Uskonto synnyttää joissakin ihmisissä ankeutta, ilottomuutta, tiukkuutta, ankaruutta ja armottomuutta. Usein sellaisissa ihmisissä, jotka ovat taipuvaisia kontrolloituun elämään, tykkäävät järjestyksestä ja säännöistä ja tuntuvat etsivän Raamatusta tarkkaa ohjeistusta elämälleen ja muiden elämälle. Mitä saa tehdä? Mitä minä saan tehdä? Mitä kaverini saa tehdä? Jotta pääsee kerran taivaaseen eikä joudu kadotukseen.
Herkän omantunnon takia sääntöjä noudattava ei useinkaan ole ankara itseä ja muita kohtaan, vaan on jatkuvassa yliherkistyneessä tilassa omia mahdollisia vääriä ajatuksia, mielipiteitä ja tekojaan kohtaan. Tällaiset ihmiset ovat ”parasta” laumaa lainsäätäjille ja ylläpitäjille.
Minua hämmästyttää, että monet itseään kovasti kristityksi, uskovaiseksi tituleeraavat ihmiset, ovat niin tiukkoja joidenkin asioiden mielipiteistä ja käsityksistä. Ihan vihaa tihkuu monenkin sellaisen ihmisen puheet ja kirjoitukset, kun joku kertoo hyväksyvänsä naispappeuden tai homojen välisen rakkauden. Kuitenkaan kummassakaan asiassa ei vahingoiteta ketään kanssakulkijaa.
Samaan aikaan saatetaan ohittaa olankohautuksella jonkun ihmisen tekemä väkivaltainen teko, tai ainakaan siitä puhuminen ei nosta vihaista taifuunia keskustelussa.
Välillä tuntuu siltä, kuin lepsusti homorakkauteen tai naispappeuteen suhtautuvan kurkkuun haluttaisiin käydä oikein toden teolla. Minun on vaikea käsittää tätä asiaa. ”Väärän” käsityksen omaava ihminen pitää saada oikein kunnolla nujerrettua. Hänen pitäisi saada oikein kunnon opetus.
Kuulemma minunkin pitäisi saada, kun kirjoittelen täällä pahoja ”Jumalan valtakunnasta”. Sitä kuulemma odotetaan, että joutuisin koettelemuksiin toimintani takia. Noh, ehkä toive alkaa pikkuhiljaa toteutua, kun olen ollut koko päivän liemiruokinnassa, kohta alkaa koko illan kestävä tyhjennyskuuri ja huomenna menen ”ei niin kivaan” tutkimukseen. Ole siis onnellinen sinä minulle koettelemuksia toivova ihminen, TOIVEESI ON TOTEUTUMASSA!
Äh, siitä piti alun alkaen puhumani, että miksi vl-liikkeessä naispappeudesta myönteisesti ajatteleva puhuja joutuu mielipiteensä takia puhutteluun ja jos ei ojentaudu muuttamaan mielipidettään, menettää puhujanoikeudet saman tien, mutta lähisuhdeväkivaltaan sortunut tai sitä vähätellyt tai pimittänyt puhuja saa jatkaa puhumistaan hamaan hautaan?
Pienikin epäilys siitä, että joku puhuja hyväksyy naispappeuden, johtaa ”tutkimuksiin” ja lopulta sanktioihin. Isokaan epäilys siitä, että joku puhuja olisi väkivaltainen tai olisi pimittänyt sellaista, ei johda ”tutkimuksiin”, siinä pitää olla mustaa valkoisella oleva tuomio, ennen kuin asian todenperäisyyttä uskalletaan edes epäillä.
Sarjastamme Keittiöteologia
Nyt hyvä kirja mukaan ja riemusinfoniaa soittelemaan 🙂
Kiitos vastauksestasi Sonja. Kun sinua tuntuu vanhoillislestadiolaisuus kiinnostavan, näin puusta katsoen tuntuisi, että sinun kannattaisi laajentaa välitöntä kontaktipintaa henkilökohtaisella tasolla kristillisyyteemme päin saadaksesi monisävyisemmän kuvan todellisuudestamme.
