Päivi Räsänen ei ole yhtä kuin kirkko. Kirkko ei ole yhtä kuin Päivi Räsänen. Tämä ei ole kirjoitus Päivi Räsästä vastaan vaan kirkon puolesta.
Kirkosta ei kannata erota Päivi Räsäsen eikä kenenkään ihmisen takia. Kirkkoon kannattaa liittyä sen ja meidän kirkossa toimivien puutteista huolimatta, koska kirkon asia on meitä ihmisiä ja puutteitamme suurempi.
Kirkko on armon yhteisö. Kirkko on uskon, toivon ja rakkauden yhteisö. Kirkossa omistamme evankeliumista uuden elämän ja taivaan toivon Kristuksessa. Kaikki on hänessä ja hänestä. Liity kirkkoon, jos erosit siitä tai jos et ole siinä ollut jäsenenä!
Toivo Loikkanen
kimmo wallentin :”Hinta: eläkeläiseltä 793€/v”
Laskepa joskus huviksesi mitä tämä puoluepoliittiisilla virkamiehillä miehitetty järjestelmä eläkeläiselle maksaa. Puoluejäseniä on kuitenkin vain 6-7% väestöstä ja vähän vaikuttaa siltä, että läheskään niin moni ei usko puolueiden julistuksiin kuin uskoo kirkon julistamaan evankeliumiin.
Hölttä: ”Laskepa joskus huviksesi mitä tämä puoluepoliittiisilla virkamiehillä miehitetty järjestelmä eläkeläiselle maksaa.”
Ihan komean olkiukon rakensit.
Nämä Tuula Höltän jatkuvat aasinsillat politiikkaan ja oman perheensä asioihin ovat kyllä niin pitkiä, että heikompi aasi kuukahtaa matkalla ennen kuin pääsee vastarannalle. Pisteet kuitenkin siitä, että tällä kertaa keskustelua ei yritetty viedä vapaamuurariuuteen.
PS. Vapaa-ajattelijoiden propagandasivuston mukaan säästin viime vuoden verotietojeni perusteella 1087,80 euroa Päivi Räsäsen ansiosta.
Jusu Vihervaara :”Pisteet kuitenkin siitä, että tällä kertaa keskustelua ei yritetty viedä vapaamuurariuuteen.”
Ai jaa. Harmittaako sinua, että tulin tälle palstalle vapaamuurarin puolisona alkuperäisenä aiheena nimenomaan vapaamuurarius, jota olen oman kykyni mukaan pyrkinyt puolustamaan, että kukaan ei enää syyttömänä menehtyisi vapaamuurariutensa vuoksi, kuten muulla keskustelupalstalla kerrottiin yhdelle jäsenelle mielipidevainon seurauksena syntyneen stressin vuoksi tapahtuneen. Vapaamuurarivihaa lietsoivat puoluepoliitikot ja ainakin yksi evl.kirkon pappi.
Nyt ajattelin säästää teitä ”heikompia aaseja kuukahtamiselta” jättämällä väliin kirjoitukset seksuaalivähemmistöjen oikeuksista.
Jopa minä olen luopunut tavastani yrittää vääntää joka ikinen keskustelu siihen yhteen ja ainoaan asiaan, josta haluan puhua. Uskon, että muut pystyvät samaan.
Se on ihan virkistävää vaihtelua, jos uutiseen tai blogitekstiin liittyvän kommentoinnin osalta pysytään aiheessa. Silloin ei ole tarvetta keksiä teennäisiä aasinsiltoja.
Kimmo aateveljineen on oikeassa, kalliiksi kirkolle on aina käynyt ristin miehen sanoman julistaminen.
Tämä oli ilmeistä viimeistään Neron vainoista alkaen.
Nyt maailma paasaa; KIrkko joutuu köyhyyteen, jos ette julista niin kuin meidän mielihalumme vaativat.
Kirkolle tekee ihan hyvää köyhyys. Köyhänä kulki Mestarikin.
