Ainakin julkisuudessa käydään aika ajoin ryöpsähtelevää keskustelua, jossa vastustetaan kirkkoa, kristinuskoa tai laajemminkin uskontoja. Miksi kirkkoa pidetään pahana, vaikka se tekee Hyvää?
Kirkon sanoma ja teot eivät saisi näkyä tai olla läsnä ihmisten keskuudessa. No, se on onneksi – tai toivottavasti vain vähemmistön kanta, mutta ihmettelen tuon vastustamisen kiihkeyttä. Se tuntuu tulevan jostain syvältä sielun syövereistä.
Ajattelen nyt erityisesti Suomen ev.lut. kirkkoa. Miksi osa ihmisiä vastustaa sitä? Siis, vaikka eivät itse ole sen jäseniä ja eivät halua osallistua sen toimintaan, yritetään toimia niin, etteivät muutkaan osallistuisi tai kuulisi siitä mitään. Kirkko halutaan pois lasten kasvatuksesta, koulusta ja julkisesta tilasta. Joskus vastustus on jopa aggressiivista.
Kirkon vastustajien puheista päätellen kirkko, sen sanoma ja läsnäolo on pahasta lapsille ja aikuisille. Jos ei usko Jumalan olemassa oloon, miksi puhe hänestä tai rukous on pahasta? Vai uskotaanko silti Häneen?
Kirkon sanomahan on hyvä: lähimmäisenrakkautta, rauhaa, sovintoa, armoa ja toivoa. Niitähän kirkko pyrkii edistämään ihmisten elämässä ja yhteiskunnassa. Kirkko auttaa hädässä olevia paitsi henkisesti myös aivan fyysisesti. Lapsille pyritään opettamaan hyviä elämänarvoja, siis että ei väkivaltaa ja kiusaamista ym.
Ihmisoikeudet, heikoimmista huolehtiminen ja sosiaalinen vastuu, tasa-aro ja monet nyt ihanteina pidetyt arvot ovat kristinuskosta lähteviä.
Onko niin, että pahassa maailmassa hyvä herättää aggressioita, kontrasti on liian jyrkkä, vai miksi hyvää ei saisi edistää?
En ole huomannut, että esim. väkivaltapelejä tai -elokuvia haluttaisiin kieltää samalla tavalla kuin uskontoa. Päinvastoin.
’Jeesus’ -sana saa joidenkin karvat pystyyn, mutta julkisuudessa viljellään kilpaa v:llä alkavaa ja erilaisia toisia halventavia kirosanoja. Ne tarttuvat sieltä puhekieleen ja edistävät huonoa käytöstä – saavat aikaan pahaa.
Myönnän, että uskontojen nimissä on tehty myös paljon väärin. Uskontoa voidaan käyttää vallan välineenä ja sillä sidotaan ihmisiä vasten heidän tahtoaan tai jopa pakotetaan pahoihin tekoihin. Mutta tuo ei koske varsinaisesti meidän nykyistä kansankirkkoamme, toivon niin.
Myönnän ja valitan, että myös meidän kirkossamme on ongelmia ja vajavaisuutta, kuten kaikessa ihmisten toiminnassa. Ihmisiä saatetaan kiusata, syrjiä, pakottaa ja erotella, mutta se ei ole toiminnan ydintä. Kyse on ihmisten virheistä. Kirkossakin ollaan eri mieltä siitä, miten pitäisi asioita hoitaa.
No, tiedämme että ”hedelmistään puu tunnetaan”. Hedelmiä on makeita ja happamia, raakoja ja kypsiä. Voimme valita maun mukaan.
Oliskohan niin, että kirkon toiminta jotenkin on saanut aikaan kristillisen uskonelämän vastuksen aikaan. Joten vastaus Markku Jalavan kysymykseen voikin löytyä sieltä.
