Kun paavi sanoo jotain, se on uutinen. Kun Vatikaani sanoo, ettei paavi sanonutkaan niin, se on uutinen.
Viime vuonna virkaansa valittu paavi Franciscus on ehtinyt herättää huomiota. Italialainen La Republica julkaisi sunnuntaina paavin haastattelun, joka ylitti kansainvälisen uutiskynnyksen.
Erityisesti paavin lausunto, jonka mukaan ”noin kaksi prosenttia” kirkon papeista olisi pedofiilejä, herätti huomiota. Niin ikään paavi otti kierrellen kantaa pappien selibaattiin, jonka totesi olevan myöhempi lisäys.
Näin siis La Republican mukaan.
Pian haastattelun jälkeen viestinnästä vastaava Federico Lombardi kiirehti ilmoittamaan, etteivät haastattelussa esitetyt paavin lausumat vastaa varsinaisesti paavin sanomisia. Asiaan tarttuivat ainakin brittiläiset The Guardian ja BBC.
Haastattelun kirjoittanut italialaistoimittaja on aikaisemminkin haastatellut paavia samanlaisella lopputuloksella. Jo 90-vuotias toimittaja ei tee muistiinpanoja, saati käytä nauhuria. The Guardianin mukaan hän on puolustautunut aikaisemmin toteamalla, etteivät kaikki sanat välttämättä ole tarkasti paavin sanomia.
Oma lukunsa olisi pohtia toimittajan roolia tapauksessa. Miksi hän ei nauhoittanut haastattelua tai käyttänyt tehnyt edes muistiinpanoja? Miksi hän ei luetuttanut juttua etukäteen paavilla? Laskelmoiko Vatikaani, että arkoja lausuntoja voidaan jälkikäteen silotella tarkistamatta jättämiseen vedoten?
Mielenkiintoisen tapauksesta nimittäin tekee se, ettei se ole yksittäistapaus. The Huffington Post listasi jo viime vuoden syksyllä paavin lausumia, joita Vatikaani on myöhemmin oikonut: paavin sanoja on vääristelty tai ymmärretty väärin. Yksi kaikkein eniten näkyvyyttä saaneita paavin lausuntoja oli hyväksyvä lausunto homoseksuaalisista papeista.
Paavi itse ei ole juuri korjaillut lausuntojaan, vaan asialla ovat olleet Vatikaanin edustajat.
Paavin lausunnoilla on painoarvoa miljoonille katolilaisille. Siksi niitä seurataan tarkkaan myös mediassa. Kirkon virallisten rakenteiden kannalta niin sanotusti linjasta poikkeavat lausunnot hämmentävät ja ovat uhkia. Sekaisin saattaa myös joskus mennä se, milloin paavi puhuu katolisen kirkon näkökulmasta erehtymättömästi virkansa puolesta, ex cathedra. Silloin paavi lausuisi asioita, joissa olisi kyse kirkkoinstituution virallisesta opetuksesta. Haastatteluissa ei sellaista tehdä.
Tarkkanäköinen saattaa huomata myös yhtäläisyyksiä Suomessa käytyyn keskusteluun kirkon suhteesta seksuaalivähemmistöihin. Malliesimerkki oli pari viikkoa sitten uutisoitu naisparin ”siunaus” Pride-viikon yhteydessä. Ensin tilaisuuden vetänyt pappi kertoo siunanneensa, sitten kirkko kiistää. Yllätyksenä lopuksi piispa vaikuttaakin myöntävän.
Mitä paavi siis todella sanoi? Näemmekö vielä tilanteen, jossa paavi palaa oikomaan Vatikaanin lausuntoja?
– Joona Raudaskoski –
Noista asiattomista viesteistä ilmoittaminen tapahtuu vastoin omaa tahtoa tabletilla, kun siinä joutuu sivua vierittämään ja näppäilee sormella. Aamulla selasin viestejä ja jälkikäteen tajusin tehneeni kai ilmoituksen ihan huomaamattani Matti Leppäsen viestistä.
Sellainen ei ollut pyrkimykseni, vaikka en näekään hänellä mitään oikeutta sanella millainen puolue perussuomaliset ovat,, jos he yhteinäisesti itselleen tärkisiin asioihin haluavat vaikuttaa.
Eija, kyse oli ihan tavallisesta sanomisesta, ei ”sanelemisesta”. Mielipiteen ilmaisemiseen on meillä perustuslaillinen oikeus. Persuja tämä tilanne tosin ei taida miellyttää 😀
Noh, selitäppäs Risto minulle kun perustuslaillisen puolueen koko väki yhtä lukuun ottamatta laittaa nimensä esitykseen, niin mitä tämä on? Minä kun ymmärrä, koska olen vähän tyhmä.
” Perussuomalainen puolue ei todellakaan ole mikään kristillinen puolue, joukossa on kaikkia mahdollisia edustajia.”
Oikaistaan vähän, säästän sinulta kirjoittamista:
Minä selitän, että sehän on juurikin sellainen mielipide, jonka ilmaisemiseen suomalaisilla on oikein perustuslaissa turvattu oikeus. Ja tietenkin eri mieltä olemiseen toisen mielipiteistä, jota oikeutta sinä nyt käytät.