Sitten suljetaan osto- ja myyntiliike ja rahan toivossa mielistely loppuu.
Kirkossakin viihtyvät ne syntiset, jotka Kristusta todella tarvitsevat.
Päivi Räsänen on kristitty ja voi minun mielestäni kertoa uskostaan siinä kuin muutkin uskovat kristityt.
Hyvä, että joku on valveilla, nimikristittyjä meillä on ihan tarpeeksi. Minusta on aivan luonnollista, että synninrakastajat sellaisesta suuttuvat.
Monia havahdutti Räsäsen kertomus kätilön tuskasta ja sikiönlähdettämisen todellisista kasvoista.
Ei tulisi kirkolle niin kalliiksi, jos Räsänen olisi suvaitsematon ihminen ja voisi ottaa kantaa suvaitsemattomia tai syrjiviä mielipiteitä vastaan, mutta eihän se käy, koska hänen on suvaitsevaisena ihmisenä suvaittava myös suvaitsemattomien syrjiviä mielipiteitä.
On terve ilmiö, ja tervetullut, että maallikot, kuten Päivi Räsänen, muistuttavat ihmisiä siitä, mitä Raamatussa todella sanotaan, kun kirkko näinä päivinä häpeilee omaa selkeää kirjattua oppiaan ja Raamatun suoraa sanaa.
Papit puhuvat saarnoissaan ja puheissaan niitä näitä, ja kirkon kampanjoita on jos minkäkin uskon ulkopuolisen asian parissa.
Kivet huutavat, jos kaikki muut vaikenevat.
Se on myös kaikkien kristittyjen tehtävä, viedä evankeliumia eteenpäin, meidät on kutsuttu yleiseen pappeuteen.
Vähän on jo toivotonta. Meinaan siksi, että ripustaudutaan hokemaan ”ihan tyhmää erota kirkosta”. Uutinen Toivolle ja lukemattomille muille ”Päivi Räsänen ei ole kirkko” -argumenttiin rakastuneille: me tiedetään se.
Kirkosta eroava ihminen ei noin keskimäärin ottaen ole tyhmä. Hän on useimmiten yleisen mittapuun mukaan älykkäs ja kykenevä muodostamaan oman mielipiteensä, jopa kysymättä kirkonmiehiltä millainen sen pitäisi olla.
Yleisimmät syyt erota kirkosta: uskon puute, rahan puute, kiinnostuksen puute. Kaikki erinomaisen päteviä syitä.
Se, että ihminen kykenee muodostamaan mielipiteensä kirkosta ei merkitse sitä, että hän on viisas.
Mielipide voi olla hyvinkin vajaa, varsinkin silloin kun ihmisellä ei ole uskoa ja suhdetta Vapahtajaan.
”Uskolla ja suhteella Vapahtajaan” ei ole mitään tekemistä sen kanssa, miten kykenevä on muodostamaan mielipiteitä, eikä myöskään viisauden kanssa.
Jorman kommentista pääsemme sujuvasti neljänteen yleiseen kirkosta eroamisen syyhyn: uskonnottomalle tai toisin uskovalle kristittyjen viaton ”viisaus” näyttäytyy ylimielisenä ja loukkaavana, kun sitä julistetaan kaikille parhaana vaihtoehtona.
Risto Korhonen :”uskonnottomalle tai toisin uskovalle kristittyjen viaton “viisaus” näyttäytyy ylimielisenä ja loukkaavana, kun sitä julistetaan kaikille parhaana vaihtoehtona.”
No voi kyynel. Arvaa kuinka ylimielisiltä ja loukkaavilta kaikki sodan jälkeiset ”uskonnottomien” mielipiteet ja myös poliittiset teot ovat tuntuneet hyvin monista ”uskovista”?
Jos uskonasiat loukkaavat, niin pakkoko sitä on työntää nenänsä jopa tänne uskovien keskustelupalstalle omia olkiukkojaan rakentelemaan ja ”loukkaantumaan”? Motiivi ja asenne taitaa vaan olla se vanha tuttu, jonka mukaisesti mitään vikaa ei koskaan ole omassa itsessä, vaan ”viholliset” etsitään ja tehdään aina tavalla A tai B toisista, ja mieluimmin syyttämällä heitä kollektiivisesti milloin mistäkin.