Markku Jalava halusi keskustella usko elämää syrjivästä asenteesta, eikä kirkon ongelmista, mutta blogin otsikko ohjaa keskustelua eri suuntaan. Kakki kun ei lue koko blogia, vaan vain otsikon ja kommentit. Sitten vaan kommentoimaan. Joten otsikko pitäisi jo ohjata asiaan. Siinä itselläkin on paljon opettelua.
”Markku Jalava halusi keskustella usko elämää syrjivästä asenteesta, eikä kirkon ongelmista”
Muta kun ne kirkon moninaiset ongelmat juuri aiheuttavat monin osin noita syrjiviä asenteita…
”Paha kirkko” ajattelijoilla on mielestäni paha olla ja oma itse narsismiin taipuvainen. Kaikkea oman itsen ulkopuolella olevaa arvostellaan, siinä ei nähdä mitään hyvää. ( maailman politiikka, EU, uusi hallitus, vanha hallitus) Helvetti on heillä jo täällä maan päällä. Ja heitä alkaa olla paljon. Mutta hekin vanhenevat ja ehkä myös viisastuvat ja alkavat tehdä tiliä elämästään. Siellä syvällä mielen uumenissa on sittenkin usko Häneen. Kun viihdeohjelmissa tänään puhutaan jostain jo poistuneesta, osoitetaan sormella aina taivaaseen päin, ei siis alas helvettiin. H C Andersenin sadussa ”Tyttö, joka astui leivän päälle” oli kaamea kuva pienestä tytöstä joka vajoaa syvälle alas liejuun, jossa kaameita käärmeitä. Isoäitini kasvatti näin. Onneksi kohtasin muitakin kasvattajia myöhemmin.
Hyvää pitää viljellä. Paha leviää ihan itsestään.
”Ainakin julkisuudessa käydään aika ajoin ryöpsähtelevää keskustelua, jossa vastustetaan kirkkoa, kristinuskoa tai laajemminkin uskontoja. Miksi kirkkoa pidetään pahana, vaikka se tekee Hyvää” Blogi
Tuota voi toisiaan ihmetellä. Olisko syy ihmisen synti? Ihmistä ahdistaa synti, ja Jeesus taas paljastaa sen. Ihmiset eivät halua kuulla Jeesuksesta, Jumalasta puhuminen vielä jotenkin menee, mutta ei Jeesusta kiitos.
Jeesus paljastaa, että ihminen ei ole syntinen. Kenties luotettavimman evankeliumin, Maria Magdaleenan, evankeliumin mukaan.
Jeesuksen korostamaan lähimmäisen rakkauteen kuuluu ehdottomasti rehellisyys.
Markku Jalava: ”Kiinnitin huomiota ilmiöön, jossa kirkko ja kristinusko, laajemmin uskonnot ylipäätään, halutaan sulkea pois ihmisten elämästä. Ilmiö näkyy esim. keskustelussa joulujuhlien viettämisestä, suvivirren laulamisesta jne.”
Kyse on nähdäkseni vain siitä, että koska kaikki ihmiset eivät ole uskonnollisia, ja toisaalta uskonnollisuuttakin on montaa sorttia, tilaisuudet ja tilat jotka ovat kaikille, tulisivat olla uskonnollisesti katsoen neutraaleja.
Jokaisella on mahdollisuus toteuttaa uskoaan käytännössä parhaaksi katsomassaan ympäristössä, mutta kaikkia ei tulisi altistaa tietyn uskonnollisen maailmankatsomuksen ideologialle kaikille yhteisissä tiloissa tai tilaisuuksissa. Sellainen on ollut ehkä joskus perusteltua (tai ainakin helpommin juntattavissa yleiseksi normiksi), kun valtaosa ihmisistä kuului kirkkoon. Nykyään kirkkoon kuulumattomia ja muita maailmankatsomuksia on niin paljon, että perusteluja juuri tietyn uskonnon ylivallalle tai määräävälle roolille yhteisissä tiloissa tai tilaisuuksissa ei ole.