Ja sitten sinä vastaat, että joo joo Risto, kyllä mä oikeesti ymmärsin, mutta laskinpahan tässä vaan leikkiä. Mutta nyt ei siis tartte 😉
Risto kulta tiedät varmasti, että käytän hymiötä leikkiä laskiessani. Onhan selvä asia, että puolue itse määrittelee ohjelmansa. Siitä voi olla erimieltä ja perustella toisin. Ja sananvapuden mukaan sanellakin. Ja sitähän riittää.
Mutta ei se mitään, kun et sinäkään osannut vastata. Ehkäpä min olenkin aika terävä. 😉
No Eija, tuo lainaamasi lause on näkökulmasta riippuen joko fakta tai mielipide (ja voi sille muitakin nimityksiä löytää). Pointti kai on kuitenkin se, että mielestäsi tuollaista ei ilmeisesti pitäisi (saada) sanoa? Vai miten on?
Ei ollut kun nimenomaan ensimmäisessä viestissä totesin ” Sellainen ei ollut pyrkimykseni, vaikka en näekään hänellä mitään oikeutta sanella millainen puolue perussuomaliset ovat,, jos he yhteinäisesti itselleen tärkisiin asioihin haluavat vaikuttaa.”
Se, että minä en näe oikeutusta ei tarkoita, että joku tekee niin. En saisi olla noita kirjoitusvirheitäkään ja kuitenkin niitä on. Jostain syystä luen omat kirjoitukseni väärin oikein vaikka kirjoitan väärin. Uskomatonta on, että kuva on niin vahva, etten näe wordin punaista, jos heti luen.
Henkilökohtaisesti useat uskonsuuntausten merkkihenkilöt paavista alkaen tuntuvat antavan samanlaisen ihmisarvostuksen kaikille.
Uskonsuuntauksen kehittäminen kohti tasapuoleista ihmisarvostusta on sensijaan eritäin vaikea toteutus. Hallintokollegiot edustavat edelleen 2000 vuoden takaista rakennelmaa, jonka kehittäminen rehellisen ja realistisen Jeesuksen vahvistaman kristinuskon perustalle on tosi korkea kynnyskysymys.
Henkilökohtaiset lausumat ovat positiivisia ja aika on ehdottomasti niiden puolella.
Mielenkiintoinen blogi toimitukselta. Jospa he täälläkin alkaisivat tajuta, ettei paavi yksin päätä vaikka tulkintaa löytyy liberaalisilta verkkosivulta paavin antaneen luvan illakoida. Ne tulkinnat tekevät media. Paavi voi sanoa, mutta se on kuin presidentti Niinistö puhuisi. Kirkon elimet päättävät asioista ensin tutkiessaan, kuten Suomen valtio tekee. Onhan Vatikaani valtio, ja silläkin on päätäntäelimet sekä valtion päänä toimii paavi.
Sitä ei kuitenkaan edes Vatikaani virkamietkään kumota, että kaikkia ihmisiä tulee kunnioittaa lähtökohtaisesti katsomatta karvoihin. Kohdella kaikki kunnioittavasti. Jopa syntymättömiä lapsia.
”Näemmekö vielä tilanteen, jossa paavi palaa oikomaan Vatikaanin lausuntoja?”
Tuskin. Paavihan puhuu julkisesti vähintään joka keskiviikko Angeluksen yhteydessä. Olisi kiva ylläri, jos joku sekulaari media joskus uutisoisi niistä. Toisaalta voi olla, että puheet käsittelevät nykymedialle käsittämättömiä aiheita 😉
Kirkkolaitosten kannoista ja opetuksista ei nykyisin ota ”erkkikään” selvää. Sama pätee Suomen ev.lut. kirkkoon. Kanta ja mielipide riippuu täysin kirkon palveluksessa olevan henkilöstä. Kovin selvää yhtenäistä linjaa ja opetusta ei tunnu olevan.
Se on tietysti seurausta siitä, että Jumalan henkeytyksestä kirjoitettu Pyhä Raamattu on asetettu syrjemmälle ja tilaa on annettu yhä enemmän ihmisten omille mielipiteille, mieltymyksille ja näkemyksille. Suunnilleen siihen tyyliin, että kukin uskoo mihinkä itse haluaa.
Kyllä niistä hyvin saa selvää. Itse aika nopeasti opin katolisen kirkon opetuksen keskeisiltä osiltaan ja pystyn ennakoimaan kirkon kannat eri asioihin. Sama pätee ortodoksiseen kirkkoon.
Paavin puheet puhuttavat lehdistöä ja katolisia ympäri maapallon. Mutta tärkein puheenaiheemme tulisi olla, mitä Jumala sanoo Sanassaan. Miten kansamme hengelliset johtajat soveltavat Raamattua elämän eri kysymyksiin? Armonaikamme kallistuu loppuaan kohti ja jokainen joudumme vastuuseen Jumalan edessä elämästämme ja sen vaikutteista muille. Siinäpä todellista pohtimista meille itse kullekin. Raamattua kannattaa lukea, sen totuus tulee sitä mielenkiintoisemmaksi mitä enemmän luemme. Annamme Sanan tutkia meitä ja vaikutteitamme, se tekee meille hyvää.