Pahoista hengistä Pyhään Henkeen

Morogoron hiippakunnan alueella Msoga-nimisessä kylässä vierailumme alkoi tansanialaiseen tapaan. Meitä odotti kirkon edessä puun alla joukko naisia lapsineen. Pastoria ei näkynyt. Meille kerrottiin, että hän odotti meitä hakemaan häntä viereisestä kylästä. Toiset vieraatkin olivat myöhässä. Tuli soitto: rengasrikko. Heidätkin haettiin tien varresta. Lopulta, kun kaikki oli rauhassa valmisteltu yhdessä, jumalanpalvelus alkoi.

Mukanamme oli kunnioitettu vanhus, emeritus professori Marja-Liisa Swantz. Hän on asunut Msogan kylässä ja tehnyt siellä tutkimusta 1970-luvun loppupuolella. Hän on vieraillut kylässä säännöllisesti . Siinä odotellessamme puun alla naiset juttelivat meille. He kertoivat, että kylän laidalla oli ollut koko yön meneillään tapahtuma, jossa ajetaan pois pahoja henkiä. Rituaali olisi saattanut kestää vielä sen päivänkin, mutta siinä istuskellessamme mitään ei enää kuulunut.

Kylässä ihminen, joka on joutunut vaikeuksiin, menee parantajan luo. Uskomusten mukaan vaikeudet johtuvat pahoista hengistä. Parantajan johdolla henkiä joko varoitetaan tai ajetaan pois. Osallistujat tanssivat koko yön tai vuorokauden transsinomaiseen tilaan saakka. Usein parantajalle pitää maksaa hänen palveluistaan runsaasti.

Messussa saarnasi amerikkalainen eläkeläispastori, Tansaniassa pitkään toiminut lähetystyöntekijä. Hän kulki ihmisten keskellä ja vakuutti, että Jumala on rakastava ja hyvä. Jeesus on lähettänyt tänne keskuuteemme Hyvän Hengen. Se kehottaa meitä suhtautumaan kaikkiin ihmisiin kunnioittavasti, ja pitämään huolta toinen toisistamme, sekä kyläläiset toinen toisistaan, että kaikki me eri väriset ja eri maanosista tulevat toinen toisistamme. Ei tarvitse pelätä.

Tätä sanomaa ihmiset kokoontuvat yhä uudelleen kuulemaan kirkkoon. He vapautuvat, iloitsevat ja kiittävät Jumalaa.

Tällä kertaa kirkkoväellä oli erityinen juhlahetki, he saivat myös ehtoollista. Myös kymmenkunta eri-ikäistä ihmistä kastettiin. He näyttivät siltä, että he olivat odottaneet tätä hetkeä, ja se oli heille merkittävä. Vieraille tarjottiin ruokaa kirkossa messun jälkeen, ja lapset lauloivat ja tanssivat.

Marja-Liisa kertoi päässeensä joskus mukaan pahojen henkien poisajamisen rituaaliin. Tavat eri alueilla ja heimoissa vaihtelevat, mutta yleensä ottaen niissä voidaan jopa yrittää saada kuollutta heräämään. Pahan hengen voidaan ajatella olevan lapsessa, jolloin lapsi on tapahtumassa keskipisteenä. Tuolloin tanssissa on myös vaara, että lapsi tallautuu melskeessä toisten jalkoihin. Jos apua ei kaikesta huolimatta tulekaan, vika on vain ihmisessä itsessään.  Uskomusten vuoksi tietyt ihmiset voidaan eristää yhteydestä toisten kanssa ja hylätä. Apua hakevan velat parantajalle voivat olla kohtuuttomat.

Toiset kylän ihmiset kokoontuivat kirkkoon kuulemaan, että Jumala on hyvä. Jumala näkee jokaisen ihmisen samanarvoisena.  Jeesus pelastajana antaa turvan ja rauhan ja poistaa pelon. Jumalan henki, Pyhä Henki, on hyvä Henki. Kasteessa, yksinkertaisesti todeten Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, pahojen henkien tuhoavat voimat eivät voi saada ihmistä valtaansa. Kirkkokaan ei ole täydellinen, mutta se rakentaa yhteisöä solidaarisempaan suuntaan.

Pitäisikö näiden ihmisten antaa säilyä ”vapaina kristinuskon painostukselta ja pakotukselta”.  Voisiko näille ihmisille luennoida, että pahoja henkiä ei tutkimusten mukaan ole olemassa? Oikeastaan järkevästi ajatellen heidän ei tulisi uskoa niihin. Kristillinen julistus kolmiyhteisestä, rakastavasta Jumalasta, käännyttämistäkö?