Terveisiä viime sunnuntaista. Kamerunin kirkossa Touborossa kirkon uusi kansallinen piispa ( = arkkipiispa ) teologian tohtori Jean Baïguélé toimittaa sunnuntain 22.8.2021 liturgiaa. Paikalle oli kutsuttu myös kaupungin hallinnon sekä perinteisen heimohallinnon edustajat.
Tässä blogissani pohdiskelen meidän rakkaan kirkkomme tulevan sunnuntain aihetta täällä armaassa kotomaassamme Suomessa.
SUNNUNTAI 29.8.2021
14. sunnuntai helluntaista
Lähimmäinen
Ensimmäinen lukukappale: Ruut 1:8–11, 14–18
Toinen toistansa tarvitsee
Ihmisten väliset suhteet ovat erittäin merkittäviä koko olemassaoloomme. Tämä heijastuu kaikkeen tekemiseemme. Tämä vaikuttaa jopa elämässä jaksamiseemme.
Ensimmäinen vaimoni sairasteli yli 15 vuotta ennen kuolemaansa. Jo yli kymmenen vuotta etukäteen hän suunnitteli hautajaisiaan. Tauti näytti niin vaikealta. Samaan aikaan kuitenkin hänen äitinsä oli jäänyt leskeksi ja oli hyvin ikääntynyt. Näkyi että suru oli syvä. Tuossa tilanteessa saatoin läheltä nähdä, mitä äidille merkitsee tyttären sairaus ja tyttärelle äidin runsaiden elinvuosien määrä. Vaikutti että anoppini sai valtavasti voimia lisää elämään, kun hän ajatteli että tyttäreni tarvitsee minua. Tuntui että hän suorastaan pakotti itsensä elämään pidempään voidakseen olla tyttärensä tukena. Samaan aikaan vaimoni asenteessa näytti taudin keskelläkin kytevän ajatus äitinsä elämästä. Tajusin hänen mielessään liikkuvan mietteen, että äiti tarvitsee minua.
Näin he kumpikin vastavuoroisesti antoivat elämiseensä mielekkyyttä. Kokivat että on tärkeätä sinnitellä hengissä, kun toinen tarvitsee toistansa. Koin että he jaksoivat elää monta vuotta pidempään kuin voimat muutoin olisivat riittäneet päiviä jatkamaan.
Tämän keskinäinen elämässä riippuminen toinen toiselleen elämässä mielekkyyden antamisessa tuli sitten näkyviin heidän elämänsä lopulla. Kun anoppini kuoli niin kului vain lyhyt aika, muutama kuukausi vaimoni kuolemaan. Yhtenä päivänä töistä kotiin tultuani löysin hänet vuoteeltaan ikiuneen vaipuneena.
Yhdessä vaikeudet voitetaan
Noomi oli siirtolaiseksi muuttanut kahden pojan äiti. Hänen miehensä kuoli vieraalla maalla, vaimo jäi leskeksi. Pojat kasvoivat ja menivät naimisiin. Saivat vaimon asuinmaastaan. Miniöiden nimet olivat Orpa ja Ruut. Onni ei kuitenkaan kestänyt kauaa. Siirtolaispojatkin kuolivat. Anoppi jäi kahden miniänsä kanssa. Kolme leskeä samassa taloudessa.
Noomi suunnitteli takaisin kotimaahansa palaamista. Puhui miniöilleen, ettei hän pysty järjestämään turvallista tulevaisuutta. Pitkään hän sai puhua, kunnes Orpa suostui jäämään kotomaahansa. Palaamaan vanhempiensa kotiin. Ruut kuitenkin oli päättänyt pysyä anoppinsa mukana. Tuli mitä tuli.
Kahdestaan he vaelsivat, kaksi leskeä. Saapuivat Noomin kotiseudulle. Tapasivat ihmisiä. Noomin sukulaisia, naapureita ja tuttuja. Kymmenisen vuotta poissa olon perästä jälleennäkeminen oli kyläläisille suuri ilo. Noomi puolestaan kertoi kokemansa surun miehensä ja poikiensa jälkeen.
Ruut pääsi töihin rikkaan tilallisen pelloille. Sai luvan kerätä itselleen leikkuuväen perässä tähkiä kerätä. Kantoi kotiinsa anopilleen syötäväksi. Näin anoppi ja miniä elivät yhdessä, vaatimattomasti mutta kuitenkin toimeen tullen.
Anoppi puolestaan alkoi järjestää miniälleen avioliittoon pääsyä. Ruutin kirjassa on kaunis kuvaus tämän hankkeen kulusta ja sen onnistumisesta. Ruut pääsi ison talon emännäksi.
