisiä.
On toki totta, että jotkut pitävät myös aseksuaalisuutta yhtenä seksuaalisen suuntautumisen muotona, mutta tätä virallisesti sitä ei käsittääkseni sellaisena pidetä. Aseksuaalisuus tarkoittaa siis sitä, että henkilö kokee hyvin vähän tai ei lainkaan seksuaalista vetovoimaa toista ihmistä kohtaan sukupuolesta riippumatta.
Mielestäni vähemmistöjen oikeuksista puhuminen ei ole yliseksuaalisuutta. Ketomäki sotkee tässä tahallaan termejä keskenään, jotta saisi mustamaalattua mielipiteitäni. Tahallinen epärehellisyys on mielestäni ikävää, asioista voisi keskustella myös asiapohjalta.
Jokaisella ihmisellä on omatunto, jonka Jumala on ihmiseen pannut. Yleensä syntiä tekevä ihminen tekee tekonsa salassa, koska hän tietää, että hänen tekonsa ei ole oikea. Miksi nyt luonnottomissa parisuhteissa elävät ja heitä suosivat niin äänekkäästi vaativat muita tunnustamaan heidän elämäntapansa oikeiksi? Koska he sisimmässään tietävät kipeästi, että se ei ole oikein Jumalan edessä.
Seksuaalinen suuntautuminen ei ole elämäntapa sen enempää kuin värisokeus tai vasenkätisyyskään. Mitä taas salassa tekemiseen tulee, kaikissa parisuhteissa on salassa tapahtuvia toimia, jotka eivät kuitenkaan väärin ihmisten eivätkä Jumalan edessä.
Kuten varmaan huomasit. puhuin siitä, että oli aihe mikä tahansa, sinulla on aina sama levy päällä. Jos puhutaan vaikka VR:n aikatauluista, sinun kommenttisi koskee aina homoseksuaalisuutta.
Väitteesi ei pidä paikkaansa.
Kun kerran aluperäisestä aiheesta on mahdollista keskustella mistä vaan mikä liittyy homoseksuaalisuuteen niin otetaan tähän uusi aihe.
Poliisiammattikorkeakoulu teki tutkimuksen 15-vuotiaiden nuorten hyväksikäytöstä. Tutkimuksen mukaan tytttöjen hyväksikäyttäjistä 97 % oli naisia ja siis 3 % miehiä. Poikien hyväksikäyttäjistä 60 % oli miehiä ja vain 40 % naisia. Koska tulos oli poliittisesti epäkorrekti, se piilotettiin uutisissa ja keskityttiin kertomaan kuinka suuri osa nuorista ylipäänsä oli joutunut hyväksikäytön kohteeksi. Voisiko tästä päätellä mitään?
Tuosta voisi päätellä sellaistakin, että 15-vuotiaat eivät pidä vastakkaisen sukupuolen osoittamaa seksuaalista kiinnostusta hyväksikäyttönä. En tunne tarkemmin tutkimusta, päättelen siis vapaasti annettujen niukkojen tietojen pohjalta. (Prosenttiluvut ovat toki vaikuttavan täsmällisen oloisia.)
Kyllä voi.