Lienee kiistatta eräs kristinuskon peruspilareista kuvattu tuossa lauseessa. Antiikin ajan sankaritarinoihin kuului ainakin jossain määrin sellaisia elementtejä, jossa heeros kävi manalassa tai tuonelassa (kuten muuten meilläkin Väinämöinen), mutta palasi omin avuin sieltä elävien kirjoihin. Se, mikä Jeesuksen tarinasta tekee poikkeuksellisen, on juuri se ajatus, että Jumala herätti Jeesuksen ja siten osoitti sitoutuneensa Jeesuksen uhriin (Apt.2:32–36). Jeesus ei siis ole mikään mikkihiiri, joka pullistelee hengitystä, kun rosvot sitovat köysiin. Jeesuksen kärsimys, hylätyksi tulemisen kokemus (Mark.15:34) ja kuoleman pelko olivat aitoja, tosia, vailla ajatusta siitä, että kyseessä on vain taivaallinen roolipeli, jonka pelattuaan voi palata tyytyväisin mielin taivaan kotiin köllöttelemään.
Tänään juteltiin pääsiäisen tapahtumista ekaluokkalaisteni kanssa. Kirjoitutin heille tuon lauseen vihkoonkin ja sain heti pari kiperää kysymystä:
1) Miksi sanotaan ”herätti”? Eihän Jeesus ollut nukkumassa vaan kuollut.
2) Miksi sanotaan ”kuolleista”? Onko kuolemia useampia?
Nämä olivat mielestäni niin hyviä kysymyksiä, että päätin heittää ne tänne viisaampien vastattavaksi. Saa miettiä joko lapsen tasoisia vastauksia (itse en keksinyt kuin, että ”olipa hyviä kysymyksiä, ihminen kun ei tiedä kuolemasta mitään niin käyttää muualta tuttuja sanoja”) tai aikuisten tasolle sopivia, sillä ainakin minua tuo alkoi vaivata myös muuna kuin pedagogisena ongelmana. Toivoisin kuitenkin jotain muuta kuin ”noin se vain on tavattu sanoa” tai ”ilman uskoa tuollaiset lauseet jäävätkin ontoiksi”.
Saatuani eilen luetuksi Kari Kuulan ”Kotona kristinuskossa” – kirjan olen nimittäin entistäkin vakuuttuneempi siitä, että uskonasioiden älyllinen pohtiminen on paitsi sallittua myös suotavaa.
http://www.youtube.com/watch?v=MrV6PjSew7Y
Totta, tuo ’ruumiin ylösnousemus’ on ihan oma keskusteluaiheensa sekin. Onneksi se ei tuolla tunnilla tullut esille…
Ja tuosta evankelista Luukaksen lääkäriydestä kaipailisin edelleen uskottavia perusteita…
Kolossalaiskirje kutsuu Luukasta
’rakkaaksi lääkäriksi’. Eikä Raamatun oma todistus ole luotettava?
Lisäksi on indisio-todisteita: Luukas kirjoittaa erityisnepaljonJeesuksesta parantajanahän on sivistynyt ja oma suhteita Roomalaisen yläluokkaa on huolissa Paavalin tereydestä jne. Ja käytää siis verbiä egeire=herätä.
Luukas on ilmeisesti ollut jo toinen niistä nuorista haudalla olleista valkopukusuisista miehistä jotka tunsivayt mirhan ja aloen lääkinnällisen käytön.
Kyseessä on ehken ollut Lucius Calpurnius Piso. Shakespearen Cymbelinen roolinimet ovat sisällöllisesti rikkaita ja jännittäviä, sillä esim. nimen Pisanio muoto ja paikka rooliluettelossa lääkäri Corneliuksen vieressä eivät kumpikaan ole välttämättä sattumia, sillä hajotettuna Pisanio on Pis-ani-o, ja kun Cornelius melko varmasti on sovellettu anagrammi roomalaisesta nimestä Calpurnius, voidaan rooliluettelo lukea tästä kohdin lauseeksi: Minä olen (ani) Calpurnius Piso!