Anopin ja miniän keskinäinen rakkaus oli heitä elämässä eteenpäin kantamassa. Toinen toistaan tukien he selvisivät. Pääsivät tuon ajan leskeyden suurimpien ongelmien yli. Välttivät useinkin seuraavan yksinäisyyden, nälänhädän ja käyhyyteen vaipumisen. Löysivät naapurien tuen ja myönteisen vastaanoton. Saivat järjestetyksi miniän kannustavaan avioliittoon ja anopin hoitamaan Ruutin pienokaista.
Rakkaus rakentaa. Kannustaa elämään eteenpäin. Yhdessä vaikeudet voitetaan.
Jumala on turvamme vahva, toivomme suuri
Inhimillisesti ennakoiden Ruutin lähtö anoppinsa mukaan oli hyppy tuntemattomaan. Näköpiirissä oli vain kahden surevan yhteistä köyhyyttä ja kurjuutta. Muutto vieraaseen maahan. Ei tietoa tulevasta, miten jatkaa, miten tulla toimeen. Kaikki oli avoinna, kysymyksiin ei vastauksia.
Häntä kuitenkin kantoi usko Jumalaan. Hän oli löytänyt elävän Jumalan. Hän oli päässyt pyhän kansan yhteyteen. Häntä kantoi yhteinen luottamus Jumalan voimaan. Usko jonka hän saattoi anoppinsa kanssa jakaa. Tämä vakaumus oli hänen turvansa ja johtotähtensä.
Yhteisen uskon varassa hän saattoi elää eteenpäin. Kuruttautua tulevaan, kohdata huomisen, suuntautua täyttä elämää toteuttamaan.
Jumalaan turvansa pano ei saata häpeään. Herran käsivarret ovat voimallisia kantamaan. Jumalan nouseva aurinko vie kohti valoa.
Ruutin elämässä tämä tuli näkyviin mitä suurimmassa määrin. Hänen poikansa Obed sai aikanaan Iisain ja Iisai Daavidin, josta tuli kuningas.
Vapahtajamme esiäiti
Vapahtajamme Jeesus syntyi Daavidin sukuun. Näin myös mooabilainen Ruut oli Herramme esiäitejä. Tästä kertoo Matteuksen evankeliumin alku. Luettelossa mainitaan kolmekin Lunastajamme vierasmaalaista esiäitiä, Rahab, Tamar ja Ruut. Nämä mainitaan harkitusti ja tällä on merkitystä evankeliumin sanomalle.
Jeesus Kristus on koko maailman Vapahtaja. Hänen pelastustekonsa koskettaa kaikkia kansoja. Yhtäkään maata ei jätetä evankeliumin ulkopuolelle. Kaikille heimoille ja kansanryhmille kuuluu Jumalan sanan vapauttava voima. Pelastuksen tuoma ylistys Jumalan kunniaksi pitää kaikua kaikilla kielillä.
Näin jo Matteuksen evankeliumin alussa kerrotaan sama kaikkia kansoja koskeva lähetyssanoma, joka sitten lopussa huipentuu kastekäskyn valtaisaan julistukseen, että kaikki maailman kansat on kutsuttava kirkon eli Jumalan kansan yhteyteen pyhän kasteen uutta luovassa voimassa.
Matt. 28:19-20
”Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa. Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti.”
Jumala luo uutta, avaa tulevaisuuden ja toivon Jumalan omien joukossa, uskon uskalluksen, kirkkauden toivon. Vaelluksen valoa kohti. Rakkaudessa riemuitkaamme. Rakkauden hedelmä: Ylistyksen Herralle tuomme.
Hoosianna, Daavidin Poika,
kiitetty olkoon hän!
Kiitetty Daavidin Poika,
joka tulee Herran nimeen.
Tässä pyhän ensimmäinen lukukappale
Ruut 1:8–11, 14–18
Ruutin kirjasta, luvusta 1
Noomi sanoi miniöilleen: ”Palatkaa kumpikin äitinne luo. Olkoon Herra teille hyvä, niin kuin te olette olleet hyviä vainajiamme ja minua kohtaan. Kunpa te Jumalan avulla saisitte molemmat uuden miehen ja löytäisitte turvan ja onnen hänen kattonsa alla.” Hän suuteli heitä, mutta he puhkesivat itkuun ja sanoivat: ”Ei, me tahdomme, että sinä viet meidät kansasi luo.” Silloin Noomi sanoi: ”Menkää takaisin, tyttäreni! Mitä syytä teillä on tulla minun mukaani? Enhän minä enää voi synnyttää poikia teille miehiksi.”
