Lukijani.
Iltalenkillä sattui taas välikohtaus. Sitä kerratessa ajatukset juoksivat Raamatun kuvasta toiseen. Paimenteeman ympärillä.
Laiska hölkkä hidastui alamäestä huolimatta, kun näin edessä jotakin valkoista. Liikkuu yksin – koirako siis? Hidastin yhä. Hetken päästä otuksia ilmaantui lisää. Ja silloin selvisi: lampaita ovat. Kohta kai seuraa lampuri, joka siirtää niitä laitumelta toiselle…
Vaan eipä näkynyt ihmisiä. Oli vain katras toikkaroimassa keskellä tietä.
Taitaa tulla lenkkiin viivästys, ajattelin. Ei lampaita sentään sovi liikenteen armoille jättää, olkoonkin että kylätie on hiljainen.
Katraan kohdalla oli tieliittymä. Sinne siis. Ja kas: hetken hölmisteltyään lampaat lähtivät perääni.
Ensin löytyi talo. Pari porrasta ovelle. Muutama napakka koputus siinä toivossa, että joku olisi kotona. Vaan ei kuulunut ketään tulevaksi, joten mars etsimään lammastarhaa.
Talon takaa löytyi aitaus. Onko jossakin portti tai aidanrako, josta karkulaiset ovat poistuneet? Katras katseli touhujani vähän kauempana ja määki. Ei, ei.
Sitten alkoi ankara rähinä. Talonvahti hyppi ikkunaa vasten ja kertoi haukunnallaan, että minut on havaittu. Jos tuo ei havahduta talonväkeä, niin ei mikään, tuumasin. Näytin siis koiralle kättä heilauttamalla, että menen takaisin etupihalle.
Ovi pysyi kiinni. Päätin soittaa 112:een ja koettaa välittää päivystäjän avulla talonväelle viestin. Kertoisin katraan karkumatkasta. Kun sain luurin esiin, ovi avautui. Vaihdettiin pari hyvää sanaa. Pian pääsin jatkamaan matkaani.
Paitsi että ajatukset pyörivät tapahtuneessa. Ja mieleen tulivat kaikki muut karkuteillä kulkeneet kotieläimet, jotka ovat sotkeneet aikataulujani. Pulpahtipa myös Raamatun opetus Hyvästä paimenesta.
Palkkapaimen minä olen karkulaisiin nähden ollut! Aitauksen tai portin viereen ovat eläimet minua seuranneet. Mutta vasta oikea omistaja on saanut lauman takaisin aitaukseen.
Siksi kai Paavalikin oli niin huoleton: ”Jotkut tosin julistavat Kristusta vain kateudesta ja riidanhalusta – – Mutta ei sillä väliä! Minä iloitsen siitäkin, kunhan Kristusta vain kaikin tavoin julistetaan, oli tarkoitus vilpitön tai ei.” (Fil. 1:15, 18)
Hyvä tai paha. Paimenen toimien etumerkki ei ratkaise, sillä Pyhä Henki tekee työn: kutsuu portista sisään.
Sinun
Harmaa rovasti
Onpa mukava kertomus elävästä elämästä. Aivan nauratti, kun kuvittelin mielessäni rovastin tuijottamassa lampaita, jotka tuijottivat takaisin. Taisivat todeta, että kyllä tässä nyt on selvästi paimen, joka kotiin johdataa, joten eiköhän seurata. 🙂
Mukava tietää, että nauru kuplii juttua lukiessa.
Kyllä ne ensimmäiset metrit todella hivelevät itsetuntoa kun lampaat lähtevät niin helposti perään. Mutta kanveesiin kaatava tyrmäysisku tulee portilla. Lampaat muuttuvat epäluuloisiksi eivätkä mene tarhaan ennen kuin niiden oikea omistaja tulee paikalle.
Mutta työnjako kuuluu kaiketi asiaan. Kirjoittihan Paavali myös 1. kirjeessään korinttilaisille nöyrästi: ”Minä istutin, Apollos kasteli, mutta Jumala antoi kasvun.” (3:6)
Jouni Parviainen:”Palkkapaimen minä olen karkulaisiin nähden ollut! Aitauksen tai portin viereen ovat eläimet minua seuranneet. Mutta vasta oikea omistaja on saanut lauman takaisin aitaukseen.”
Entä seuraava Jeesuksen Sana:
Luuk. 11:52
Voi teitä, te lainoppineet, kun te olette vieneet tiedon avaimen! Itse te ette ole menneet sisälle, ja sisälle meneviä te olette estäneet.”
Ari. Olen toki yhtä karannutta lammaskatrasta kerran houkutellut pois naapurin kasvimaalta. Joten voin esiin nostamasi liikennemerkin tarkoituksen tunnistaa.