Piispainkokous päätti kokouksessaan 12.3.2024 esittää kirkolliskokoukselle kahta avioliittokäsitystä. Ne olisivat rinnakkaisia ja eri tavoin teologisesti perusteltuja. Toinen avioliittokäsitys ymmärtäisi avioliiton naisen ja miehen välisenä ja toinen kahden henkilön välisenä.
Kysymyksessä ei ole ”omantunnonaralle” papille mahdollisuus ainoastaan jättää vihkimättä samaa sukupuolta oleva pari vaan aito valinnan mahdollisuus: pappi voi toimessaan noudattaa jompaa kumpaa avioliittomallia. Sen sijaan seurakunnan kirkkoherralla olisi velvollisuus järjestää samaa sukupuolta olevalle parille pappi vihkimään.
Edelleen piispainkokous myönsi, että eri avioliittokäsitykset ovat teologisesti jännitteisessä suhteessa toisiinsa.
Kuten arvata saattaa suurin meteli piispainkokouksen esitystä kohtaan on noussut Kansanlähetyksen, Raamattuopiston ja Sleyn piiristä. Ne ovat yhteenlaskienkin kuitenkin tuskin neljäsosaa kooltaan verrattuna kirkon suurimpaan herätysliikkeeseen vanhoillislestadiolaisuuteen.
Siksi – kirkon kannalta – on ehkä merkityksellisempää, mitä tekee SRK-vanhoillisuus? Miten se reagoi piispainkokouksen esitykseen? Vanhoillislestadiolaisuus ei vakiintuneen käytäntönsä mukaisesti liittynyt kymmenen herätysliikejärjestön johtajan yhteiseen piispainkokouksen esityksen jyrkästi tuomitsevaan kannanottoon.
——————————————————
Siksi liikkeen lehden Päivämiehen pääkirjoitus 20.3.2024 asiasta oli poikkeuksellisen huomionarvoinen ja kiinnostava. Jos Päivämies jotain pääkirjoituksessaan esittää, se ei ole mikään yksittäinen kesätoimittelijan kannanotto vaan edustaa epäilemättä laajasti liikkeen johdon ymmärrystä.
Pääkirjoituksessa todetaan, että piispainkokouksen esitys on ehtinyt herättää ”hiljaisen huolestumisen lisäksi vahvoja reaktioita puolesta ja vastaan.”
Pääkirjoituksessa sanotaan edelleen, kuinka vanhoillislestadiolaiset haluavat ympäristön paineesta huolimatta edelleen tukeutua Raamatun opetukseen avioliittoasiassa. Pääkirjoitus vetoaa läpi Raamatun kulkevaan selkeään opetukseen avioliitosta miehen ja naisen välisenä.
Päivämiehen pääkirjoitus siteraa SRK:n puheenjohtajan Valde Palolan viime kesäisissä suviseurojen avajaisissa pitämää puhetta, jossa Palola totesi: ”Jumala loi ihmisen kuvakseen, Jumalan kuvaksi hän hänet loi, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät”. Pääkirjoituksen mukaan ”tähän raamatulliseen opetukseen ei mahdu opetus samaa sukupuolta olevien aviollisesta suhteesta.”
Mikäli piispainkokouksen esitys menisi kirkolliskokouksessa läpi se Päivämiehen mukaan aiheuttaisi vakavaa ja syvällistä pohdintaa uskovaisten taholla, miten siihen suhtautua.
Lehti kirjoittaa, että on ”uskovaisten näkökulmasta” rakentavan keskustelun paikka, mihin kirkko tälläisen ratkaisun myötä olisi kulkemassa. Samaan hengenvetoon pääkirjoituksessa edelleen kuitenkin todetaan, että kotiseurakunta ja -kirkko ovat vanhoillislestadiolaisille rakkaita ja että kirkko edelleen tarjoaa suojan maallisen yhteiskunnan keskellä.
Lopuksi pääkirjoitus toteaa, että ”uskovaisten rukous” on, että Jumalan sanan mukainen opetus saisi edelleen säilyä kansankirkossa.
———————————————————
Pääkirjoitus on – liikkeen tyylille uskollisesti – varsin maltillinen. Siinä toisaalta todetaan, mikä vanhoillislestadiolainen avioliittokäsitys, mutta toisaalta ei esitetä, ei edes vihjata kirkosta eroamisella, oman kirkon perustamisella tai muulla sellaisella.