Miniät itkivät nyt vielä katkerammin. Viimein Orpa suuteli anoppiaan hyvästiksi, mutta Ruut ei suostunut eroamaan Noomista. Silloin Noomi sanoi: ”Katso nyt, kälysi lähti takaisin kansansa ja jumalansa luo. Lähde sinäkin kälysi mukana.” Mutta Ruut sanoi: ”Älä pakota minua eroamaan sinusta ja lähtemään luotasi. Minne sinä menet, sinne minäkin menen, ja minne sinä jäät, sinne minäkin jään. Sinun kansasi on minun kansani ja sinun Jumalasi on minun Jumalani. Missä sinä kuolet, siellä minäkin tahdon kuolla ja sinne minut haudattakoon. Rangaiskoon minua Jumala nyt ja aina, jos muu kuin kuolema erottaa minut sinusta!” Kun Noomi käsitti, että Ruut oli lujasti päättänyt seurata häntä, hän ei puhunut siitä sen enempää.
Kristillisten järjestöjen opiskelijatoiminta, joka nivoutuu osaksi kirkon oppilaitostyötä, on perinteisesti ollut vapaaehtoistyön edelläkävijä. Tuo toiminta ei pelkällä työntekijävoimalla pyörisikään.
Lähimmäisen sunnuntain aihetta esitellään ja tekstit näytetään täällä
https://www.kirkkovuosikalenteri.fi/kalenteripaiva/sunnuntai-29-8-2021/
Hoosianna Daavidin poika.
Suku periytyy isän kautta, mutta Daavid ei ollut Jeesuksen isä, ellei sitten muuteta oppia siihen suuntaan, että jumalan nimi on Daavid. Jeesus ei ole edes Daavidin hengessä, koska Daavid taisteli kansan puolesta.
Ja sekin on hyvä huomata, että vapahtaja vapautti myös miniät anopistaan, ja lapset vanhemmistaan, ja siinä vapaudessa me nyt elämme, eikä kenekään tarvitse sietää anoppeja ja useimmat lapset syyttävät vanhempia epäonnistumisistaan ja sitä voi sanoa vihaksi.
VT:n ja UT:n yhdistäminen on siis mahdotonta, koska VT:n hienotkin toiminnalliset tarinat UT kumoaa ilmaisella armolla, joka jää osattomaksi, jos jotain tehdään.
Tarja
1) Isä käsite juutalaisessa yhteisössä
Vanha juutalainen perhekäsitys oli sukukeskeinen. Näin sukupolvien ketju oli hyvin arvostettu. Katsottiin että kaikki jälkeen tulevat sukupolvet ovat olleet jo esi-isiensä kupeissa. Tämä sukukeskeinen periaate esimerkiksi tulee esi Ruutin tapauksessa. Booas otti Ruutin vaimokseen siksi että hän oli Ruutin appiukon ja Ruutin ensimmäisen miesvainajan toiseksi lähin miespuolinen sukulainen. Kun kaikkein lähin joutui kieltäytymään, niin Booas tuli järjestyksessä seuraavaksi.
2) Suku oli paitsi biologinen myös sosiaalinen yhteisö. Tämän perusteella Jeesuksen syntyessä Autuaalle Neitsyelle, lapsi syntyi sosiaalisesti ja juridisesti Daavidin sukuun, koska Joosef oli juridisessa mielessä Marian aviomies. Käännöksissä oleva sana ”kihlatti” merkitsi että pariskunta oli juridisessa mielessä laillisessa avioliitossa mutta eivät vielä olleet alkaneet yhdyselämää. Tämä juridinen liitto näkyy mm kertomuksessa verolle panosta jouluevankeliumissa. Jos Maria ei olisi vielä ollut virallinen vaimo, niin hänen ei olisi tarvinnut lähteä Beetlehemiin.
Laillisessa avioliitossa syntyneet lapset saivat automaattisesti paikan miehen suvussa.
Näin ollen koko juutalaisen oikeusjärjestelmän mukaan Jeesus on laillisesti Daavidin sukuun kuuluva.
Näin ollen väitteesi siitä ettei Jeesus ollut Daavidin jälkeläinen on perinteisen juutalaisen oikeusjärjestelmän vastainen väite.
3) Jeesus sikisi Pyhästä Hengestä ja syntyi neitsyt Mariasta. Tämä todellisuus ilmaisee sen, että Jeesus on Jumala ja ihminen yhdessä persoonassa. Ei vain ”fifty – fifty”, puolet ja puolet, vaan kokonaan Jumala ja kokonaan ihminen yhtä aikaa.
Niinpä kaiken mitä hän teki ja opetti, hän teki ja opetti kaikkivaltiaana ja iankaikkisena Jumalana ja samaan aikaan joka solullaan, joka hermostonsa sähköhiukkasta myöten aitona ja kokonaisena ihmisenä.