Korhonen täällä on puhunut ihmisten viisaudesta (ei tyhmä). Minä en ole puhunut kristittyjen viisaudesta halaistua sanaa. Sen toki sanoin, että ilman suhdetta Kristukseen usko ja Jumalan sana ovat
ulkopuolisille lähinnä typeryyttä – ei kai tuo uskovien mollaaminen muuten olisikaan
järjellisesti selitettävissä.
”… ei kai tuo uskovien mollaaminen muuten olisikaan järjellisesti selitettävissä.”
Jorma: huomaathan, että tässä kommentoidaan (myös) minun kirjoittamaani kommenttia. On hyvin epäkohteliasta minua kohtaan esittää tuollaisia valheellisia väitteitä (vai vihjailuja?) tässä. Pyydän, että aloitat uuden kommenttiketjun marttyyriutta varten (sielläkin olisi hyvä esittää myös perusteluja väitteilleen).
Reino Suni: ”Päivi Räsäselle kuuluu ministerinä kirkon asiat. Silloin hän aivan selvästi edustaa kirkkoa ja sen käsityksiä lausunnoissaan, toiminnoissaan.”
Tässä on klassinen esimerkki siitä, miten kirkollisista asioista (ei kirkon asioista) vastaavaan ministerin rooli voidaan ymmärtää väärin.
Kyseinen ministeri on valtion edustaja ja hänen tehtävänsä on vastata valtion suhteista kaikkiin Suomessa toimiviin uskonnollisiin yhteisöihin. Kyseisellä ministerillä ei ole roolia evankelis-luterilaisessa kirkossa, ei katolisessa kirkossa eikä sen kummimmin jehovantodistajien tai muslimienkaan suuntaan.
Suomessa ei ole valtionkirkkoa ja kirkollisista asioista vastaava ministeri ei ole minkään kirkkokunnan edustaja. Hän ei päätä minkään uskontokunnan asioista, ei sen kummemmin opista kuin kirkollisverostakaan.
Kirkollisista asioista vastaava ministeri hoitaa valtion suhteet uskontokuntiin aivan samoin kuin urheiluministeri hoitaa valtion suhteet urheilujärjestestöihin.
Ei kysymys ole siitä, kuka päättää kirkon opista tms.
Kysymys on yksityisen kristityn velvollisuudesta puhua se, minkä itse uskoo ja sana todistaa oikeaksi.
Hän voi tehdä sen vapaasti, oli uimamaisteri tai ministeri. Vielä paremmalla syyllä sen voi tehdä, jos lukee suoraan käsikirjasta, kuten kerran tapahtui.
Sikäli kun viittaat minun kommenttiini, en puhunut siitä onko Päivi Räsäsellä oikeus kertoa omasta vakaumuksestaan vaan puhuin siitä, onko kirkollisista asioista vastaavalla ministerillä roolinsa puolesta jokin rooli evankelis-luterilaisessa kirkossa.
Jälkimmäisen osalta Reino Sunilla ei näyttänyt olevan oikeaa käsitystä siitä, mitä kyseinen valtioneuvoston tehtävä pitää sisällään.
Jusu Vihervaara
Kirkollisista asioista vastaavalla ministerilla on luonnollisesti asiat kaikista kirkoista siis uskonsuuntauksista. Niin kauan kuin valtio ja kirkko ( siis evankeliluterilainen ) ei ole erotettu toisistaan niin kauan on turha väheksyä kirkon asioista vastaavan ministerin luterilaisuutta.
Kirkollisista asioista vastaavan ministerin ei tarvitse olla evankelis-luterilaisen kirkon jäsen, koska tehtävä on valtioneuvoston sisäinen eikä liity millään tavalla mihinkään yksittäiseen uskontokuntaan. Kyseinen ministeri voi olla aivan hyvin muslimi tai ateisti.
