Kymmenes kuulustelu, toinen kysymys
Munkki: Miten sinun jumalallisuutesi ympäröi kaikkea itsessään, kun sitä ei ympäröi mikään, ja miten se sisältää kaikki asiat, mutta mikään ei sisällä sitä?
Vastaus: Minä, Jumala olen henki. Minä puhun ja se tulee tehdyksi. Minä käsken ja kaikki tottelevat minua. Minä todella olen se, joka annan olemisen ja elämän kaikille. Minä, joka ennen kuin tein taivaan ja vuoret ja maan, olin itse olemassa, minä joka olen kaiken yläpuolella ja kaiken alla. Joka olen kaikissa asioissa ja kaikki on minussa, ja ilman minua ei ole mitään. Ja koska henkeni puhaltaa missä ja milloin tahtoo, ja koska se tulee tekemään ja voi tehdä kaiken, ja tietää kaiken ja on nopeampi ja ketterämpi kuin muut henget, se ottaa valtaansa kaikki vallat ja nähden kaiken ennalta tällä hetkellä, menneisyydessä ja tulevaisuudessa henkeni mukaan, se on minun jumalallisuuteni, todella käsittämätön ja kuitenkin se käsittää kaiken.
+++
Ettäs tiedätte. Mutta kyllä tässä aika pistämättömästi on sanallistettu Jumalaa. Keskustelupalstoilla suosittu argumentti partaukosta pilven päällä jyrisemässä on aikas kaukana Birgitan kuvauksesta.
Sekä kysymys että vastaus ovat huikaisevia!
Joo, käännös tosin ei tee oikeutta tekstille,mutta en pysty parempaan. Se tulee selväksi kuitenkin että 1300 -luvun maailman ihmiset pohtivat asioita varsin korkealentoiseenkin tyyliin.
Wov. Tässä mennään eikä meinata. Hyvä saada näitä näin pätkittäin. Pitkiin kappaleisiin ehkä kyllästyisi ja sanoman ytimet häviäisivät jonnekin.
Juuri äskettäin eräs kielitukija Ruotsissa totesi että vielä Kustaa Vaasan ruotsi voisi hädin tuskin ymmärtää mutta ei enää Birgitan ruotsia. Niin paljon on kieli muuttunut. Ovatko nykyjään luettavat tekstit modernisoituja?