http://rauhanyhdistys.fi/paivamies/paakirjoitus/
Odotin turhaan, että kirjoituksessa olisi myönnetty lähisuhdeväkivallan laiminlyönti liikkeessä. Kuulostaa siltä, että kaksoisviestinnästä ei haluta luopua. Jos kuitenkin SRK:n tiedonannossa myönnettyihin asioihin aiotaan saada muutosta aikaiseksi, asioista pitää puhua liikkeen sisällä reilusti ja rehellisesti; missä, milloin ja millä tavalla on menty vikaan ja toimittu väärin.
Kaiken selitykseksi ei kelpaa se, että olemme taisteleva seurakunta ja kaikkinainen ikäväkin kuuluu vain asiaan ja että seilunvihollinen tekee työtänsä myös uskovaisten keskuudessa. Vielä kun tuon ”vain me” -käsityksen kanssa tullaan erehtymättömyyden kaapista ulos, ollaan asioitten tervehtymisen kanssa jo pitkällä yhteisössä.
Myös pf-asioiden eteen työtä tehneiden, Johannan ja Johanneksen liikkeen sisällä mustamaalattu kunnia ja maine täytyy liikkeen sisällä puhdistaa, se on vähintä, mitä heidän kohdallaan pitäisi tehdä.
Uhreista vielä. Olen kuullut, ettei heitä saa estää puhumasta traumastaan. Heitä pitää jaksaa kuunnella niin kauan kuin heitä puhututtaa. Kuunnella, tukea, tarjota olkapäätä, kun he sitä tarvitsevat.
Heidän ei saa antaa ymmärtää, että he ovat tehneet väärin, kun ovat paljastaneet pahantekijänsä; hehän ovat just tehneet siinä asiassa oikein, niin kuuluu ehdottomasti tehdäkin. Pahantekijät pitää saada kiinni ja vastuuuseen tekosistaan ja estää uusien uhrien syntyminen, siksi avoimuus on ainoa oikea tie tässä asiassa.
HEILLE EI SAA JÄRJESTÄÄ HOITOKOKOUKSIA ASIAN TIIMOILTA! Jos olet tehnyt niin tai ollut tällaisessa toiminnassa mukana, olet ollut kuormittamassa uhrin elämää entisestään ja nyt mielestäni velvollisuutesi on korjata asia. Sekä henkiseltä osalta anteeksipyytäen että myös taloudellisten menetysten osalta jos sellaisia on tiedossa; terapiakäynnit ja työkyvyttömyyden lisääminen. Jos hoitokokouksen takana on paikallinen rauhanyhdistys, se on yhdistyksenä vastuussa asiasta. Siis mun oikeustajun mukaan.
Lopuksi vielä s-postini kautta saamani kommentti keskusteluun:
”SRK:n tiedotustilaisuuden julkilausuma oli erittäin hyvä. Se antoi ymmärtää, että Johanna Hurtigin selvitystyö oli kuitenkin tehonnut, vaikka viiveellä.
Tuomas Hänninen totesikin lähtiessä HS:n toimittajalle, että aluksi asiat pyrki kieltämään ja torjumaan.
Johtuiko tutkijan ja SRK:n miesten luottamuspula aluksi tästäkin seikasta?
Joka tapauksessa siltä osin asia on vieläkin kesken, että tutkijalta ei ole pyydetty anteeksi häneen kohdistunutta kaltoinkohtelua.
Julkilausuman otsikko osui oikein UHRIT LAIMINLYÖTY
Samoin koko ensimmäinen kappale harvinaisen oikeaa tekstiä :
– organisaation toimintatapoja ja yhteisöelämää terpeen jatkuvasti arvioida
– avointa keskustelua rakenteista
– väärien toimintatappojen tunnistaminen ja korjaaminen
– keskusjohto valmis avoimeen yhteistyöhön viranomaisten ja asiantuntijoiden kanssa
– lasten hyvinvointi sydämenasia
– syvä pahoittelu liikkeessä tapahtuneista rikoksista ja
– uhrien laiminlyönneistä
– perhe- ja diagoniatyöhön panostaminen
Tuohan näyttää sitä, että ainakin tältä osin on herätty ymmärtämään ongelma ja aloitettu korjausliikkeet oikeaan suuntaan.
