Miksi Jokelassa ja Kauhajoella ammuttiin, miksi Kuopiossa tapettiin? Miksi Breivik joukkomurhasi?
Erilaiset selitykset heijastavat myös tarvetta selittää ja ottaa haltuun jotakin, joka ei ole selitettävissä.
Esimerkiksi Breivikin selvitykset toiminnalleen koettavat vaikuttaa syvällisiltä, vaikka ne ovatkin älyllistä aivo-oksennusta.
Mutta usein myös asiantuntijoiden selitykset toiminnalle ovat yhtä pinnallisia eivätkä sen selittävämpiä kuin Breivikin sepitelmät.
Paha toiminta on jotakin, joka ei ole haltuunotettavissa.
Joskus siihen liittyy myös syvällisyyden sijasta ääretöntä pinnallisuutta. Klassinen esimerkki on Augustinuksen Tunnustuksissa oleva voivotus, joka kuvaa päärynäpuuvarkautta.
Gareth B. Matthews esittää, että Augustinus oli ensimmäinen filosofi, joka esitti vaihtoehdon sokraattiselle näkemykselle, jonka mukaan kukaan ei tahdo pahaa pahan vuoksi vaan hyvän vuoksi.
Augustinus esitti Matthewsin mielestä James Deanin Nuoren kapinallisen vaihtoehdon: hänen ajattelunsa luonnosteli ”Rebel without a Cause” eli totaaliturhautumiseen perustuvan kapinan idean.
Idea on keskeinen, sillä sen avulla voidaan ymmärtää jotakin holokaustista tai Ruandan kansanmurhasta.
Tavalliset normaalit ihmiset, jotka ovat samanlaisia kuin me itse, saattavat viehättyä pahasta eikä heidän toiminnalleen voida osoittaa mitään muuta syytä kuin juuri tämä paha.
Sokrateen väite esimerkiksi Platonin dialogissa Menon oli seuraavanlainen: Mikä tahansa, mitä henkilö tahtoo, on, silloin kun henkilö tahtoo sitä, hänen kannaltaan jotakin hyvää.
Pahaa tahdotaan epäsuorasti siten, että henkilö ei tiedä jonkin hyvän olevan itse asiassa pahaa. On yksinkertaisesti mahdotonta toivoa jotakin pahaa itselleen. Jos teen jotakin pahaa ja tahdon sitä, teen ja tahdon sitä siksi, että uskon siitä koituvan jotakin hyvää itselleni. Tätä on pidetty esimerkiksi saatananpalvonnan loogisena perusvirheenä.
Matthewsin mielestä Augustinus kyseenalaistaa idean kertomalla esimerkin omasta elämästään. Esimerkin sanoma on Matthewsin tulkinnan mukaan se, että Augustinus
- teki pahaa ilman perusteita,
- hänen motiivinsa oli saavuttaa pahe,
- se mitä hän teki, oli väärin ja tämä vääryys tuotti hänelle nautintoa ja
- hän pyrki häpeällisyyteen ainoastaan häpeällisyyden itsensä takia.
Augustinuksen esimerkki on tunnettu päärynavarkaus, josta hän kertoo teoksensa Tunnustukset kirjassa 2.
Jouduttuaan noin 16-vuotiaana keskeyttämään opintonsa hän vaelsi vuoden verran huonossa seurassa ”pitkin Baabelin katuja”. Yllättävää kyllä, hänen seksuaaliset seikkailunsa eivät olleet hänen raportointinsa mukaan hänen varsinainen syntinsä vaan sen sijaan se, että hän meni kavereidensa kanssa ja VARASTI PÄÄRYNÖITÄ JA HEITTI NE SIOILLE!!!
Augustinus kuvaa, miten häntä hihitytti ja kutitutti teon nautinto ja miten poikajoukon läsnäolo kannusti häntä tähän suureen rikokseen.
