No joo ja myös lööpeissä 😉 Olenko vajonnut kertakaikkisen alas suostuessani sellaisen lehden haastatteluun, jota en yleensä suostu edes lukemaan? Tiedä häntä. Voin puhua puhuttavani ihan missä tahansa, metsän mättähällä, Eiffelin tornista megafoniin kailottamalla tai vaikkapa sitten Ilta-Sanomissa. Ja nythän voin ainakin todistetusti kokemuksen syvällä rintaröhinällä sanoa lehden ainakin yhden kerran elämässä pysyneen asiassa rehellisesti ja vääristelemättömästi. Lämmin kiitos siitä Toimittajalle, jonka kanssa kävin hyvät ja syvälliset keskustelut.
Tarinani on kokonaisuudessaan niin kipeä ja traaginen, että kertomastani olisi saanut toki paljon rankemmankin eikä olisi tarvinnut käyttää edes paljoa vippaskonsteja. Mutta Toimittaja pysyi valitsemassaan linjassa; lämpimässä, inhimillisessä. Ja hän vältti vetämästä hommaa ikävillä jutuilla mässäilyyn tai liikettä tai sen ihmisiä rumaan valoon. Hänellä oli minusta kunnioitusta asiaa kohtaan ihan kerrakseen. Lisäksi hän oli perehtynyt asiaan hyvin, juttu ei tuntunut ollenkaan vieraalta.
No nyt taas puhutaan ja puhistaan. Syynä Pauliina Rauhalan vasta ilmestynyt kirja Taivaslaulu, joka on saanut osakseen suuren menestyksen. Sitä jonotetaan kirjastoissa ja kirjakauppojen hyllyiltä se tuppaa loppumaan alta aikayksikön. Sitten kun jossain vaiheessa itse ehdin lukea kirjan, laitan siitä varmaan omat ajatukseni tänne. Nyt on vaan niin monta kirjaa jonossa odottamassa lukemista ja muuta puuhaa runsain mitoin, ettei ehdi millään tähän hätään.
Myös eilen oli aiheesta ohjelma Inhimillisessä tekijässä. Käykäähän kattomassa jos ketä kiinnostaa. Se oli hyvä ja asiallinen. Hyvin naiset olivat sanoittaneet naisen asemaa liikkeessä.
Nyt sitten ajatukset ja ahdistukset lehden ja käsillä olevien keskustelujen johdosta tähän, ettei jää painamaan mieliä. Eli mitä ajatuksia ja tunteita esimerkiksi minun haastatteluni herätti teissä lukijoissa?
Sen verran, että ihan kiinnostuneena luin Pertti Niukkasen tietoja. Totean varmuuden vuoksi vain, että emme jää niitä jatkossa paitsi.
Sonja, koskeeko asia minua?
Tuskin Sonja sinua tarkoitti, Heikki. Varmaan viesti oli vain minulle, koskapa siinä nimeni mainittiin. Vuokko tuskin sitä toisen ketjun ”hyvästelyviestiäni” väärin ymmärsi, koska oli tykkäysnappiakin painanut.
Nyt kuitenkin tiedän, miltä tuntuu kun tulee täysin väärinymmärretyksi, Heikki. No, ehkä olemme turhan herkkänahkaisia.
Kiitos myös Eijalle rohkaisusta.
”Idea runoon lähti onnellisesta tunteesta, kun vaimoni pyytämättä peitteli minut, kun sohvalla makain.” Ymmärsin väärin. Runosta ei selvinnyt, kuka peitteli ja kenen käsi hipaisi.
P. Niukkanen
Tässä se on. Ja meikään osuu tommonen, ett joo miehethän ne on asiantuntijoita sun muita maskuliinisesti aseen kantajia. Siis tosin en itse määrittele/usko feminiinisiin ja maskuliinisiin piirteisiin, mutta diskursseista ne löytyy. Edelleen. Ja kiinnittää huomiota. Sorry vaan ex-vl tai what ever, mutt vaikuttaa siltä, ettei kuitenkaan nuo sukupuolihierarkiat silti ole paremmaksi muuttuneet. Mutta älkäätten minusta välittäkö; olen vain lähetti.
PS. Myös minusta runo kertoi aktiivisesta välittäjästä/rakastajasta, joka paljastuki sitten ite sohvalla makaavaksi mieheksi. Sellaista rakkautta.
Pahaltahan tuo tekstini näyttää. Sitä kirjoittaessani häivähti mielessäni, että joku voi sen niinkin tulkita kuten Sonja sitten tekikin. Luotin kuitenkin siihen, että keskusteluun osallistuneet ymmärtävät sanontani. Osaltaanhan ne olivat peräisin Vuokolta itseltään.
