Päivi Räsänen ei ole yhtä kuin kirkko. Kirkko ei ole yhtä kuin Päivi Räsänen. Tämä ei ole kirjoitus Päivi Räsästä vastaan vaan kirkon puolesta.
Kirkosta ei kannata erota Päivi Räsäsen eikä kenenkään ihmisen takia. Kirkkoon kannattaa liittyä sen ja meidän kirkossa toimivien puutteista huolimatta, koska kirkon asia on meitä ihmisiä ja puutteitamme suurempi.
Kirkko on armon yhteisö. Kirkko on uskon, toivon ja rakkauden yhteisö. Kirkossa omistamme evankeliumista uuden elämän ja taivaan toivon Kristuksessa. Kaikki on hänessä ja hänestä. Liity kirkkoon, jos erosit siitä tai jos et ole siinä ollut jäsenenä!
Toivo Loikkanen
>> Häntä on sekä perustellusti että kohtuuttomasti riepoteltu. >>>
Riepottelun oikeutus on epäsuoraa moittimista. Ihan selvä asia.
Jorma Ojala: Olisi pitänyt kirjoittaa tarkemmin tuo kohta, esim. näin:
”Häntä on tietyin perustein kritisoitu ja kohtuuttomasti myös riepoteltu…”
Tätä suunnilleen tarkoitin.
Minä näen tuon kahdella tuolilla istumisena ja miellyttämisenä, muotoili tuon kuinka tahansa. Ei se siitä muutu.
Kari Roos: ”Kuinka toivonkaan, että kirkkomme liberaalit ja konservatiivit, sekä kaikki siellä jossain näiden välimaastossa “seikkailevat” vihdoin löytäisivät toisensa ja tämä sinänsä mielenkiintoinen, mutta melko järjetön vastakkainasettelu loppuisi.”
Samaa olen koettanut tolkuttaa. Kirkko on tarvinnut ja tarvitsee niin liberaaleja kuin konservatiiveja, jotta ei ajautuisi jommalle kummalle puolelle ojaa.
Näin varsinkin siksi, ettei konservatiivien oppi ole sen kummemmin oikeampi kuin liberaalien.
Kun myöntää itselleen, että kaikki ovat syntiä tehneet, menneet tahtomattaan harhaan, niin on paljon helpompi kohdata lähimmäinen.
Jos katsoo olevansa opillisesti synnitön, asettuu Raamatun ilmoituksen yläpuolelle eikä yläpuolelta voi kohdata lähimmäistä tasavertaisesti.
Blogin aiheeseen viitaten. Muiden yläpuolelle itsensä asettaneet herättävät ärsytystä, joka on luontainen puolustusreaktio uskonnollista alistamiskulttuuria vastaan.
.
Kari Roos kirjoitti täyttä asiaa. Sitä en kuitenkaan aivan allekirjoita,että ”aidan molemmilla puolilla aseistaudutaan.”
Itse en katso kuuluvani kumpaankaan ”leiriin” (liberaalit-konservatiivit) enkä katso, että niissäkään (jos niitä leirejä on) aseistaudutaan toisiaan vastaan.
”Kuinka toivonkaan, että kirkkomme liberaalit ja konservatiivit, sekä kaikki siellä jossain näiden välimaastossa “seikkailevat” vihdoin löytäisivät toisensa ja tämä sinänsä mielenkiintoinen, mutta melko järjetön vastakkainasettelu loppuisi. Haluaisin haastaa kaikki kirkon ja uskon asioista kiinnostuneet Räsäsestä Räisäseen etsimään vastauksia tähän toistemme löytämiseen ja toistemme lyömisen lopettamiseen. Mistä ja miten löytäisimme vastauksia tähän tärkeään asiaan? Löytyisikö se kenties omista asenteidemme ja tulkintojemme tarkistamisesta ja omasta jääräpäisyydestestämme luopumisesta vai mistä?”
Ehkä tuo ”aseistautuminen” oli liian voimakas sana, mutta kyllä sitä toisten mielipiteiden ja näkemysten mitätöimistä ja ”synnillistämistä” näkee ja kuulee jatkuvasti.
Pyritään ihan tarkoituksellisestikin ”ampumaan alas” toiselle todella tärkeät sydämenasiat ja näin haavoittamaan toista hyvinkin syvästi. Uskoon liittyvät asiat ovat yleensä sellaisia, joista helposti loukkaannutaan ja jotka koetaan todella henkilökohtaisesti. Jos niitä lähdetään joltakin suunnalta kyseenalaistamaan ja jopa mitätöimään, se aiheuttaa paitsi kirkosta eroamisia myös varmasti ihan henkilökohtaisia haavoja.
