Morogoron hiippakunnan alueella Msoga-nimisessä kylässä vierailumme alkoi tansanialaiseen tapaan. Meitä odotti kirkon edessä puun alla joukko naisia lapsineen. Pastoria ei näkynyt. Meille kerrottiin, että hän odotti meitä hakemaan häntä viereisestä kylästä. Toiset vieraatkin olivat myöhässä. Tuli soitto: rengasrikko. Heidätkin haettiin tien varresta. Lopulta, kun kaikki oli rauhassa valmisteltu yhdessä, jumalanpalvelus alkoi.
Mukanamme oli kunnioitettu vanhus, emeritus professori Marja-Liisa Swantz. Hän on asunut Msogan kylässä ja tehnyt siellä tutkimusta 1970-luvun loppupuolella. Hän on vieraillut kylässä säännöllisesti . Siinä odotellessamme puun alla naiset juttelivat meille. He kertoivat, että kylän laidalla oli ollut koko yön meneillään tapahtuma, jossa ajetaan pois pahoja henkiä. Rituaali olisi saattanut kestää vielä sen päivänkin, mutta siinä istuskellessamme mitään ei enää kuulunut.
Kylässä ihminen, joka on joutunut vaikeuksiin, menee parantajan luo. Uskomusten mukaan vaikeudet johtuvat pahoista hengistä. Parantajan johdolla henkiä joko varoitetaan tai ajetaan pois. Osallistujat tanssivat koko yön tai vuorokauden transsinomaiseen tilaan saakka. Usein parantajalle pitää maksaa hänen palveluistaan runsaasti.
Messussa saarnasi amerikkalainen eläkeläispastori, Tansaniassa pitkään toiminut lähetystyöntekijä. Hän kulki ihmisten keskellä ja vakuutti, että Jumala on rakastava ja hyvä. Jeesus on lähettänyt tänne keskuuteemme Hyvän Hengen. Se kehottaa meitä suhtautumaan kaikkiin ihmisiin kunnioittavasti, ja pitämään huolta toinen toisistamme, sekä kyläläiset toinen toisistaan, että kaikki me eri väriset ja eri maanosista tulevat toinen toisistamme. Ei tarvitse pelätä.
Tätä sanomaa ihmiset kokoontuvat yhä uudelleen kuulemaan kirkkoon. He vapautuvat, iloitsevat ja kiittävät Jumalaa.
Tällä kertaa kirkkoväellä oli erityinen juhlahetki, he saivat myös ehtoollista. Myös kymmenkunta eri-ikäistä ihmistä kastettiin. He näyttivät siltä, että he olivat odottaneet tätä hetkeä, ja se oli heille merkittävä. Vieraille tarjottiin ruokaa kirkossa messun jälkeen, ja lapset lauloivat ja tanssivat.
Marja-Liisa kertoi päässeensä joskus mukaan pahojen henkien poisajamisen rituaaliin. Tavat eri alueilla ja heimoissa vaihtelevat, mutta yleensä ottaen niissä voidaan jopa yrittää saada kuollutta heräämään. Pahan hengen voidaan ajatella olevan lapsessa, jolloin lapsi on tapahtumassa keskipisteenä. Tuolloin tanssissa on myös vaara, että lapsi tallautuu melskeessä toisten jalkoihin. Jos apua ei kaikesta huolimatta tulekaan, vika on vain ihmisessä itsessään. Uskomusten vuoksi tietyt ihmiset voidaan eristää yhteydestä toisten kanssa ja hylätä. Apua hakevan velat parantajalle voivat olla kohtuuttomat.
Toiset kylän ihmiset kokoontuivat kirkkoon kuulemaan, että Jumala on hyvä. Jumala näkee jokaisen ihmisen samanarvoisena. Jeesus pelastajana antaa turvan ja rauhan ja poistaa pelon. Jumalan henki, Pyhä Henki, on hyvä Henki. Kasteessa, yksinkertaisesti todeten Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, pahojen henkien tuhoavat voimat eivät voi saada ihmistä valtaansa. Kirkkokaan ei ole täydellinen, mutta se rakentaa yhteisöä solidaarisempaan suuntaan.
