Sisäministeri Päivi Räsäsen alustuksesta Kansanlähetyspäivillä on noussut kohu. Sanoja on sittemmin selitelty. Tässä oma tulkintani, mistä on kysymys.
Konteksti: Suomen Lähetysseura rekrytoi miesparin, jotka siunattiin lähetystyöhön ja toinen vihittiin papiksi. Kirkon konservatiivilla siivellä asiasta nousi kohu. Kansanlähetyksen lehden Uuden Tien pääkirjoituksessa (28/2013) Leif Nummela kirjoitti seuraavaa.
’Viime viikkojen keskustelu Suomen Lähetysseuran linjasta on nostanut esiin tärkeän kysymyksen Jumalan lain ja valtiollisen lain välisestä suhteesta. Piispa Matti Repo ja Lähetysseuran johto vetosivat siihen, että kristillisessä työssä on noudatettava maan lakeja.
Yleensä näin onkin. Sekä Raamattu että luterilaisen kirkon tunnustuskirjat opettavat, että kristityn tulee olla lainkuuliainen kansalainen.
Tunnustuskirjoihin sisältyvän Augsburgin tunnustuksen mukaan evankeliumi “ei kumoa valtiota eikä perhettä, vaan vaatii nimenomaan, että ne on säilytettävä jumalallisina järjestyksinä ja että rakkautta tulee harjoittaa näiden järjestysten puitteissa. Sen tähden kristittyjen tulee välttämättä totella esivaltaansa ja sen lakeja, mikäli ne eivät käske tekemään syntiä, sillä siinä tapauksessa heidän tulee totella enemmän Jumalaa kuin ihmisiä (Ap. t. 5:29).”
Yleisen kuuliaisuuden periaatteeseen sisältyy siis selvä, Raamattuun perustuva poikkeus. Jos valtiovalta säätää lakeja, jotka vaativat kristittyä toimimaan Raamatun opetuksen vastaisesti tai kieltävät heitä toimimasta sen mukaisesti, niitä ei tule noudattaa [kursivointi minun]. Tärkeää on huomata, kuinka ajankohtaisesti tämä teksti puhuu perheestä “jumalallisena järjestyksenä”, jonka puitteissa “rakkautta tulee harjoittaa”.
Suomen Raamattuopiston toiminnanjohtaja, teologian tohtori Timo Junkkaala totesi hiljattain kristittyjen aina tienneen, että on olemassa suurempikin Herra kuin eduskunta.
Heikki Koskenniemen tärkeässä kirjassa Veren ja Tulen läpi, Vanhan Kirkon marttyyrien todistus kerrotaan, miten kaikki Rooman kansalaiset haluttiin ensimmäisten vuosisatojen kristittyjen vainojen aikana pakottaa uhraamaan keisarin suojelushengelle. Uhraaminen oli merkki suostumisesta yhteenkuuluvuuteen. Monien mielestä tällaisen uhrin antaminen oli pikkuasia. Miksi lukemattomat kristityt kuitenkin mieluummin kärsivät kivuliaan kuoleman kuin suostuivat pieneen uhritoimitukseen, jota kylästä kylään kiertävät uhritoimikunnat vaativat? Koskenniemi selittää: “Jos kerran Jumala on kaikkeuden Luoja ja Kristus, kaiken Herra ja tuleva tuomari, ei ole ikinä mahdollista notkistaa polvea kenenkään muun edessä eikä uhrata kenellekään. Vain yksi majesteetti voi olla korkein.”
Ensimmäiset kristityt ymmärsivät, ettei kristitty voi koskaan perustella väärin tekemistä sillä verukkeella, että se on maallisten lakien mukaista. He olivat sisäistäneet tämän periaatteen niin syvällisesti, että Koskenniemen mukaan “vastaus kysymykseen ‘Miksi et uhraa?’ kuului enimmäkseen vain ‘Olen kristitty.’” Valtiollisen lain korottaminen Jumalan lain yläpuolelle on syvästi antikristillistä. Siitä on historiassa useita varoittavia esimerkkejä.