MUTTA
SRK:n miesten julkilausuman ensimmäinen kappale antaa oivan reseptin ja toimintasuunnan seuraavan suuren askeleen ottamiseen – koko harha-ajan selvitystyöhön ja sen seurausten korjaamiseen.
Siinä saattaa aluksi käydä samoin, että hirvittää niin paljon, että Hännisen sanoin haluaa ensin kieltää ja torjua. Nimittäin uhrimäärä ei todellakaan ole pieni, kun sen oikein käsittää. Juuri samasta – uhrien laiminlyönneistä on kyse.
Miten niin harha – ajan uhrien määrä on suuri?
Siksi, että me kaikki olemme olleet vuosikymmeniä juuri silloin kylvettyjen väärien opetusten, väärien painotusten, hoitokokousaaltojen ja niiden seurauksena kylvetyn pelon, väärien toimintatapojen ja kipukohtien vaientamisen uhreja. Uhritaakka osoittautuu todella karmeaksi, kun ymmärrämme, että juuri tästä johtuu myös kenties tuhansien uskovaisten nuorten ja aikuisten ajautuminen epäuskoon. Heille nöyrtyminen vääryyteen alistumiseen on ollut mahdottomuus.
Mutta – myös SRK:n johto on yhtälailla ollut pelon vankina ja siis uhreja.
Nyt on tullut perusteellisen arvioinnin ja muutoksen aika. Salailu, torjuminen ja kritiikin väistely ei auta, pitää käydä kohti.
Aivan samoin kuin tässä lasten hyväksikäyttöasiassa, on tarpeen ottaa asiantuntijat avuksi, jotta silmät ja ymmärrys aukeavat.
Näky ei ole kaunis.
Siinä on paljon tilitettävää.
Onkohan siihen valmiutta entisellä kokoonpanolla?
Nimittäin – SRK:n johtokunnassa on veikkaukseni mukaan edelleen asennetta, että SRK:n kritiikki on enne eriseurasta. Pelottelun kärki on siinä yhä. Heti, jos aletaan puhua hoitokokouksista, käännetään puhe kysyjän oman uskon tilan arviointiin ja epäilyyn, onko jäänyt katkeruus jostain omasta hoitotilanteesta. Katkeruuskortin käyttö räpsähtää päälle kuin ylikuumenemissuoja – melkein samantien.
Virittele siinä sitten julkilausuman mukaisesti avointa ja rakentavaa keskustelua koko liikkeen vuosikymmeniä raahaamasta möhkäletraumasta..
TRAUMA
Siinä se on se sana , hoitokokousten saattelemana synnytetty kollektiivinen trauma.
Trauman keskeisin selvitystyö on mielestäni hahmottaa kaikki ne väärät painotukset, mitkä sillon luotiin ja sitten niistä selkeästi irtisanoutuminen ja anteeksipyyntö.
Ellei tätä tilitystä tapahdu, trauma jatkuu ja jatkuu. Ja uusi polvi omii asenteet, joita entinen katsoo vinoon laiteillakeikkujiksi.
Toivon, että SRK on jo oppinut, ettei kannata odottaa kirkon taholta tulevaa painostusta, ennenkuin aloitetaan korjata vääryyksiä.
Vaikka SRK haluaa nykyään painottaa olevansa lähinnä käytännön organisaatiotoiminnan keskus, sillä on ihmisten mielissä edelleen se auktoriteettiasema, mikä sille oli luotu aiemmin. Nykyinen asennemuutos on seurausta vastuunkiertämiseksi.
Tämäkin asia täytyy SRK:n johdossa tunnustaa.
Ja NAISET, heidän panoksensa on entistä tärkeämpää, koska he ovat ongelmien keskiössä.