Ei, vaikka nimenomaan SRK-vanhoillisuus olisi se herätysliike, jolla olisi oman kirkon perustamiseen välittömästi omat toimitilat/kirkot, kansanopistot, papit, riittävä jäsenmäärä ja taloudellinen omavaraisuus. Vanhoillislestadiolaisuus ei liikkeenä – toisin kuin esim. KL tai Sley – ole sentinkään riippuvainen lähetysmäärärahoista eikä sitä voida niillä kiristää, se kun kykenee rahoittamaan varsin laajan lähetystyönsä itse.
Lisäksi vanhoillislestadiolaisuus kirkon herätysliikkeistä ainoana – ehkä esikoisten enemmistön ohella (mikäli sen edelleen katsotaan kuuluvan kirkkoon) – kasvaa edelleen tai ei ainakaan kutistu.
Vanhoillislestadiolaista herätysliikettä suojaa tehokkaasti paitsi sen seurakuntaoppi myös perhepolitiikka. Se periaatteessa voisi avioliitonkin osalta toimia suurin piirtein samoin kuin virkakysymyksessä. Pitäytyä omassa opetuksessa, silti toimia kansankirkon sateenvarjon alla.
En silti uskalla veikata, että näin tulee tapahtumaan. En loppuun asti kykene ymmärtämään, vilpittömistä yrityksistä huolimatta, konservatiivikristillistä ajatusmaailmaa ja mentaliteettia: voi olla, että itselleni täydellinen adiafora-asia on niin merkityksellinen ja keskeinen, että se irrottaa jopa SRK:n kansankirkosta. En siihen silti tältä istumalta usko.
Sivuhuomiona voi todeta, että SRK:n oppi ja opetus edustaa monella tavoin muutoinkin hiukan erilaista ajokaistaa luterilaisuudessa kuin kirkon normatiivinen linja on ollut, mikäli sellaista on koskaan ollut. On hyvä muistaa tunnustuskirjat visusti pöytälaatikossa pitänyt beckiläisyys jne. Kirkossa on ollut – keskeisistäkin asioista soteriologiasta ja sakramenteista lähtien – koko sen historian varsin erilaisia ymmärryksiä. Minun on mahdoton ymmärtää, miksi erimielisyys avioliittokäsityksessä olisi juuri se, minkä perusteella kirkko seisoo, kaatuu tai hajaantuu.
———————————————————–
Omana käsityksenäni näen, että Kansanlähetys, Raamattuopisto ja Sley siitä riippumatta hyväksyykö kirkolliskokous toukokuussa vai ei piispainkokouksen esittämän avioliittomallin, tulevat joka tapauksessa irtautumaan kirkon piiristä jollakin aikajänteellä.
Pieni osa edellä mainittujen liikkeiden jäsenistä ehkä liittyy Lähetyshiippakuntaan, pieni osa jää kansankirkkoon, suurin jäsenmäärä perustanee oman kirkon tai kaksi. Lähetyshiippakunta omintakeisella äärimmäisen tiukkaan napitetulla luterilaisuudella ei sittenkään taida soveltua kirkoksi suurimmalle osalle edellä mainittujen liikkeiden jäseniä.
Mikäli enemmistö Kansanlähetyksestä, Raamattuopistosta ja Sley:stä irtoaa kirkosta se epäilemättä on hengellisesti ja teologisesti vahinko. Jäsenmäärän tai talouden suhteen kansankirkolle kuitenkin hyttysen surinaa. Suurempi merkitys kirkolle tulee olemaan sillä mitä tekee vanhoillislestadiolainen seuraliike.
LHPK:n piispa muuten katsoi asiaksi ottaa kantaa piispainkokouksen esitykseen. Hiukan ihmettelen, miksi, jos siis tarkoitus on olla oma kirkkonsa. Juhana Pohjolan kirjoituksessa esiintyy baabelia lukuunottamatta kaikki: kyseessä on harha, kyseessä on eksytys ja tietysti kyseessä on synti. Pohjolan mukaan kansankirkko lahkoutuu, mikäli piispainkokouksen esitys tulee hyväksytyksi. Näin siis sanoo noin 2500 jäsenen kirkon piispa. Erityisen huolissaan piispa Pohjola tuntuu olevan siitä, että piispainkokous mainitsee esityksessään toivomuksena ”kunnioittavan puheen.” Pohjolan mukaan kohta kielletään lupa sanoa, että homosuhteessa eläminen on synti ja häpeä.