Sitten hän yllättäen alkaa kirjoittaa kauneudesta. Hän antaa ymmärtää, että häpeälliseen tekoon sisältyy kauneuden viehätys, joka sitoo tekijänsä ainoastaan siihen eikä johonkin sen ulkoiseen hyvään.
Matthewsin mielestä teko on Rebel without a Cause sikäli, että Augustinus ei noudata Jumalan antamaa moraalia, mutta ei toisaalta aseta sitä vastaan mitään omaa moraaliaankaan. Hän yksinkertaisesti varastaa, koska se on kivaa.
Varastaminen varastamisen itsensä takia, pahan tekeminen pahan tekemiseen itseensä sisältyvän nautinnon ja viehätyksen takia on esimerkki siitä, miten pahantekeminen ei selity oikein millään.
Pöyristymme esimerkiksi koulusurmaajan toiminnasta, mutta jossain merkityksessä emme taida antaa sille mitään perusteita, vaikka se olisikin verhottu jonkinlaiseen filosofiaan.
Pahoja tekoja voidaan selittää monesta näkökulmasta ja ne voivat olla osittain valaisevia.
Erilaiset näkökulmat ovat kuitenkin syvällisiä. Siksi ne eivät ehkä tavoita sitä, että pahantekeminen sinänsä on pinnallista ja ajattelematonta, siihen ei liity selittävää teoriaa eikä taustaoletuksia.
Pahantekemisen keskeinen syy voi liittyä siihen, että tekijä ei ole elänyt sellaisen viitekehyksen piirissä, jossa syvällisemmät selitykset on tehty tutuiksi ja joissa toiminta ohjautuu suhteessa niihin.
Pahuus ei ansaitse syvällistä käsittelyä.
Vakavasti otettavaa pohdintaa meidän mielihalujemme tyydyttämisestä. Kyllä Sokrateksen ajatuksessa on itua ,mutta se on liian abstraktisesti muotoiltu.
Mutta Augustinuksen esimerkki pitäisi olla ainakin useimmille pojille tuttu. Se on hieman vaillinainen ja itseanalyysi vaikuttaa jääneen kesken. Päärynävarkaudessa on kaksi uhria. Tekijä ,joka meni lankaan ryhmän painostuksen takia, on uhri . Hänen omantuntonsa rankaisu todisti sen. Hän tiesi ,että hänen olisi pitänyt vastustaa kiusausta, mutta sen sijan hän lankesi ,,ei vain varastamaan, vaan myöskin kiusaamaan ja halventamaan päärynäpuun omistajaa, tiesi se varkaudesta tai ei. Pahanteon päämäärä oli toisaalta vahingonilo ja toisaalta näyttää kavereille että pystynpä.
Breivikin tapauksessa yksi onnettomuus oli se että hänellä oli ase. Hyvin tehokas sellainen. Kun on sellainen ase ,niin sitä pitää saada käyttää . Käyttö pitää motivoida , jollei järkevästi ampumaradalla harjoitellen ,niin fantasialeikkiä leikkien pitäen avuttomia leiriläisiä saaliseläiminä. Kun susi tai ahma pääsee porotokan tai lammaslauman kimppuun niin ne tappavat kaikki jotka ne saavat kiinni. Tai sitten maalaa ne itse keksityn ideologian nimissä, Sokratesta seuraten, kaiken hyvän vihollisiksi ja niitä ei vain saa vaan pitääkin tuhota. Yksi japanilainen samurai sanoi ,että joskus tappaminen on parempaa kun seksi. Se ainakin pitää paikkansa , sen todistaa historian telotusorgiat.
Paha on siemenenä meissä ja se pelottaa koska sen tekeminen voi olla kivaa.
Petri Järveläinen: ”Pahuus ei ansaitse syvällistä käsittelyä.”
