Lienee kiistatta eräs kristinuskon peruspilareista kuvattu tuossa lauseessa. Antiikin ajan sankaritarinoihin kuului ainakin jossain määrin sellaisia elementtejä, jossa heeros kävi manalassa tai tuonelassa (kuten muuten meilläkin Väinämöinen), mutta palasi omin avuin sieltä elävien kirjoihin. Se, mikä Jeesuksen tarinasta tekee poikkeuksellisen, on juuri se ajatus, että Jumala herätti Jeesuksen ja siten osoitti sitoutuneensa Jeesuksen uhriin (Apt.2:32–36). Jeesus ei siis ole mikään mikkihiiri, joka pullistelee hengitystä, kun rosvot sitovat köysiin. Jeesuksen kärsimys, hylätyksi tulemisen kokemus (Mark.15:34) ja kuoleman pelko olivat aitoja, tosia, vailla ajatusta siitä, että kyseessä on vain taivaallinen roolipeli, jonka pelattuaan voi palata tyytyväisin mielin taivaan kotiin köllöttelemään.
Tänään juteltiin pääsiäisen tapahtumista ekaluokkalaisteni kanssa. Kirjoitutin heille tuon lauseen vihkoonkin ja sain heti pari kiperää kysymystä:
1) Miksi sanotaan ”herätti”? Eihän Jeesus ollut nukkumassa vaan kuollut.
2) Miksi sanotaan ”kuolleista”? Onko kuolemia useampia?
Nämä olivat mielestäni niin hyviä kysymyksiä, että päätin heittää ne tänne viisaampien vastattavaksi. Saa miettiä joko lapsen tasoisia vastauksia (itse en keksinyt kuin, että ”olipa hyviä kysymyksiä, ihminen kun ei tiedä kuolemasta mitään niin käyttää muualta tuttuja sanoja”) tai aikuisten tasolle sopivia, sillä ainakin minua tuo alkoi vaivata myös muuna kuin pedagogisena ongelmana. Toivoisin kuitenkin jotain muuta kuin ”noin se vain on tavattu sanoa” tai ”ilman uskoa tuollaiset lauseet jäävätkin ontoiksi”.
Saatuani eilen luetuksi Kari Kuulan ”Kotona kristinuskossa” – kirjan olen nimittäin entistäkin vakuuttuneempi siitä, että uskonasioiden älyllinen pohtiminen on paitsi sallittua myös suotavaa.
http://www.youtube.com/watch?v=MrV6PjSew7Y
Tuota herättämistä lähdin tutkimaan eri kielillä, tämmöisillä helpommilla kuin alkukielellä.
Pohjoismaisissa tuo herättäminen on upp- ja op-: uppväckte opvakte oprejste eli tarkoittaaneko se ”ylösherättämistä” tai sinne päin. Englanninkieliset herätetään raise- verbillä from tai out kuolemasta. Luther taas kertoi että Jumala ”hat ihn auferweckt von den Toten”. Täydellisellä asiantuntemattomuudella jäin miettimään, puuttuuko meiltä tuollainen verbi, jossa on sopiva etuliite. Agricolan verbiä en löytänyt, mutta jo 1776 herätettiin…
Miten se sitten ”lapseksi” käännettäisiin, en tiedä.
Tuo ’raise’ on kuvaavampi kuin suomen ’herättää’. Siis ’nosti’ kuolemasta… Olisiko tuo ’oprejste’ samaa?
Kreikasta löysin tämmöisen:
ο δε θεος ηγειρεν αυτον εκ νεκρων
Selittäkää, viisaammat. Ja Vulgata ohjaa näin:
Deus vero suscitavit eum a mortuis qui visus est per dies multos his
Tuli ensimmäisenä mieleen Jeesuksen sanat Joh 11:11-13 kun Jeesus ”herätti” Lasaruksen:
Näin hän puhui, ja sitten hän sanoi heille: ”Ystävämme Lasarus nukkuu, mutta minä menen herättämään hänet unesta”. Niin opetuslapset sanoivat hänelle: ”Herra, jos hän nukkuu, niin hän tulee terveeksi”. Mutta Jeesus puhui hänen kuolemastaan; he taas luulivat hänen puhuneen unessa-nukkumisesta.
