Yhdeksäs kuulustelu, toinen kysymys
Munkki: Miksi annoit enkeleille hengen ilman ruumista ja taivaallisen ilon tilan, kun ihmiskunnalle annoit hengen maalliseen astiaan, tuskallisen syntymän, uurastusta täynnä olevan elämän ja kivuliaan kuoleman?
Vastaus: Loin henget alussa, ennen aikoja ja aikakausia, jotta he voisivat iloita minun hyvyydessäni ja kunniassa tahtoni mukaan ja omasta vapaasta tahdostaan. Jotkut heistä ylpistyivät ja muuttivat hyvän pahaksi ja käyttivät vapaata tahtoa epäjärjestyksen luomiseen. Sen mukaan he lankesivat… Koska ei ollut sopivaa, että taivaallinen hovini vähentyisi, loin ihmiset, jotta he ottaisivat langenneiden enkelien paikan. Ja siten, jos heillä olisi sielu ilman ruumista, he eivät voisi voittaa niin suurta hyvää, tai kamppailla sen puolesta. Ikuisen kunnian saavuttaminen on syy siihen miksi sielu liittyy ruumiiseen. Vastoinkäymiset aiheutuvat heille, jotta koeteltaisiin heidän valtaansa valita, jotta he voittaisivat heikkoutensa ylpistymättä. Samoin jumalallinen oikeudenmukaisuuteni suo heille itkuisen saapumisen ja lähdön samoin kuin vaivalloisen elämän, jotta he kaipaisivat sitä kunniaa jota varten heidät luotiin ja hyvittäisivät heidän tottelemattomuuttaan.
+++
Eli Birgitan mukaan Jumala tarvitsi ihmistä täydentämään taivaallisen hovinsa henkilökuntaa. Ja vastoinkäymisiä annetaan, jotta muistaisimme kaivata taivaaseen.
Kuka vielä tosissaan kaipaa taivaaseen? Olen tähän mennessä kuullut/lukenut useita kirkollisen vaikuttajien ”hartauksia”, joissa näkökulma on tiukasti tämänpuolinen, tavoitteena on hyvä elämä maailmassa, ei mikään taivas. Hyvinvointivaltio ja moderni lääketiede pyrkii poistamaan elämästä kivun ja kärsimyksen, ja hyvä niin. Mutta Birgitan aikana ne lankesivat kaikkien osaksi tasapuolisesti. Nykyään vain köyhät kärsivät, varakkailla on keinoja, lopulta sitten eutanasiamatka liberaaliin maahan, jos Suomessa ei lainsäädäntö rupea joustamaan riittävän nopeasti.