Pahuus, jos joku, ansaitsee syvällistä käsittelyä niin pitkälle kuin se koskaan on mahdollista. Vain sitä kautta voimme ymmärtää ihan oikeasti pahuuteen liittyviä kysymyksiä, syitä ja motiiveja. Ympäristössä, jossa kaikkia ihmisyyden ominaisuuksia ja ilmiöitä ei tarkastella tasapuolisen syvällisesti, syntyy johtopäätöksiä, jotka perustuvat tuntemuksiin ja virheellisiin päättelyketjuihin. Tämä blogi on sellaisesta malliesimerkki. Kun ilmiöitä ei ole tarkoituskaan ymmärtää syvällisesti, syntyy pinnallista mutuilua, joka on väistämättä virheellistä.
Petri Järveläinen: ”Paha toiminta on jotakin, joka ei ole haltuunotettavissa.”
Niin kutsuttu paha toiminta on tavallisesti erittäin helposti ”haltuunotettavissa”. Pahuudelle on usein selkeät selitykset, jotka voidaan perustella nykyaikaisella tutkimuksella. Esimerkiksi Breivikin tapauksessa kyse on epäterveestä (ja rasistisesta) ideologiasta, joka vääristi henkilön ihmis- ja maailmankuvaa.
Tämä ei ole lievemmässä muodossaan mitenkään epätavallista ja sitä esiintyy myös paljon uskonnon piirissä. Breivikin maailmankuva on suoraa sukua uskonnolliselle terrorismille ja uskonnollisille kulteille, jotka jakavat ihmiset hyvin mustavalkoisesti meihin ja heihin, hyviin ja pahoihin. Siinä missä epäterveet uskonnolliset kultit odottavat loppua, jossa Jumala pelastaa ainoastaan heidät ja tuhoaa kaikki muut, Breivik ja terroristit toteuttavat samaa harhaa oman kätensä kautta. Ideologisella tasolla kyse on aivan samasta asiasta.
Koulusurmien taustalla taas on usein pitkäaikaista kiusaamista ja syyt surmien taustalla ovat psykologiset. Koulusurmaajakaan ei surmaa surmaamisen ilosta.
Ihmisen pahuus selittyy hyvin usein myös mielenterveysongelmilla ja harhoilla. Silloin kyse ei ole pahuudesta siinä merkityksessä kuin se tässä blogissa halutaan määritellä. Kyse on sairaudesta, johon ihmisen on usein vaikea vaikuttaa.
Petri Järveläinen: ”Varastaminen varastamisen itsensä takia, pahan tekeminen pahan tekemiseen itseensä sisältyvän nautinnon ja viehätyksen takia on esimerkki siitä, miten pahantekeminen ei selity oikein millään.”
Itse asiassa tämäkin ilmiö on hyvin yksinkertaisesti selitettävissä. Varastamiseen ja näpistykseen liittyy jännityksen tunne ja sitä kautta adrenaliiniryöppy. Elimistön adrenaliinipiikin kokemus taas saattaa olla erittäin koukuttavaa. Myös kleptomania selittyy samalla ilmiöllä.
”Jännitys tekee kleptomaanista varkaan”
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2003/01/28/jannitys-tekee-kleptomaanista-varkaan
Monen (varsinkin miehen) pahuuden taustalla on luonnehäiriö, psykopatia. Se on periytyvä ominaisuus, eikä se ”parannu” millään hoidolla. Kyse on empatian ja syyllisyydentunnon puutteesta. Sellainen ihminen on vaarallinen.
Miksi tytöt eivät syyllisty joukkomurhiin ? Heitäkin kiusataan. Mies ulkoistaa pahuutensa, nainen ”kostaa” (esim. päihteet) itselleen.
Mutta seksi ja tappaminen ? Joskus näyttää siltä, että miehillä ei todella muita vaihtoehtoja ole.
Onhan se niinkin, että vihan purkauksissa on eroja. Miehet ovat usein osasyyllisiä (jopa kannustamalla) myös laajaan lasten tappoon, jota kutsutaan abortiksi, tosin sitä kutsutaan harhaanjohtavasti naisten oikeudeksi päättää kehostaan.