Ajankohtaisessa keskustelussa kirkkoa koskettavasta lainsäädännöstä on syytä huomioida myös se, että yhdenvertaisuuslakia on voitu tulkita liian mustavalkoisesti, ottamatta huomioon uskonnonvapauden merkitystä. Laki sallii jo nyt uskonnonharjoituksessa erilaisen kohtelun myös palvelusuhteissa. Eihän kirkko ole velvoitettu palkkaamaan papiksi pätevintäkään imaamia.’
Tulkitsen tämän niin, että Nummela kritisoi piispa Matti Repoa ja SLS:n johtoa siitä, että nämä noudattivat maallista laki, joka on (Nummelan käsityksen mukaan) Jumalan lain vastainen. Toiseksi hän viittasi mahdollisuuteen, että lakia ei ehkä tarvitsisikaan oikeasti noudattaa.
——
Mitä sanottiin: Kaksi viikkoa myöhemmin Kansanlähetyspäivillä Päivi Räsänen lausui:
’ … Kaikilla meillä on varmasti tullut eteen tilanteita, joissa joudumme miettimään, rohkenemmeko toimia vastoin yleistä mielipidettä tai normia, porukan painetta tai joskus jopa lakia, jos nämä ovat Jumalan sanan vastaisia. Apostolien teoissa kerrotaan tilanne, jossa viranomaiset kielsivät apostoleja saarnaamasta Jeesuksesta. Silloin apostoli Pietari ja muut apostolit sanoivat:
”Enemmän tulee totella Jumalaa kuin ihmisiä.” (Ap.t. 5:29). He jatkoivat työtään kielloista huolimatta. Martti Luther selitti huonepostillassa Jeesuksen opetusta siitä, että keisarille tulee antaa se mikä keisarin on ja Jumalalle se, mikä Jumalan on: ”Keisari ja maallinen esivalta on tosin meidän hallitsijamme, mutta se ei ole ainoa herramme; meillä on toinenkin Herra, joka on suurempi, nimittäin Herra Jumalamme taivaissa. Jos siis jompikumpi näistä herroista on vihoitettava, jos on oltava tottelematon joko Jumalalle taikka keisarille, niin on parempi, että keisari vihastuu tottelemattomuuteemme, kuin että Jumala meihin vihastuu. Keisarilla en tässä tarkoita erikoista henkilöä, vaan yleensä kaikkea esivaltaa.” Näin siis Luther… ’
Tulkitsen tämän 100%:ksi tueksi Leif Nummelan linjalle.
——
Selittely 1: Räsänen vastasi:
’Suomen lakia on aina noudatettava, meillä ei ole sellaista tilannetta, jossa ihminen pakotettaisiin rangaistuksen uhalla toimimaan vastoin omaa tuntoaan. Suomalainen samoin kuin muu länsimainen lainsäädäntö on rakentunut pitkälti kristillisen arvomaailman pohjalle, jossa ihmisoikeuksia ja ihmisarvoa kunnioitetaan.’
Tulkitsen tämän niin, että Räsänen kieltää sen kontekstin, mihin hänen sanansa liittyivät. Toiseksi Räsäsen tilanneanalyysi suomalaisesta yhteiskunnasta muuttuu: ’Kaikilla meillä on varmasti [kursivointi minun] tullut eteen tilanteita, joissa joudumme miettimään, rohkenemmeko toimia vastoin … joskus jopa lakia, jos nämä ovat Jumalan sanan vastaisia.’ Yhtäkkiä tätä tilannetta ei olekaan kenelläkään: ’ …meillä ei ole sellaista tilannetta, jossa ihminen pakotettaisiin rangaistuksen uhalla toimimaan vastoin omaa tuntoaan… ’
——
Selittely 2: Räsänen siteeraa evankeliumikirjaa:
’Kristityt rukoilevat valtiovallan puolesta ja noudattavat sen lakeja ja velvoitteita. Yhteiskunta kuuluu Jumalan asettamaan elämänjärjestykseen, joka suojelee ja palvelee ihmiselämää. Maallinen esivalta saattaa kuitenkin irtaantua Jumalasta. Silloin syntyy tilanteita, jolloin se toimii Jumalan tahtoa vastaan loukkaamalla ihmisarvoa tai estämällä evankeliumin vapautta. Tällöin kristittyjen pitää sekä yksilöinä että yhteisönä seurata Jumalan sanaan sidotun omantunnon ääntä.’
