Kun tavataan, puhutaan tavallisista asioista, esimerkiksi Kuopion perinteisten tammimarkkinoiden pakkassäistä. Pohditaan myös talouden asioita ja niiden yhteyttä hyvinvointiin. Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestymisen kohdalla kysytään perustellusti, miten tasapuolisesti kaksiosainen käsite hahmottuu. Oikeudenmukaisuuden ja solidaarisuuden arvot ovat tärkeitä. Itä-Suomen yliopisto järjesti syyskuussa 2014 kansainvälisen symposiumin, johon osallistuin tutkijana. Ihmisiä koskevissa ratkaisuissa ihmisarvon kunnioittaminen on keskeistä.
Pakkassää saattaa virittää keskustelua tähänkin suuntaan:
Monet muistavat ruotsalaisen mäkihyppääjä Jan Boklövin. Kohdeltiinko häntä oikein mäkihyppyarvosteluissa? Hän oli kehitellyt luovasti niin sanotun V-tyylin, jolla pääsi pitkälle. Tyyli otettiin myöhemmin yleisesti käyttöön. Jäiköhän Jan Boklöviltä arvokisojen voittoja saavuttamatta, kun hän käytti toisten mielestä ”väärää tyyliä”, vaikka se ei ollut millään tavoin kielletty? Pitäisikö Boklövin kohtelu nostaa uudelleen esille?
Voidaan kysyä, milloin ylittyy V-tyylillä hypättynä 300 metrin raja. Muistelen, että Jan Boklöv voitti vuonna 1989 maailmancupin kokonaiskilpailun, vaikka tyylin pistemenetykset olivat huomattavat. Mäkihypyn kohdalla minua askarruttaa tyylipisteiden epäjohdonmukaisuus: hypyn pituus vaikuttaa tyylipisteiden suuruuteen.
Urheilusta muistetaan myös äskettäinen nuorten jääkiekkomenestys 2015 ja Kuopio – Jukola 2014 -suunnistustapahtuma, josta olen kirjoittanut artikkelin verkkoon: ”Kuopio – Jukola piti nähdä ja kokea”. Tapahtuman suojelijana toimi tasavallan presidentti, joka seurasi syksyistä jääkiekkoturnausta. Oletko tutustunut toisaalta julkisuudessa olleisiin kirjoituksiin, jotka kertovat maapallon eri vuoristoissa suoritetuista vuorikiipeilyretkistä?
Vuorikiipeilytapahtumat ovat kiinnostaneet ja niistä muistuukin mieleeni, että olet kirjoittanut, säveltänyt ja laulanut monessa yhteydessä oman ”Vuorikiipeilijän laulusi”. Millaiset ne laulun sanat, jotka kirjoitit alunperin piirtämäsi vuoren sisälle, olivatkaan? Melodiakin taisi syntyä heti. Laulun sanojen jälkeen keskustelua varmaan vielä riittää.
Vuorikiipeilijän laulu
(Vilmi, Veikko 2002, sanat ja sävel)
Kun rohkeutta riittää,
vuorikiipeily kiinnostaa.
Voit muutakin tehdä,
kun voimia riittää.
On taitoa tehdä hyvää,
auttaa toisia, apua tarvitsevia.
Niinhän ne ”Vuorikiipeilijän laulun” sisäistettävät sanat olivatkin. Kuopio – Jukolan tapahtuma kiinnosti minuakin, mutta sen ajankohta ei sopinut työkiireiden vuoksi. Onneksi on vielä töitä. Monet ovat kokeneet irtisanomisia ja lomautuksia. Mitenkähän ajankohtainen pakolaisten kotouttaminen onnistuu? Niin, en päässyt mukaan Kuopio – Jukolan ainutlaatuiseen vapaaehtoistoimintaan, jota esiintyy kirkon toiminnassakin.
Kirkon luottamushenkilönä on mahdollista vaikuttaa hyvinvointiasioihin. Päätöksenteossa toteutuvat arvot palvelujen yhteydessä. Kirkkoa koskevissa toiminnoissa tarvitaan eri tahojen yhteistyötä. Kirkko huolehtii oppinsa ja perinteensä mukaisesti kristillisestä kasvatuksesta. Esillä olevien asioiden on tuettava lasten ja nuorten kasvua. Ihmiset pohtivat myös kirkkoon kuulumisen merkitystä.
Kirkolla on toimintoja, jotka käsittelevät elämänarvoja ja perhetapahtumia. Havainnot kertovat, että kirkko on merkittävä instituutio. Ihmiset arvioivat kirkkoa, tuntuuko se heistä ”lämpimältä lähiyhteisöltä” vai ehkä ”etäiseltä laitosmaiselta toimijalta”. Jos kirkon toiminnoissa tunnistetaan ”sisäänlämpiävyyttä”, on etsittävä keinoja tilanteen parantamiseksi.