Minusta Pohjolan kirjoitus toisen kirkon piispana oli synti ja häpeä. Ehkä psyykkistä napanuoraa ei ole vielä katkaistu. Ehkä se oli jäsenkalastuskirjoitus, lähetyshiippakuntalaisittain?
———————————————————-
Piispainkokouksen esityksen vastaanotto erityisesti konservatiivisissa herätysliikepiireissä (vanhoillislestadiolaisia lukuunottamatta) on ollut muutenkin hysteerinen. Jälleen kerran on vaikuttanut siltä, että taivaankansi tipahtaa ja heinäsirkat. Max muutama sata homovihkimistä vuosittain ja maailmanloppu. Jälleen kerran olemme saaneet kuulla, mitä mieltä Jumala pilkuntarkasti asiasta on ja henkilöä myöten, kuka päätyy taivaaseen, kuka kuumaan.
Käytännössä jokainen jossakin asemassa jokaisessa konservatiivisessa herätysliikkeessä – vanhoillislestadiolaisia lukuunottamatta– on ottanut asiaan kantaa. Useimmat useaan otteeseen usean kirjoituksen voimin.
Sosiaalisessa mediassa keskustelu asian tiimoilta on ollut muutoinkin vilkasta. Ikävä todeta, että kaikkein kristillisimpänä itseään pitävien käytös ja kommentit ovat olleet surullista luettavaa. Niissä kansankirkko – ja sen piispat – on haukuttu ja nimitelty sellaisin tavoin, joita vähiten kristityiltä odottaisi. Kotkan satamassakin lastipullojen jälkeen oli keskustelu sivistyneempää.
Kirkon liberaalein laita ei myöskään se ole suoralta kädeltä ollut valmis hyväksymään piispainkokouksen esitystä. Se katsoo sen edelleen jatkavan syrjiviä käytäntöjä. Katselin aiheeseen liittyvän a-studion ja – vaikka keskustelijoita oli liikaa ja aikaa aivan liian vähän – Hanna Mithiku esiintyi mielestäni edukseen, vaikka en ihan kaikesta ehkä samaa mieltä olekaan.
———————————————–
Kirkon konservatiivit ilmeisesti katsovat, että kirkko on tyypillinen kansankirkko, joka väljentää normejaan saadakseen minimoitua omien ja yhteiskunnan yleisten normisysteemien väliset erot. Käsityksenä vaikuttaa olevan, että kirkko tekee mitä tahansa – myy vaikka Kristuksen – pitääkseen verotusoikeuden jne. Että kyse on jäsenten kalastelusta, luopumuksesta ja maailman mielistelystä.
Mutta ei. Eihän kyse ole siitä vaan, että kirkon perustehtävä on julistaa evankeliumia ja julistaa sitä omalle ajalleen!
On uskallettava sanoa avoimesti, että Raamattu on joiltain osin läpikotaisin vanhentunut. On oikein ja on kristillistä todeta tämä. Raamattu on toisaalta pyhä kirja, mutta myös syvästi inhimillinen. Se ei ole tipahtanut taivaalta valmiiksi kirjoitettuna, kuten etenkin evankelikaaliset ja näiden suomalaiset johdannaiset tahtovat asian ymmärtää.
Jokainen aika tulkitsee Raamattua omalla tavoin. Raamatun kaanonin kirjoittamishistoriakin ajoittuu lähes puolentoista tuhannen vuoden ajalle. Raamatusta löytää, jos haluaa avoimin silmin sitä lukea, helposti puoli tusinaa eri ”avioliittokäsitystä”, ainakin.
Yhtä kaikki, sekulaaristi ja sosiologisesti ajatellen konservatiivisten herätysliikejärjestöjen tulisi olla kiitollisia niille lopulta hyvin vähäiselle määrälle homoseksuaaleja, jotka maksimissaan haluavat vihityttää vuosittain itsensä kirkossa. Koko ”homokysymys” on yhdistänyt, tiivistänyt ja saanut puhkumaan yhteen hiileen muutoin aiemmin keskenään varsin vaihtelevissa väleissä eläneet liikkeet.
Tai kuten Winston Churchill sanoisi: ”harvoin niin monet (konservatiivit) ovat niin suuressa kiitollisuudenvelassa niin harvoille (homot)”. Mikään ei puhalla rivejä niin suoraksi kuin hyvä vihollinen.
