No joo ja myös lööpeissä 😉 Olenko vajonnut kertakaikkisen alas suostuessani sellaisen lehden haastatteluun, jota en yleensä suostu edes lukemaan? Tiedä häntä. Voin puhua puhuttavani ihan missä tahansa, metsän mättähällä, Eiffelin tornista megafoniin kailottamalla tai vaikkapa sitten Ilta-Sanomissa. Ja nythän voin ainakin todistetusti kokemuksen syvällä rintaröhinällä sanoa lehden ainakin yhden kerran elämässä pysyneen asiassa rehellisesti ja vääristelemättömästi. Lämmin kiitos siitä Toimittajalle, jonka kanssa kävin hyvät ja syvälliset keskustelut.
Tarinani on kokonaisuudessaan niin kipeä ja traaginen, että kertomastani olisi saanut toki paljon rankemmankin eikä olisi tarvinnut käyttää edes paljoa vippaskonsteja. Mutta Toimittaja pysyi valitsemassaan linjassa; lämpimässä, inhimillisessä. Ja hän vältti vetämästä hommaa ikävillä jutuilla mässäilyyn tai liikettä tai sen ihmisiä rumaan valoon. Hänellä oli minusta kunnioitusta asiaa kohtaan ihan kerrakseen. Lisäksi hän oli perehtynyt asiaan hyvin, juttu ei tuntunut ollenkaan vieraalta.
No nyt taas puhutaan ja puhistaan. Syynä Pauliina Rauhalan vasta ilmestynyt kirja Taivaslaulu, joka on saanut osakseen suuren menestyksen. Sitä jonotetaan kirjastoissa ja kirjakauppojen hyllyiltä se tuppaa loppumaan alta aikayksikön. Sitten kun jossain vaiheessa itse ehdin lukea kirjan, laitan siitä varmaan omat ajatukseni tänne. Nyt on vaan niin monta kirjaa jonossa odottamassa lukemista ja muuta puuhaa runsain mitoin, ettei ehdi millään tähän hätään.
Myös eilen oli aiheesta ohjelma Inhimillisessä tekijässä. Käykäähän kattomassa jos ketä kiinnostaa. Se oli hyvä ja asiallinen. Hyvin naiset olivat sanoittaneet naisen asemaa liikkeessä.
Nyt sitten ajatukset ja ahdistukset lehden ja käsillä olevien keskustelujen johdosta tähän, ettei jää painamaan mieliä. Eli mitä ajatuksia ja tunteita esimerkiksi minun haastatteluni herätti teissä lukijoissa?
Minäkin annoin hiukan periksi ja etsin Vuokon jutun, vaikka olen noiden ilta lehtien kanssa tosi kriittinen. Tosin katson silloin, jos otan johonkin asiaan kantaa. Mistään ei pidä tehdä sellaista periaatetta, josta ei voi poiketa.
Laitan linkin. Ainakaan äsken ei ollut kommentteja siellä. Meinaan jos jollekkin tulee itse jutusta jotain mieleen.
http://www.iltasanomat.fi/perhe/art-1288598986349.html
Kiitos linkistä Eija!
Kiitos Elias vastauksesta.
Minua mietityttää edelleen se, että ajatellaanko vl:n piirissä noin ”harhaisesti”.
Se on hieno keksintö tuo sana: Harhaoppi. Se sopii liitteeksi vaikka mihin ja maukas suussa.
Kun nyt lapset ovat tässä pääosassa, niin heitän yhden kerettiläisen ajatuksen: Miltä tuntuisi, jos lapsi syntyykin Afrikkaan, joka sinun piti synnyttää, mutta duuni ei antanut periksi. Jos sinun lapsesi silmään kävelisi kärpänen olisitko tyytyväinen?
Lauri,
minä olen ymmärtänyt asian niin, että ihmisen sielu syntyy vasta sitten kun ihminen on laitettu alulle ja alkaa kasvaa äidin kohdussa. Siis, että ei ole mitään harhailevia sieluja, jotka odottavat, että jossain joku tulee raskaaksi ja sitten sielu lentää sinne ja asettuu asumaan kehittyvään alkioon.