Tulkitsen tämän niin, että Räsänen ikään kuin kysyy: Miksi minun lausumastani on noussut meteli, enhän ole sanonut muuta kuin minkä Evankeliumikirjakin sanoo. Tietyssä mielessä näin onkin. Toisaalta alkuperäisen lausunnon konteksti ja ilmapiiri ovat kokolailla toiset.
——
Miltä tämä näyttää:
Omiensa keskuudessa Räsänen välillisesti antaa hyväksyntänsä yhdenvertaisuuslain hengen ja ehkä myös kirjaimen rikkomiseen. Edelleen hän näyttää vihreää tai ainakin vilkkuvaa keltaista valo sille, että kirkon sisällä painostetaan muitakin rikkomaan yhdenvertaisuuslakia. Ulospäin hän kiistää koko ongelman olemassaolon.
Kontekstin jatkoa.
Kansanlähetys käyttää Räsästä hyväkseen ja julkaisee nettisivuillaan refereettia Räsäsen puheesta mm, tuo lakia koskeva kohta oli siinä. Sitten Seurakuntalainen.fi tekee samoin sivuillaan. Referoi tuota KL:n uutista mukaanlukien lakia koskeva kohta.
Tämän jälkeen paikallislehti Kankaanpäässä (?) jossa päivät järjestettiin uutisoi samasta asiasta.
Tämän jälkeen homoliittomyönteinen kirkollinen media (K24) näkee tilanteen mahdollisuudet ja tekee asiasta uutisen. Nimenomaan lain rikkomiskohdasta. He varmasti näkivät hyvän tilaisuuden saattaa piispat seinää vastaan haastattelemalla heitä. Raflaavia uutisia myös.
Piispojen kontekstia: Piispa Kalliala oli samoilla KL-päivillä, joissa Räsänen puhui siunannut läheteiksi kehitysmaihin ja muualle naispappeutta ja homoliittoja vastustavia lähettejä. Menneenä vuotena myös moni piispa oli julkisesti moittinut kovin sanoin naisia, jotka mm. Tikkurilan seurakuntaneuvostoissa halusivat lopettaa näiden ”kirkon selkärankaa” edustuvien virallisten lähetysjärjestöjen tuen, syrjivien asenteiden ja käytäntöjen ja raamatuntulkintojen tähden. Samaan aikaan piispat antavat ymmärtää että kirkko noudattaa lakeja.
Nyt K24 haastattelee piispoja kysellen kantoja lain noudattamiseen. Piispat tarvitsevat kiireesti syntipukin, jotta ero tsunami ei lähde liikkeelle.. Räsänen oli sopiva, koska kansa huusi jo valmiiksi ”ristiinnaulitse”. Piispat irtisanoutuvat Räsäsen kannoista yksi toisensa jälkeen, mainitsematta mistä kannasta irtisanoutuvat. Sitä olisikaan vaikea tehdä, koska itse puolustavat vielä ärhäkkäämmin syrjiviä kirkon virallisia lähetysjärjestöjä, kuin mitä Räsänen on koskaan. Räsäsen puhe oli näihin verrattuna maltillinen ja teologisesti täyttä asiaa käsittääkseni. Hän jopa kehotti siinä osoittamaan aiempaa enemmän hyväksyntää homoille.
Räsäsestä tehtiin tehokkaasti ja yksissä voimin syntipukki sekä liberaalien että piispojen ja heidän taustajoukkojensa toimesta. Kirkosta erosi vain sen verran väkeä, että 60 ihmisen palkkojen verran jää tuloja saamatta vuosittain. Pahamminkin olisi voinut käydä. Syntipukki toimi? Kansa sai mitä tarvitsi pysyäkseen kirkossa?
Isompi tsunami voi olla kynnyksellä, jos kirkonmiehet jatkavat kansan puhuttelemista kuin kansa olisi idiootteja, jotka eivät näkisi tyhjän kulissin ja näytelmän läpi. Eivät varmaan näe kaikkiin faktoihin asti, sen verran suuri soppa tämä on. Sen sijaan erärehellisyys ja alentuva suhtautuminen näkyy, näkyy sanoista, ja näkyy varsinkin tv-esiintymisistä.