Kiitos Kari-Matti, olipa hyvin argumentoitu ja monipuolinen analyysi. En voi mitenkään ymmärtää, mikä tästä avioliittokysymyksestä tekee niin ylittämättömän vaikean ja elämää suuremman asian, ettei sen kanssa voisi elää yhdessä ja erikseen samassa kirkossa.
Suomen luterilainen kirkko on kautta historiansa ollut moniääninen yhteisö. Kirkossa on siedetty ja tultu toimeen aivan omaa seurakuntaoppia edustavan lestadiolaisuuden kanssa, evankeliset ovat saaneet vapaasti julista omaa ilosanomaansa, poliittisesti milloin äärivasemmalle milloin äärioikealle kallellaan olleet körtit ovat löytäneet oman paikkansa, rukoilevaiset omine menoineen on hyväksytty kirkon menoon mukaan, Kansan Raamattuseura on saanut laulaa omaa gospeliaan. Ja on Tuomasmessua, Tulkaa kaikki -liikettä, eri poliittisia ryhmiä edustavia vaaliliittoja.
Siis monenlaista marginaalia valtavirran liepeillä.
Kuten Kari-Matti toteat, tämä ”homoliike” on marginaaleista marginaalisin. Laskin aikaisemmin, että jos samaa sukupuolta olevia pareja vihittäisiin kirkossa samassa suhteessa kuin kirkolliseen avioliittoon vihitään ylipäätään, näitä toimituksia olisi kirkossa vuodessa 186.
Minusta on syvästi traagista, että tämä pieni joukko, joka kuten uskon, on vilpittömästi ja aidosti toivonut avioliitolleen Jumalan ja kirkon siunausta, on joutunut sellaisen vihapuheen, ivallisuuden, tuomitsemisen ja ymmärtämättömyyden kohteeksi kuin nyt on tapahtunut.
Surullista tässä jupakassa on myös se, että kovinta kieltä tässä keskustelussa käyttävät he, jotka kokevat edustavansa syvintä ja hurskainta totuutta. Ja jotenkin nämä asetelmat ja äänenkäyttö korreloivat samoihin rintamalinjoihin, jotka ovat tuttuja uudestaan päätään nostavassa naispappeuden torjumisessa.
Kovasti on kovaa puhetta ja suunnatonta pelkoa ilmassa, armoa ei juurikaan.
Jotenkin en voi välttyä kysymästä sitä, että jotain käsittämätöntä tässä nyt todella pelätään. Mutta mitä? Sitä voisi nyt jokainen miettiä, omassa hiljaisuudessaan, hiljaiseen viikkoon siirryttäessä.
Kiitos Hannu kommentista. Kimmo Rentola sanoi joskus, että nuortaistolaisuudessa on jotain järjelle käsittämätöntä. Samoin tässä. Päivi Räsänen heiluttaa Raamattua, mutta unohtaa, miten vähän ”luterilaista” uuspietismi opillisesti on. Kun katsoo konservatiivisten liikkeiden historiaa suhteessa homoseksuaalisuuteen väkisin tulee mieleen, että kyseessä muutakin – ja ehkä ennen kaikkea muuta – kuin huoli opin puhtaudesta tai raamatullisesta totuudesta.
Kiitos, Kari-Matti! Loistava kirjoitus ja analyysi. Yhdyn myös hämmästelyysi joidenkin liikkeiden kauhisteluiden määrästä ja laadusta. Osa reaktioista on tosiaan tuntunut lähes hysteerisiltä ja pakkomielteisiltä. Jostakin kuulin esityksen tekemisen aikoihin, että vl-liike voisi kirkolliskokouksessa olla sen takana. Se olisi tietysti erikoista ja huimaakin, mutta toisaalta sopisi vl-liikkeen siihen ajatteluun, että kirkko on jotenkin vain maallinen organisaatio ja että omassa liikkeessä on todellinen kirkko. Sekin on tietysti hieman outoa tai jopa ”kieroa” ajattelua, mutta tällaista suhtautumista on joissakin asioissa ollut vl-liikkeen taholta kirkkoa kohtaan. Osa vl-papeista toimii yhteistyössä jopa naispappien kanssa. Edelleen yhdyn siihen, että mainituista viidennen liikkeen ryhmistä ollaan erkaantumassa kirkostamme jossakin vaiheessa.