Jos ihminen saa kasvaa ilmapiirissä, jossa ei kadehdita eikä halveksita ketään, on mahdollisuus tasapainoon. Jos jompi kumpi on vallalla, joko kadehditaan tai halveksitaan on mahdollista luonteen muokkaukseen siihen suuntaan. Vallan tunne juovuttaa ihmistä ja äärimmäisesti silloin, kun katsoo voivansa päättää toisen ihmisen elämästä. Mielestäni huonoja virtauksia ovat liikakansoituksen kauhistelu sekä ainakin Suomessa eläkeläisten liian suuri määrä. Eikö silloin ihmiselämältä mene arvo, kun ei pysty kuluttamaan eikä enää oikein ihmistä osata pitää Jumalan kuvana raihnaisenakin.
”Miksi Breivik joukkomurhasi. ”
Tämä onkin pieni mysteeri.
Tapaus teki näkyväksi sen, että Norjassa nuorisoa kasvatettiin Israel vihaan, lietsottiin Israel boikottiin, ja Gaza-saarron murtamiseen, mutta se ei ollut Breivikille mikään syy tehdä tekoaan.
Olen kuitenkin kuullut, että Norja olisi pyytänyt anteeksi Israelilta sitä, mikä tässä nyt tuli esille.
Että nuorisoa olisi kasvatettu Israel-vihaa Norjassa ,on niin karkea syytös sitä maata kohtaan ,että olisi parasta kertoa mihin lähteisiin sellainen ajatus perustuu. Norja on se maa maailmassa joka on onnistunut toimimaan välittäjänä Keski-Idän konflikteissa. Esimerkisi ns Oslon sopimuksen solmimisessa.
Norja , joka jakaa Nobelin rauhanpalkinnon , on antanut sen useamman kerran nimenoman sellaisille jotka ovat toimineet rauhanvälittäjinä Lähi-Idässä.
Petri Järveläinen: ”Varastaminen varastamisen itsensä takia, pahan tekeminen pahan tekemiseen itseensä sisältyvän nautinnon ja viehätyksen takia on esimerkki siitä, miten pahantekeminen ei selity oikein millään.”
Lieneekö kuitenkin tulla selityksi sanalla (lat. concupiscentia). Synnillinen halu, haluaminen, jokaisessa ihmisessä oleva Jumalan-vastainen himo, joka on varsinainen synnin juuri (lut). Voinee kai ajatella, että juuri tämän perusteella varastetaan varastamisen halusta, (kuten Juudas) ja tehdään pahaa, koska itse pahan alkuperään sisältyy himo ja pahan tekemisen viehätys ja nautinto.
Kuten Luther asian kansanomaisemmin ilmaisee, ”Perisynti on emakko ja tekosynnit ovat sen porsaita.”
Mielenkiintoista pohdiskelua sisältävä blogi, joka johtaa ajattelemaan jopa pahuuden käsitettä laajemmin, sitä kun on niin montaa lajia. Joillakin voi tulla mieleen Raamatun alkulehdillä oleva repliikki: ”Jumala tietää, että niin pian kuin te syötte siitä, teidän silmänne avautuvat ja teistä tulee Jumalan kaltaisia, niin että tiedätte kaiken, sekä hyvän että pahan.” (1.Mo3:5)
Useimmat ihmiset määrittelevät siis ihan itse pahuuden rajan, entinen oppilaani teki sen koulusurmaamalla. Ei ollut mikään läpeensä paha yksilö, uskallan sanoa. Mutta toisenlaisella valinnalla voisi olla, että en nyt kommentoisi pahuutta täällä. Breivik ilmeisesti ammensi hirmutekonsa pohjan sellaisesta aatemaailmasta, jossa jotkut ihmiset leimataan yksinomaan pahoiksi. Nämä tekemiset eivät ole ainakaan sitä otsikon ”kivaa pahuutta”.