Kirkon toiminnoissa on otettava huomioon yhteiskunnan eri väestöryhmät. Yhteiskunnassa on haasteita: perheet ovat tukemisen arvoisia, vanhuspalvelujen ja omaishoitajien kysymykset on ratkaistava, sosiaali- ja terveydenhuollon kokonaisuus on hoidettava ja koulutuspalvelujen laadullinen kehittäminen on myös tärkeä.
Kirkkoa tarvitaan auttamaan päiväkotien, koulujen ja oppilaitosten vaativassa kasvatus- ja opetustyössä. Pakolaisten kotouttamisessa kaikenlainen ”apu” on tarpeen. Päätöksenteko vaatii tietoa, taitoa ja kokemusta. Tiedon lisäämisen on tapahduttava alhaalta ylöspäin. Yhteiskunnan toiminnoissa on useita vapaaehtoisia henkilöitä. Miten kävisi, jos vapaaehtoistyötä tekevät ilmoittaisivat lopettavansa talkootyönsä? Varmaan monet yhteiskunnan toiminnot pysähtyisivät.
Terveisin
YTT, KT, dosentti Veikko Vilmi
Suomen tietokirjailija
Kuopio
Minua kiinnostaa Lutherin erään ystävän mystinen kuolema hieman enne kuin Luther meni (pakeni?) luostariin.
Liittyikö asia Lutherin paniikinomaiseen läpi iän kestäneeseen syyllisyys-dilemmaan,johon lääkkeenä näyttää olleen paitsi Paavalin/Augustinuksen armo-oppi,myös ja eritoten – olut. Viina on vanhimpia tunnettuja psyykelääkkeitä.
Tästä kuolemasta elämäkerrat kertovat, mutta Luther ei kuitenkaan tainnut olla syyllinen tähän kuolemaan.
Oluen runsaasta käytöstä tuon ajan maailmassa olisi syytä keskustella laajemmin kuin pelkästään Lutherin kohdalla. Jos Herttua Juhanan nihti Turun linnassa joi päivässä litrakaupalla olutta, se luultavasti kertoo enemmänkin tuon ajan ruokakulttuurista ja julmetusta suolaamisesta.
Kun pari sveitsiläistä ylioppilasta Wittenbergiin matkatessaan pysähtyi yöksi Eisenachin luona Mustan Karhun majataloon, kohtasivat he siellä haarniskaan pukeutuneen Lutherin. Edessään miehellä oli joku profeetoist hepreaksi ja tuoppi olutta (tai paremminkin sahtia..)
Jorma ei vain millään voi hyväksyä, että Tohtori Martti oli silloin tällöin autuaasti huppelissa:-)
Oletko nähnyt itse teossa?
Salamaniskusta säikähtäminen on minusta naivi urbaailegenda, joka saattaa ola verho jollekin syvemmälle syylle.
Ajoitukset jokatapauksessa tämän Aleksin kuolemaan ja luostaripakoon täsmäävät ja jokin erinomainen syy Lutherin rajulle syyllisyydelle ollee olemassa.
Ja mitä kaljanjuontiin tulee, niin eihän se ihme ole jos tavalliset ihmiset joivat, mutta eikö’ Luther uskovaisena kunnioittanut Paavalin viina-ohjeita? Hänen kaljankittamisensa on ollut siksi rajua,että hän sai jopa oman olutmerkin joltain paikalliselta kaljanpanijalta.
Just joo,
Paavo Nurmi oli niin raju syömään pastilleja, että Fazer teki
hänelle oman pastillimerkin.
Onko Seppo Heinolalle synnintunto niin tuntematon ilmiö,
että sen kokemisen syyksi täytyy olettaa murha tai vastaava…?
Ojala, en minä mistää murhasta mitään ole puhunut. Esim. kuolemantuottamus tai osallisuus siihen ei edusta murhaa eikä tappoa. Pastillisyöntiä ei Ojala ole kielletty Raamatussa, juopottelu on.
Lutherin syyllisyys oli kuten Auguistinuksenkin poikkeuksellsien hurjaa. Eivät kaikki pikkurikeiden tekijät eristäydy luostariin syyllisyyttään hoitamaan.
Eiköhän Luther ollut lihaa ja verta kuten me kaikki ihmiset olemme. Turha on asettaa mitään erikoista sädekehää Lutherin, kuten ei myöskään Paavalin elämään.
Jos nämä miehet eläisivät nyt meidän keskuudessa, niin, olisivat juuri kuten meistä jokainen. Paitsi hengellisellä saralla he olivat täysin heikkoutensa tuntevia ja Armon kerjäläisiä on elämänsä ristiriitojen keskellä. Lutherilla oli ilmeisen paljon ongelmia terveytensä kanssa ja istui päivät suolistonsa orjana pöntöllä.
Inhimillisyyden näkeminen näissä hengen jättiläisissä, antaa mielestäni selvän kuvan Kristityistä miehistä, jotka tunsivat omat heikkoutensa ja ongelmansa, olivat ne sitten mitä hyvänsä. Olivat kirjoitustensa kautta voimakkaita Armon puolustajia, ilmeisesti olivat sitä myös elämässä. Heikot ihmiset yleensä ovat.