On niin helppoa sanoa missä toiset ovat väärässä, samoin kuin politiikassa usein tehdään, mutta lähdepä etsimään sitä rakentavaa yhteistyötä eri tavoin ajattelevien kanssa. Siinä sitä haastetta itse kullekin.
En katso itsekään kuuluvani kumpaankaan (mihinkään) ”leiriin”, vaan osaan ja haluan nähdä asioita monelta suunnalta ja ymmärtää aivan päinvastaisiakin mielipiteitä. Kaikkien näkemyksissä on puolensa ja kaikkia voi kunnioittaa vaikkei kaikkia ihan ymmärtäisikään.
Kari, komppaan näkemyksiäsi.
”Mistä tulevat taistelut ja mistä riidat teidän keskuudessanne? Eikö teidän himoistanne, jotka sotivat jäsenissänne?
Te himoitsette, eikä teillä kuitenkaan ole; te tapatte ja kiivailette, ettekä voi saavuttaa; te riitelette ja taistelette. Teillä ei ole, sentähden ettette ano.
Te anotte, ettekä saa, sentähden että anotte kelvottomasti, kuluttaaksenne sen himoissanne. Te avionrikkojat, ettekö tiedä, että maailman ystävyys on vihollisuutta Jumalaa vastaan?
Joka siis tahtoo olla maailman ystävä, siitä tulee Jumalan vihollinen.” Jaak.4
Kun Jeesus julisti Juutalaisten keskuudessa, se ei miellyttänyt Saddukeuksia, jotka olivat keisarin ystäviä, filosofian ja Kreikkalaisen filosofian ja muun järkeilyn kannattajia, he eivät uskoneet ihmeisiin ja kuoleman jälkeiseen elämään.
Toisella puolella olivat Juutalaiset fariseukset, jotka eivät myöskään pitäneet Jeesuksesta, koska ehdoton lakien noudattaminen oli heidän käsityksensä uskosta, jota he pitivät Jumalalle kelpaamisen ehtona ja tahtona, joista ei voinut kukaan oikeauskoinen tinkiä.
Miksi he vihasivat Jeesusta?
Koska Jeesus meni julistamaan Jumalan valtakuntaa alhaisten ja niiden luo, jotka eivät kelvanneet näille eliiteille, vaan Jeesus kohdisti Sanansa kaikille ja myös niille, jotka olivat syrjäytyneitä ja uskonnollisesti ajateltuna hylkiöitä, niitä, jotka eivät käyneet pyhäkössä ja noudattaneet tinkimättömästi tai edes tavan mukaan perinnäis-sääntöjä.
Jeesus tuli etsimään niitä, jotka uskoivat Hänen Sanansa, sillä he olisivat ne, joita varten Jumala oli Hänet lähettänyt. Jeesus ei tullut etsimään mitään uskonnollisia yhteisöjä, jotka omasta mielestään olivat jo saavuttaneet Jumalan suosion erinomaisuudellaan, vaan kaikista ihmisistä niitä, joilla oli särjetty sydän ja nöyrä mieli, niitä, jotka valtavat maailmassa kuoleman pelossa ilman toivoa.
Me Suomen Kristityt alamme nykyisin muistuttamaan yhä laajemmin noita aikansa Juutalaisia liberaaleja ja konservatiiveja. Kukapa olisi tästä täysin vapaa?
Se mitä Jeesus sanoi aikanaan Jerusalemissa kansansa keskuudessa, jakaa nyt koko maailman Kristittyjä, kuin Juutalaisia aikanaan.
Jeesus ei etsinyt riitoja ja väittelyjä, vaan etsi ja etsii edelleen opetuslapsia niistä, jotka kuulevat ja uskovat Jeesuksen Sanat ja pysyvät niissä, eli Jumalan Rakkaudessa ja Armossa, joka ei katso henkilöön.
Jumala etsii niitä, jotka tunnustavat syntinsä ja turvaavat Jeesukseen hätänsä päivänä, heitä ei Jumala hylkää. Jumala kyllä tuntee ja löytää edelleen omansa, missä vain Sanaansa julistetaan.
Maailmassa ei ole ihmistä, joka voisi toimillaan saada Jumalan edessä mitään ansiota elämänsä perusteella, koska Jumala on ihmisen elämän antaja.