Me saamme olla jo nyt äärettömän kiitollisia niille rohkeille ja itsensä alttiiksi laittaneille, jotka ovat omalla nimellään ja kasvoillaan tulleet esiin ja taistelleet. Kyllä – se on oikea sana. He ovat taistelleet uhrien puolesta. Mutta siihen tehtävään on kypsynyt kärsimyksen kautta.”
>>>Kommenttiketjua on ollut surullista lukea. Surullista siinä mielessä, että vahvat ennakkoluulot ja -käsitykset ovat värittäneet monia kommentteja. Ilmeisesti vanhoilliestadiolaisuudesta saa sanoa julkisesti ja ”totuutena” ihan mitä tahansa. Todennäköisesti mistään muusta kansanryhmästä ei Suomessa voisi tällä hetkellä esittää samanlaisia yleistäviä, virheellisiä ja loukkaavia käsityksiä>>>
Laaksonen
Tuttu juttu!
Hoitokokouksia en ole kommentoinut sanallakaan.
Kommentti s-postini kautta:
”Tuntematon :
Heino Korpelan omakohtainen tapahtumakertomus pahimmilta hoitokokousajoilta on hyvin tiiviiseen puristettu, mutta paljon puhuva. Se on vain yksi pieni väläys lukemattomista vastaavista, jotka on pitänyt sulkea käsittelemättömien joukkoon aikoinaan.
Ne olisi tullut työstää oikealla tavalla ajat sitten, koska niiden vaikutus jatkuu yhä. Ne tapahtumat eivät koskettaneet ainoastaan heitä, jotka kulloinkin olivat kohteina, vaan kaikkia, jotka olivat seuraamassa niitä yhteisissä hoitokokousilloissa. Sinnehän velvoitettiin kaikkia osallistumaan. Samalla luotiin pelon ilmapiiri ja esierkkitapaukset.
On aivan eri asia tiedostaako noiden tapahtumien ja opetusten vaikutusta edelleen vai ei – joka tapauksessa kaikki ne väärät kohtelut ja kaikki väärät opetukset ja painotukset, käytänteet ja asenteet ovat jatkaneet elämäänsä näihin päiviin siitä huolimatta, että muutosta on tapahtunut.
Muutos tapahtuu epätahtisesti monesta syystä, mutta mielestäni suurin syy on, että koko harha – aika on tilittämättä.
Niiden vaikutuksen on siis sallittu jatkua. Vaikka SRK:n julkaisuissa on jossain vaiheessa ollut joitain kirjoituksia, joissa on käsitelty niitä, en usko, että monikaan itseni lailla on niihin törmännyt. Ei niistä näet seuroissa ole puhuttu. Siellähän on kaikenikäiset paikalla.
Harha -ajan todellinen vaikutus tulee pysäyttää.
Nyt on tullut sen aika.
Siksi on tärkeää, että tuodaan avoimesti esille pahimpia harha-ajan ilmiöitä, että niihin NYT osataan puuttua oikealla tavalla. Aivan samoin kuin lasten hyväksikäyttöön ja suurten perheiden kuormituksen kestämiseen.
Nekin ovat osa harha-ajan väärien painotusten seurausta.
Harha -aikaan jatkuvine hoitokokouskäytänteineen sisältyi useita julmuutta sisältäviä painotuksia.
Kuinka niin?
Millaisia kokemuksia sinulla tai läheisilläsi on?
Olisiko SRK:n tarpeen vähintäänkin perustaa pikimmiten jonkinlainen totuuskomissio asiantuntijoiden kanssa puimaan harha -ajan vääryyksiä ja niiden tilitystä?”
Kommentti s-postini kautta:
”Kari-Matti Laaksoselta:
”Kommenttiketjua on ollut surullista lukea. Surullista siinä mielessä, että vahvat ennakkoluulot ja -käsitykset ovat värittäneet monia kommentteja. Ilmeisesti vanhoilliestadiolaisuudesta saa sanoa julkisesti ja ”totuutena” ihan mitä tahansa. Todennäköisesti mistään muusta kansanryhmästä ei Suomessa voisi tällä hetkellä esittää samanlaisia yleistäviä, virheellisiä ja loukkaavia käsityksiä.”