Tietenkään ei kiitoksissani ollut tahallista eikä tahatontakaan tarkoitusta jakaa keskustelijoita vuohiin ja lampaisiin, ei sukupuolen eikä ”asiantuntijuuden” mukaan. Vuokon kanssa on sen verran pitkä yhteinen keskusteluhistoria, että tiedän hänen sen ymmärtävän. Muiden mielipiteistä en tässä oikeastaan välitäkään.
Mutta näissä asioissa ei selittelyillä taida olla paljon virkaa. Kun on saanut sovinistin poltinmerkin, kantaa sitä lopun ikänsä. Siitä huolimatta vakuutan, etten sellainen ole (tämä tietysti vain vahvistaa syyllisyyteni). En myöskään ole vl enkä ex-vl. Enkä ole minkään alan asiantuntijakaan (saati tohtori).
P.S.
Heitto Heikin suuntaan oli tosi mauton.
Katkelma siitä vanhasta keskustelusta:
Voi kai tämänkin tulkita niin, että minä ”holhoan” Vuokkoa. Todellisuudessa vuoropuhelussamme on kyse samasta vl-liikkeen roolimallien kritiikistä. Tuossa ”kiitosviestissäni” on (humoristiseksikin tarkoitettu) viittaus juuri tähän. Sitä nuo ilmaukset ”ehtoisa emäntä” ja ”asiantuntijaryhmä” yrittävät viestiä. Viritys on vain niin hienovarainen, että en ihmettele Sonjan reaktiota.
Ok Niukkanen, kyse on varmaan kulttuurisesta kontekstista ja jostain olin löytäväni sinut ex-vl:a. Minä vaan kun olen näitä pappeusasioita ihan tutkinut, niin jo monta päivää sitten mulla tökki tuo sun vanhan ketjun kommentti. Toki havainnoin myös sen Vuokon kommentin, että k-puolelle. Niin, katso itse ajattelen, että pitää tukea nimenomaan naisia, jotka ovat päässeet irti tietynlaisista patriarkaalisista kuvioista.
Ja totta kai myönnän, että teidän kommenttinne ovat asiantuntevia ja rikastuttavat keskustelua. Tosin myös niinkin, etten tunne vl-diskursseja ja retoriikkaa, niin en voi ymmärtää täysin sitä ”kieltä”. Että on aika sisäpiirikeskusteluakin.
Viittasitko kommenttiini runosta? No mutt siinähän sanottiin, ett se on rakkausruno puolisolle, niin ilman muuta myös kirjallisuuden ja teatterinkin mukanaan tuoma ensimmäinen aivoitukseni oli, että mies siinä rakkauttaan käy peittelemässä rakastettunsa. En tainnut olla ainoa, joka näin eka ymmärsi. No selityksen myötä avautui oikea tila.
OK, Sonja. Ilmeisesti olemme lopulta itse ”substanssista” ihan samaa mieltä. Kieleen ja kontekstiin liittyviä vaikeuksia ei aina voine välttää.
Ja olihan se Heikin runoon liittyvä heittonikin sinulle osoitettu. Vedän senkin takaisin, taisin ymmärtää ajatuksesi väärin. Minusta tuo runo on kyllä juuri tulkitsematta parhaimmillaan, kiitos Heikille.
Itse en vielä kaksi vuotta sitten tiennyt vl-liikkeestä yhtään mitään. Nyt siitä on tullut jonkinlainen addiktio – pitänee mennä vieroitushoitoon.
Varmaan Vuokko ja muutkin ovat seuranneet kiusaantuneina tätä off-topic -keskusteluamme. Mutta nyt se on saatu onnelliseen päätökseen.
Inhimillisessä tekijässä kyseltiin myös haastateltavilen arvioita vl-liikkeen tulevaisuudesta. Voisimmeko mekin vielä jatkaa tästä aiheesta?
Kiitos Pertti. Ihan tosissaan jostain sivustoilta muistelen löytäneeni sinut, siis se oli joku ex-vl-paikka. Harmi, että olet päässyt addiktoitumaan tolleen, mutta kyll siitä varmaan hyvää seuraa. Kun paneutuu johonkin itelleen kolahtaneehen juttuun, niin kaipa siinä joku idea on.
No mä en jaksa kauheesti intoutuu näistä vl-jutuista, mutta Vuokko blogeissaan on niin hyvin avannut näitä, niin ihan siksi olen seurannut. Siis Vuokko panee koko persoonansa likoon muutoksestaan, ja avaa tietä monille, siksi se on todella merkittävää. Samoin kuin nyt framille tulleet muutkin, ennen kaikkea naiset, niin se on kiinnostavaa, tärkeää ja innostavaakin.
Jep, Pertti, kiva kun reagoit kommentteihini ja vieläpä rehellisen avoimesti. Sitä arvostan. Ja sinua.