Ainakin julkisuudessa käydään aika ajoin ryöpsähtelevää keskustelua, jossa vastustetaan kirkkoa, kristinuskoa tai laajemminkin uskontoja. Miksi kirkkoa pidetään pahana, vaikka se tekee Hyvää?
Kirkon sanoma ja teot eivät saisi näkyä tai olla läsnä ihmisten keskuudessa. No, se on onneksi – tai toivottavasti vain vähemmistön kanta, mutta ihmettelen tuon vastustamisen kiihkeyttä. Se tuntuu tulevan jostain syvältä sielun syövereistä.
Ajattelen nyt erityisesti Suomen ev.lut. kirkkoa. Miksi osa ihmisiä vastustaa sitä? Siis, vaikka eivät itse ole sen jäseniä ja eivät halua osallistua sen toimintaan, yritetään toimia niin, etteivät muutkaan osallistuisi tai kuulisi siitä mitään. Kirkko halutaan pois lasten kasvatuksesta, koulusta ja julkisesta tilasta. Joskus vastustus on jopa aggressiivista.
Kirkon vastustajien puheista päätellen kirkko, sen sanoma ja läsnäolo on pahasta lapsille ja aikuisille. Jos ei usko Jumalan olemassa oloon, miksi puhe hänestä tai rukous on pahasta? Vai uskotaanko silti Häneen?
Kirkon sanomahan on hyvä: lähimmäisenrakkautta, rauhaa, sovintoa, armoa ja toivoa. Niitähän kirkko pyrkii edistämään ihmisten elämässä ja yhteiskunnassa. Kirkko auttaa hädässä olevia paitsi henkisesti myös aivan fyysisesti. Lapsille pyritään opettamaan hyviä elämänarvoja, siis että ei väkivaltaa ja kiusaamista ym.
Ihmisoikeudet, heikoimmista huolehtiminen ja sosiaalinen vastuu, tasa-aro ja monet nyt ihanteina pidetyt arvot ovat kristinuskosta lähteviä.
Onko niin, että pahassa maailmassa hyvä herättää aggressioita, kontrasti on liian jyrkkä, vai miksi hyvää ei saisi edistää?
En ole huomannut, että esim. väkivaltapelejä tai -elokuvia haluttaisiin kieltää samalla tavalla kuin uskontoa. Päinvastoin.
’Jeesus’ -sana saa joidenkin karvat pystyyn, mutta julkisuudessa viljellään kilpaa v:llä alkavaa ja erilaisia toisia halventavia kirosanoja. Ne tarttuvat sieltä puhekieleen ja edistävät huonoa käytöstä – saavat aikaan pahaa.
Myönnän, että uskontojen nimissä on tehty myös paljon väärin. Uskontoa voidaan käyttää vallan välineenä ja sillä sidotaan ihmisiä vasten heidän tahtoaan tai jopa pakotetaan pahoihin tekoihin. Mutta tuo ei koske varsinaisesti meidän nykyistä kansankirkkoamme, toivon niin.
Myönnän ja valitan, että myös meidän kirkossamme on ongelmia ja vajavaisuutta, kuten kaikessa ihmisten toiminnassa. Ihmisiä saatetaan kiusata, syrjiä, pakottaa ja erotella, mutta se ei ole toiminnan ydintä. Kyse on ihmisten virheistä. Kirkossakin ollaan eri mieltä siitä, miten pitäisi asioita hoitaa.
No, tiedämme että ”hedelmistään puu tunnetaan”. Hedelmiä on makeita ja happamia, raakoja ja kypsiä. Voimme valita maun mukaan.
Kirkon kivijalka on-jos oikeasa järjestyksessä edetään- oppi helvetistä (mitä nykyään häveliäästi peitellään) ja sanoma ihmiskunnalle on,että koko ihmiskunta joutuu ikuisesti kidutetavaksi helvetissä ellei jne jne.
Sinänsä tietenkin arvostetava sosiaalieettinen työ kattaa kirkon valtavasta budjetista about 6 prossaa.