Nyt voi myös kuriositeettina ratkaista kysymyksen siitä, miksi William Shakespeare sisällyttää henkilönimet Lucius (sotilas) Pisanio (palvelija)ja Cornelius(lääkäri) aivan alekkain Cymbelinen rooliluettelossa ja mitä nimet oikein sisältävätkään ja miksi näytelmässä on ajatus valekuolemasta: ”Bel: Tuo poika eikö kuolleista ole noussut?
Arv: Niin yhdennäköiset ei hiekanjyvät. Tuo Ruusuposki poika, joka kuoli Fidele hänkin, joka kuoli. Guid: Se on hän: kuollut elää!”
Ja kun tämä arvoitus on ratkennut voikin sitten ymmärtä, miksi näytelmän miessankarin nimi on Leonatus=leijonanpentu.
Hiram Abif nousee kuolleista Leijonan otteessa. Jeesus oli Juudaan leijona.
Mitä todisteita on siitä, että Kolossalaiskirjeessä mainittu Luukas on sama kuin evankeliumin kirjoittaja? Onhan siellä Johanneksia ja Marioitakin useampia…
Tuo, että evankeliumin kirjoittajan alkuperäinen nimi olisi ollut Lucius, lienee kuitenkin todistettu.
Elias: On se nyt aika luontevaa että Ut:n Luukas-maininnat tarkoittavat myös evankelista Luukasta kun ajattelemme miten keskeinen rooli Luukkaalla on ollut Ut:n muodostumisessa. Lucius ei ole ollut heprealainen nimi ja ei olle yhtä yleinen ko joukossa kun esim. Juudas tai Jaakob. Kolmella Marialla on taas pesher-merkitys kuten Joosefeillakin minkä teologian tohtori Thiering on hyvin näyttänyt.
Ja huomasithan myös nuo indisio-viitteet?
Niihin voin vielä lisätä että sopivasti Cymbeline on kelttiläinen juuri Jeesuksen syntymän aikaan Britanniaa hallinnut kuningas. Tytär Imogen vastaa Maria Magdaleenaa mihin nimikin (Imogen = peilikuva) viittaa ollen analoginen Mirjoom nimeen liittyvän ’peilin’ kanssa. (Mirrow)
Tietenkin on tulkintahistoriassa selvää, että Luukasta on pidetty lääkärinä varmaan jo Shakespearen aikaan. Onhan tekstin sisältökin pitkälti ihmisen auttamiseen keskittyvää. Luukkaan Jeesus pitää matalaa kenttäsaarnaa kun Matteuksen Jeesus saarnaa korkealta vuorelta. Totta on myös, että Luukas ei ollut heprealainen nimi, mutta Paavalin koko elämäntyö (kristinuskon parissa) liittyi juutalaisen kulttuurin ulkopuoliseen maailmaan.
En väitä, etteikö evankelista Luukas olisi voinut olla lääkäri. Väitän silti, ettei sitä ole aukottomasti todistettu.
Elias: Aukottomasti ei ole todistettu edes Jeesuksen olemassaoloa. Renessanssin aikainen Jeesus-tieto Shakespearen näytelmissä oli aikansa ’Vinci-codea’: Francis Bacon alias Shakespeare katsoi Jeesuksen ja Marian olleen naimisisa ja itse olevansa heidän jälkeläisiään.
Tämä näkyy mm. Cymbelinessä, Romeossa ja Juliassa Hamletisa ja Myrskyssä.
Onhan Shakespearen nimi jo KJV:hen koodattu, muistaakseni Ps.46:ssa…
”Onhan Shakespearen nimi jo KJV:hen koodattu, muistaakseni Ps.46:ssa…”
Juuri näin: Jaakonkäännös oli vuoden Francis Baconin ryhmän käytössä.
Ko käännöksen kansilehti on täynnä occultisia ruusu-ristiläisten symboleja:
http://www.baconlinks.com/VVILL/Psalm46.html
Tuosta tuonelassa käymisestä vain sen verran, etteä puhdasoppisuuden aikana 1600-luvulla Turun piispa Johannes Terserus erotettiin piispan virasta, kun hän mm. oli sitä mieltä, että Jeesus astui alas tuonelaan vain kuvaannollisesti eikä kirjaimellisesti.