Tämä maailma on pahan vallassa eikä ole parempaa näkyvissä. Tilanne on ollut päällä sitten vedenpaisumuksen, kun Jumala laittoi sateenkaaren muistuttamaan tuhon tuonneesta turmelluksesta ja siitä, että kaikki luotu, alkuaineita myöten, tulee tuhoutumaan, muttei hukuttamalla.
Siis paha, tämän maailmanajan ruhtinas elää ja voi hyvin maailmassa. Pahan, Saatanan, tehtävä on saattaa kanssaan ihmisiä ikuiseen kadotukseen, jota varten Saatanalla on kaikkiin olosuhteisiin tehokkain menetelmä. Pakanuuksissa toimii peloitteet, erilaiset noituudet, mystiikka ja niissä kauhukuvat hirviöistä, kuten eläinten ja ihmishahmojen sekoitukset ja kaikkinainen perverssiys.
Sivistyneessä maailmassa ei vakuutella lohikäärmeen tai muilla petomaisilla kuvilla. Poiketaan vain pois Kalliopohjalta, Sanan kalliolta, jonka sanallinen muoto on Raamattu. Jätetään, jopa Kirjoitukset koskemattomiksi, mutta lisätään marginaaleihin tulkinta, kuten, että toista käskyä ei enää tarvita. Sitten poistuu uudestisyntyminen pyhästä Hengestä, vt. Joh. 3:3 ja Joh. 20:22 ja sotketaan se Pyhän Hengen kasteeseen, Apt. 1:4,5. Pyhästä Hengestä, Ylhäätä uudestisyntyminen tapahtuu ihmisen siihen suostuttua, Jumalan työnä halukkaille. Tämän halukkuuden vahvistaa Apt. 2:41, ”jotka nyt ilolla ottivat hänen/Pietarin sanan vastaan, ne kastettiin ..”. Nämä tietoisesti pelastuksen vastaanottaneet, vesikasteen vastaanottaneet saivat ”Pyhän Hengen lahjan”, Apt. 2:41. Se on Voima joka jo monien profeettojen kautta oli luvattu ja ennen kastetta Jeesus vielä muistutti 1:8 ”vaan kun Pyhä Henki tulee päällenne /kr. epi, niin te saatte Voiman …”. KK38, KK92, UT2020 kirjoittaan ”teihin”, mikä ei ole käännös epi-sanasta. Pyhän Hengen kaste tulee uskoontulleen päälle, kr. epi, siis hänen, joka on syntynyt Pyhästä Hengestä, Ylhäältä. Tämä luku kertoo syyn, miksi uskova ei ole todella tullut uskoon tai on vaihtanut Jumalan Pojan uskon kehätietoon, jota teologisessa tiedekunnassa opetetaan.
Perinteisissä pakanamaissa pelko sanelee uskomisen. Siellä ulkoisesti raju pahojen henkien karkoitusriitti ikäänkuin linjautuu saatanallisten voimien ilmentymisiin. Tänään kysellään, että miksi kristityt, uskovat, eivät enää aja ihmisistä ulos demoneja. Seuraava kysymys onkin, että kenessä niitä on ajettaviksi!?
Tänään on muodostunut muoti-ilmiö ajaa pahoja henkiä ulos. Eräänlainen huippu oli jo Pirkko Jalovaaran toiminta. Hänen tilaisuuksissaan uskovissa olevat paholaiset olivat helisemässä, vai olivatko? Käsittääkseni tämän toiminnan juuret oli yhteisissä rukouspalvelutilaisuuksissa Seppo Juntusen kanssa. Eli rukoiltiin pelastusta etsivien ja erilaisten vaivoista kärsivien puolesta.
Paljon alkaa oikein, oikeista vaikutteista. Ongelmakenttä muodostuu ihmisen lihasta, johon pintaan Saatana tarttuu. Uskovassa, hengessä ei demoneille ole sijaa, mutta koska liha ei ole uskoon tullut sen alistaminen hengelle laistetaan, eli ei valvota suhdetta Jumalaan. Valvominen on on vain katseen kiinnittäminen siihen Yhteen ainoaan oikeaan, Jeesukseen. Tämä keskistys karkottaa paholaisen yritykset. Yksi usko, siis siis uskoontulleen usko ei keskustele kehällisten asioitten kanssa. Kehälliset asiat ovat teologiaan kuuluvia, eli jumaluuksista ja jumaluuksiin tutustuvaa pseudotiedettä. Kehällinen opetus, filosofian ja psykologian välineillä rakentaa opin jumaluuksista, sen mikä oli mm. Platonin ominta omaa ja siitä lähtien ovat ”areiopagit” olleet foorumeja missä loistavan pohdinnan nimissä kysellään ja kyseenalaistetaan asioita ikäänkuin kuin vastaus olisi kysyjällä tiedossa, kun hän vastustaa ja tekee Paavalin sanoman, vastauksen naurettavaksi, vt. Apt. 17:16-32, jae 30.
Siis paholainen ei näyttäydy sarvineen ja sorkkineen, vaan valkeuden enkelinä, jota ei pelätä, vaan miellytään valheeseen isoina ja pieninä annoksina. Kallion vieressä on syvällisyyttä, kallion päältä löytyy kaikki, alkaen pelastusopista, jota Saatana pelkää.
Maa ja taivaan avaruus ovat pahojen henkien asumus.
Jumalan Henki vietä aikaa siellä missä pahat henget asuvat. Siksi Seurakunta on uloskutsuttu kaiken katoavan, pahan keskellä. Sen ilmaisee alkuperäisen sana, ek-klesia, mikä ei ole suomeksi ”sekalainen seurakunta”, vaan maailman pellossa, siitä kuitenkin erillään elävä uskoontulleitten yhteys. Siksi on tärkeä lukea koko ajan Raamattua ja sen keskeistä ilmoitusta Jeesuksen opetuslapsille. Kuten:
Joh. 17:15 En minä rukoile, että ottaisit heidät pois maailmasta, vaan että sinä varjelisit heidät pahasta.
Tämä kohta vahvistaa sen, minkä Jeesus rukousmallissaan täsmensi. Ihminen on vapaa tekemään, lankeamaan pois Jeesuksen yhteydestä. Lankeaminen on lihalle mieluista siksi on houkutusten voittaminen mahdollista vain Hengen voimassa. Pysyttävä erossa siitä mikä saastuttaa, kuten tulkintaoppi, mikä on yhtäkuin katsotaan kuinka lähelle ”pallo” pyörii asioita, oppeja, joita Raamatussa ei ole.
Paholainen houkuttelee ihmistä työtoveruuteensa. Ensimmäinen toveruus on, kun ei olla kiinnostuttu mistään näkymättömästä, eli pyritään ja tavoitellaan sitä mitä huomenna ei enää ole. Kun ei olla itse koettu uskoontuloa, näkymätöntä olotilaa, niin siihen ei voi muitakaan ohjata. Usein rippikoulussa koettua kiinnostusta ymmärretään, että se on murrosiän herkkyyttä ja ”paranee” korvaavilla hoidoilla ja lääkkeillä, joiden tehtävä on tappaa tarpeeton tunteilu.
Eli ihmisestä tulee sielunvihollisen työtoveri, josta ei voi paholaista ajaa ulos.