Seurasin lyhyen lomani aikana hämmästyneenä sisäministeri Päivi Räsäsen kirvoittamaa julkista keskustelua. Meteliin verrattuna Räsäsen Kansanlähetyspäivien puheessa oli vain vähän uutta. Itselleni puheen ainoa tuore asia löytyy etsimällä kansalaistottelemattomuuden ja sisäministerin roolin välisestä jännitteestä. Räsänen tuskin itsekään arvasi puheensa johtavan muutamassa päivässä tuhansien ihmisten kirkosta eroamiseen.
Vaikka ihmisten reaktio tuntuu kohtuuttomalta, on pakko todeta, että Päivi teki sen taas. Parin vuoden takaisen Homoillan erovyöry, 40 000 kirkosta eronnutta, on Räsäsen puheen myötä saamassa rinnalleen tilastokakkosen. Maanantaihin mennessä eroajia on jo runsaat 6000. Mikäli ihmeitä ei tapahdu, vuoden 2010 jälkeen tänä vuonna erotaan kirkosta toiseksi eniten Suomen evankelis-luterilaisen kirkon historiassa.
Räsäsen julkisuuskuvan ohella syitä eropiikkiin voi hakea muun muassa viime syksynä julkaistusta kirkon nelivuotiskertomuksesta. Eteisessä kengät jalassa lähtöä tekevien kirkon jäsenten määrä on melkoinen. Monille pelkkä jäsenyyden muistaminen johtaa välittömiin toimenpiteisiin. Tämä on havaittu muun muassa osassa seurakunnista, joissa uudet seurakuntalaiset toivotetaan kirjeitse tervetulleeksi.
Kun lähtötelineissä on paljon väkeä, syyt lähtöön vaihtelevat kirkollisverosta serkun hautajaisissa tavattuun pastoriin, joka ei kyennyt kohtaamaan laadukkaasti. Nelivuotiskertomuksen lukujen valossa Räsäsen persoonan ei pitäisi olla merkittävä tekijä. Nyt eronneet olisivat ehkä lähteneet joka tapauksessa ennemmin tai myöhemmin.
Jokin kirkollisista asioista vastaavan ministerin olemisen tavassa on joka tapauksessa erityistä. Totuus voi piillä suomalaisessa sanonnassa jonka sanoja toteaa esimerkiksi kirkossakäymisestään tai uskomisestaan puhuttaessa, ettei hän kuitenkaan mikään uskovainen ole. Päivi Räsäsen suusta tuskin kukaan tällaista tähdennystä odottaa. Räsänen on monien kammoaman uskovaisuuden ruumiillistuma, se jokaisesta suvusta löytyvä herätyskristitty täti, jonka seuraa sukujuhlissa vältellään. Ärtymys nousee siitä, että hän on sitä avoimesti ja myös poliitikkona.
Arkkipiispan mukaan Päivi Räsänen on kirkon rivijäsen. Kommentti paljastaa huolen, joka liittyy kirkkoon instituutiona. Jos joku ajattelikin Räsäsen olevan virallisen kirkon edustaja ja erosi siksi. Voi olla, ettei tästä ole kysymys. Ehkä osa eronneista ei halua olla osa kirkkoa, jossa on Päivi Räsäsen tavoin ajattelevia jäseniä. Silloin on aivan sama millaista kirkkoa piispat näkemyksineen edustavat.
Räsäsen herätyskristilliselle sisäpiirille tarkoitetusta puheesta tuli ns. heinäkuun uutinen.
– Simo Alastalo –
P.S. Kannattaa lukaista myös Maaseudun Tulevaisuudesta päätoimittaja Lauri Kotron tasapainoinen Räsäs-pohdinta.
P.P.S. Lukulistan jatkoksi sopii myös päätoimittaja Seppo Simolan Räsäs-sammakon analyysi Kirkko ja kaupungista.
Jusu Vihervaara: Olen seurannut paljon puheitasi tässä kirkkoasiassa. Sinulla olisi paljonkin syytä olla vanhingoniloinen siitä, missä kehityksessä luterilainen kirkko on nyt. Et ole kirkon jäsen ja ymmärtäkseni et edes usko Jumalaan.
Kuitenkin esiinnyt täällä luterilaisen kirkon puolustajana ja sen tulevaisuutta miettien. Et ole katkera siitä, mitä kristityt ovat tehneet sinulle, vaan tässä tilanteessa puolustat rauhallisesti ja järkiargumentein evankelis-luterilaisen kirkon tulevaisuutta rohkeammin ja johdonmukaisemmin kuin nämä raamattu-uskovaiset.
Se mitä nyt teet, on hyvin kristillistä. Olet kristillisempi (vaikka ehkä ateisti), kuin nämä antaa mennä -periaatteen ihmiset.
Olen erittäin iloinen puheenvuoroistasi. Jumalan vanhurskaus ei kysy ihmisen uskoa, vaan se vaikuttaa ihmisen kuin ihmisen kautta. Toivon sinulle ja puolisollesi kaikkea hyvää, ja rukoilen, että pääsette pian naimisiin.
Koskeeko sananvapaus vain tietynlaisten ideologien mukaista ajatusmallia? Näinhän oli Neukkulassakin!
Minusta Päivi saa esittää omat ajatuksensa, vaikka ne sitten saavat joidenkin kiristämään hampaitansa.