Kaikkien perinteisten kirkkojen opetukseen kuuluu, että Maria oli neitsyt ennen synnytystä, hän säilytti neitsyytensä merkit synnytyksessä ja hän pysyi neitsyenä myös synnytyksen jälkeen ja edelleenkin hän on neitsyt aina ikuisuuteen asti.
Olen aikaisemmin kirjoittanut blogin jossa tästä on keskusteltu hyvinkin paljon, tähän mennessä 281 kommenttia.
https://www.kotimaa.fi/blogit/maria-ikuinen-neitsyt/
Tarja
4) Jeesus ei tullut taistelemaan kansaansa vastaan vaan päin vastoin täyttämään pyhän kansan pyhän perinnön keskeisen ja ratkaisevasti merkittävimmän tehtävän: Tuoda sovitus koko maailmalle.
Matteuksen evankeliumi:
5:17 Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan; en minä ole tullut kumoamaan, vaan täyttämään.
Näin hänessä saivat täyttymyksensä jo uskon isän Abrahamin ja ideaalikuningas Daavidin aikaiset sekä myöhemmätkin profeettojen lupaukset sekä omaisuuskansalle että edelleen näköpiiriä avartaen koko maailmalle, maailman kaikille kansoille, kuten Matteuksen evankeliumin sekä alku että loppu hyvin tuovat esiin.
Tarja
5) Jeesuksen opetuksen perusteisiin ei kuulunut perheiden hajoittaminen. Aivan päin vastoin.
Kerta toisensa jälkeen hänen opetuksestaan tulee esille, miten tärkeä on perheen merkitys ihmisen elämälle.
Jotkut hänen ilmauksensa olivat niin hänen aikaansa sidottuja etteivät ne ehkä tuo esille tätä osaa hänen opetuksestaan. Esimerkiksi se, ettei hepreassa ole vertailumuotoja saa joissakin tilanteissa vertaamaan kahta asiaa korostamalla niiden vastakohtaa: Esim. Jaakobia minä rakastin, mutta Eesauta vihasin. Kahta valtavan suurta rakkautta verrattaessa toiseksi jäänyt kuvataan ikään kuin vastakohtakseen. Ilmaus siis tarkoittaa, että Jumala rakasti näitä poikia, mutta Jaakobia hän rakasti enemmän. Tämä on ainoastaan komparatiivin puutteen aiheuttama rakenne siinä tapauksessa että haluttiin kertoa että Jaakob oli vielä rakkaampi kuin Eesau.
Niinpä myös nuo viittaamasi perheissä olevien vastakkainasetttelujen oikea tulkinta-avain löytyy tästä samasta eri asioiden tärkeysjärjestyksen korostamisesta. Perheen ihmissuhteet ovat ihmisen tärkeimpiä ja keskeisimpiä elämää eteenpäin vieviä voimia. Mutta jos sitten jossain tilanteessa kysytään onko olemassa jotakin mikä on vieläkin tärkeämpää, niin houmataan että myönteisen Jumalasuhteen löytäminen on kaikkein tärkeintä. Tämä on koko elämän olemassaolon perustus. Siksi oikea suhde Jumalaan on vieläkin tärkeämpää kuin hyvät suhteet perheessä.
Sen sijaan näiden vertailujen kuvauksia ei missään tapauksessa pidä pitää oikean elämän mallina. Sellainen johtaa täysin elämän perusteiden vastaisiin suuntiin. Ihminenhän voi parhaiten kun hänellä on turvallinen koti ja onnelliset ihmissuhteet kotona.
Myös tämä blogini pyrkii korostamaan juuri tätä elämän perustavaa onnen lähdettä. Meidän on huolehdittava omista läheisimmistä ihmissuhteista mahdollisimman hyvin.
Tarja
6) Jumalan armo ei suinkaan ole ristiriidassa hyvien elämänohjeiden kanssa. Jumalan rakkaushan on meidän elämämme ratkaiseva voima. Koska hän on ensiksi rakastanut meitä eli siis antanut meille armonsa, niin juuri siitä syystä meilläkin on voimaa rakastaa toinen toistamme. Hyväksyä kanssamme elävät toiset ihmiset. Jumalan armo kutsuu meitäkin armahtamaan toinen toistamme ja armahtamaan toinen toistamme.
Armo ei ole samaa kuin läpi sormiensa katsomisen tuottama välinpitämättömyys kunnollisia elämänohjeita kohtaan, vaan uskalluksen ja rohkeuden lähde reilunpaan ja ystävällisempään elämään muiden ihmisten parissa.
