PÄÄSIHTEERIN KOMMENTTI
Yksityinen rippi ja Kristuksen mieli
Yksityisen ripin keskeisin asia on anteeksiantamus. Se ei ole todellista, jos Kristus ei ole läsnä. ”Sillä missä kaksi tai kolme on koolla minun nimessäni, siellä minä olen heidän keskellään” (Matt. 18:20).
Olemme keskustelleet ripin vastaanottajan vastuusta erityisesti tilanteissa, joissa synnin tunnustamiseen liittyy lain edessä sovitettava rikos.
Laupiaan samarialaisen käyttäytymisessä on meillä vakavaa opittavaa. Samarialainen voiteli ja sitoi Jerikon tien varteen tuupertuneen miehen haavat, mutta ei poistunut paikalta. Hän nosti miehen juhtansa selkään ja vei jatkohoitoon. Tekstin opetus meille on: Mene ja tee sinä samoin (Luuk. 10:37).
Yksityisen ripin vastaanottaneen kristityn tulee kohdella langennut Kristuksen mielen mukaisesti. Vastuu lähimmäisestä ohjaa hänet rinnalla kulkijaksi hoitamaan asiaa myös poliisin tai lastensuojeluviranomaisen luokse. Inhimilliseltä puolelta se voi tuntua raskaalta, siinä joutuu ikään kuin ”juhdan” osaan.
Kristuksen mieli ja Jerikon tien tapahtumat avaavat oikean näkökulman arvokkaaseen yksityiseen rippiin.
Ripin vastaanottaja on vastuullisessa asemassa. Siksi on hyvä selvittää itselleen, mistä yksityisessä ripissä on kyse. On myös tosiasia, että jokainen uskovainen ei kykene tuon vastuun kantamiseen. Siksi ei ole väärin todeta yksityistä rippiä toivoneelle, että minusta ei ole tuon vastuun kantajaksi. On vastuullista tunnistaa omat ja jaksamisensa rajat.
Tuomas Hänninen
Luuk. 10:
|
30—- ”Eräs mies oli matkalla Jerusalemista Jerikoon, kun rosvojoukko yllätti hänet. Rosvot veivät häneltä vaatteetkin päältä ja pieksivät hänet verille. Sitten he lähtivät tiehensä ja jättivät hänet henkihieveriin.
|
|
31 Samaa tietä sattui tulemaan pappi, mutta miehen nähdessään hän väisti ja meni ohi.
|
|
32 Samoin teki paikalle osunut leeviläinen: kun hän näki miehen, hänkin väisti ja meni ohi.
|
|
33 ”Mutta sitten tuli samaa tietä muuan samarialainen. Kun hän saapui paikalle ja näki miehen, hänen tuli tätä sääli.
|
|
34 Hän meni miehen luo, valeli tämän haavoihin öljyä ja viiniä ja sitoi ne. Sitten hän nosti miehen juhtansa selkään, vei hänet majataloon ja piti hänestä huolta.
|
|
35 Seuraavana aamuna hän otti kukkarostaan kaksi denaaria, antoi ne majatalon isännälle ja sanoi: ’Hoida häntä. Jos sinulle koituu enemmän kuluja, minä korvaan ne, kun tulen takaisin.’
|
|
36 Kuka näistä kolmesta sinun mielestäsi oli ryöstetyn miehen lähimmäinen?”
|
|
37 Lainopettaja vastasi: ”Se, joka osoitti hänelle laupeutta.” Jeesus sanoi: ”Mene ja tee sinä samoin.”
|
Pääsihteerin mielestä rosvojoukon henkihieveriin pieksämä mies oli pahantekijä, joka tarvitsi itselleen ripittäytymistä raskaasta rikoksesta. Mitä mitä, en ymmärrä??? Eikö rosvojoukko ollut se pahantekijä ja ripittäytymisen tarvitsija ja vankilaan kuuluva?
Miten ihmeessä tästä vertauksesta on saatu tulkittua yksityisen ripin esimerkki?
Jotenkin kirjoituksesta kuvastuu se, kuinka kiire on ripin tarjoamisella lähisuhdeväkivallantekijälle. Ei tautien tauti! En olisi millään uskonut, että ihan tällaista saa Päivämiehestä lukea.