Haluan nostaa esille tosielämän esimerkin ihan toisenlaisesta kristillisen kansalaistottelemattomuuden muodosta kuin Heikin tarkoittamasta. Viime vuosina on ollut useita tapauksia, joissa kristityt ovat piilotelleet karkoteuiksi määrättyjä ulkomaalaisia, koska sinänsä laillisia karkotuspäätöksiä on pidetty epäinhimillisinä. Onko tämmöinen toiminta Päivi Räsäsen puheita paheksuneista eettisesti hyväksyttävää? Jos on, miksi sitten jokin toinen lainsäädös olisi niin pyhä, että sitä olisi vastoin omantunnon ääntä noudatettava? En näe yhdenvertaisuuslakiakaan semmoiseksi, että se voisi määritellä, mikä on uskonnollisten yhteisöjen eettisessä opetuksessa ja niiden sisäisessä päätöksenteossa sallittua ja mikä ei. Uskontokunnistahan voi vapaasti erota se, joka ei ole niiden sääntöihin tyytyväinen.
Arvelenpa, että tuo ”tosiasia” pätee aika pieneen joukkoon ihmisiä, kuuluivatpa kirkkoon tai eivät. Tosiasia on se, että minä tunnen luontaista inhoa Räsäsen tavoin kristinuskoaan toteuttavia ihmisiä kohtaan. Olen varma siitä, että niin tuntee moni muukin.
Yrjö Sahama pohdiskelee viisaita!
Yrjö Sahama, sisäministeri Räsänen on ottanut kantaa kysymääsi asiaan useita kertoja ja K24 on uutisoinut asiasta. Tässä ja tässä muutamia esimerkkejä, voin laittaa lisää. Räsänen kertaa oikeusvaltion ja viranomaistoiminan periaatteita ja muistuttaa lainsäädännöstä ja Suomen kansainvälisistä sitoumuksista.
Yksittäinen lainaus Räsäsen vastineesta: ”Toivon, että kaikki tahot osoittaisivat vastuullisuutta siinä, ettei nälkälakossa oleville afgaanimiehille tai muille maassamme oleville turvapaikanhakijoille annettaisi mielikuvaa, että nälkälakolla voisi jollakin tavalla vaikuttaa oikeuden tai viranomaisten päätöksiin.”
Onko Räsänen mielestänne noudattanut samaa vastuullisuutta Kansanlähetyspäivien puheessaan antamalla ymmärtää, että tietty vakaumus voi oikeuttaa lain rikkomiseen?
Onkohan tämän asian logiikka jotenkin tällainen:
1) Kristityn tulee toimia lakia vastaan, kun se on ristiriidassa Raamatun ilmoituksen kanssa.
2) Esivallalla on tällöin oikeus rankaista häntä lain määrittelemällä tavalla.
3) Kristityn on esivallalle kuuliaisena tyydyttävä rangaistukseen ja kärsittävä se.
Jokin tässä tökkii. Onko rangaistus käypä hinta omavaltaiselle toiminnalle vai viesti siitä, että lakia pitää noudattaa, vaikka ei siitä joutuisikaan edesvastuuseen?
Kun en ole ”Uuden tien” lukija ja enkä muutenkaan ole seurannut heidän juttujaan (en ollut myöskään SLS:n kokouksessa tällä kertaa), niin pelkän Räsäsen tekstin/seminaaripohdiskelun perusteella en pääse Heikin esittämiin tulkintoihin! Minä ainakin tykkäisin, että vastaavissa tilanteissa keskityttäissiin kohdallani siihen, mitä konkreettisesti sanon, eikä puheitani tulkittaisi toisen kirjoitusten perusteella.
Homolähettipari? Mikä se sellainen on?
Suomen lähetysseuran sivuilta löytyvien tietojen mukaan henkilöt, joita Eero Koskelan arvaan tarkoittavan, lähtevät työhönsä ulkomaille vasta myöhemmin kesällä, joten he eivät ole voineet matkustaa maitojunalla sinne eivätkä tänne.