7) Uusi ja Vanha testamentti eivät ole toisiaan vastaan vaan toisiaan täydentäviä osia kokonaisesta Raamatusta. Jeesus aikansa oppinein mies opetti aikansa korkeimmassa juutalaisessa oppilaitoksessa Jerusalemin temppelissä, juutalaisena juutalaisille. Opetuksessaan hän toi esille Vanhan testamentin ihanimman ytimen Jumalan suuresta huolenpidosta ja rakkaudesta kansaansa kohtaan. Tämän Jumalan hyvään kaitsentaan kuuluu myös kutsu meidänkin armollisuuteemme keskinäisissä suhteissamme. Heijastakaamme Jumalan rakkautta ja armollisuutta avarasti ja sydämellisesti ympärillemme ja eläkäämme rohkeasti sitä elämää johon Jumala meidät on asettanut.
Suku periytyy Isän kautta, mutta Jeesuksella ei ole maallista isää, joten hänellä ei voi olla maallista sukuakaan. Daavid ja Daavidin poika Salomo olivat maallisia kuninkaita.
Juutalaisuus periytyy äidin kautta, ja Maria lasketaan, tai tulkitaan olleen juutalainen, joten tältä pohjalta Jeesuksen katsotaan olleen juutalainen. Tai sitten kasteen kautta, jonka hän sai Johannekselta. Juutalaisuus ei ole suku, se on kansallisuus .
Paavali sanoo olevansa se Isä, joka on synnyttänyt teidät evankeliumin kautta, joten se selittää ikuisen neitsyyden, se on kirjallinen tekele, eikä kukaan ole oikeasti ketään synnyttänyt neitseellisesti millonkaan, eikä missään. Paitsi muutamat liskolajit ja kirvat, jotka voivat lisääntyä ihan itsekseen.
On vain kirjoitettu kirja, jossa on monta Mariaa ja yhdestä tehdään päähenkilön äiti, johon kukaan ei koskaan koskenut. Ja heprean sanasta Yeshua, joka on suomeksi pelastus tai apu tehdään ihminen, joka saa nimekseen Jeesus.
Kun kirjoitus sanoo Siionille, että katso sinun Yeshuasi tulee, se ei tarkoita, että Jeesus tulee, vaan pelastus tulee.
Tarja
jatkoa kohtaan 2) Olen jo yllä kertonut miten Jeesuksella oli maallinen suku. Hän oli Jeesus Daavidin poika eli siis Daavidin sukuun kuuluva.
Juutalaisuuden kannalta tällä on niin suuri merkitys, että esimerkiksi aikansa etevimpiin juutalaisiin oppineisiin kuulunut David Flusser Suomessa käydessään Lapinjärvellä käydessään sanoi, että juutalaiseen sukuihin perustuvassa järjestelmässä kristityillä on osuus pyhästä perinnöstä Daavidin kautta. Tällä hän viittasi siihen, että Jeesus Vapahtajamme on Daavidin sukuun kuuluva ja siksi me kaikki kristityt Kristuksen perheen jäseninä olemme Daavidin suvun kautta mukana juutalaisessa pyhässä perinnössä.
Älkäämme siis antako aikamme yksipuolisesti aineelliseen puoleen tuijottavan ahdassilmäisyytemme hämärtää näkökykyämme juutalaisen sukujen järjestelmän suomien valtavien avauksien mahdollisuuksista.
Jatkoa kohtaan 3) Jeesuksen inhimillisen luonnon lähtökohtana on hänen äitinsä puolelta. Jeesuksen täydellinen ihmisyys tekee sen että hänen olemuksensa jo on periaatteellisella tasolla yhdistänyt koko ihmisyyden Jumalan kanssa.
Tähän Jumalan ja ihmiskunnan yhteyteen meidät puolestaan liitetään pyhän kasteen välityksellä.
Ruutin rakkauden vakuutuksessa ovat sanat joiden kanssa samaan perinteen virtaan kuuluvia muotoja käytetään meidänkin aikamme vihkikaavoissa yhtenä vaihtoehtona.
Ruut sanoo:
>”Missä sinä kuolet, siellä minäkin tahdon kuolla ja sinne minut haudattakoon. Rangaiskoon minua Jumala nyt ja aina, jos muu kuin kuolema erottaa minut sinusta!”
Vihkikaavassa samaan perinteen virtaan kuuluvassa vaihtoehdossa sanotaan:
Kysymyksissä
Pappi kysyy sulhaselta:
Jumalan edessä ja tämän seurakunnan (näiden todistajien) läsnä ollessa kysyn sinulta, NN (koko nimi), tahdotko ottaa NN:n (koko nimi) aviovaimoksesi, olla hänelle uskollinen ja rakastaa häntä hyvinä ja pahoina päivinä, aina kuolemaan asti?
Vastaus:
Tahdon.
