No joo ja myös lööpeissä 😉 Olenko vajonnut kertakaikkisen alas suostuessani sellaisen lehden haastatteluun, jota en yleensä suostu edes lukemaan? Tiedä häntä. Voin puhua puhuttavani ihan missä tahansa, metsän mättähällä, Eiffelin tornista megafoniin kailottamalla tai vaikkapa sitten Ilta-Sanomissa. Ja nythän voin ainakin todistetusti kokemuksen syvällä rintaröhinällä sanoa lehden ainakin yhden kerran elämässä pysyneen asiassa rehellisesti ja vääristelemättömästi. Lämmin kiitos siitä Toimittajalle, jonka kanssa kävin hyvät ja syvälliset keskustelut.
Tarinani on kokonaisuudessaan niin kipeä ja traaginen, että kertomastani olisi saanut toki paljon rankemmankin eikä olisi tarvinnut käyttää edes paljoa vippaskonsteja. Mutta Toimittaja pysyi valitsemassaan linjassa; lämpimässä, inhimillisessä. Ja hän vältti vetämästä hommaa ikävillä jutuilla mässäilyyn tai liikettä tai sen ihmisiä rumaan valoon. Hänellä oli minusta kunnioitusta asiaa kohtaan ihan kerrakseen. Lisäksi hän oli perehtynyt asiaan hyvin, juttu ei tuntunut ollenkaan vieraalta.
No nyt taas puhutaan ja puhistaan. Syynä Pauliina Rauhalan vasta ilmestynyt kirja Taivaslaulu, joka on saanut osakseen suuren menestyksen. Sitä jonotetaan kirjastoissa ja kirjakauppojen hyllyiltä se tuppaa loppumaan alta aikayksikön. Sitten kun jossain vaiheessa itse ehdin lukea kirjan, laitan siitä varmaan omat ajatukseni tänne. Nyt on vaan niin monta kirjaa jonossa odottamassa lukemista ja muuta puuhaa runsain mitoin, ettei ehdi millään tähän hätään.
Myös eilen oli aiheesta ohjelma Inhimillisessä tekijässä. Käykäähän kattomassa jos ketä kiinnostaa. Se oli hyvä ja asiallinen. Hyvin naiset olivat sanoittaneet naisen asemaa liikkeessä.
Nyt sitten ajatukset ja ahdistukset lehden ja käsillä olevien keskustelujen johdosta tähän, ettei jää painamaan mieliä. Eli mitä ajatuksia ja tunteita esimerkiksi minun haastatteluni herätti teissä lukijoissa?
Kiitos Pertti sympatiasta ja Martti, asia ok.
Vaimoni on ylivoimainen sekä runoilijana että rakkaudentunnustajana ja monessa muussakin asiassa minuun verrattuna. Ei tällaisen satunnaisalottelijan runoa varmaan kannata enempää analysoida täällä.
En oikein tavoita Sonjan kritiikkiä. Ehkä jotenkin näin voi yrittää eritellä:
1. Mies peittelee hellästi vaimon ja kirjoittaa tapahtumasta rakkausrunon nettiin. Positiivista
2. Nainen peittelee hellästi miehen ja tämä kirjoittaa rakkausrunon nettiin. Negatiivista.
3. Nainen peittelee hellästi miehen ja tämä ei kirjoita rakkausrunoa nettiin. Negatiivista vai positiivista?
4. Nainen peittelee hellästi miehen ja kirjoittaa itse rakkausrunon nettiin. Negatiivista.
5. Nainen ei peittele hellästi miestä, mutta tämä kirjoittaa rakkausrunon nettiin. Positiivista.
6. Kukaan ei peittele hellästi ketään eikä kirjoita rakkausrunoa nettiin. Positiivista vai negatiivista?
Vai?
Koska runon kirjoittaja on vanhoillislestadiolainen, tulkinta on X.
Jos runon kirjoittaja ei ole vanhoillislestadiolainen, tulkinta on Y.
Jos runon kirjoittajan vakaumus ei ole tiedossa, tulkinta on Z.
Mahdollisia johtopäätöksiä:
Mies ei saa maata sohvalla.
Mies saa maata sohvalla, mutta vaimo ei saa peitellä.
Mies saa maata sohvalla ja vaimo saa peitellä, mutta mies ei saa kirjoittaa rakkausrunoa nettiin.
Henkilö saa maata sohvalla, toinen henkilö saa peitellä ja rakkausrunon voi kirjoittaa nettiin, mutta kenenkään sukupuoli ei saa tulla runossa esiin.
Dear runoilija. En esittänyt kritiikkiä vaan kerroin miten pieleen tulkintani oli mennyt. Se oli rakkausruno ja en ollut ainut, joka erehtyi tulkinnassa. Kyse ei oo sukupuolista eikä uskon suuntauksista vaan yllätyksestä, kun se oli ihan muuta kuin pääni/olemukseni oli sen jopa ”nähnyt”. Sen peitonkin. Runoile hyvä mies lisää; naiset arvostaa miestensä runoja enemmän kuin kukkien tuomista.
