Palestiinalainen terroristijärjestö Hamas teki 7.10. laajan yllätyshyökkäyksen Israeliin. Olemme lukeneet ja nähneet uutisia brutaalista väkivallasta, joka ei voi olla hätkähdyttämättä. Luemme Ukrainan sodasta, jengiytymisistä, kouluväkivallasta. Pahoinpitelyjä saatetaan jopa kuvata ja levittää nettiin.
Silloin, kun puhutaan pahuudesta, kirkolla on sanottavaa. Kristillisen uskon mukaan todellisuuteen, jossa elämme, kuuluvat ”synti, perkele ja kuolema”. Jeesus puhuu yhtä itsestään selvänä asiana sekä Jumalasta että Saatanasta. Hän nimittää Saatanaa murhaajaksi, valheen isäksi sekä tämän maailman ruhtinaaksi. Saatana on kuin väkevä mies, joka vartioi omaisuuttaan.
Raamattu muistuttaakin, että me emme taistele ihmisiä vastaan, vaan henkivaltoja ja voimia vastaan (Kirje efesolaisille, luku 6). Sen vuoksi pelkkä inhimillinen viisaus ei riitä, kun pahaa pyritään vastustamaan – muuten ollaan kuin hernepyssy kädessä rintamalla.
Nyt on tartuttava Jumalan antamaan aseeseen, rukoukseen. Siihen myös efesolaiskirje kannustaa puhuessaan Jumalan taisteluvarustuksesta. Sana kehottaa meitä rukoilemaan kaikkien ihmisten puolesta ja mainitsee erikseen esivallan, ”jotta me saisimme viettää tyyntä ja rauhallista elämää”.
Elämme vakavia aikoja. Haluan kehottaa ja rohkaista kaikkia kokoontumaan paitsi jumalanpalveluksiin myös rukouspiireihin ja rukoilemaan oman paikkakuntansa puolesta. Näin vastustamme pahaa ja avaamme kanavia Jumalan siunaukselle.
(hieman stilisoitu versio seutulehti UutisOivassa 18.10. julkaistusta kirjoituksesta)
