Päivän Birgitta, ylpeydestä

Toinen kuulustelu

Munkin ensimmäinen kysymys: Oi Kristus tuomari, sinä siedit kaikkein kivuliaimman kärsimyksen vapaasta tahdostasi. Miksi minun ei sitten pitäisi saada kunniaa ja olla maailmassa ylpeä?

Vastaus: Ystävä, inhimillistä ylpeyttä siedetään niin kauan kuin se osoittaa nöyryyden arvon ja osoittaa hyvyyteni voiman. Ja koska minä en luonut ylpeyttä, vaan se on paholaisen keksintö, sitä pitää karttaa, koska se johtaa helvettiin. Mutta nöyryys kannattaa säilyttää, sillä se johtaa taivaaseen. Minä, Jumala, opetin tämän sanassani ja esimerkilläni.

+++

Birgitta tunsi kysymyksiä esittävän munkin ja tiesi, että tämä oli oppinut teologi. Munkki halusi, että häntä kunnioitettaisiin hänen oppineisuutensa tähden, mutta meidän aikanamme ihmiset eivät halua olla ylpeitä ainoastaan saavutuksistaan, vaan myös ominaisuuksistaan, joita eivät ole itse aiheuttaneet. Esimerkiksi Pride-aatteessa ollaan ylpeitä sellaisesta, mitä ihminen ei ole itse valinnut eikä aiheuttanut. Seksuaalisuus on asia,  joka meissä on, tavalla tai toisella.

Oppineisuus on jotain, minkä ihminen itse hankkii kovalla työllä, ja tuntuisi kohtuulliselta olettaa, että siitä hyvästä saisi hamuta itselleen kunniaa ja olisi oikein vähän ylpeilläkin. Mutta tuomari antaa munkille kylmää kyytiä, ylpeys on paholaisen keksintö. Nöyryys sen sijaan vie taivaaseen.

Emmekö muka saisi olla ylpeitä saavutuksistamme, ja itsestämme, siitä keitä olemme? Onko tosiaan kristillistä vain madella kynnysmattona? Väärä kysymys, voisi tuomari vastata meille. Nöyryys on sitä, että ymmärrämme oman asemamme luomakunnassa. Emme ole itse luoneet itseämme, eivätkä suuret saavutuksemme, ei edes seksuaalinen suuntautumisemme ole itseaiheutettua, joten oikeampi moraalinen tunne olisi kiitollisuus, ei ylpeys.