Neljäs kuulustelu, toinen kysymys
Munkki: Miksi minun pitäisi surra ja kyynelehtiä, kun minulla on runsain mitoin maallista iloa ja kunniaa?
Tuomari: Kenellä on maallista kunniaa ja iloa, häntä vaivaavat monet huolet ja hän sotkeutuu katkeriin tilanteisiin, jotka johtavat helvettiin. Jotta ei käännyttäisi pois taivaan tieltä pitää olla hurskaan huolehtivainen ja rukoilla ja kyynelehtiä.
+++
Ajatus rukoilemisesta ja kyynelehtimisestä menestyksen keskellä tuntuu vieraalta. Vieras on myös Birgitan jatkuva huoli siitä kummalle puolelle sitä lopuksi päädytään, taivaaseen vai helvettiin. Mutta oma kokemukseni kyllä menee yksiin sen ajatuksen kanssa, että ongelmia on aina. Jos ei menesty elämässä, siitä seuraa ongelmia. Jos taas menestyy, siitäkin seuraa ongelmia, joskin eri tasoisia.
Joskus katselen menestyneiden ihmisten ilmeitä, kun heitä haastatellaan esimerkiksi televisiossa. En välttämättä kuuntele mitä he puhuvat, vaan katselen miten he puhuvat. Onko silmissä iloa ja eloisuutta? Onko olemus levollinen. Joskus näkee miten ihmisen katseesta on ilo sammunut, vaikka hän on saavuttanut paljon, hän menestyy ja suosio on vakaa. Toisaalta voin kokea kuinka kateus jäytää omaa sisintäni ja uhkaa omaa iloani. Hassua kyllä olen huomannut, että kyynelehtiminen ei ole ilon vastakohta, vaan sen kanavan rassausta ja puhtaanapitoa, jonka kautta ilo pääsee kumpuamaan elämään, oman kunnian ja menestyksen määrästä riippumatta.