Samoin esim. Lk 8:52.
Nukkumista ja kuolemaa tarkoittava kr. sana näyttää olevan sama UT:ssa ainakin joissakin kohtaa: http://www.blueletterbible.org/lang/lexicon/lexicon.cfm?Strongs=G2837&t=KJV />
”Kuolleista” -olisiko kyse yksinkertaisesti sitä, että kun kuolleita on tuolla jossakin useita ja kun joku heidän keskeltään palaa tähän elämään takaisin ts. herätetään, tullaan oikeastikin monikossa ”kuolleista”? Samassa mielessä kuin ”me tullaan virtasilta”?
Jatkan tuosta ”kuolleista”. Tuossa kreikassa ja latinassakin on kai monikko. Eräässä englanninkielisessä käännöksessä on ”raised him from among the dead”. Olisiko siis ”kuolleista” jotain samaa kuin kuolleitten joukosta???
Voi olla, että tuo ’kuolleista’ – sana on tuota pohjaa kuin ’Virtasilta’; siis lyhenne sanaparista ”tulemme Virtasten luota”. Itse pohdin aikuismaista vastausta, että olisiko ajateltu ’kuolemia’ olevan useita, siis esim. sielun ja hengen kuolema + ruumiillinen kuolema. Siihenhän Lasaruksenkin kohdalla viitattiin: ”Herra, hän haisee jo”.
Kreikkalaisessa Rtun aikaisessa kielenkäytössä kuolema ja uni tosin sekoittuivat, mutta juuri tuo Maijan esille ottama kielten vertailu on mielenkiintoista. Miten se muissa kielissä vertautuu? Ortodokseillahan taitaa olla jopa ihan virallisena pyhän nimenä ”Neitsyt Marian kuolonuneen nukkumisen muistopäivä”.
On hauska huomata itsessään hassuja piirteitä. Jos tästä olisi aloitettu kunnon eksegeettinen pohdinta, en olisi tullut mukaan. Kun haasteena olikin vastata lasten kysymyksiin lapsille ymmärrettävällä kielellä, innostuin välittömästi…
Tässä on niin paljon samaa kuin lähetystyössä, jossa koko ajan joutuu miettimään kulloistakin kontekstia ja käyttämään paikallisten ihmisten omia käsitteitä ja kieli- ja mielikuvia sanoman perille menemiseksi…
Henkilöt, jotka Jumala on palauttanut kuoleman rajan takaa, sanovat he vain, ikäänkuin ”poistuivat ruumiistaan” ja olivat siinä samassa toisenlaisessa olomuodossa, ja kun heidät palautettiin, he ikäänkuin pukivat ”ruumiinsa” takaisin yleen, aivan kuin vaatteen.
Toivo, jonka Jeesus on omilleen antanut, kuitenkin sitä kutsutaan ruumiin ylösnousemiseksi, tämäkin pohtimisen arvoista, ehkä?
Ja kun sitten tulee lopullisen ylösnousemisen aika ja haudat aukeavat ja pyhät nousevat, niin, meille annetaan ”uusi ylösnousemusruumis, sellainen kuin Jeesuksella on, rajoituksista vapaa, ja iankaikkisesti elävä.
Lapselle on varmasti tärkeä kysymys, mitä kuolema on? Esim, miksi isoisä jne haudataan maahan? Muistan kun eräs yksinhuoltajaäiti kertoi, lapsensa 4 v roikkuneen hänessä fyysisesti kiinni, noin viikon isoisänsä kuoleman ja hautajaisten jälkeen, kuulemma, ettei vaan äitiäkin laitettaisi yhtäkkiä arkuun jne. Suuria asioita nämä, selittää oikealla lailla lapsille.
On merkittäää että Lucius joka oli lääkäri käyttää verbiä egeire eli siis ’herätä’.
Tajuttomuudesta herätään.