Pitäisikö näiden ihmisten antaa säilyä ”vapaina kristinuskon painostukselta ja pakotukselta”. Voisiko näille ihmisille luennoida, että pahoja henkiä ei tutkimusten mukaan ole olemassa? Oikeastaan järkevästi ajatellen heidän ei tulisi uskoa niihin. Kristillinen julistus kolmiyhteisestä, rakastavasta Jumalasta, käännyttämistäkö?
Tutkimusten mukaan tosin myöskään hyviä henkiä ei ole olemassa.
Siksi toisekseen, ihan tällä kotoisella kirkollisella foorumilla pelotellaan kansalaisia ihan jatkuvasti pahoista hengistä, riivaajista ja demoneista, joita pitää ammattiaan harjoittavien julkkismanaajien mukaan rukoilla pois ihmisistä eri maneerein. Rikka ja malka silmissä.
Pitäisikö toisin sanoen ajatella, että Jumalaa ei ole olemassa? Sitä kysymystä ei kyllä ratkaista minkään tutkimuksen avulla, kun tarvittavia välineitä tai menetelmiä ei ole. Kyse on lopulta uskosta. Se ei ole kuitenkaan mieletön ratkaisu vaan syvästi mielekäs.
”Kylässä ihminen, joka on joutunut vaikeuksiin, menee parantajan luo. Uskomusten mukaan vaikeudet johtuvat pahoista hengistä. Parantajan johdolla henkiä joko varoitetaan tai ajetaan pois. Osallistujat tanssivat koko yön tai vuorokauden transsinomaiseen tilaan saakka. Usein parantajalle pitää maksaa hänen palveluistaan runsaasti.-”
Eipä näy paljon eroavan kristillisten hurmosliikkeiden parantamiskokouksista, missä raha vastaan ajetaan ilmisistä ulos demooneja eli pahoja henkiä!
Heinola!
Olisiko apu liian kallista, ettet raskisi maksaa, jos apua tarvitsisit?
Jos vapauttamisella on hinta etukäteen, niin en itsekkään siihen tarttuisi, mutta kyllä kai me lääkärille kuitenkin maksaisimme saimmepa apua tai ei?
Sana ei kiellä antamasta maallista hyvyyttä, jos itse on saanut taivaallista.
J. Haukka: Rahaa se on kolehtirahakin jonka runsastuttamikseksi pidetään usein varsin manipuloivia ja kiihottavia kolehtipuheita.
Lauri Lahtinen, enhän minä ole ko rahastusta yllä kritisoinut vaan ihmetellyt miksi muiden vastaavaa kristityt kritisoivat.
Mittasuhteet taitavat olla hiukan erilaiset Suomessa ja Afrikassa demonien pois ajamisten suhteen. Länsimaissa media nostaa esiin kaikenlaisia yksittäistapauksia saadakseen aikaan räiskyviä keskusteluja. Mitä tulee kolehtiin, ev–lut. kirkon kolehdit kerätään lähimmäisten auttamiseen tai joskus tilaisuuden / toiminnan kulujen kattamiseen, mutta missä kerätään johtajan taskuun? Tosin kolehtien suhteen olen täällä toisinaan kriittinen: se kerätään kyllä yhteiseksi hyväksi, mutta meneillään on valtava rakentamisbuumi. Uudet kirkot ja rakennukset ovat tärkeitä yhteenkuuluvuuden ja kokoontumisten kannalta, mutta yhtä lailla surakuntien opetuksen sisältöön tulisi keskittyä ajan kuluessa samalla innostuksella.
Parantajista vielä: kaikki eivät ole tällaisia, mistä kerroin. Toisilla on viisasta perimätietoa. Kuten sanottu, tämä maa on niin suuri, että täältä löytyy monenlaisia tapoja ja perinteitä. Olen joutunut yleistämään asioita kovasti kirjoituksessani valottaakseni laajemmin sitä, mitä näin ja kuulin ja miten sen tulkitisin.
Selvyyyden vuoksi: en puhunut virallisen kirkon kolehdeista vaan kaikemaailman hurmos-kokousten rahankeruista.
Mikä ero, Heinola, kirkon kolehdilla ja hurmoskokouksen kolehdilla?
Etkö Lauri L. ole käynyt kummissakin? Jos olet tiedät itsekin.
Yrittihän Suomessakin eräs kristillinen poppamies saada kuollutta heräämään….