Onko sittenkään vielä opittu mitään? Masentavaa.
Ps. Kirjoitin kirjoituksen pyynnöstä. Juu: taas se AKKA!
Kommentti s-postini kautta:
”Hänninen jätti vielä porsaanreiän: Eihän sitä rippi-isä ennen toisen
kertomaa voi tietää mikä asia mieltä painaa , joten jos ei halua
ilmiantaa pedoa, voi vedota etten jaksa olla sinulle rippi-isänä.
Evankeliumin julistamisesta ei voi kuitenkaan kieltäytyä, ja silloinhan
asiaa ei siis enää muistella. Rippi on siis tapahtunut vaikka rippi-isä
vetoaa väsymykseen.”
Heikki, noinhan se on tulkittava jos johtopäätös on jo valmiina. Etkö näe ristiriitaa siinä, että otat kaikki omaan maailmakuvaa sopivat opetukset kirjaimellisesti, mutta hengelistät siihen sopimattomat opetukset, vain oman tahtosi mukaan?
Rupeaa menemään sekavaksi. Ehkä kannattaisi pysyä yksinkertaisimmassa tulkinnassa. Näin käy kun rupeaa melko selvää sanaa ”allegorisoimaan”. Tuosta porsaanreiästä tuli mieleen:
Hänninen:
Lestadiolaiskultturia tuntien tämä vaatisi kyllä jo lisäselvitystä miten rippitilanteessa käytännössä toimitaan. Miten käytännössä selvität ennen rippiä mitä on yksityinen rippi? Vai tarkoittaako Hänninen, että kaikkien pitäisi ottaa selvää mitä ylipäätään on yksityinen rippi ja sitten sen perusteella päättää onko itsestä rippi-isäksi (jatkossa / mahdollisessa ripittäytymistilanteessa)? Entä miten voi tietää mikä on ”tuo vastuu” jos mitään ei ole vielä kerrottu? Ja sitten kun asia on kerrottu niin onko siis mahdollista sanoa että ei kiitos, mene avautumaan jollekin muulle? Mikä on ”rippi-isän” vastuu tällöin, hänhän tietää nyt jo sen mitä hänelle kerrottiin?
Miksi kymmentä käskyä ei sitten hengellistetä myös?
Minusta johdonmukaisempi selitys on se, että noilla esimerkeillä Jeesus halusi osoittaa mitä hän meiltä haluaa: inhimillisyyttä ja armollisuutta. Ja kun jokaiselle kertyy saldoon plussia ja miinuksia niin armo pelastaa.
Matti: ”Heikki, noinhan se on tulkittava jos johtopäätös on jo valmiina. Etkö näe ristiriitaa siinä, että otat kaikki omaan maailmakuvaa sopivat opetukset kirjaimellisesti, mutta hengelistät siihen sopimattomat opetukset, vain oman tahtosi mukaan?”
No, jos noin tahdot asiat mieltää. En tunne tarvetta itse erityisemmin koetella vakaumustani, kun sitä muutoinkin koetellaan. En saa järkeni avulla kristinuskosta otetta. Koen vain, että olen lahjaksi uskon saanut ja tunnustan tarvitsevani tätä turvaa. Ymmärrän tuon kohdan uskon mutta en järjen avulla. Jos pelkkään järkeeni vain tukeutuisin, luultavasti ulvoisin ahdistuneena sutena eksistentiaalisessa kosmoksessa.
Kuvittelisin, että tällaisessa jonkinlaiseen kristillisen viitekehykseen kuuluvassa mediassa saa keskustella kristillisen uskon olettamuksen varassa.
Heikki, varmasti saa. Mutta sen taakse ei voi mennä piiloon, kun ilmenee tai näyttää, että on väärässä eikä löydä näkemyksilleen mitään oikeita perusteita.
Olet epäilemättä vilpitön siinä mitä kirjoitat. Vl-uskovainen vain ajautuu aina vääjäämättä tilanteeseen, jossa hänen ainoat perustelunsa ovat: Tässä liikkeessä olen saanut rauhan, kyse on uskon salaisuudesta, tätä ei voi järjellä ymmärtää.