Blogissa todetaan, että ”Pahaa tahdotaan epäsuorasti siten, että henkilö ei tiedä jonkin hyvän olevan itse asiassa pahaa.” Pahuudesta, joka on tarkoitettu hyväksi Jeesus kertoi tällaisen esimerkin: ”Moni tulee sanomaan minulle: »Herra, sinun nimissäsihän me profetoimme ja karkotimme demoneja ja teimme ihmetekoja.’ Mutta minä sanon heille: ’En ole koskaan tuntenut teitä. Häipykää, väärintekijät!’»(Mat7:21,22)
Tuon Eedenin repliikin lausui aikanaan Saatana, Jumalan päävastustaja, aloittaessaan kapinan täällä maan päällä. Kun blogin listauksia isosta pahasta katselee, ei voi välttyä ajatukselta ”koko maailma on Pahan vallassa.”(Joh5:19) Myös uusin suomenkielinen käännös käyttää tässä isoa alkukirjainta viitaten siihen henkiolentoon, joka puhuvan käärmeen avulla aloitti valehtelun ja pahuuden Eedenissä.
Raamattu kertoo, että pahuus tullaan juurimaan pois perusteellisesti täältä maapallolta, kun sen Isäntä asettaa jälleen kaikille asukkaille omat norminsa pahalle ja hyvälle. Näin kertoo aiheesta Psalmien kirja: ”Sillä pahat hävitetään, mutta jotka Herraa odottavat, ne perivät maan.”(Ps37:9) Jeesus kertoi tuosta ”maan perimisestä” ja pahuuden loppumisesta, että ”Näin on käyvä maailman lopussa; enkelit lähtevät ja erottavat pahat vanhurskaista”(Mark13:49)
Joku voi herättää kysymyksen: onko pahuutta kertoa pahuuden loppumisesta ja pahojen tuhosta Raamattua siteeraten? Sehän voi olla pelottelua, turhanaikaista pahuutta? Mielestäni ei, koska Raamattu niin opettaa ja antaa ikuisen tulevaisuuden kaikille, jotka vihaavat pahaa”.(Ps97:10) Jos kuitenkin sanoisin, että julkisuudessa pahoiksi leimatut ovat niitä, ”jotka hävitetään” ja että itse olen kyllä niitä ”maan perijöitä” tai menossa taivaaseen, syyllistyisin oikeastaan itse pahuuteen.
Paavali sanoo näin, myös tätä pahuutta koskien: ”Minulla ei ole mitään tunnollani, mutta ei minua vielä sen perusteella ole todettu syyttömäksi. Minun tuomarini on Herra. Älkää siis tuomitko ennenaikaisesti, ennen kuin Herra tulee. Hän valaisee pimeyden kätköt ja tuo esiin sydänten ajatukset, ja silloin itse kukin saa kiitoksen Jumalalta.”(1.Ko4:4) Paavali tästä itsetutkistelustaan huolimatta ei koskaan pidättynyt kertomasta, mikä on pahaa, kun Luojaltaan sellaisen tiedon sai. Olisiko esimerkkiä meille, jotka nyt elämme todella pahan maailman keskellä?
Pahuutta Raamattu käskee kyllä vihaamaan, mutta ei ketään pahaa ihmistä.
Rauli Toivonen: ”Pahuudesta, joka on tarkoitettu hyväksi Jeesus kertoi tällaisen esimerkin: “Moni tulee sanomaan minulle: »Herra, sinun nimissäsihän me profetoimme ja karkotimme demoneja ja teimme ihmetekoja.’ Mutta minä sanon heille: ’En ole koskaan tuntenut teitä. Häipykää, väärintekijät!’»(Mat7:21,22)”
Tämä sopiikin erinomaisesti juuri teihin Jehovan todistajiin, tehän pidätte itseänne nykyisenä Hesekielinä. Seurauksena on ollut jo reilusti yli sata vuotta vääriä profetioita ja epäonnistuneita ennustuksia. Mutta kuten kaikissa kulteissa, omat tekemiset eivät ole ongelma vaikka ne olisivat kuinka epäraamatullisia ja osoittaisivat ryhmän pahuuden. Rikka on aina muiden uskontojen ja kulttien silmässä.