Kirkolliset asiat kuuluvat opetus- ja kultuuriministeriölle ja merkittävin hallinnollinen tehtävä on turvata uskonnonvapauden toteutuminen Suomessa. Toisin kuin Reino Suni väittää, kyseinen ministeri ei vastaa kirkon asioista vaan kirkko hoitaa asiansa itsenäisesti.
Jusu Vihervaara
Kirkollisten asioiden hoito ja vastuu voi luonnollisesti olla kellä tahansa poliittisesti valitulla ihmisellä. Kirkolliset asiat kuuluvat pohjimmiltaan opetus-ja kultturiministerille mutta nykyisessä hallituksessa ne ovat Päivi Räsäsen alaisuudessa silloisten hallitusneuvottelujen johdosta.
En ole väittänyt, että ministeri vastaa kirkon asioista vaan olen eräässä aikaisemmassa kirjoituksessa tässä ketjussa todennut, että ministerillä ei ole mitään vaikutusta kirkon oppiin. Kirkon sisäiset asiat ovat kirkon.
Sinun on turha todeta, ettei kirkon asioista hallitus ohjelman mukaisesti käsittelevällä ministerin taustalla ” Kirkon puolueen kristillisdemokraattien ” puheenjohtajalla olisi merkitystä asioiden käsittelyssä. Viimeksi,tosin se tuli oilaistua mutta kuitenki, puolue eroaa hallituksesta jos avioliittoon pohjautuva laki hyväksytään eduskunnassa. Et taida ymmärtää ollenkaan poliittista toimintaa maassamme kirkko ( uskonsuunnat ) mukaanluettuna.
Reino Suni,
(1) Millä tavalla kirkollisten asioiden hoitamisessa näkyy ministerin kristillisdemokraattinen tausta? Kyseessä on kuitenkin opetus- ja kulttuuriminiteriön hallinnonalaan kuuluva sinänsä hyvin vähämerkityksinen rooli, jonka ehkä merkittävin virkatehtävä on nimittää lautakunta, joka hyväksyy uudet uskontokunnat (tarkistaa, että uudet uskontokunnat täyttävät laissa vaaditut uskontokunnalle asetut kriteerit).
(2) Kristillisdemokraatit eivät puheenjohtajansa lausunnon mukaan ole eroamassa hallituksesta jos kansalaisaloite tasa-arvoisesta avioliittolaista hyväksytään. Puheenjohtaja Räsänen tarkoitti lausunnollaan sitä, että puolue ei osallistu hallitukseen, joka kirjaa avioliittolain muuttamisen hallitusohjelmaan. Avioliittolaki ei kuitenkaan ole kirkollinen asia vaan käsitykseni mukaan kuuluu oikeusministeriön hallinnonalaan.
Jusu Vihervaara
Vielä kerran.
1 Kirkollisten asioden käsittely hallituksessa ei ole suinkaan vähämerkityksellistä vaan kasvaa koko ajan. Siitä tulee ns. kuuma perina kun luterilaisuuden jäsenmäärä putoaa alle 50 prosenttia. Jo sitä ennen asia tulee polttavaksi valtion ja kirkon eron, työnjaon, keskustelussa. Eikä tähän mene kovikaan kauan mene.
2 Avioliittolaki on yhteiskunnallinen asia. Se on kuitenkin saanut kirkollisia piirteitä mm. Räsäsen ja Soinin taholta. Miten tämä ja muut esille tulevat kirkon sisäiset asiat tulevat esille ensi kevään tulevissa hallitus neuvotteluissa ei ole sekään mikään vähämerkityksellinen asia.
Minun osalta keskustelumme päättyy tähän. Annetaan muillekin mahdollisuus.