Rakastettuni sohvalla silmät kiinni.
Lähestyy lämmin peite.
Asettelua kaulalla, olkavarteen sipaisu: taivas.
Hän…
RAKASTETTUNI
Sohvalla silmät kiinni…
Lähestyy lämmin peite…
Asettelua kaulalla, olkavarteen sipaisu…
Taivas: hän.
Kyllä runossa saa käyttää välimerkkejäkin. Joku teonsanakin sallitaan.
Taitaa olla melko esoteerinen seura tämä vl. Ja herkkähipiäinen. Taidanpa olla häiritsemättä teittien aatoksia jaloja sun muita selityksiä. Kun emmehän me taivasten valtakunnan ulkopuoliset ja osattomat ymmärrä edes teittien kieltä.
Tämä tasokas keskusteluketju ei valitettavasti saanut arvoistaan loppua. No, seuraavaa Vuokon blogia odotellessa…
Pertin ” Inhimillisessä tekijässä kyseltiin myös haastateltavilen arvioita vl-liikkeen tulevaisuudesta. Voisimmeko mekin vielä jatkaa tästä aiheesta? ”
Yritin pinnistellä muistiani, mutta en saanut mieleeni mitä aiheesta keskusteltiin. Mutta henkilökohtaisena mielipiteenäni ajattelen, että liikkeen tulevaisuus on niiden käsissä, jotka liikkeeseen jäävät tai voivat jäädä ja toimivat siinä aktiivisesti. Siis aivan samoin kuin on omassa kirkossasi. Mitkä sitten on taivaalliset suunnitelmat jätän nyt tässä oman pohdintani ulkopuolelle.
Ääh, ihan hyvä keskustelu loppuhuipentumineen kaikkineen. Ja minä kun en kyökistä mihinkään lähe, kun het kun sieltä astuu ulos, alkaa välittömästi pönöttäminen. Mulle passaa huuteleminen kattilankolinan ja puuronkäryn keskeltä mitä mainioimmin.
Nyt pureutumaan seuraaviin aiheisiin. Täh, ainii se kirja. No mut nyt ois monta kuumaa soppaakin hämmenneltävänä. Noh, kahtotaas. Käykää nyt lämmittelyksi lukemassa uusin Vantaan Lauri
Sonja, kuvataiteilu on runoutta enemmän oma lajini, eikä sielläkään ole ainoita oikeita tulkintoja. On vain monia.
Kyllästyttää nämä herkkänahkaisuuskuittailut. Kai näissä jutuissani sitten on jotakin perustavanlaatuista vikaa. No, tässäpä tätä taas tuli, herkkänahkaisuutta.
Wikipedia: ”Esoteerisuus on johdanto sanasta esoteerinen, joka tarkoittaa ’salailevaa’ tai ’sisäpiirille tarkoitettua’. Yleensä sanalla tarkoitetaan tietämystä, joka on vain tietyn suljetun piirin, toisin sanoen ’tietoon vihittyjen’ saavutettavissa. Sen vastakohtana on eksoteerinen, eli yleisesti saatavilla oleva tieto. Esoteerisella voidaan viitata sekä mystiseen kokemukseen, että salassa pidettyyn suulliseen tai kirjoitettuun tietoon, johon voidaan perehtyä tietyn riitin eli vihkimisen kautta”
Toivoisin, että täällä vierailuni koettaisiin mieluummin eksoteerisuutena.
Ei taida olla tämä kirjaimilla keskustelu minun lajini. Ja taas herkkänahkaisuutta.
Martti, työkaverini on julkaissut runokirjan. Hänen tyylinsä on äärettömän niukka. Sieltä olen saanut vauhtia.
Pentti, kerro lämpimiä terveisiä vanhemmillesi.
Parahin Heikki, olet varmasti herkkä taiteilija, mutta että luulet mun tarkoittaneen sua, kun puhuin herkkähipiäisyydestä, niin erehdyt täysin.
En ole niin kiero. Tarkoitan vaan sitä turhautumista, kun olen välillä yrittänyt osallistua keskusteluun, niin siellä on tietäjät ja ”sanat”. Se on tavan luterilaiselle magiaa.
Ja sinä hyvä Heikki, maalaile ja runoile. Minä en osaa maalata, mutta olen käynyt kuvataideterapian ja se oli ihan huippuu. Seinälläni on yksi tärkeä työ siitä. Multa nimittäin puuttuu syvyysnäkö, mikä todettiin vasta työterveyskontrollissa ku olin jo yli 30-kymppinen.
Kaikkee hyvää Heikille, vaimolle ja pehmeille sohville, joita meille on annettu. Ja peitoille!
Samoin sinulle Sonja.