Blogisti: ”En ole huomannut, että esim. väkivaltapelejä tai -elokuvia haluttaisiin kieltää samalla tavalla kuin uskontoa.”
Lainaan Seppoa: ”Kirkon kivijalka on-jos oikeasa järjestyksessä edetään- oppi helvetistä (mitä nykyään häveliäästi peitellään) ja sanoma ihmiskunnalle on,että koko ihmiskunta joutuu ikuisesti kidutetavaksi helvetissä ellei jne jne.”
Onko näin blogistin mielestä? Ellei ole, niin miksi ei ole?
Blogistin mielestä näin ole. Hänen kirkkonsa ei pelottele helvetillä, jota mainituissa peleissä paljon esiintyy, mikä lienee kommentoijan pintti.
Eipelottele ei koska ei enää jäsenkadon ja rahojen menetämisen pelossa uskalla sitä tehdä,mutta mihin pelastusta tarvitaan elei juuri helvetin vältämiseksi? Vai kiellätkö blogisti helevetin, jota Kari Kuulan mukaan (Helvetin historia) enin Ut:ssa juuri Jeesus julistaa?
En usko, että kirkkoa sinänsä vastustetaan. Niin kuin muitakin instituutioita, mitä kirkkokin on, sitä pitää voida arvostella. Kirkkohan toimii verovaroilla. Suurin osa viisveisaa kirkosta. Ei kiinnosta, joten sitä ei tarvitse myöskään arvostella. Kirkkorakennukset ovat kyllä arvokkaita juhlapaikkoja. Mitä tulee Jeesus-nimeen (tai Jumalaan), ne ei ole yhtä kuin kirkko. Kaksi eri asiaa. Kirkko on ihmisluomus, eivät nämä ”nimet” tarvitse insituutiota suojakseen.
Mutta ne, seuraavat kirkon toimintaa, ovat huomanneet, että kirkkoa repii ristiriidat, jotka näyttävät vain syvenevän. Yksi sanoo yhtä, toinen toista. Kirkko sallii myös herätysliikkeen, joka orjuuttaa naisia. Puhumattakaan pahemmista (jopa rikollisista) ongelmista. Naispappeus hiertää edelleen, mikä on jo surkuhupaisaa. Kirkon hallinto koetaan myös epädemokraattiseksi ja etäiseksi.
Maallinen yhteiskunta on tasa-arvossa paljon edempänä, kirkko laahaa perässä. Jos kirkko ei lähivuosina tee tarpeellisia ratkaisuja, ulosmarssi jatkuu. Rahantulo ehtyy, mikä ei näy kirkkoa huolettavan. Varsinaiseen työhön jää muutenkin hyvin vähän varoja, kun kulut (tilat, palkat) on vähennetty. Onko kirkko siis vain työntekijöitään varten ?
Valtion kouluihin ei kuulu uskonnonopetus, sen sijaan yhteinen uskonto- ja kulttuuritieto kuuluu. Teologinen tiedekunta ei kuulu valtion yliopistoihin. Hoitakoon kirkko itse oman opetuksensa. Uskontojen tutkimus on eri asia. Kirkko ei ole valtion laitos.
Nämä kaikki kuuluvat kovemmin kuin kirkon hyvä (huom. pieni alkukirjain) työ. Huonot uutiset ovat heti kaikkien luettavissa. Ehkä kirkon tiedotuksessa on vikaa.
Uskonnot ovat kyllä kautta-aikojen ansioituneet ihan muilla asioilla kuin rauhan, tasa-arvon taikka lähimmäisenrakkaus.
Taisi Päivi Räsänen juuri eduskunnassa puolustaa avointa kirjettään arkkipiispa luomalle missä Räsänen vetosi kirkon ottamaan vakavasti huomioon paavalin tekstin missä homoseksuaalit ihmiset sekä näiden elämäntavan hyväksyvät ihmiset ovat kuoleman ansainneet
Kuoleman ansaitsemisen toitottamisesta on minusta ainakin lähimmäisen rakkaus, tasa-arvo ja ihmisten kunnioitus kaukana.