(1) Minä epäilen, että talouspolitiikka sekä suuret rakenneuudistukset (kuntauudistus ja sote) ovat politiikan keskiössä seuraavalla hallituskaudella. Mielestäni ihmisten eroaminen kirkosta pikemminkin vähentää kirkollisten asioiden ministerin työmäärää ja merkitystä kuin lisää sitä. Äkkiä miettien hautaustoimi saattaisi olla ainoa ministerin toimialaan kuuluva asia, johon kasvava maallistuminen saattaisi vaikuttaa.
(2) Mikäli hallitus ottaisi ohjelmaansa avioliittolain muuttamisen, asian valmistelua johtaisi ja hallituksen esityksen eduskunnalle antaisi oikeusministeri, koska asia kuuluu oikeusminiteriön hallinnonalaan. Kirkollisista asioista vastaavalla ministerillä tai perussuomalaisten puheenjohtajalla ei ole lakimuutoksen valmistelussa mitään roolia. Mielipiteensä he saavat toki ilmaista siinä missä kuka tahansa sekä äänestää asiasta eduskunnassa sikäli kun ovat kansanedustajia.
En kommentoi erikseen eri kommentteja vaan yhteisesti sekä kerron lyhyesti oman motiivini kirjoitukseen:
En yleensä kirjoituksissani nosta esille jotakuta enkä varsinkaan Päivi Räsästä. Häntä on sekä perustellusti että kohtuuttomasti riepoteltu. Hän ei ole kirkko, mutta on kirkon jäsen ja saa olla. Tein tietoisen ratkaisun, joka kirjoituksena on simppeli – kuten joku kommentoi ”että me tiedetään tämä”. Halusin kuitenkin nostaa asian esille, koska niin moni on ilmaissut eronneensa PR:n takia.
Syyt kirkosta eroamisiin ovat moninaiset, monesti syvemmät ja vakavammat. Ajattelen, että on myös paljon ”muoti-ilmiönä” tapahtuvaa eroamista, jota vapaa-ajattelijat ovat osaltaan masinoimassa. Toivon edelleen, että he toimisivat oman asiansa puolesta eivätkä toisen asiaa ja toista vastaan.
Kommenttiketjun keskustelu lähti seksuaalisuusasioihin ja tasa-arvoisen avioliittolain teemoihin. Oma kirjoitukseni ei mitenkään liittynyt tai liity niihin.
Toivo, etkö millään suostu uskomaan, että ne ”Räsäsen takia” eronneetkin ovat tehneet tietoisen ja harkitun ratkaisun? Ymmärrätkö, että puhumalla alentuvasti ja toisten älynlahjoja väheksyvästi ”muoti-ilmiöstä” sinä itse asiassa saatat saada aikaan saman vaikutuksen kuin Räsänen?
Miksi ”Vapaa-ajattelijoiden masinoima muoti-ilmiö” on mielestäsi huono asia (oleta, että näin on)? Minä näen sen erittäin tervetulleena asiana. Suomalaisille on arvokasta huomata, että kirkon ”totuus” ei olekaan se ainoa maailmassa. Tämän havaitsemista tukee se, että kirkosta eroamista pidetään esillä hyväksyttävänä ja järkevänä tekona.
Suurin osa suomalaisista ei usko. Miksi heidän pitäisi roikkua teidän kirkossanne, joka on olemassa Jumalan palvelemista ja palvomista varten?
Ja vielä joidenkin kommentteihin: Minä pidän esillä Ristiinnaulittua ja tiedän, että kirkkokin pitää jatkuvasti. Ei ole niin, että vain Päivi Räsänen pitäisi häntä esillä. Kirkko ei ole luopunut perusteistaan eikä sanomastaan. Joka näin väittää, kiertäköön viikottain seurakuntien tilaisuuksissa ja kuulkoon ja nähköön, mitä todellisuus on: Se on työtä evankeliumin pohjalta ja sitä välittäen. Seurakunnissa tehdään enimmäkseen hyvää työtä oikealla sisällöllä.
Ristinnaulitun esillä pitäminen on jotakin syvällisempää kuin hänen nimensä mainitseminen tai viittaaminen kirkkomme tunnustukseen
Näen, ettei kysymys ole niinkään esillä pitämisestä, vaan elämisestä hänen yhteydessään kasteessa antamamme lupauksen mukaisesti, kuten Katekismuksemme hiukan juhlalliseen tyyliin toteaa.