Kiitos Toivo kommentista! Käsitykseni mukaan kaikki SRK-vanhoillisuuteen kuuluvat papit tekevät alttariyhteistyötä naispappien kanssa. Erittäin mielenkiintoista mikäli kuulemasi totta. Ja voi se ollakin, koska seurakuntaoppi suojaa. Ei kirkkopolitiikkakaan ole vapaa politiikassa ihan yleisistä toimintatavoista. Kun jotain antaa, jotain myös saa. Jos ei muuta niin kristillisen kirkon suojan ja sen sisällä toimintavapauden.
Moraalinen rappio kuitenkin etenee kansankirkossa koko ajan.
Olen Mika lähes varma, että ymmärrämme moraalisen rappion eri tavoin.
Kuinka monet papitkin ovat esim. rikkoneet käytännössä kuudennen käskyn? Eivätkö monet!
Mika, joka kerta kun vanhoillislestadiolaisuus mainitaan, alat latoa yhden lauseen kommentteja. Ei jatketa, kiitos. Poistin sinun aiheeseen täysin liittymättömät runsaslukuiset kommentit. Tätä varten K24 kai laittanut ”tehdasasetuksiin”, ettei kommentointimahdollisuutta ilman, että blogisti erikseen sallii sen, kuten nyt hölmöyttäni tein.
Kari-Matti, sinähän olet ottanut täällä agendaksesi puolustaa kaikessa vanhoillislestadiolaisia.
Täytyyhän sekin jonkun hoitaa:) Toisaalta en usko, että suurin osa kirjoituksistani täällä tai missään muualla ovat olleet varsinaisia pääsylippuja Jumalan valtakuntaan. Ei tämäkään ploki. Kiitos kommenteista Mika, lopetetaan tämä tähän.
Vielä sen verran, Kari-Matti, että ns. hoitokokouksia et sentään ole puolustanut täällä. Vai muistanko oikein?
Katselin eilen Ylen Perjantai -ohjelman.
Minusta oman kirkkoni arkkipiispa puhui sangen viisaasti ihmisarvosta. Ja vetosi myös Raamatun opetuksiin toisten ihmisten kunnioittamisesta. Hänen lausumiensa pohjalta luulisi, että kaikki kirkon väki – kuuluivat nyt sitten suuntaan x tai y – voisivat allekirjoittaa piispojen esityksen.
Mutta ei. Tiedän, ettei piispojen esitys mene kirkolliskokouksessa läpi.
Tässähän me vanhukset kuollaan ja kirkon siunausta ei tule. Vaimoni ja minä ulkomailla asuvina saimme kaikki siunaukset ja seremoniat jo vuosikymmeniä sitten.
Olen tässä jo ennenkin kysellyt, mutta kyselen taas: Jumala siis siunaa maassa x asuvat samaa sukupuolta olevien avioliitot, mutta maassa y ei Hän enää siunaakaan. Olisiko niin, että ihminen tekee esteitä Jumalan siunauksen jakamiselle?
Kiitos Seija kommentista. Heteroseksuaalisena (setä)miehenä minun helppo todeta, että koko samaa sukupuolta olevien avioliittojuttu adiafora. Miksi nämä ”ääriliberaalit” eivät voi suostua siihen, että omantunnonaroille papeille jätetään valinnanmahdollisuus vihkiä tai ei-vihkiä.
Homma näyttäytyisi hlökoht tyystin erilaisena, jos valkoihoiset heteroseksuaaliset setämiehet joutuisivat soittelemaan tuomiokapituliin/kirkkoherranvirastoon, että sattuisiko sieltä löytymään pappi, vaikka edes joku sijainen, joka suostuu vihkimään eikä pidä liittoani luonnonvastaisena tai syntinä tai psykoseksuaalisena kehityshäiriönä.
Irtaantuuko, herätysliikkeet omaksi kirkoksi? Minun arvio on, että eivät eroa. Heillä ei ole siihen kompetenssiä. Arvioni, on että piispainkokouksen päätös ei myöskään mene läpi. Aika näyttää.
En ota kantaa siihen onko eroaminen hyvä vai huono jne. Minun käsitykseni mukaan (voin hyvin olla väärässä ) liikkeet irtautuvat kirkosta. Tarkoitan nyt Kansanlähetystä, Raamattuopistoa ja Sley:tä. Syitä tähän:
1. Liikkeiden jäsenet eroavat. Järjestölliset päätökset tulevat -sitten kun niitä tulee – seuraten tätä kehityskulkua.
2. Liikkeiden jäsenistä ja johtajista alkaa suurin osa olla sitä porukkaa ja ikäluokkaa, jolle kansankirkko jo lähtökohtaisesti vieras. Jostain Tiililä-seurasta löytyy viljalti porukkaa, joka golfannut 1980-2000-luvun alun piispojen kanssa, mutta Daniel Nummelan (KL:n lähetysjohtaja) ikäluokalla tuskin mitään tekemistä nykypiispojen kanssa, ehkä yksittäistä poikkeusta lukuunottamatta.