Rauli Toivinen: ”Kun blogin listauksia isosta pahasta katselee, ei voi välttyä ajatukselta “koko maailma on Pahan vallassa.””
Tämä riippuu aivan näkökulmasta. Maailma on myös täynnä hyvyyttä, mutta koska maailman hyvyydestä ei ole maailmanlopun kulteille mitään hyötyä, ne keskittyvät ainoastaan negatiivisiin asioihin. Kaikki hyvä tulee kulteissa aina kultin sisältä, muun maailman ollessa pahan vallassa. Tämä siitä huolimatta, että kulttien sisällä tapahtuu monimuotoista pahuutta ja niiden toiminta usein myös perustuu puhtaalle pahuudelle. Jehovan todistajissa tämä toteutuu siinä, että heidän kulttijohtajansa suojelevat pedofiileja ja rikkovat perheitä ja muita sosiaalisia suhteita ylläpitämällään hylkäämissäännöllä.
Rauli Toivinen: ”Jos kuitenkin sanoisin, että julkisuudessa pahoiksi leimatut ovat niitä, “jotka hävitetään” ja että itse olen kyllä niitä “maan perijöitä” tai menossa taivaaseen, syyllistyisin oikeastaan itse pahuuteen.”
Juuri tämähän on uskonnollisen kulttisi sanoma. Muut kuin Jehovan todistajat tullaan sen mukaan tuhoamaan hyvin pian alkavassa harmageddonissa. Lisäksi myös sellaiset Jehovan todistajat, jotka eivät raportoi kultille tehtyä työtä säännöllisesti, tullaan johtajienne näkemyksen mukaan tuhoamaan samassa rytäkässä. Kuten sanoit, tällainen on pahuutta.
Ja sekin on omanlaista pahuutta, että maailmassa ei näe sen hyvyyttä vaikka saa nauttia siitä joka päivä.
Luulisi, että aika moni haluaisi lähteä, mutta kun hinta tuntuu olevan kovin kova, niin se tekee lähdön vaikeaksi. Varsinkin kun ympäröivä maailma on demonisoitu, niin pelottavaahan se varmasti on. Eräs muslimipakolainen kertoi miten hänelle kotimaassa oli opetettu että me kristityt olemme erittäin pahoja. Joten meistä pitää olla erossa. Todistajilla ilmeisesti on aivan vastaava pelko, kuin muslimeilla. Ehkäpä paras lääke olisi vain siinä että loisi ystävyyssuhteita todistajiin. jolloin he voisivat päästä näkemään ettemme me ole heille vaarallisia.
Sehän se paras lääke olisi, mutta koska ns. maailmallisten seura on Jehovan todistajille paheksuttavaa, lääkkeen annostelu on vaikeaa. Jehovan todistajat eivät solmi ystävyyssuhteita ulkopuolisten kanssa, koska heidät koetaan huonoksi seuraksi pelkästään siksi, etteivät ole Jehovan todistajia.
Lapsena oli vaikea ymmärtää, miksi pihakaverit ja luokkatoverit tapettaisiin ihan pian alkavassa harmageddonissa, vaikka he olivat pääosin oikein hyviä ihmisiä. Mitä syvemmän kuilun kultin johtajat kaivavat ”meidän” ja niiden muiden välille, sitä helpompi kultin jäsenten on epäinhimillistää ne muut ja pitää itseään parempana.
No onneksi ei tarvitse j-todistajilta todistusta näistä asioista, sillä kuka ei tunnusta Jeesusta, ei hänellä ole Isääkään (siis Jumalaa.)