Usko vie kastettua myös rakkauteen Jumalan tahtoa kohtaan eikä tietoiseen piittaamattomuuteen. Siitä Päivi Räsänenkin on puhunut, ja nyt sinäkin katsot sen moitteen arvoiseksi.
Usko ei vie meitä mykkyyteen vaarojen uhatessa.
Minä luulen, että tässä on paremminkin ollut huolta ajan hengestä ja vallitsevasta hengellisestä kulttuurista kuin jonkun yksityisen kirkkoherran opetuksesta. Emmehän me voi kaikkea tutkia, mutta ajan henki ja sen myötä ilmiöt toki kertovat totuuden.
Paljon kirkon modernimmalla puolella saarnataan nykyisin pelkkää moraalioppia. Vaikka Kristuksen nimi mainitaankin, vie se kirkkokansaa lain alle ja hyvien tekojen ansioon. Mielenuudistuksesta ja uskon kuuliaisuudesta vältetään puhumasta – ja kun kovasti vältetään syyllistämästä ja loukkaamasta ketään, on löytynyt tämä tasapaksu moraaliopetus ratkaisuksi. Itääkö siemen ja tuottaako se satoa tallatussa maassa?
Jorma Ojala, Missä olen esittänyt moitteen Päivi Räsästä kohtaan? En missään. Esitin, että hänen takiaan tai häntä syyksi ottaen ei kannata erota kirkosta.
”Kirkko on armon yhteisö. Kirkko on uskon, toivon ja rakkauden yhteisö. Kirkossa omistamme evankeliumista uuden elämän ja taivaan toivon Kristuksessa. Kaikki on hänessä ja hänestä.”
Kuinka toivonkaan, että kirkkomme liberaalit ja konservatiivit, sekä kaikki siellä jossain näiden välimaastossa ”seikkailevat” vihdoin löytäisivät toisensa ja tämä sinänsä mielenkiintoinen, mutta melko järjetön vastakkainasettelu loppuisi.
Haluaisin haastaa kaikki kirkon ja uskon asioista kiinnostuneet Räsäsestä Räisäseen etsimään vastauksia tähän toistemme löytämiseen ja toistemme lyömisen lopettamiseen. Mistä ja miten löytäisimme vastauksia tähän tärkeään asiaan? Löytyisikö se kenties omista asenteidemme ja tulkintojemme tarkistamisesta ja omasta jääräpäisyydestestämme luopumisesta vai mistä?
Tuntuu, että ”aidan” molemmilla puolilla vain ”aseistaudutaan” yhä enemmän ja kuilu vain kasvaa koko ajan. Miksi rakennamme tällaista kuilua tieten tahtoen?
Kari Roos, ei se ole käytännössä mahdollista, muuta kuin keskustella vain vähän keskeisistä uskon kysymyksiä. Liberaalinen näkemys ei pysty näkemään evankeliumin ydintä uskoa Kolmiyhteiseen Jumalaan. Eli tarrautamaan uskoon joka ei ole järjen ja ymmärryksen kysymys. Usko ei ole etuoikeus vaan lahja jonka Jumala antaa. Kun Jumala kutsuu hän antaa voiman. Jos kutsu ei miellytä vaan järjen kanssa aletaan pohtimaan mitä se merkitsee minulle ja kannattaako se, silloin Jumalan lahja menee hukkaan. Sellainen pinnallinen ja teoreettinen keskustelu kristillisyydestä ei auta. On ihan hyvä muuten keskustella jos kukin oikeasti kuuntele toista ja ihan vilpittömästi ajattelee ettei tuo toinen tarkoita muuta kuin mitä juuri sanoo, ei tarvitsisi etsiä toisen ajatuksien salaisia taustoja ja vaikuttimia. Avoimuus autta yhteyden luomista vaikka ajateltaisiin eritavoin