Ihmiset kieltävät ylpeydessään Luojan ja pitävät elämäänsä omanaan ja katsovat kaikki tekonsa sen mukaan, vaikka kaikki on lahjaksi saatua.
Kristittyjen tulisi tuntea lain loppu ja elämä Kristuksessa. joka on iloa ja rauhaa pyhässä Hengessä, eikä ole epäselvää, että olemme synnin alle kuolleita kuten kaikki ihmiset maailmassa, me emme ole ketään ihmistä parempia, vaikka toivomme onkin Kristus meidän edestämme annettu Uhri syntiemme sovitukseksi.
Hänen on Kiitos ja Kunnia aina.
Ihmisen ylpeys on kuoleman synti, josta vain Jumala voi ihmisen pelastaa ja onkin pelastanut Lähettämällä meille Sovituksen Sanan, joka on Jeesus Kristus Elämän Sana.
Maailmassa on niitä, jotka uskovat Luojaan ja Jeesuksen Sanoihin ja jotka elävät Armon kasvattamana Kristuksessa, eivätkä etsi omaansa, mutta on myös niitä, jotka eivät usko Jeesuksen Sanoja, vaan etsivät omaansa tuntematta Totuutta.
Kirkko on Armon ja Totuuden yhteisö, jossa on yhteys Sanansa kautta, mutta ilman Sanaa ei ole myöskään yhteyttä.
Ismo Malinen :”Jeesus ei etsinyt riitoja ja väittelyjä, vaan etsi ja etsii edelleen opetuslapsia niistä, jotka kuulevat ja uskovat Jeesuksen Sanat ja pysyvät niissä, eli Jumalan Rakkaudessa ja Armossa, joka ei katso henkilöön.”
Kävin tutustumassa vakaumuksensa vuoksi parjatun ja syrjitynkin Lähetyshiippakunnan kotisivuun, Ristisaatto-videoon ja Pyhäkön Lamppu -lehteen. Mielestäni heistä löytyy senlaatuista hengellisyyttä, joka evl.kirkosta tällä hetkellä puuttuu. Ehkä evl.kirkon olisi aika näyttää käytännössä, mitä tarkoittaa elämä ”Jumalan Rakkaudessa ja Armossa, joka ei katso henkilöön” ja hyväksyä Lähetyshiippakunta tärkeäksi perheitä ja lapsia tukevaksi kirkon yhteisöksi.
Hyvä, uskallanko sanoa, rinnastus Jeesuksen aikalaiskirkosta. He, fariseukset ja kirjanoppineet, eivät tunnistaneet ulkoa pänttäämästään kirjasta ennustettua
Messiasta, vaan tapattivat Hänet. Nyt ollaan kovalla kyydillä menettämässä kirkosta jäseniä ja kiinnittämässä näin vaalien alla mukana raahautuvia kirkon aineellisia ja sosiaalisia palveluja korostaen. Onko sitten enää tässä ajassa muuta jäljellä, millä kirkko voi vilpittömästi herättää ihmisissä uudelleen kiinnostuksen ja matkan kohti toivonyhteisöä, missä tuo toivo ja rakkaus olisivat näkyviä ja kantavia voimanlähteitä. Kuka ottaa tai ketkä ottavat vastuun, kenen on aika tulla naulituksi?
Toivo kenen mielisuosio tässä kirjoituksessa mahdollisesti välittyy? Jumalan vai tämän maailman? Kysyn nun itse en teologiasta ja muutenkaan näistä hengellisistä asioista juuri mitään ymmärrä
No sen toki käsitän, että alussa Jumala loi miehen ja naisen sekä asetti vain heidän välilleen avioliiton ja kehoitti lisääntykää ja täyttäkää maa. No siihen kysymykseen nyt kun mittään en ymmärrä näistä teologisista asioista ainakin jos on uskominen joihinkin tämän lööppisivun hahmoihin. Niin kysymys: Pelastuuko eli kirjoitetaanko nimi taivaassa elämän kirjaan jos liittyy kirkkoon tosta vain? Entä jos uskovainen ihminen eroaa Päivi Räsäsen talia meneekö sellanen ihminen kadotukseen tosta noin vain? Jos mennee niin aika kumma juttu kun minusta nöppituntumalla ainakin on sellaiset aavistukset tonkkopa Päivi Suomen ykkösnainen rohkeudessaan ja toiminnassaan sentään on niin suurilla valtuuksilla siunattu vaikka pakko on näin teologiasta ymmärtämättömänä alitajuisesti ajatella, että tokkopa Päivi olisi hyvvää piispa ainesta. Tokkopa no kukaties vaikka olisi……..