Harjoituksena voi miettiä tilannetta, jossa yhteisissä tilaisuuksissa ideologinen rooli olisikin jollain itselle vieraalla uskonnollisella ideologialla, jonka maailmankatsomusta ei allekirjoita. Veikkaan että ei menisi kauaa, kun neutraali tilaisuus alkaisi yllättäen tuntua oikeinkin hyvältä ajatukselta. 😉
Hyvä! Antero Syrjänen.
Asia on mielestäni juuri noin kuin kirjoitit. Olit osannut myös muotoilla sanomasi selkeään muotoon. Kiitos
Kyse taitaa olla siitä, että kansa on luopumassa kristillisestä arvomaailmasta. Eli olemme kovaa vauhtia siirtymässä ei kristilliseen yhteiskuntaan. Kirkossa on tätä muutosta ollut vaikea havaita, koska kirkon toiminta keskittyy sen muurien sisälle.
Sielläkin, missä on aktiivista toimintaa kirkon sisällä on ja osallistujia on paljon, niin toiminta pyörii vain tuon joukon kanssa. Uusia ei mukaan juurikaan tule. Me aktiivikristityt elämme omassa kuplassamme, eikä meillä ole edes luontevia yhteyksiä muihin. Näin on toimittu pitkään ja nyt se ei enää toimi. Silti seurakunnissa pyritään tekemään kaikki niin kuin ennenkin.
’…kansa on luopumassa kristillisestä arvomaailmasta..”
Miten niin, esin yksi vakavimmista tämä arvomaailman rikkeistä eli murhat ja tapot (Älä tapa) ovat voimakkasti vähentyneet. Niitä oli enin suhteessa väkilukuun silloin kun kirkon valta oli suuri ja lähes kaiki siihenkuluivat.
Neutraali Jumalasta (tai Kirkosta )ns. vapaa tilahan on jo jokaisella, joka ei usko mihinkään Jumalaan.
Jos taas uskoo Jumalaan, niin Jumalasta vapaata tilaa ei ole olemassa, eikä tarvitse olla. Ongelma ei siis ole niillä, joille Kirkko on normaalia ja Jumalan ohjaus on normaalia, vaan niillä joita Jumala ja Kirkko häiritsee. Miksi Kirkko ja Jumala häritsee, jos niihin ei usko?
Ihminen ei näytä kovin hyvin sietävän Jumalan ja Kirkon läsnäoloa silloin, kun jokin vääryys häiritsee ihmisen omaa tuntoa. Jos kuvitellaan, että Jumala lakkaa olemasta, silloin kun Kirkko ja Jumala pyyhitään pois näkyvistä, niin ollaan vakavassa paikassa.
Uskon Vapaus ei ole koskaan neutraali tila. Jeesus itse sanoi: ”Joka ei ole puolesta, se on vastaan.” Paavai taas: ”Kaiken me voimme Totuuden puolesta, mutta emme mitään sitä vastaan.”
Jopa yhteiskunnassa ollaan Kristillisen kirkon puolesta tai sitä vastaan, mitään harmaata tai neutraalia aluetta ei ole olemassa. Raja näiden kahden välillä on aina olemassa, mutta tyhjää ei oikeasti ole.
”Ainakin julkisuudessa käydään aika ajoin ryöpsähtelevää keskustelua, jossa vastustetaan kirkkoa, kristinuskoa tai laajemminkin uskontoja.”
Seuraan jonkin verran julkisuutta, eikä väite mielestäni vastaa lainkaan todellisuutta. Esimerkkejä olisi hyvä laittaa mukaan, kun esittää noin vahvoja väitteitä.
”Ajattelen nyt erityisesti Suomen ev.lut. kirkkoa. Miksi osa ihmisiä vastustaa sitä?”
Tietääkseni hyvin harva vastustaa kirkkoa. Olisiko kirjoittaja sekoittanut asioita? Monet kun vastustavat uskonnon sisällyttämistä sellaisiin paikkoihin ja tilanteisiin, joihin se ei luontevasti kuulu.
