Paikallisen pikkusieluisen älähdys

Olli Seppälä kirjoitti 20.8.2024 kotimaa.fi -sivustolla rajattomasta kirkosta todeten, ettei paikallista pikkusieluisuutta tarvita. Rohkenen olla Seppälän kanssa eri mieltä, silläkin uhalla, että leimaudun juuri sellaiseksi paikalliseksi pikkusieluksi, jota ei kirkossa enää tarvita.

Ymmärrän kyllä, että maailma on muuttunut ja kirkon toimintatapojen pitää myös muuttua. Mutta siihen en usko, että tietoverkot virtuaalisten yhteisöjen muodossa täydellisesti korvaisivat ihmisten henkilökohtaisen yhteyden tarpeen. Se kokeilu käytiin jo korona-aikana työelämässä, kun kokoukset siirrettiin teamsiin ja vapaamuotoiset keskustelut kahvikupin ääressä loppuivat.

En myöskään ymmärrä, miten aidosti virtuaalis-hengellisessä kirkossa ei olisi mitään ristiriitoja. Tietoverkoissakin on omat vaaransa ja somekirjoittelussa on paljon helpompi loukata toista osapuolta kuin kasvokkain käytävässä keskustelussa. Myös väärinkäsitysten ja ohi puhumisen vaara on siellä suurempi.

Pienissä seurakunnissa ja herätysliikkeissä säilyy vielä paikallinen yhteisöllisyys, mutta sitä tarvitaan myös isoissa seurakunnissa. On oltava fyysisiä paikkoja, joissa ihmiset saavat kristillisen kasvun eväät niin sanan, rukouksen kuin musiikin ja laulunkin muodossa.  Parokiaalisen seurakunnan idea on ihmisten samanarvoisuus, joka ei ole este pienempien hengellisten yhteisöjen syntymiseen, ovatpa ne sitten paikallisia tai virtuaalisia.

6 KOMMENTIT

  1. Seija Rantanen :”En minä niistä hameisiin pukeutuneista miehistä niin perustanut, mutta onneksi oli joukossa yksi evankelista ’Paleface’”

    ”Uraa” puolueiden vasemmistosiipien ”evankelistoille”. Te ”halpuutitte” joulun samalla tavalla kuin ”halpuutitte” vanhempiemme tai isovanhempiemme elämän hyväksymällä heidät kansainvälisen oikeuden vastaisesti virallisessa kansainvälisessä Pariisin rauhansopimuksessa kollektiivisesti syyllisiksi tai osasyyllisiksi ihmiskunnan pahimpiin koskaan vanhenemattomiin rikoksiin ilman minkään kansainvälisen oikeuden päätöstä. Te olette syyttäneet marsalkka Mannerheimia sotarikolliseksi ja ”uralin perhostenne” avulla kyseenalaistaneet hänen sukupuoli-identiteettinsä. Teidän filosofiallanne on tarkat rajat:

    ”Työväenluokan maailmankatsomus, marxilainen dialektinen materialismi, eroaa kaikista porvarillisen filosofian erinimisistä virtauksista siinä, että se torjuu päättäväisesti kaikenlaisen mystiikan ja mielivallan luonnon ja yhteiskunnan ilmiöiden tulkinnassa. Se pitää lähtökohtanaan ihmistajunnasta ja muusta ”hengestä” riippumatonta olemassa olevaa fyysillistä maailmaa, luontoa, sellaisena kuin se on, objektiivisessa, aineellisessa todellisuudessaan, moninaisuudessaan, omien sisäisten lakiensa mukaan tapahtuvassa katkeamattomassa, etenevässä käsityksessään.” (Terijoen hallituksen sisäasiainministeri ja vallankumoustaktiikan kunniatohtori Moskovasta Tuure Léhen)

  2. Seurakuntien toimintaan aktiivisesti osallistuvien määrä ei ole kiinni seurakunnan väkiluvusta, vaan siitä millainen yhteisöllisyys seurakunnassa vallitsee. Kokoluokaltaan paljon suurempien seurakuntien kirkkokahveilla on jokseenkin saman verran väkeä, kuin pienissä. Yhteisöllinen seurakuntatyö luo hyvät mahdollisuudet seurakuntalaisten mukaan ottamiseen toiminnan luomiseen ja kehittämiseen. On seurakuntia joissa yhteisöllisyyttä ei edes ole pyritty luomaan ja toisia joissa sitä ei osata tehdä. Sen huomaa jumalanpalveluksien osanottajamäärissä. Joten juuri pikkusieluisuus taitaa olla se mitä kirkossa eniten kaivattaisiin. Nimittäin yhteisöllisessä seurakunnassa on tilaa myös pikkusieluisuudelle.

  3. Kiitos kirjoitukseni huomioinnista. Yritin siinä sanoa jotain omasta kokemuksestani. – Paikallinen yhteys ja familiäärisyys on hieno asia, mutta kaikki eivät sitä tavoita – tai eivät kaipaa, eivät ainakaan kaikissa elämänvaiheissa. Sekin on hyväksyttävä. Lisäksi kristinuskosta riittää kaikille ja monenlaisiin toiveisiin., samoin seurakuntaideasta. Moni ammentaa myös median/somen/kulttuurin ilmaisuista hengellisen tiensä tykötarpeita ja on iloinen löydöistään.

Risto Tuori
Risto Tuori
Olen toiminut seurakunnan luottamustehtävissä 1980-luvulta lähtien mm. kirkkovaltuutettuna ja kirkkovaltuuston puheenjohtajana, kirkolliskokouksen maallikkoedustajana ja tällä hetkellä vielä Sastamalan seurakunnassa vaalilautakunnan puheenjohtajana.