3. Liikkeiden elintila kansankirkossa kutistuu minimiin, seurakunta ja seurakuntayhtymä kerrallaan. Jos ja kun edellä mainitut liikkeet pitävät kiinni avioliittokäsityksestään ja virkakannasta toimintamahdollisuuksia kansankirkossa ei enää ole.
4. Kirkon taloudellinen tuki loppuu.
Ja kuten sanottu, totesin ainoastaan tilanteen, siihen mitenkään kantaa ottamatta.
Ihmeellistä kiusantekoa taas. Seija Rantasen hyvä kommentti on syystä tai toisesta hävinnyt. Ja oma vastaukseni siihen. Seijan kommentti siis ilmoitettu riittävän monta kertaa asiattomaksi (siinä ei todellakaan ollut mitään asiatonta) ja nyt se vaikuttaa olevan ylläpidon tarkistettavana. Sama systeemi muuten Uudessa Suomessa. Ei niitä ”tarkistuksessa” olevia kommentteja kukaan ikinä tarkista. Ikävää tämä tälläinen kiusanteko.
———————————–
Seija Rantasen kommentti tässä sekä oma vastaukseni siihen:
Rantanen Seija 23.03.2024 23:55 Klo 23:55 Muokata
Katselin eilen Ylen Perjantai -ohjelman.
Minusta oman kirkkoni arkkipiispa puhui sangen viisaasti ihmisarvosta. Ja vetosi myös Raamatun opetuksiin toisten ihmisten kunnioittamisesta. Hänen lausumiensa pohjalta luulisi, että kaikki kirkon väki – kuuluivat nyt sitten suuntaan x tai y – voisivat allekirjoittaa piispojen esityksen.
Mutta ei. Tiedän, ettei piispojen esitys mene kirkolliskokouksessa läpi.
Tässähän me vanhukset kuollaan ja kirkon siunausta ei tule. Vaimoni ja minä ulkomailla asuvina saimme kaikki siunaukset ja seremoniat jo vuosikymmeniä sitten.
Olen tässä jo ennenkin kysellyt, mutta kyselen taas: Jumala siis siunaa maassa x asuvat samaa sukupuolta olevien avioliitot, mutta maassa y ei Hän enää siunaakaan. Olisiko niin, että ihminen tekee esteitä Jumalan siunauksen jakamiselle?
—————
VastausIlmianna asiaton kommentti
Laaksonen Kari-Matti 24.03.2024 10:08 Klo 10:08 Muokata
Kiitos Seija kommentista. Heteroseksuaalisena (setä)miehenä minun helppo todeta, että koko samaa sukupuolta olevien avioliittojuttu adiafora. Miksi nämä ”ääriliberaalit” eivät voi suostua siihen, että omantunnonaroille papeille jätetään valinnanmahdollisuus vihkiä tai ei-vihkiä.
Homma näyttäytyisi hlökoht tyystin erilaisena, jos valkoihoiset heteroseksuaaliset setämiehet joutuisivat soittelemaan tuomiokapituliin/kirkkoherranvirastoon, että sattuisiko sieltä löytymään pappi, vaikka edes joku sijainen, joka suostuu vihkimään eikä pidä liittoani luonnonvastaisena tai syntinä tai psykoseksuaalisena kehityshäiriönä.
Kiitos, hyvä kirjoitus. Kun ottaa huomioon vl-liikkeen seurakuntaopin, on vaikeaa ymmärtää, miksi kuuluvat kirkkoon ja maksavat toiminnasta, joka ei kuitenkaan ole ”jumalanvaltakunnan” työtä. Toisaalta luottamustehtävissä olen tutustunut moniin vl-ihmisiin, joiden kanssa on vallinnut molemminpuolinen kunnioitus ja, ihan epävirallisesti, ehkä myös kristittyjen yhteys.
Parisuhdeasioissa minulle kävisi piispojen esitys. Asia ei ole uskon ytimessä. Puolin ja toisin voitaisiin hyväksyä vallitseva erimielisyys ja suunnata energia kirkon ydintehtävään.