”Pahuus ei tarvitse syvällistä käsittelyä” Päinvastoin, kuten Antero jo aikaisemmin totesi.
Paha tulee ihmisen sydämestä, jokaisesta sanasta ihminen joutuu vastuuseen. (näin siis Raamattu asian ilmaisee)
Kun sanon toiselle pahasti, niin siinä on toinen heikoilla ja tarve on nujertaa toinen tai alistaa tämän ajatukset. Tämän voi jokainen rehellinen ihminen tunnistaa itsestään.
Ei tarvitse tehdä mitään, ollakseen paha, oleminen riittää. Tämä on ”perisynnin” olemus ja tämä on myös vaikea asia, koska, jos näin on, niin ihminen ei pysty mitenkään itse vanhurskautumaan (tulla kelvolliseksi) Jumalan edessä.
Tekopyhille tämä perisynti on kauhea ajatus ja he kieltävät tämän ensitöikseen jos ja, kun joku sen heille esittää, koska se riisuu omavaltaiset ajatukset ihmisen hyvyyden utopiasta ja kunnollisuudesta Jumalan silmissä. He eivät siedä ajausta, etteikö ihminen voisi miellyttää Jumalaa hyvillä tekemisillään, niin, ettei Jumala sitä laskisi heidän hyväkseen…
Ihmiskunnalle tekisi hyvää havahtuminen synnin todellisuuteen, sen sijaan, että se pyritään kieltämään ja tyhjäksi selittämään. Takaisin kääntyminen harhateiltä on ihmiselle kuitenkin kovin vaikeaa, koska ihminen on ylpeydessään sokea, joka usein vasta pakon edessä taipuu, jos silloinkaan… Sota on ihmisen edessä aina, koska ihminen on ylpeä.
Olen lueskellut mielenkiinnolla kommentteja blogiin. Ne kaikki ovat tervetulleita.
Itseäni on jonkin verran jäänyt kiinnostamaan se, että kun blogissa on esitetty kaksi päättelyketjua, Sokrateen ja tunnetun filosofin Gareth B. Mathewsin, niin kumpi niistä on virheellinen vaiko molemmat. Itse veikkaisin, että Mathewsin ideassa on jokin ongelma, mutta se on samalla kiinnostava.
Kuten kommentoijatkin ovat todenneet: pahan analyysit ovat helppoja ja pinnallisia. Niitä voi lukea ”kysy Pirkolta” -tyyppisiltä palstoilta. Että oli ankea lapsuus tai että aivojen välittäjäaineissa sekavuutta. Näin tulkitsen, että pahan pinnalliseksi tulkisevaa argumenttia vastustavat itse asiassa kannattavat sitä, koska selitys pahalle jää kovin pinnalliseksi ja helpoksi.
Tämä on järkevä ratkaisu sikäli kuin uskotaan, että paha ei ole olevaa vaan olevan puutetta.
Ehkäpä perusongelma on siinä, että voi olla joskus hyvin subjektiivinen käsite. Vaikkapa lasten kiusatessa toisiaan. Lapsi ei aina tiedä tekevänsä pahaa, hän pitää kiusantekoa täysin oikeutettuna vaikkapa kokemansa vääryyden tähden.
Pahuutta ei tajuta silloinkaan, kun koko luokka kiusaa yhtä. Työpaikkakiusaamistakaan ei aina tajuta edes kiusaamiseksi. Saatikka sitten pahuudeksi. Käsitän joidenkin tieteellisten kokeiden paljastavan jotain hyvin pirullista sisäisessä rakenteessamme. Meihin on kätketty jotain todella kamalaa. Tietyissä olosuhteissa kykenemme hyvin hirveisiin tekoihin.
Muuten on aika vaikea käsittää vankileirien vankien käsittelyä ja sodan kauhuja. Tuo sisäinen piilevä pahuutemme on vain kätketty hyvin syvälle.