Edellä kuvattujen ”perustelujen” aito sisältö kuuluu näin: Olen oikeassa koska olen oikeassa.
Perustelet vilpittömästi myös uskosi vl-liikkeen erehtymättömyyteen: Muuten olisit ahdistuneena eksistentiaalisessa kosmoksessa.
Ymmärrän valintasi. Mieluummin turvallinen valhe kuin turvaton totuus. Minä en pysty tekemään vastaavaa intellektuaalista itsemurhaa.
Tuosta uhrien ohi kävelemisestä.
Kun uhreja ei nähdä, kuulla ja niistä ei saa puhua, niitä ei myöskään ole.
Niin kuin ei ole suurperheiden vanhempien väsymystäkään.
Kun asioille ei voi mitään, niitä ei haluta nähdä. Niille ei voi tehdä mitään. Vai voiko sille tosiasialle tehdä mitään, että uupumusta on? Ei sille voi tehdä, koska ainoa todellinen apu tilanteeseen on kielletty. Siksi uupuneista ei tarvitse välittää. Niiden olemassaolo joko myönnetään tai kielletään, riippuu asiayhteydestä, missä asiasta puhutaan.
Kaikkeen on ”vain” hengellinen lääke ja sen pitää riittää.
Täällä saattaa lukijoille välittyä sellainen kuva vl-miehistä yleisesti ottaen, että he kaikki ohittaisivat vaimojensa uupumuksen, eivätkä olisi heidän ”ripsiväri-kiusauksissaan” sun muissa jutuissa tukena. Tämä ei ole tietenkään totta; tunnen vl-miehiä, jotka välittävät vaimojensa uupumuksesta ja kaunistautumisen kiusauksista, sekä kaikista muistakin heidän kipupisteistään.
Kiitos kommentistasi Panu. Noin simppeliähän tämä on ja sinä saat sen kuulostamaan erityisen typerältä.
En voi sanoa, että olen oikeassa. Sen voin sanoa, että näin uskon.
En tiedä oletko ateisti, agnostikko vai miten määrittelet itsesi. Jos pystyt aukottomasti yhdistämään tieteen ja uskon, niin taitava olet. K.V. Laurikainen kai ainakin yritti tätä.
Jos olet ateisti tai agnostikko ja kirjoittelet täällä huviksesi koetellaksesi järkiperustein kristittyjen näkemyksiä, sinulla lienee siihen täysi oikeus.
Luin äskeittäin Kari Enqvistin teoksen ”Uskomaton matka uskovien maailmaan”, joka kuvaa taitavasti tätä uskomisen hölmöyttä. En hän hyvää luvannun uskomisen tulevaisuudelle.
Hassua, että professorismies vaivautuu moiseen. Ei minusta ihmisen tarvitse erityinen ruudinkeksijä olla, että pystyy järjen avulla kyseenalaistamaan näitä uskonasioita.
Ripissä tullee harvoin ilmi rikos. Rippi-isän pitää kuitenkin olla valmis sellaiseenkin. Joku voi epäillä kykyään pitää rippisalaisuutta tavallisissa asioissa. Silloin on paras kieltäytyä etukäteen, jos joku ilmaisee halunsa ripittäytyä. Näin on neuvottu jo kauan sitten.
Olen kuullut sanottavan, että allegorisesta raamatuntulkinnasta ollaan pyrkimässä pois. Raamattukurssilla kurssin opettaja ei pitänyt allegorista tulkintaa Laupiaasta samarialaisesta oikeana. Suviseuroissa saarnattiin Jaakobista ja Eesausta hengellistämättä Jaakobin petosta.
Perinteisessä tulkinnassa Laupias samarialainen auttaa synnin haavoittamaa. Mikko Saarenpään v. 1885 kirjoittaman laulun 8. säkeistö tuo mieleen tämän Raamatun kohdan: Alasti raukka makasin / syvissä haavoissa / murheissa, tuskass’ kovassa / ja kuolon kuopassa.
Nekö ovat vaihtoehdot? Vl-uskovainen tai agnostikko/ateisti?