Jos ”sielut harhailevat” ja odottavat että jossain joku tulee raskaaksi löytääkseen asuinsijan, niin mielestäni sellainen viittaa enemmänkin sielunvaellukseen.
No, tämä menee jo kovin monimutkaiseksi.
Kiitos kommenteista ja kiitos Elias harhaoppiselityksestä, sitä en tiennyt itsekään.
Vl-liikkeessä ajatellaan, että Jumala on tarkoittanut pariskunnille tietyn määrän lapsia (tai ei ollenkaan) ja näiden lasten syntymistä/saamasta elämänlahjaa ei saa olla estämässä.
Minua kiinnostaisi tietää, mistä juontuu ajatuksen Jumalan ylläpitämästä sieluvarastosta kytkeytymisestä vanhoillislestadiolaisuuteen. Minulle se on outo, enkä ymmärrä mihin sellaista tarvitaan. Mielestäni asiassa on kyse kuuliaisuudesta Jumalalle. Sieluvarastoajatus menee sikälikin yli käsityskykyni, että kaikkivaltias Jumala tietää kuitenkin kaiken mahdollisen etukäteen.
Se oli vertauskuvallista ja toisaalta me emme tiedä mikä on totuus. Tässä oli kysymys siitä, että täällä ei voi lapset tulla uran esteeksi tai muuta hankaluutta aiheuttamaan. Me sallimme afrikkalsiten lasten syntyä puutteeseen ja sairauksien keskelle. Olemme heille rutkasti velkaa. Toisaalta nyt taitaa olla aika, jolloin pakolaisvirrat kulkevat kuin kansainvaellukset ja syövät kaiken puhtaaksi, ja se on seurausta länsimaisesta ahneudesta ja omahyväisyydestä.
Heikki, ”Minua kiinnostaisi tietää, mistä juontuu ajatuksen Jumalan ylläpitämästä sieluvarastosta kytkeytymisestä vanhoillislestadiolaisuuteen. ”
Tääsä kesksuteluketjussa ajatus lähti siitä, kun mainitsin, että Inhimillinen tekijä-ohjelmassa pastori/tutkija Meri-Anna Hintsala mainitsi, että vl-ehkäisykielto perustuisi tuohon käsitykseen.
Voihan olla, että minä käsitin väärin sen, mitä Hintsala sanoi.
Sitä tässä pähkäilenkin.
Psalttari 127
1. Salomon veisu korkeimmassa Kuorissa. Jos ei Herra huonetta rakenna, niin hukkaan työtä tekevät, jotka sitä rakentavat: jos ei Herra kaupunkia varjele, niin vartiat hukkaan valvovat.
2. Se on turha, että te varhain nousette ja hiljain maata menette, ja syötte leipänne surulla; sillä hän antaa ystävillensä heidän maatessansa.
3. Katso, lapset ovat Herran lahja, ja kohdun hedelmä on anto.
4. Kuin nuolet väkevän kädessä, niin ovat nuorukaiset.
5. Autuas on se, jonka viini on niitä täynnänsä: ei ne häväistä, kuin heillä vihollistensa kanssa portissa tekemistä on.
Siis ovat Herran lahjoja. Minulla on myös muutama lapsi. Yksi heistä ottiKålmordenin matkan rahana, kun muut menivä tutustumaan. Kyllä ihminen haluaa Herralta lahjoja, mutta useimmiten otettaisi rahana tai muina hyödykkeinä. Tietenkin vanhoilliset voisivat miettiä otetaanko muita lahjoja verilleasti kilvoitellen vastaan. Terveeksitekemistä tai profetoimista ja kielillä puhumista?
Minusta onm mautonta puhua sieluvarastosta, koska meillä ei koskaan tule olemaan täällä maanpäällä mahdollisuutta tutkia Hänen asioitaan siltä alueelta.