Kiitos Pirjo kommentista. Olen samaa mieltä piispainkokouksen ehdotuksesta. Se on realistinen. Minua hieman ärsyttänyt, kun sanotaan, ettei kirkossa totuusyhteisönä voi olla samanaikaisesti ”kahta totuutta.”
Miksi ei? Voisin luetella lähes loputtoman listan kahdesta, kolmesta ja useammasta ”totuudesta”, jotka eläneet rinnakkain evl kirkon historiassa. Toki myönnettävä, etteivät ne milloinkaan ole olleet siinä mielessä konstitutiivisia kuin esitys rinnakkaisista avioliittokäsityksistä, mikäli kirkolliskokous sen hyväksyy. Toisaalta, kuten sanoit, avioliitto-asia ei todellakaan ole uskon ytimessä.
Jos Urho Muroma eläisi opinkäsityksineen nyt, Kansanlähetys ja Raamattuopisto joutuisivat erottamaan oppi-isänsä. Niin erilainen oli Muroman käsitys mm. sakramenteista ja vanhurskauttamisesta.
Piispa Rimpiläistä edelleen vapaasti siteeraten: kirkossa on erilaisia käsityksiä luterilaisuudesta ja eri ajokaistoja. SRK-vanhoillisuus on niistä yksi. Vanhoillislestadiolaisuudessa on sekin hyvä puoli ettei siellä edelleenkään äänestetä Kristillisdemokraatteja, vaikka poliittinen vapaus vallitsee.
Tuli vielä mieleen sellainen sanahirviö kuin ”ehdonvallan asia”. Googlen puoleen käännyttyäni sain selville, että Kari-Matin käyttämä ”adiafora” tarkoittaa juuri samaa. Aina oppii jotain uutta.
Vanhoillislestadiolaisuus on niin vahvassa symbioosissa kansankirkon kanssa, että ero kirkosta johtaisi sekä Oulun hiippakunnan monien seurakuntien että vl-liikkeen radikaaliin heikentymiseen. Ihan asiasta ja teologioista tai niiden eroista riippumatta. Jo koronapandemian aikana nähtiin, että SRK:n talous on aika herkkä, jos muistan oikein.
Valitettavasti Jukka Hautalan blogia ei voi kommentoida. Otan siksi tässä esille kolme näkökulmaa. 1. Hautala on oikeassa siinä, että me patakonservatiivit unohdamme usein tietoisesti varsinkin Vanhan testamentin itsellemme kiusalliset tekstit. Mutta: 2. Kirkko lukee tietenkin Vanhaa testamenttia Uuden valossa ja silloin kehityskulku moniavioisuudesta kohti yksiavioisuutta tai naimattomuutta on hyvinkin selvä. Itse asiassa myös näkemys miehestä perheen päänä on hyvinkin selvä, vaikka sitä ei erikseen korosteta.
3. Perusongelma on tietenkin siinä, kuten herätysliikkeiden julkilausuma toteaa, että kristillinen avioliitto on sekä Raamatun että kristillisen kirkon tradition mukaisesti nimenomaan miehen ja naisen välinen. Lisäksi samaa sukupuolta olevien henkilöiden seksuaalinen kanssakäyminen (kuten myös avioliiton ulkopuoliset heteroseksisuhteet) torjutaan. Piispojen esitys luopuu faktisesti, miten asiat sitten perustellaankin, näistä luomisteologisista ja ylikulttuurisista sekä syntiopillisista lähtökohdista. Kun erot piispakunnan ja herätysliikkeiden näkemysten välillä alkavat olla näin isoja, tulee kieltämättä mieleen, että jossakin vaiheessa ylittyy raja, jossa protestanttiset kristityt niin sanotusti nostavat kytkintä. Kansankirkko ei muutaman tuhannen tai edes kymmenen tuhannen uskovan eroamiseen kaadu. Kerran se vain kirpaisee! Mutta kun kirkosta eroaminen jatkuu samaan aikaan myös uskonsa menettäneiden taholta ja vuodesta toiseen, näköala on kirkon kannalta ankea.
Mitä SRK-vanhoillisuuden talouteen tulee, niin liike tuskin edelleenkään niin kankea, etteikö tarvittaessa toimitalo pistetä pystyyn vaikka talkoovoimin. Sama esikoisten enemmistön suhteen. Kaikilla muilla uskonnollisilla toimijoilla paitsi kansankirkolla talous on herkkä.