”ihmisoikeudet, heikoimmista huolehtiminen ja sosiaalinen vastuu, tasa-arvo ja monet nyt ihanteina pidetyt arvot ovat kristinuskosta lähteviä.
Nämä arvot pani käytännössä kaikkia kansalaisiamme koskemaan pyrkivästi toimeen
v a l i s t u s a j a n lakiuudistukset ja valistus otti ihanteensa kristinuskon ylihypäten suoraan antiikista,lähinnä stoalaisuudesta. Siksi lainsäädäntömmekin pohjaa lähes kokonaan roomalaisen ja germaanisen lakiin, ei Mooseksen raakaan ja brutaaliin silmä silmästä ’rakkauteen’, jota protestanttisissakin maissa toteutettiin aina 1700 luvun lopulle.
YK:n ihmioikeusjulistus pohjaa puolestaan Teosofisen seuran ohjelmaan 1800-luvun lopulta.
Nyt taitaa Mooseksen ja valistuksen välistä unohtua Jeesus ja hänen opetuksensa.
Nyt taitaa Mooseksen ja valistuksen välistä unohtua Jeesus ja hänen opetuksensa.
Kyllä, kirkko unohti ne Rooman kanssa liittoutuessaan ja rikaisiinsamaistuessaan lähes 1600 vuodeksi kunne valistus uudelleenlöysi ja palautti yhteiskuntaamme niistä sen, mikä oli samaa universaalietiikan ja stoalaisuuden kanssa.
”Mooseksen raakaan ja brutaaliin silmä silmästä”
Laissa määriteltiin periaate, jonka mukaan tuomiot maksimissaan voivat olla. Silmästä enintään silmä tai vastaava rangaistus, joka voi olla rahaa. Leivän varastamisesta rangaistus sai olla enintään leivän arvo. Islamissa katkaistaan varkaalta käsi. Siten islamin laki vasta brutaali on verrattuna Mooseksen lakiin. Lisäksi Mooseksen lain mukaan oli oltava turvakaupungit, joihin pystyi pakenemaan verenkostajaa. Tämä tarkoitti esim. sitä, että jos kirveen terä irtosi varresta ja tappoi jonkun, niin turvakaupunkiin sai paeta verenkostajaa, joka saattoi pitää vahinkoa murhana. Mooseksen laki oli aikansa edistyneimpiä, sillä siinä oli myös sosiaalisia velvoitteita.
Tapio, leipä ei ole silmä…katsoppa mistä kaikesta Moseksenlaki vaati kuoemantuomion ja raa’at ruoskinnat.Wiki: Raamattu määrää kuolemantuomion monista asioista. Mooseksen laki määrää kuolemantuomion esimerkiksi jumalanpilkasta, vanhempiensa kiroamisesta, vanhempiaan vastaan rikkomisesta, väärästä valasta, taposta, koron kiskonnasta, väärästä todistuksesta ja useista seksuaalirikoksista.[1] Lisäksi Raamatussa on kertomuksia, joissa ihmisille määrätään kuolemantuomioita Jumalan käskystä tai uskonnollisten johtajien käskystä.
Eurooppalaiset kristilliset maat sovelsivat näitä rangaistuksai paljon helpomminja joustavammin kuin juutalaiset itse tekivät.
Kirkko on kelvollinen yhteisö kun se toimisi Jeesuksenkin sanoman mukaisesti lähimmäisen rakkauden ja yhteisen ihmisarvostuksen mukaisesti. Sen opista ja toiminnasta on vaikka taloustietojen mukaan noin 5 prosenttia tästä kristillisestä tavoitteesta. Diakonia sektori.
