Turussa Puolalankadulla oli aikoinaan viinakauppa eli Alko. Se on faktaa. Samoin se, että sotilaat käyttävät jonkinasteista uniformua . Eräänä päivänä nämä kaksi kohtasivat ja virkapukuinen osti ilmeisesti kotimaista viinaa, montako osti taru ei kerro. Kaupassa oli myyjänä jonkin taistelutoverin ystävä, joka loihe lausumaan: Mitkä juhlat siellä Pansiossa oli, kun eilen kaikki kävi viinakaupassa.
Minä olin siihen aikaan palveluksessa enkä käynyt ja tiedän monia, jotka eivät käyneet. Mitä opimme tästä, ilmeisesti emme mitään? Onko olemassa joku kirkko, seurakunta, urheiluseura, puolue tai muu yhdistys, joka olisi sitä mieltä, että yhden tai muutaman jäsenen toiminnalla saa leimata koko porukkaa?
Joku viisas sanoi aikoinaan: Jos et voi voittaa vihollistasi, niin liity häneen tai heihin. Kun olen tehnyt työni ainakin viran puolesta poliittisesti neutraalissa ilmapiirissä, ei ole syntynyt sellaista suhdetta mihinkään virtaukseen, etten voisi katsoa ulkopuolisena kaikkea. Ihmettelen miten näissä aate- ja uskomusviidakoissa voi olla ydintä. Lähes kaikki on siirretty juuriltaan pois. Katselin tuubista miten puiden siirtelyynkin on keksitty kone ja täysikasvuisia puita pystytään siirtelemään niin, ettei juurikaan huomaa, ettei se ole alkuperäinen kasvupaikka. Kehitys kehittyy sanoi joku ajattelija aikanaan.
Joskus oli johtohenkilöitä, joilla oli aate ja samaan aatteeseen uskovat seurasivat johtajiaan. Nyt näyttäisi siltä, että omaa aatemaailmaa tärkeämpää on saattaa ilmoille mitä kannattajat haluavat kuulla. Maailmamme on nyt moniääninen, mutta mistä tietää mitä ääntä kannattaa kuunnella?
Monet mielipiteen ilmaisijat antavat ääntä niille. Entä sitten. Vanhaan aikaan ,kun oli vain paikallinen sanomalehti. radio ja kaksi kanavaa tev ssä, harvemmat mielipiteitään huutelevat vaativat kuitenkin samaa: Tykkää niin kun minä! Ei silloinkaan hypätty jokaiseen ohikiitävään kelkkaan hypätty , ei sitä tarvitse tehdä nytkään.
Kun on elänyt joitakin vuosia niin kokemusta on tullut ja samoin omat mielipiteet ovat muodostuneet. Miksi ei pitäisi kiinni omastaan vaikka sen verran ikkunaa raottaen että tietää missä maailma menee.
Sivumennen , en ole koskaan kuullut tai luullut että kaikki militäärit olisivat juoppoja. Jotkut juhlii niin kuin muukin kanssa eikä koko kansa ole alkoholisoitunut.
Onneksi ei tarvitse jokaiseen kelkkaan hypätä vaan voi antaa noiden vain kiitää ohi. Mutta toisaalta, onneksi myös omaa mielipidettään saa muuttaa. Ei tarvitse olla loppuelämäänsä välttämättä samaa mieltä kaikista asioista, mihin joskus aikanaan on oppinut.
Eikö muuten upseerikerhoilta ole saanut ja saa alkoholipitoiset juomat puoleen hintaan?
En usko, vaikka en tiedä, kun en ole käynyt.
Näin kuulin kerrottavan jo kauan sitten.
Niinpä, kaikki juopot ovat xxxx:ä , mutta kaikki xxxx:t eivät ole juoppoja…
Joskus ”uskovaiset” tunnettin jo ulkonäöstä ja pukeutumisesta, mutta nykyisin on toisin… Kaikki juovat olutta ja viiniä ja harrastavat seksiä… Vai eivätkö kaikki? Vai onko sillä edes merkitystä siihen, millainen luottamus ihmisellä on Jumalaan Kristuksessa? Missä on se mitta, että sen voisi täyttää?
Hyvät neuvot on kalliit, mutta kuka niitä hyvinä pitää? Monikin tie on ihmisen mielestä oikea, mutta lopulta ne ovat kuitenkin kuoleman teitä… Jos ihmisellä on ainaisesti mielessä jokin puute, niin onko vika lahjassa vai saajassa?
”Niin minä painoin mieleeni kaiken tämän ja pyrin saamaan kaikkea tätä selville, kuinka näet vanhurskaat ja viisaat ja heidän tekonsa ovat Jumalan kädessä. Ei rakkauskaan eikä viha ole ihmisen tiedettävissä; kaikkea voi hänellä olla edessä.
Kaikkea voi tapahtua kaikille. Sama kohtalo on vanhurskaalla ja jumalattomalla, hyvällä, puhtaalla ja saastaisella, uhraajalla ja uhraamattomalla; hyvän käy niinkuin syntisenkin, vannojan niinkuin valaa pelkäävänkin.
Se on onnettomuus kaikessa, mitä tapahtuu auringon alla, että kaikilla on sama kohtalo, ja myös se, että ihmislasten sydän on täynnä pahaa ja että mielettömyys on heillä sydämessä heidän elinaikansa; ja senjälkeen-vainajien tykö!
Onhan sillä, jonka vielä on suotu olla kaikkien eläväin seurassa, toivoa. Sillä elävä koira on parempi kuin kuollut leijona.Sillä elävät tietävät, että heidän on kuoltava, mutta kuolleet eivät tiedä mitään, eikä heillä ole paikkaa, vaan heidän muistonsa on unhotettu. Myös heidän rakkautensa, vihansa ja intohimonsa on jo aikoja mennyt, eikä heillä ole milloinkaan enää osaa missään, mitä tapahtuu auringon alla.
Tule siis, syö leipäsi ilolla ja juo viinisi hyvillä mielin, sillä jo aikaa on Jumala hyväksynyt nuo tekosi. Vaatteesi olkoot aina valkeat, ja öljy älköön puuttuko päästäsi. Saarn.9:1-8