Ihailen konservatiivikristittyjen raamatuntulkintaa. Yleensä viitataan siihen, että pitäisi huomioida KOKO Raamattu, ei vain itselle mieluisia osia. Vanhan Testamentin puolen tusinaa eri ”avioliittokäsitystä” sivuutetaan esimerkiksi Markon mainitsemin perustein. Toisaalta, kun perustellaan Raamatun homovastaisuutta, myös VT:n tietyt kohdat kelpaavat hyvin. Pointti on joka tapauksessa siinä, että mitä tahansa kirjallista tekstiä tulkitaan aina jonkin viitekehyksen, tradition tai sosiaalisen representaation tms. puitteissa. Toki tiedän, että eräät hengelliset liikkeet viittaavat ”uskon silmään” tai että Raamattu avautuu (oikein) vain Pyhän Hengen valossa.
Se maallistuminen ja/tai sekularisaatio mikä koskettaa kansankirkkoa, koskettaa ihan yhtä lailla kaikkia siitä potentiaalisesti irtoavia tai jo irronneita konservatiivisia pikku ryhmiä. On harha kuvitella, että sekularisaatio sivuuttaisi vilkuttaen konservatiiviset tiettyyn puritaaniseen seksuaalietiikkaan vannovat ryhmät. Ei. Länsimaisessa individualistisessa, jälkimodernissa, tietyn elintason saavuttaneessa liberaalissa demokratiassa mikään kristillinen uskonnollinen ryhmä ei taida olla vapaa maallistumista ja ennen pitkää myös negatiivisesta jäsenkehityksestä. Eikä tästä taida olla poikkeusta.
Ei tuo piispainkokouksen ratkaisu näytä tyydyttävän myöskään sateenkaariväkeäkään. Kalevassa oli oululaisen papin Ulla Mitrusen arvio siitä, miksi hän pettyi piispainkokouksen esitykseen. Hänen mukaansa tuossa esityksessä ei kuulu ollenkaan sateenkaari-ihmisten ääni, vaan syrjintä saa jatkua. Samansuuntainen käsitys tuli esille A-Studiossa 20.3. Hanna Mithikun kommenteissa. Olen samaa mieltä, mitä Marko kommentissaan toteaa tuosta perusongelmasta.
Kari-Matti. Se, miten Raamattua tulkitaan kokonaisuutena, on iso kysymysrypäs. Olen vastikään käynyt rippikoulutunnilla läpi Vanhan testamentin näkökulmia ns. kestävään kehitykseen ja luonnonsuojeluun liittyen. Eli VT on kyllä monella tapaa käyttökelpoista materiaalia, kun sitä luetaan vaikkapa Melanchthonin Ydinkohtien linjauksia soveltaen. Luomisen teologia ja kymmenen käskyä ovat eri kategoriassa kuin uhrilait ja kuolemantuomioiden täytäntöönpanomääräykset.
Itse asiassa seksuaalietiikasta opetetaan aivan riittävän selvästi Uudessa testamentissa. Siitä syystähän yksi osa tätä problematiikkaa ovat jatkuvat pyrkimykset väen väkisin osoittaa, että Uuden testamentin kirjoittajat eivät tunteneet moderneja näkemyksiä vaikkapa seksuaalisesta orientaatiosta ja siksi eivät edes puhu koko asiasta.
Teologina totean vain, että tämän hetken kirkollisten kiistojen aiheena on minun nähdäkseni hyvin usein ensimmäinen uskonkappale siinä, missä ennen kiisteltiin pyhityksestä ja/tai sovitusopista.
Tarja, en poistanut kommenttiasi. Nykyinen Kotimaan blogialusta on siitä jännä, että kommentteja vain poistuu ja tai siirtyy ylläpidon tarkistettavaksi. En usko, että Kotimaan yksi tai kaksi arkisin työvuorossa olevaa toimittajaa ehtii niitä lukemaan. Onko asialla Pyhä Henki vai jokin ihmisiä riivaava ”Kiusanhenki” jätän lukijoiden pääteltäväksi.
Juu, joskus aiemmin. Nyt en ole poistanut ainoatakaan kommenttiasi. Kirjoitin sen jo toisen kommenttisi alle. Mutta sekin on hävinnyt. Täällä vaikuttaa jokin joitakin tai jotakuta riivaava ”kiusanhenki”, jonka huoletta voisi myös luokitella kliinisemmin. Samoin kävi Seija Rantasen kommentin kohdalla.