Jumala käsityksestä. Jos Korkein on olemassa niin hän on henki, joka on jokaisessa ihmisessä lähimmäisen rakkauden olemuksessa syntymästä alkaen. Hän ei ole kaksi ihmistä, miestä pippeleineen, joista toinen on meidän ihmisten valitsema pyhän hengen lisäksi. Kolmiyhteinen jumala.
Tämä riittäköön tähän. Paha kirkko vai Hyvä kirkko ?
Asenteet ovat kyllä jyrkästi kirkkoa vastaan, mutta missä on todelliset syyt siihen, että kaikki se hyvä mitä kirkossa teemme pitäisi opettaa heti. Sellaisen kuvan näistä kommenteista saa. Kirkon rahahanoista päättää kirkkoneuvostot, jotka on valittu kansan keskeltä. Helvetistä en ole kuullut mitään puhuttavan aikoihin, vaikka käyn joka pyhä kirkossa, jos mahdollista. Kirkolla ei ole mitään sellaista päätösvaltaa, jolla se voisi määrät yksinoikeudella toiminnan suunnan. Kaikki se jäsenet ovat suuntaan vaikuttamassa. Ei ole sellaista tuomaria, joka voisi määrätä koko kirkon toimimaan jollakin tietyllä tavalla.
Jaamme ruokaa nälkäisille ja autamme leskiä heidän surussaan. Valvomme öitä puhelimen ääressä kuunnellen ahdistuneita soittajia. Järjestämme – ja mahdollistamme lapsille ja nuorille monenlaista mukavaa toimintaa. Autamme niitä, joita kukaan muu ei auta. Tässä vain pieni osa siitä mitä kirkossa teemme. Joten kyllä minuakin ihmetyttää se valtavan kielteinen asenne mikä yhteiskunnassa vallitsee.
opettaa piti tietenkin olla :lopettaa.
”Helvetistä en ole kuullut mitään puhuttavan aikoihin, vaikka käyn joka pyhä kirkossa, jos mahdollista..”
Onko Jeesuksen opetus helvetistä siis mitätöity?
Kirkon sosialieettistä työtä ei ole mitenkään väheksytty, päinvastoin. On vain näyetty sen osuus kokonaisuudesta.
Blogini kohteena ei ollut kirkon toiminnan arvostelu ja erilaiset mielipiteet kirkon toiminnassa. Ei se ole kirkon saati kristinuskon vastustamista, vaan puolustamista. Kiinnitin huomiota ilmiöön, jossa kirkko ja kristinusko, laajemmin uskonnot ylipäätään, halutaan sulkea pois ihmisten elämästä. Ilmiö näkyy esim. keskustelussa joulujuhlien viettämisestä, suvivirren laulamisesta jne. Se on eri asia kuin keskustelu kirkossa.
Auttamistyön osuus on piilossa , koska on vaitiolovelvollisuus. Toisaalta haluaisit tietysti, että rahaa voitaisiin käyttää enemmän auttamiseen. Kirkolle on määrätty kuitenkin tietyt velvollisuudet ja tehtävät joita se ei voi jättää hoitamatta. Rahahanoja lisäksi on vahtimassa monet pankinjohtajat kirkon hallinnossa. Varoja ei voi noin vain siirtää parempiin tarkoituksiin. Kirkkoon kohdistuva asenne syö loppujakin varoja kovalla vauhdilla. Seurakunnissa on lopetettava monta hyvää toimintamuotoa juuri sen tähden. Jäljelle jää pakolliset kuviot, kirkkojen ja hautausmaiden hoidot yms. Toimina joudutaan muilta osin ajamaan alas. Jo ehkä kymmen vuoden päästä voi tämä näköala olla kakkien havaittavissa. Ensin joudutaan lopettamaan lapsi- ja nuorisotyö, sitten Diakonia jne.
Kirkko vois lopettaa täysin mm. kerskarakentamisensa ja koristelunsa ja miettiä voiko usko ylipäätään olla kalliistipalkattu ammatti. Mallia voisi ottaa vaikkapa Suomen vapaakatolisesta kirkosta.