Julkisuudessa on keskusteltu yhteiskunnan hyvinvointipalvelujen turvaamisesta. Päätösten kohdalla on mietitty, miten suuren osan toiminnoista julkisen sektorin eli valtion ja kuntien tulisi rahoittaa. Taloudellisten voimavarojen heikentyessä pohditaan, miten palvelujen tuottaminen ja rahoittaminen järjestyy tulevaisuudessa.
Hyvinvointipalvelujen tarkastelu vie ajattelua priorisointikysymyksiin ja julkistalouden kriisiytymisen asioihin, jotka ovat ajankohtaisia aiheita. Yhteiskunnassa mietitään tarkkaan terveysasioiden kohdalla, miten koronavirusten aiheuttamia ongelmia pidetään hallinnassa.
Hyvinvointimalleja ja toiminnan muutoksia pohditaan. Universaalisen palvelujärjestelmän kohdalla mietitään, miten otettaisiin yksilöllistä vastuuta omasta hyvinvoinnista. Asiassa pohditaan vaihtoehtomalleja, joista erottuvat valtio- ja kuntakeskeinen, kansalaisyhteiskuntakeskeinen ja markkinaperusteinen hyvinvointimalli.
Yhteiskunnassa tähdennetään vastuuta hyvinvointipalvelujen tuottamisessa, mikä on kansalaisten hyväksi. Kannatetut mallit heijastavat eri toimintatahojen intressejä. Arvioinneissa on perusteltua käyttää hyödyksi tutkimuksista saatavaa palautetta.
Ajankohtaista on miettiä sosiaali- ja terveyspalvelujen ja koulutuspalvelujen suunnittelua ja päätöksentekoa. Myönteisten menettelyjen avulla vaikutetaan syrjäytymiseen estävästi. Ratkaisut koskettavat yhteiskunnan asumisjärjestelyjä. Hyvä asuminen toimii resurssina muiden tarpeiden tyydyttämisessä.
Perustellusti ollaan kiinnostuneita kansalaisten hyvinvointiin vaikuttavista asioista. Yhteiskunnan toiminnoista tarvitaan laadullista ja määrällistä informaatiota. Palveluista muodostuu henkilökohtainen kuva, joka on yhteydessä omakohtaisesti koetun hyvinvoinnin kanssa. Palvelut opitaan tuntemaan arkikokemuksen kautta.
Hyvinvointipalveluiden laatua arvioitaessa on pohdittava ja kehitettävä sellaisia mittavälineitä, joiden avulla voidaan vertailla suunniteltuja ja päätettyjä tavoitteita keskenään. Kun nostetaan esille asiakas- ja henkilöstönäkökulmat, saadaan yleiskuva palvelujen järjestämisen tilanteesta.
Vaikuttavuutta arvioitaessa on mietittävä toimintaa pitkähköllä aikavälillä. Esimerkiksi koulutuspalvelujen kohdalla tulisi ottaa huomioon peruskoulusta toisen asteen koulutukseen pääsy, sieltä edelleen korkea-asteen koulutukseen pääsy ja lopulta työelämään sijoittuminen.
Taloudelliset tekijät aiheuttavat reunaehtoja esimerkiksi yleissivistävien ja ammatillisten koulutuspalvelujen toimintojen laadulliseen ja määrälliseen toteutumiseen. Suunniteltujen ja päätettyjen ratkaisujen vaikutuksia voidaan arvioida kyselytutkimusten avulla ja havaintoihin perustuvan tiedon avulla.
Kehitettäessä yhteiskunnan palvelujärjestelmiä tarkoituksena on edistää kansalaisten hyvinvointia. Rakenneuudistuksia tehtäessä pidetään mielessä, mitä seurausvaikutuksia tehdyillä ratkaisuilla on jatkossa ja tulevaisuudessa.
Vuoden 2020 terveisin
YTT, KT, dosentti Veikko Vilmi
Suomen tietokirjailija
http://www.veikkovilmi.fi
Kuopio