Kiitos Heikki, mutta olen tyytyväinen omaan uskon elämääni, enkä ole kiinnostunut. On ollut mielenkiintoista tutustua vl-juttuihin, mutta se on nyt täytetty. Seuraan kyllä keskustelua.
Naispappeushan on ns. fundamentalisteillle synneistä pahin. Mutta kun sitä ei lasketa edes seitsemään kuolemansyntiin, jotka ovat: ylpeys, kateus, ylensyönti, viha, ahneus, himo ja laiskuus. Ohhoh. Eikö herätysliikeväestä näitä syntejä löydykään?
Kiitos Sonja vastauksestasi. Taisin pelästyttää sinua.
Olen pannut merkille, että joku saattaa olla kiinnostunut vanhoillislestadiolaisuudesta ja oma välitön kokemusmaailma aiheesta voi lukijasta tuntua aika kapealta. Jos tällaisissa tapauksissa keskustelija tuntuu hankkineen tietonsa ensisijaisesti Vuokon – välillä lempeiden – mutta kuitenkin kriittisten tekstien sekä hänen antamiensa muiden lähteiden avulla, tulee mieleen, että eikö monipuolisuuden nimissä kannattaisi valikoida lähteitä vähän laveammin ja kukaties altistaa itsensä jopa välittömille kokemuksille.
En tiedä voidaanko puhua varsinaisesta ilmiöstä, mutta ystävämme Pertti Niukkasen kommenteista olen ollut tekevinäni samantapaisen lähestymistavan (Oikaise minua Pertti-hyvä, jos oion liikaa mutkia).
No Heikki, et sinä minua pelästyttänyt, mutta kun muistui mieleen sen läheisen kohtalo, niin tuli tosi paha olo. Juuri Vuokko on saanut minut kiinnostumaan vl:sta. Mulla on omat hengelliset juuret ja varsikin muheassa mullassa niin, etten mihinkään tiukkuuteen/niukkuuteen voisi palata. Kun on viety ahtaalta avaralle. Ja kyllä vl:een metodit ja käsitykset arveluttavat minua. Anteeksi vaan, mutta en menisi pariin muuhunkaan temppeliin.
Sonja, anteeksi kun piinaan sinua kysymyksilläni, mutta olen utelias sen suhteen, miksi joku kiinnostuu jostakin joukosta ja hakee sitten tietoa käsitykseni (tai luuloni) mukaan voittopuolisesti henkilöiltä, jotka ovat irtaantuneet kyseisestä joukosta ja kirjoittavat johonkin muuhun valaistuneen mehevän hurmioituneella eetoksella kokemuksistaan joukossa. Tämä vertaus ehkä ontuu, mutta jos joku on syystä tai toisesta kiinnostunut karppaamisesta, hän vastaavasti toimien hakisi tietoja vain karppaamiseen pettyneiltä ja siitä luopuneilta asiasta.
Heikki, lähinnä kiinnostavaa on uskontojen pimeä puoli. Ja sen tuominen valoon. Kun yleensä julkisuuteen tuotetaan vain aurinkoisia ja armollisia virityksiä, joista sitten paljastuukin varjoisia puolia, on tärkeää, että ne äänet ja kokemukset kuullaan ja nähdään. Koska pahoinvoinnista on puhuttava.
Siksi viihdyn ev.lutin avarassa tilassa, ettei kukaan tule ahdistelemaan mitenkään.
Sonja, eikö keskustelu ole mielekkäämpää, jos keskustelijat avaavat silmänsä sekä valoisille että varjoisille näkymille?
Näen Jumalan toisin. Se on myös kirjan nimi. Minulle vl ei loista valona. Näin on ja eiväthän vl:t pidä minun uskoa minään, niin paree olla omissa teltoissa.
Niin kai luemme sanomalehtiäkin. Etsimme ja luemme niitä juttuja, jotka vahvistavat meidän entisiä käsityksiämme. Varmaan jollakin lailla kuuluu ihmisyyden peruskäyttäytymiskuvioihin.