Karvat nousivat pystyyn tuota lukiessa. Onkohan mitään muuta yhteisöä, vieläpä uskonnollista, Suomessa, joka olisi jäseniään niin systemaattisesti kiusannut ja kurittanut kuin vl-liike ja sen ylimmän johdon SRK:n siunauksella ja käskystä, ihan itsemurhiin saakka?
Mutta ei tarvitse ottaa vastuuta, kun on ainoan oikean uskon omistava!
Miten on, jos tähän pf-asiaankin olisi rehellisesti puututtu jo silloin 1980-luvulla, kun tämä asia nostettiin esiin Pirkka-lehdessä?
Entäpä tämä TV-asia? Vuosikymmeniä kiusattiin ja piinattiin jäseniä silläkin synnillä!
Ei ole tehty tiliä niistäkään ajoista!”
Jorma Ojala:
”En minä kuitenkaan ole Korpelan väitteistä pahoittanut mieltäni. Ne ovat hurskastelevia, eivät järkeviä.”
Voi kiitos Jorma! Tämä on parempi termi sinulta kuin edellinen: ”Heino Korpelankin teksti suorastaan tihkuu suurta hurskautta.”
Minä jo säikähdin, että minua aletaan pitää ”hurskaana uskovana”. Olen mielestäni Jumalan ja ihmisten edessä armahdettu syntinen. Noilla sanoilla; hurskasteleva ja suurta hurskautta, niillä on suuri käsitteellinen ero.
Ymmärrän myös Jormaa ja hänen ärähtelyään kun minä kerron avoimesti omia kokemuksiani vl uskomuksista. Sinä Jorma olet salaa vl – uskova ja rakkaus tätä yhteisöä kohtaan on aitoa, joten puolustat heitä kaikin tavoin.
Olin parikymmentä vuotta sitten seminaarissa, yövyin hotellissa. Sain huonetoverikseni seminaarissa olevan johtajan. Hän ilahtui kun huomasi, että minä olin hänen huonetoverinsa, sanoi: ”Onpa hyvä kun sain sinut huonetoverikseni, nyt voimme puhua uskosta.”
Hän kertoi miten hänelle tuli suuri omantunnonhätä, hän kävi monissa kirkon tilaisuuksissa, ehtoollisella ja rukoili – ei mitään apua. Sitten hän soitti vl – papille, hän julisti synninpäästön ja heti taakat putosi hartioilta.
Hän kysyi: ”Mitä sinä Heino sanot minun uskostani?” Sanoin, että olet uskonut evankeliumin omalle kohdallesi ja saanut syntisi anteeksi, kun uskoit, et siksi, että pappi lausui synninpäästön.
Jatkoimme keskustelua ja kävi ilmi, että hän oli salannut uskonsa jopa vaimoltaan, kun sanoin, että Jeesus sanoo: ”Joka tunnustaa minut ihmisten edessä, hänet minä tunnustan Jumalan ja hänen enkeleittensä edessä, mutta joka kieltää….”
Hän kysyi: ”Etkö sinä pidä minään minun uskoani.?
Sanoin: ”Saathan sinä uskoa minun puolestani ihan vapaasti, sanon vain sen mitä raamattu neuvoo.”
Hän olisi halunnut puhua koko yön, mutta estelin koska huomenna oli luentoja ja työryhmiä joihin meidän piti osallistua. Hänen kertomuksistaan tuli kuitenkin ilmi salaamisen syy, eli hän ei hyväksynyt ns. sääntöjä. Hän lauloi mieskuorossa joka konsertoi monissa maissa, lisäksi hänen lapset kilpaurheilevat, eikä hän pitänyt näitä asioita synteinä.