Pappi kysyy morsiamelta:
Jumalan edessä ja tämän seurakunnan (näiden todistajien) läsnä ollessa kysyn sinulta, NN (koko nimi), tahdotko ottaa NN:n (koko nimi) aviomieheksesi, olla hänelle uskollinen ja rakastaa häntä hyvinä ja pahoina päivinä, aina kuolemaan asti?
Vastaus:
Tahdon.
Sormuslupauksissa
Sulhanen lausuu:
Minä rakastan sinua, NN.
Haluan jakaa ilot ja surut kanssasi
ja olla sinulle uskollinen, kunnes kuolema meidät erottaa.
Morsian lausuu:
Minä rakastan sinua, NN.
Haluan jakaa ilot ja surut kanssasi
ja olla sinulle uskollinen, kunnes kuolema meidät erottaa.
Tämä esiintyy myös kirjallisuudessa
Esimerkiksi Paavali Vallen kertomus A.V. Koskimiehen välittämänä
Neitona meni maata ja vaimona heräsi.
Siinä puhemies Sammeli sanoi uuden parikunnan siunausena:
”Immeel lii tunnuu oohtan sovattam, te tunnuu ij innig rääđhi ko tuše jäämmim.”
”Jumala on teidät yhdistänyt eikä teitä enää erota muu kuin kuolema.”
(Skabmatolak. Sabmelaš kirjjalašvuođa antologiija. s. 126-127)
Matias
”että juutalaiseen sukuihin perustuvassa järjestelmässä kristityillä on osuus pyhästä perinnöstä Daavidin kautta. ”
Ensiksisikin, ei sukuun voi tunkea väkisellä, ja minä en tiedä voivatko nykyjuutalaiset adoptoida ketään Daavidin sukuun, koska se on vaikea jo siinäkin mielessä, että sukuluettolot katosivat temppelin tuhossa. Voi olla että koko suku on jo poistunut pois.
Minulla on tapana sanoa Israelin nuorta väkeä, maanpuolustajia, vesoja, Daavidin pojiksi, ihan siitä syystä, että raamatussa mainitaan monta kertaa sanat; ”Minä lähetän Palvelijani vesan.” Ja koska se vesa versoo Isain kannosta, kuten Jesaja kirjoittaa, ja Isai oli Daavidin isä. En kyllä tiedä onko kysymyksessä sama Isai, mutta tältä pohjalta kuitenkin, sanon heitä usein Daavidin pojiksi. Puolustus on tärkeä asia jos aikoo elää.
Jos teoriassa ajatellaan, että Jeesus olisi ollut Daavidin suvusta, ja hänellä tätä kautta olisi oikeus toimia sukulunastajana, kuten usein on esitetty tämän Ruutin tarinan pohjalta, että Boas on esikuvallinen Jeesus, eli sukulunastaja.
Sehän tarkoittaisi, että myös kristittyjen pitäisi olla samaa sukua, eli Daavidin sukua. Sukulunastus perustui juuri siihen, että oli sukua.
Tarja
Jatkoa kohtaan 2) Sinä tuot esille epäilysi siitä että sukuun voidaan ottaa mukaan muualta tulleita.
Valitettavan usein me arvioimme toisten kulttuurien ilmiötä ahtaasti oman taustamme mukaisesti näkemättä toisten kulttuurien sisälle rakentuneita ajatuksia ja perinteen ketjuja.
Mielestäni syvällisesti juutalaiseen perinteeseen paneutunut juutalainen professori tietää millä tavoin heidän juutalaisesta näkökulmastaan juuri tämä Daavidin sukuun ja Daavidin armoihin liittyminen sisältyy heidän perinteeseensä.
Jesaja:
55:3 Kallistakaa korvanne ja tulkaa minun tyköni; kuulkaa, niin teidän sielunne saa elää. Ja minä teen teidän kanssanne iankaikkisen liiton, annan lujat Daavidin armot.
Apostolien teot:
13:34 Ja että hän herätti hänet kuolleista, niin ettei hän enää palaja katoavaisuuteen, siitä hän on sanonut näin: ’Minä annan teille pyhät ja lujat Daavidin armot.’
8) Iisaista
Ruutin kirjassakin mainittu Iisai on merkittävässä asemassa juutalaisessa perinteessä. Tämä siitä syystä että hän oli kuningas Daavidin isä. Missä puhutaan Iisaista, siellä puhutaan myös Daavidista, ja missä Daavidia halutaan kuvata tarkemmin, siellä hänet esitellään Daavidin pojaksi.
Erittäin merkittävään juutalaiseen perinteeseen liittyy myös vaikuttava juutalainen rabbi apostoli Paavali joka Roomalaiskirjeessään sanoo:
15:12 Ja myös Esaias sanoo: ”On tuleva Iisain juurivesa, hän, joka nousee hallitsemaan pakanoita; häneen pakanat panevat toivonsa.”