Eero: Kirkko on uskon, toivon ja rakkauden yhteisö, joka tarjoaa pelastuksen aarretta kaikille. Taivaaseen ja kadotukseen pääseminen tai joutuminen ovat yksin Jumalan käsissä. Sitä asiaa emme voi lähteä mestaroimaan millään tavalla. Voin tietysti rohkaista ihmistä sanomalla, että olet Kristuksen tähden pelastettu kasteen lahjan todeksi elämällä eli turvaamalla armoon. Kristus on meidän pelastuksemme ja auutuutemme. Se on samalla niin helppoa ja vaikeaa.
Sikäli kun Eero Koskelan kommentissa oleva viittaus luomiskertomukseen koskettaa homoseksuaaleihin lähimmäisiin, toteaisin heidän kuitenkin olevan miehiä ja naisia ja siinä mielessä luomiskertomuksen mukaisia.
Lisäksi sanoisin Eerolle, että nykyisen ymmärryksemme mukaan Jumalan käsky ”lisääntyä ja täyttää maa” on tarkoitettu ihmiskunnalle eikä jokaista sen yksilöä velvoittavaksi. Käsittääksemme kirkossa ajatellaan, että yksittäiset lapsettomat ihmiset eivät riko Jumalan tahtoa vastaan vaikka heillä ei olisikaan lapsia.
Eli en lähtisi osoittelemaan homopareja sormella siihen vedoten, että he eivät olisi miehiä ja naisia ja he eivät lisäänny ja täytä maata.
Minä näen tämän lisääntyvän ”eroa kirkosta mistä syystä tahansa”-markkinoinnin osana laajempaa yhteiskunnallista kehitystä ja pyrkimystä heikentää kirkon/kristinuskon asemaa maassamme.
Viime aikoina ihmiset eivät juurikaan ole eronneet sen evankeliumin/sanoman vuoksi, mitä kirkko edustaa, vaan joidenkin henkilöiden nimen kuulemisen vuoksi. Se on täysin absurdia hommaa.
Oman mausteensa soppaan antavat sitten nämä lähetysjärjestöjä vastaan suunnatut kirjelmät ja järjestöjen erottelut vuohiin ja lampaisiin. Tuon syyttelyn seurauksena on voinut kirkosta erota myös seurakuntien aktiivijoukkoa.
Salme, kyllä tässä tosiaan tuollaista ilmiötä on olemassa.
Pari huomautusta siltä varalta, että totuudessa pysyminen sattuisi kiinnostamaan;)
Tuollaista markkinointiahan ei todellisuudessa tapahdu. Ihmisille kyllä kerrotaan jopa ihan netissä, että kirkosta voi erota halutessaan, ja miten se käy helposti.
Toisekseen: en oikein usko, että kristinusko sinänsä olisi erityisesti tähtäimessä kenelläkään. Kirkko sen sijaan on, ja oikein hyvästä syystä. Kirkon valta ja vaikutus meidänkin yhteiskunnassamme on vielä kohtuuttoman suuri. On suomalaisten kannalta vallan hyvä asia, että jotkut työskentelevät aktiivisesti tämän tilanteen parantamiseksi.
Mietin vielä tuota Toivon kirjoitusta.En voi välttää mielikuvaa politiikasta, jossa lausuntoja annetaan kieli keskellä suuta maailmaa syleillen. Vastapuolella olevat tahot voivat löytää siitä, mitä haluavat sieltä löydettävän. Lausunnot ovat luonteeltaan ympäripyöreitä yleiskuvauksia, monimerkityksisiä, jotta vastuunkantotilanteessa voidaan sanoa; ”En minä sitä tarkoittanut”.
Toisin sanoen, ei ollut tarkoitus ottaa kantaa tai yleensä sanoa mitään. Kunnon poliitikko varmistaa selustansa ja tulevaisuutensa. Jeesus ei käyttänyt kuvantunkaltaista reotriikkaa, Jumalalle kiitos! Muuten kirkko olisi hukkunut jo ajat sitten. Jeesuksella oli tarkoitus sanoa jotakin ja sanoma ymmärrettiin. Ne, jotka ymmärsivät ja olivat eri mieltä ristiinnaulitsivat hänet.
Itse en olisi kirjoittanut Toivon tavalla, minun omatuntoni ei sitä sallisi. Kirjoitus vie ajatukset siihen suuntaan, että Räsäsen lausunnot eivät edustaisi millään tavalla kirkkoa, ja siksi ne saa jättää omaan arvoonsa. Toivo voi yrittää meriselitystä, mutta näin minä tuon ymmärrän, ja uskon hyvin monen ymmärtävän.
