”Mulla on niin järkyttävän kipeet nämä ranteet. On niitä joskus tutkittukki, mutta ei niistä mitäällöyry. Ei lääkärit paneuru tällästen vanhuurenhöppänöiren asioihin.”
”Mun yks ystävätär kuoli viime viikolla. Mä ehdin just paria päivää ennen käydä sitä kattomas sielä palvelutalos, mihnä se asu. Mitähän sillekkittuli?”
”Voi, voi. Mihinkähän sitä tästä vielä joutuu?”
”Ei niitä johtajia kiinnosta mikäämmuu ku raha!”
Pidin eilen eläkeläispiiriä Toivonkulmassa. Piiriläisiä ahdisti kovasti viimeisten viikkojen uutiset ja lööpit vanhustenhoidon nykytilasta. Annoin heidän puhua. Kuuntelin. Toppuuttelin ja rauhoittelin.
Hartausaiheeni oli ajankohtainen, olin valinnut sen, koska arvasin, mikä piiriläisillä on mielenpäällä. Olen oppinut aavistelemaan heidän mielenliikkeitään.
En puhunut Runebergista. En kertonut sitä, mikä minun Nykäs-fanitukseni määrä oli. En avannut tämän kevään Yhteisvastuukeräyksen teemoja.
Luin psalmin 71. Se lohdutti vanhusta jo tuhansia vuosia sitten. Se lohdutti nytkin.
”17. Jumala, sinä olit opastajani jo kun olin nuori ja tähän päivään asti olen saanut kertoa ihmeistäsi. 18. Kun nyt olen vanha ja harmaapäinen, älä hylkää minua, Jumala.”
Kiitos sinulle Päivi. Teet uskosi näkyväksi teoillasi. Voimia ja varjelusta sinulle ja kaikille kaltaisillesi.
Kiitos, Seija Rantanen, kauniista sanoistasi. Samoin voimia ja varjelusta sinun elämääsi. ❤️
Jaa, että Jumala pitää huolen vanhuksista ! Näin ei kuitenkaan ole tapahtunut, vaan ”huolenpito” on jäänyt mahdollisimman suurta voittoa tavoitteleville careless- varastoille.
Lastenkin hoidon voi ulkoistaa suojelusenkeleille.
Charlotta Lindfors, kiitos tästäkin kommentistasi. Tärkeä asia.
Sen enempää vanhusten tai lastenkaan hoitoa ja hoivaa ei voi jättää Jumalan varaan. Meillä ihmisillä, jokaisella meistä on omat vastuumme ja velvollisuutemme. Niitä ei voi paeta Jumalan tai enkelien taakse.
Olen kuitenkin sekä omassa elämässäni että työssä huomannut, miten paljon lohduttaa ajatus siitä, että on olemassa Jumala, jonka puoleen voin hädän hetkelläkin kääntyä ja pyytää esim.: ”Auta, hyvä Jumala, kun en enää itse jaksa!”
Siitä kirjoitin tekstissänikin. Että psalminkirjoittajan sanat lohduttivat.
Olin perjantaina kahdessa paikallisessa palvelutalossa pitämässä hartautta vanhuksille. Jumalan huolenpidosta puhuminen lohduttaa sairaintakin. Se ei hoida eikä poista sairauksia, mutta hoitaa henkistä puolta ja poistaa parhaimmillaan hätää ja pelkoa.
Päivin siteeraaman psalmin pointti laiminlyöntiä pelkääville vanhuksille lienee se, että vaikka nämä täällä sinut hylkäisivät, Jumala ei hylkää.
Kiitos, Yrjö Sahama, tästä kommentistasi helmikuulta. Ajattelen aivan samoin Psalmin pointin. ❤️