Edellä mainittu Flusserin meille Lapinjärvellä vieraillessaan lausuma ajatus Daavidin kautta meidän ei-juutalaisten eli siis juutalaisuudesta katsoen pakanain saama osuus Daavidin armosta tulee esille tässä Paavalin sanassa, missä Daavidin sijaan lausutaan hänen isänsä nimi Iisai. Sukulinjan kannalta on täysin yhdentekevää kumman nimi mainitaan, koska kyseessä on saman suvun kautta tuleva armoihin ottaminen.
Matias
” Jeesuksen inhimillisen luonnon lähtökohtana on hänen äitinsä puolelta. Jeesuksen täydellinen ihmisyys tekee sen että hänen olemuksensa jo on periaatteellisella tasolla yhdistänyt koko ihmisyyden Jumalan kanssa.”
Tuo väite, että Jeesuksen inhimillinen puoli periytyy äidiltä, on saanut aikaan sen, että miehet sanovat, että lapsi perii kaikki hyvät puolet isältä ja huonot puolet äidiltä, ja se on sovinismia, eivät naiset kiroile ja huutele kaduilla ihmisille rivouksia. Humalaiset miehet voivat sitäkin tehdä, ja leikkiä näin gelilealaista.
Ja tältä pohjalta voimme sanoa, että Jeesus sovitti synnin maailmaan, sen sijaan että sanoisimme, sovitti maailman synnin. Siinä on tullut joku käännösvirhe.
Tarja
Jatkoa kohtaan 3) Kirkkomme tunnustuskirjoissa neitsyt Marian neitsyydestä puhutaan artikkelista jonka pääteemana on Jeesuksen kahden luonnon, Jumalan ja ihmisen kuvaus. Otsikkona: Kristuksen persoona
Panen tähän viitteen tuohon kohtaan, jotta voi tarkemmin nähdä koko artikkelin ajatuksen yhtenäisenä tekstinä.
http://tunnustuskirjat.fi/yo/8.html
Jeesuksen kahteen luontoon kuuluu:
Toisaalta se, että hän on ikuinen Jumala ikuisesta Jumalasta, Isästä iankaikkisuudessa syntynyt, kuten tämä ilmaistaan.
Verrataampa tähän erään luokkakaverini tekemään piirrokseen minusta. Se on hyvä taideteos ja olen siitä kiitollinen. Kuitenkin se on vain piirros eikä elävä ihminen. Minun esikoispoikani Vesa puolestaan muistuttaa myös minua, mutta hän ei kuitenkaan ole piirros vaan elävä ihminen kuten minäkin olen.
Tällä vertauksella haluan sanoa, että ilmaus ”Isästä iankaikkisuudessa syntynyt” ilmaisee, että Jeesus on ikuinen Jumala, kuten Taivaan Isä on ikuinen Jumala.
Toisaalta Jeesuksen olemukseen kuuluu se, että hän on kokonaan ihminen, aidosti oikea ihminen. Tämän luonnon hän on saanut äidiltään Marialta. Tästä syystä kristillinen perinne myös kutsuu häntä ”Jumalan äidiksi” tai ”Jumalan synnyttäjäksi”, koska hänen poikansa joka häneltä oli saanut inhimillisen luonnon ja siis myös sikiönä olemisen ja äidistä syntymisen jne, oli olemukseltaan samaan aikaan myös täysi Jumala, aito Jumala, täydellinen Jumala.
Jeesus on yhden ainoan Jumalan toinen persoona, Jumala ja ihminen yhdessä persoonassa.
Tarja
9) Jeesuksen sovitustyö on jatkoa Jumalan luomistyölle. Jeesuksen sovitustyö poisti syntiinlankeemuksen tuoman tuomion. Jumalan särkyneen työn kokema vaurio korjattiin ja sen takia syntien anteeksiantamus julistetaan koko maailmalle, kaikille kansoille, kaikille kansanryhmille, kaikille kielille. Niin, koko ihmiskunnalle. Erotuksetta kaikille tämä sanoma on tarkoitettu. Vielä sana tästä ei ole tavoittanut jokaista. Vielä lähetystyö on kesken.
Mielä ei Matteuksen evankeliumissa Jeesuksen lähetystyöhön liitetyssä tehtävänannossa olla päästy perille. Tavoite saavutetaan silloin kun viimeisenkin kansan viimeisinkin ihminen on pyhän kasteen välityksellä saatu kirkon jäsenyyteen, Jeesuksen opetuslasten joukkoon, Jeesuksen seuraajien yhteisöön, Jumalan perheen jäseniksi.
Tämän kokonaisnäkemyksen valossa on oikein puhua Jeesuksen sovitustyöstä, että hän on koko maailman sovitus.