Kari-Matti Laaksonen ei mielestäni ansaitse tuollaista kommenttia, mutta se tekstin ymmärtäminen, se on varsinkin pahojen muistojen keskellä vaikeaa.
Kari-Matti Laaksonen:
Ihmettelen hieman sitä, miksi jotkut kommentoijat haluavat tahallaan kääntää täällä täysin selvästi SRK -lestadiolaiseen seurakuntaoppiin, opetukseen, johtajiin ja vahingollisiin toimintatapoihin kohdistetun kritiikin kaikkiin vanhoillislestadiolaisiin kohdistuvaksi kritiikiksi. Mietin, onko tällaisen kirjoittelun taustalla lähtökohtaisesti sellainen ajatus, että vallitseva uskonto ja opetus ovat pyhiä ja koskemattomia, olivatpa niiden seuraukset kuinka vahingollisia tahansa. Ja että ainoa hyväksyttävä vaihtoehto on aina henkilökohtainen ratkaisu; joko kärsiä tai jättää vahingoittava yhteisö. Toivottavasti olen väärässä tässä.
Kari-Matti: ole hyvä ja tarkenna, mitkä tiedot täällä ovat virheellisiä ja yleistäviä. Samoin pienet perustelut olisivat hyviä sille miksi pidät niitä tietoja virheellisinä ja yleistävinä.
On myös virheellistä ja yleistävää heittää 40 kommentin perään, että täällä esitetyt kommentit ovat virheellisiä ja yleistäviä.
Minä ainakin olen lapsesta pitäen kuulunut tuohon liikkeeseen, joten minun käsitykseni eivät perustu ennakkoluuloihin ja mutuun vaan siihen mitä olen kuullut ja nähnyt.
Minusta Matin kannattaisi lukea mitä kritiikkiä on annettu.
En tunne Laaksosen ajatuksia, mutta kyllä nuo eräät väitteet , joita eilen kommentoin, haittaavat palstan uskottavuutta.
En todellakaan vastusta epäkohtien esille tuomista. Olen asiallisen ja syvällisen kritiikin kannalla, myös opillisissa asioissa.
Jorma, minähän olen lukenut, ja olen omalta osaltani vastannutkin siihen kritiikkiin. Kerropa joku yksittäinen kohta mihin kaipaat vastaustani? Minä pidän viime aikojen kritiikkiä herätysliikettä kohtaan pääosin täysin aiheellisena.
Yksilöi sinäkin ”eräs väite” jota olet kommentoinut. Ei voi vastata, jos ei kerrota mihin pitäisi vastata.
Mitä sinulle nyt sanoisi, Matti.
Olethan lukenut pitkän viestini pari päivää sitten.
Siitä huomaat, etten minä enkä varmaan tuo toinenkaan kirjoittaja sinänsä puutu millään tavalla asiallisen ja aiheellisen kritiikin esittämisen vapauteen.
Olet varmaan sinäkin yhtä mieltä siitä, että kritiikin nimessä ei tule estittää hurskaita älyttömyyksiä ja latteuksia ja ennakkoluuloja, joita ei voi tieteellisesti väittää todeksi.
Sen verran olen tullut kyyniseksi, etten usko kaikkien olevan ihan viattomien lasten asialla.
Olen itse kärsinyt tällaisista asioista ja heng. väkivallasta paljon. Kenties enemmän kuin moni muu. En kuitenkaan pidä ongelmien ratkaisussa viisaana tätä metodia, joka nyt on täällä käytössä.
>>Ymmärrän myös Jormaa ja hänen ärähtelyään kun minä kerron avoimesti omia kokemuksiani vl uskomuksista. Sinä Jorma olet salaa vl – uskova ja rakkaus tätä yhteisöä kohtaan on aitoa, joten puolustat heitä kaikin tavoin.<<< Heino Korpela
En ole aivan vähän hämmästynyt näistä Heinon väitteistä.
Heinon kokemuksista en myöskään ole sanonut juuri sanaakaan.