Kymmenes kuulustelu, neljäs kysymys
Munkki: Edellyttäen, että sinä voit tehdä kaikki asiat ja olet läsnä kaikkialla, miksi et välittömästi ilmaantunut siihen kokoon, joka sinulla oli kolmekymmentä vuotiaana?
Vastaus: Jos olisin tehnyt niin, kaikki olisivat ihmetelleet ja olleet peloissaan. He olisivat seuranneet minua pelosta ja näkemiensä ihmeiden vuoksi, eivät rakkaudesta. Ja miten profeettojen ennustukset olisivat silloin toteutuneet? Ne ennustivat että minut asetettaisiin eläinten syöttökaukaukaloon, kuninkaat palvoisivat minua, minut esiteltäisiin temppelissä ja viholliset ahdistelisivat minua. Näyttääkseni että inhimillinen luontoni on todellinen ja profetiat täyttyivät minussa, jäseneni kasvoivat ajan mukana, vaikka olin täynnä viisautta sekä syntyessäni kuin myös lopussa.
+++
Inhimillinen luonto kohdistuu siis vain ruumiiseen, mieli on alusta loppuun jumalallinen, vai ymmärsinkö oikein. Mitä sanoo kaksiluonto-oppi???
Alan ihailla Birgitan ajatusten selkeyttä. Kaukana kaikesta hurmahenkisyydestä. Ihan järkevä selitys 1300- luvulla sille että inkarnation tuli tapahtua luonnonlakien mukaisessa järjestyksessä.
Birgitan ajattelussa on ollut itua, täytyy myöntää. Osoittaa, että uskonnollinen ajattelu ei ole mikään uusi keksintö, vaikka Birgitan aikaan sllä taisi olla tarkka raja, jonka yli ei ajatuksia saanut heittää. Esimerkiksi tämä minun ajatuskulkuni olisi saanut melkoiset sanktiot tuon ajan uskonnollisilta johtajilta.
Blogin lopussa on kommentti ja kysymyskin, johon haluaisin tartuttavan. Asiallisen keskustelun merkeissä ennemmin kuin toisiamme tölvien. Nimittäin: ”Inhimillinen luonto kohdistuu siis vain ruumiiseen, mieli on alusta loppuun jumalallinen, vai ymmärsinkö oikein. Mitä sanoo kaksiluonto-oppi?”
Aina viisas Wikipedia määrittelee opin näin: ”Kaksiluonto-oppi eli dyofysitismion on kristillisessä teologiassa kristologian perustavin oppi Jeesuksesta, jonka mukaan Kristus on yhtäaikaa sekä todellinen ihminen että todellinen Jumala.”
Raamattu kertoo Jeesuksen olleen maan päällä käydessään ainakin ihminen, siitä ei liene epäselvyyttä: ”Kun kerran kuolema sai alkunsa ihmisestä, samoin kuolleiden ylösnousemus on alkanut ihmisestä”, meille opetetaan.(1.Ko15:21) Ja samassa yhteydessä Jeesusta verrataan siihen langenneeseen, ensimmäiseen Aadamiin näin: ” Mutta viimeisestä Aadamista tuli eläväksi tekevä henki.”(45) Tästä ilmenee, ettei Jeesus taivaaseen palattuaan ollut enää ihminen vaan hänestä ”tuli eläväksi tekevä henki”. Taivaassa kun ei taida kenenkään ymmärryksen mukaan olla lihaa ja verta olevia maan asukkaita?
Mutta se on sitten eri juttu, onko Jeesus aina ollut Jumala vai Jumalan Poika. Jälkimmäinen vaihtoehto ilmoitetaan Raamatussa toistuvasti, ensimmäisellekin löytyy kyllä perusteluja, mutta mielestäni varsin suuren mutkan kautta. Tässä pari asiaa mietittäväksi, ja ehkä asiallisia kommenttejakin keskusteluun tulee niiden pohjalta.
Raamattu kertoo, että Jumala on ollut aina olemassa eikä voi edes teoriassa kuolla. (Kukahan toimisi Kaikkivaltiaan sijaisena, jos hän olisi pois pelistä?)Jumalan Poika Jeesus Kristus kyllä kuoli meidän puolestamme, uhrasi sen ihmiselämänsä, eikä vain kolmeksi päiväksi vaan lopullisesti. Hänestä kun jatkossa ”tuli eläväksi tekevä henki”.
Kaikkivaltiaalla on ollut aina kaikki valta, siitä ei liene epäilystä. Jeesus sanoi, että hänelle ”on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä”. Kuka sen hänelle antoi, jos Jeesus on aina ollut se Kaikkivaltias?
Kolmas piirre tässä otoksessa Raamatusta liittyy blogistin ajatukseen Jeesuksen mielestä, josko se oli sama kuin Jumalan mieli. Paavali siteeraa Jesajan kirjaa puhuessaan Jumalan mielestä: ”Kuka tuntee Herran mielen, niin että voi neuvoa häntä?”(1. Ko2:16) Välitön jatko menee näin: ”Mutta meillä on Kristuksen mieli.” Jeesus itsekin tunnusti toistuvasti mielensä rajallisuuden täällä maan päällä ihmisenä ollessaan. Vai mitä voisi päätellä tästä toteamuksesta: ”Mutta sitä päivää ja hetkeä ei tiedä kukaan, eivät taivaan enkelit eikä edes Poika, sen tietää vain Isä”?(Mat24:36)
Vaikka kaksiluonto-oppi on ”kristillisessä teologiassa kristologian perustavin oppi Jeesuksesta”, Raamattu sanoo Jeesuksen, Jumalan Pojan maan päällisestä luonnosta näin yksinkertaisesti: ”Jumala on yksi, ja yksi on välittäjä Jumalan ja ihmisten välillä, ihminen Kristus Jeesus.”(1.Tim2:5) Miksi tarvitaan mutkikkaita oppeja ja opetuksia Raamatun sanasta?
Kiitos kommentista Rauli Toivonen! Vastaan vain viimeiseen kysymykseen, eli miksi tarvitaan mutkikkaita oppeja. Ajattelen että se johtuu ihmismielen taipumuksesta vääntää käkkärälle selviä asioita. Alusta asti levisi ajatusviritelmiä, joissa oli edetty pitkälle ja väärään suuntaan, ja jos niitä vastaan tahtoi pätevästi argumentoida, niin ajatuskäkkäräähän siitä on väkisin seurauksena.
Kiitos selityksestäsi, joka on varsin uskottava. Tuollaisiahan me ihmiset olemme.
Tässä Jeesuksen kaksiluonto-opissa on vain se piirre, että se kytkeytyy olennaisena osana 300-luvun kirkolliskokouksissa lukittuun kolminaisuusoppiin. Ja tuon opin hyväksyminen on monissa maissa rajana kristillisten ja ei-kristillisten uskontojen välillä. Esimerkiksi Suomessa ei ole mitään asiaa yleisradion hartausohjelmiin, jos ei ”athanasiuksia” allekirjoita.
En tietenkään millään tavoin halua kapinoida vallitsevaa käytäntöä vastaan, mutta kun täälläkin usein keskustellaan ”kristillisistä arvoista”, juuri noita ajatuksellista käkkäröitä tulee mukaan runsaasti. Raamatusta kaiveltuna – tai useimmiten Raamatusta huolimatta.