Toisin sanoen, jos et ole tätä mieltä, kirjoita asia tänne selväsanaisesti, jotta ei jää epäselvyyksiä. Politiikoista ei ole esimerkiksi, olemmehan me Kristuksen seuraajia, johti se sitten mihin tahansa.
Janne, kiitos kommentistasi. Asioita voi myös katsoa niitä ymmärtäen tai sitten niitä ”repostellen”. Minä yritän noudattaa sitä Katekismuksen vanhaa ohjetta, jossa kehotetaan ”selittämään asiat parhain päin”.
Minä en oikein ymmärrä, mihin Toivo vastaat. Mitä tarkoitat, kenen asioita selität parhain päin? Räsäsenkö?
Kirjoituksestasi päätellen ilmeisesti selität parhain päin kirkon asiaa. Tai ehkä myös kirkosta eronneitten asiaa? Tai kirkon budjetin asiaa?
Voisitko olla selkosanainen, että minun kaltaiseni ymmärtävät, mistä puhut?
Katekismuksen ohje selittää asiat parhain päin liittynee henkilöasioihin, ettei epäillä toista suotta – vaikka omaa aviopuolisoa tai alaista etc.
Paimen ei kuitenkaan tule sulkea silmiään ja suutaan tai selittää asioita parhain päin
nähdessään suden liikuskelevan villaa hampaissaan….
Lutherin mukaan kaste ja ehtoollinen antavat syntien anteeksiannon ja elämän ja autuuden, mutta vain niihin uskottaessa. Kun kasteessa pieni lapsi ei asiaa ymmärrä, antavat kummit ja vanhemmat lupaukset lapsen puolesta. Näin veden, viinin ja leivän pelastava vaikutus on uskossa mikä on uskomassa Jumalan sanan, mikä veteen, leipään ja viiniin liittyy. Ripin merkitys kristitylle on suuri syystä, että kirkkomme mukaan kristitty tarvitsee säännöllisesti syntiensä anteeksiantoa. Tässä on sama asia, syntien tunnustajalla täytyy olla uskova mielenlaatu. Lisäksi synnintunnon täytyy olla oikeasta synnintunnosta.muodostuva. Eero Juhani Koskelan kysymystä vapaasti mukaellen, pelastaako tapakristillisyys, jos se ei ymmärrä eikä halua hakeutua säännölliseen sana- ja ehtoollisyhteyteen seurakunnassaan samalla haluten uskossa synninpäästöä. Toivo Loikkanen kertoo kirkon lupaavan armoa ja pelastusta jokaiselle, mutta saako näin kirkon ja Lutherin mukaan sanoa. Silloin saa, jos menetellään niin kuin kirkkomme menettelee halutessaan ymmärtää Jumalan voivan menetellä toisinkin ja näin sanottuhan on ihan totta. Mutta Jumalan toisin menettely tulee vasta viimeisenä ja koskeeko se sitten kaikkia tapajäseniä. Sitten voi ja pitää kysyä, miksi Ihmisille ei kerrota asioitten oikeata taustaa. Onko asioitten selittäminen parhain päin oikein ja kunnioittaako se kirkon tapajäsenen oikeuksia vai onko niin että niitä ei ole.
Pekka, kirkko tarjoaa armoa kaikille ja lupaa sen kaikille, jotka siihen tarttuvat. Niin yksinkertaista se on. Uskoa tarvitaan, mutta me emme voi aukottomasti määritellä kenellä on oikea usko. Yksin Jumala tuntee sydämet. Kaste, ehtoollinen, sana, rukous ja armoon/Kristukseen turvaaminen ovat kristityn elämän ja pelastuksen ”elementit”.
Janne, Yritin ilmaista sitä(kin), että minusta sinä et yrittänyt selittää kaikkea parhain päin kirjoitustani kommentoisessasi.
Toivo, riippuu vähän miltä kannalta katsoo. Minä selitän Räsäsen kontribuution kirkon keskusteluun parhain päin. Selitän myös Jumalan sanan merkityksen parhain päin, myös vähemmän suosiossa olevien eettisten kysymysten osalta.
Kirkossa näyttää vallitsevan ihmisen turhan ihmiskunnian ja Raamatun vastaisten pyrkimysten selittäminen parhain päin. Tätä Luther ei tarkoittanut. Toivon, etten koskaan selitä niitä parhain päin.