Kirjoittaja tuntuu olettavan, että normaalitilanteessa kristinusko on esillä ”luontevasti” aina ja kaikkialla. Meikäläisen yhteiskunnan normaali on kuitenkin toisenlainen, koska uskonnollisten ihmisten osuus kansasta on melko pieni.
Kirkko on ihan itse syypää siihen, että kansa on vieraantunut uskon asioista. Kirkon sissäpäinkääntynyt toimita on saanut aikaan käsityksen, että usko kuuluu vain kirkon seinien siälle.
Eli vain niille, jotka kirkon toimintaan itse haluavat tulla. Kirkko on täysin laiminlyönnyt mahdollisuuden joka sillä oli. Se ei ole halunnut pitää omia jäseniään evankeliumin kohteena ja on pitänyt sitä jopa tarpeettomana. Kansalaisten kristillinen opetus on jätetty rettuperälle ja nyt ihmetellään sitä, miksi kansa ei ole enää kiinnostunut kristillisestä sanomasta. Eikä tilanteeeseen näytä jatkossakaan olevan tulossa muutosta. Kirkko käpristyy oman toimintansa sisään. Ikäänkuin höylänlastu. Jääden ihmisten jalkoihin tallattavaksi.
Pekka: ”Kirkko on ihan itse syypää siihen, että kansa on vieraantunut uskon asioista.”
Eikä ole. Hyvin koulutettuun ja itse ajattelemaan oppineeseen nykyihmiseen (ainakin nuoriin sukupolviin) ei vain kaikki, mikä saarnastuolista julistetaan, enää uppoa. Vielä pari sataa vuotta sitten oli helppo hallita oppimatonta ja taikauskoon taipuvaista rahvasta pakollisella kirkkoon kuulumisella ja helvetin pelolla. Ei onnistu enää. Valistus ja koulutus ovat tehneet tehtävänsä.
Pekka: ”Eli vain niille, jotka kirkon toimintaan itse haluavat tulla.”
Usko kuuluu niille, jotka katsovat sen itselleen tarpeelliseksi ja haluavat sitä omasta tahdostaan harjoittaa ihan riippumatta siitä kuuluuko kirkkoon, vai ei (Suomessa on uskonvapaus, niin positiivinen kuin negatiivinenkin).
Pekka: ”Kansalaisten kristillinen opetus on jätetty rettuperälle ja nyt ihmetellään sitä, miksi kansa ei ole enää kiinnostunut kristillisestä sanomasta.”
Olisikohan syy siihen, että kansa ei ole kiinnostunut kristillisestä sanomasta se, että kansalaisia ei kristillinen opetus voisi enää vähempää kiinnostaa. Vaikeaa sitä on ”retuperältä” pelastaa, jos kiinnostus on miinusmerkkinen ja kun helvettikin on jo menettänyt pelotevoimansa.
”Ottakaa kristityltä helvetin pelko ja te otatte häneltä hänen uskonsa.” – Denis Diderot
Kirkon jäsenenä joutuisin maksamaan lähes 850 euroa vuodessa jäsenmaksuja. Mistä?
Kun kuulemma helvetin pelkokin on jo poistettu maksumotiivien joukosta, niin mitä enää jää jäljelle? No kirkon seinien ja hallinnon pystyssä pitoon osallistuminen, ja pappien palkat.
En kiellä kirkon pyrkimyksiä tehdä hyvää vähäosisten, lasten ja vanhusten keskuudessa, mutta niin kovin huonolla määrä – hintasuhteella. Leijonan osa kirkon keräämistä verotuloista menee juuri noihin edellä mainitsemiini tarkoituksiin. Hallintoon, kiinteistöjen pystyssä pitämiseen ja kirkon henkilökunnan palkkoihin.
Hyväntekeväisyyttä voi harjoittaa siihen tarkoitukseen erikoistuneiden lukuisien järjestöjen kautta monin verroin tehokkaammin ja ilman sen ohessa annettavaa uskonjulistusta.