2.Korinttolaiskirje:
5:19 Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan.
Pitää vielä muistaa sekin, miten Jeesus kävelytetään Daavidin yli, eli hänestä tulee evankeelisesti Daavidin herra, koska Psalmin 110 tulkinta edellyttää sitä, että Daavid toimii siinä vain kertojana, kuinka Herra sanoo hänen Herralleen, jonka nimeä ei mainita, että istu minun oikealle puolelleni, ja tässä Jeesuksesta tehdään Daavidin herra, joka istuu sen toisen Herran oikealla puolella. Ja Psalmissa viholliset, jotka Daavidin aikana yleensä ovat Daavidin vihollisia, muuttuvatkin Herran eli Jeesuksen vihollisiksi. Mutta eihän sellaisia voinut vielä olla, kukaan ei tuntenut Jeesusta.
”Herra sanoi minun herralleni, istu minun oikealle puolelleni, kunnes minä panen sinun vihollisesi sinun jalkojesi astinlaudaksi. ”
Aikuisten oikeasti, Psalmi ei ole Daavidin kirjoittama, mutta jos olisi, niin Daavidin Herra todennäköisesti olisi hänet kuninkaaksi voidellut profeetta, ja se toinen Herra, tietysti Jumala joka puhuu profeetalle, ja profeetalla voi olla myös vihollisia, ainakin silloin voisi kuvitella Saulin kannattajien olleen Daavidin kannattajien vihollisia. Ja Jumala aikoo hoidella heidät poikien avulla jotka nousevat, kuin kaste aamuruskon helmasta pyhässä asussa taistelemaan Daavidin puolesta.
Oikealla puolella istuminen tullenee myös tuosta Psalmista, ja siitä on tullut todella kuuluisa lause.
Tässä kävi nyt tällainen tuuli, henkien herran ylitse.
Tarja
10) Psalmista 110
Psalmia on käytetty juutalaisuudessa meidän virsikirjaamme vastaavassa tehtävässä pyhän kansan yhteisessä liturgiassa. Siitä syystä Psalmin kirjoitusajantkohta ei millään tavalla ole riippuvainen Psalmin myöhemmästä käytöstä. Tämän takia siitä tehtävät kansan tai jonkun ryhmän tai jonkun yksilän myöhempiin kokemuksiin liittyvät lausunnot eivät sellaisenaan ole edes ollut tarpeenkaan tietää Psalmia ensi kerran laulettaessa.
Myöhempien kokomusten historiallinen yhteys on voinut tässä vuosisatojen saatossa muuttua hyvinkin paljon.
Meilläkin on virsikirjassamme useampiakin Lutherin virsiä lähes puolen vuosituhannen takaa ja ompa Te Deum hymnikin noin 1 600 vuoden takaa mukana meidän virsiemme kokoelmassa tai yli 1900 vuoden takaa Didakhen tekstiä noin vuodelta 90 AD yhdessä virressä.
Tarja
11) Istuu Jumalan, Isän, Kaikkivaltiaan, oikealla puolella
Tämä uskontunnustuksen sana kuvaa sitä, että Jeesuksella on kaikki valta taivaassa ja maan päällä istuessaan Jumalan valtaistuimella Isän oikealla puolella.
Luther on iloinnut tästä suunnattomasti todetessaan miten Jeesuksessa ihminen on Jumalan valtaistuimella, koska Jeesus on Jumala ja ihminen yhdessä persoonassa. Tämä siis kuvaa miten Jumalan rakkaus ihmiskuntaa kohtaan on rajattoman suuri, niin suuri että sellainen on mahdollista ainoastaan Jumalalle.
Ilmauksena tämä sanonta liittyy Psalmin 110 puheenparteen ja sellaisena Psalmi on todella valtaisa profetia Vapahtajamme suuren pelatustyön ylistämiseksi.
Panen tähän muutaman kohdan missä tuo ilmaus oikealle puolelle istuutumisesta ilmenee
Psalmit:
110:1 Daavidin virsi. Herra sanoi minun herralleni: ”Istu minun oikealle puolelleni, kunnes minä panen sinun vihollisesi sinun jalkojesi astinlaudaksi.”
Matteuksen evankeliumi:
22:44 ’Herra sanoi minun Herralleni: Istu minun oikealle puolelleni, kunnes minä panen sinun vihollisesi sinun jalkojesi alle.’
Markuksen evankeliumi:
12:36 Onhan Daavid itse sanonut Pyhässä Hengessä: ’Herra sanoi minun Herralleni: Istu minun oikealle puolelleni, kunnes minä panen sinun vihollisesi sinun jalkojesi alle.’
16:19 Kun nyt Herra Jeesus oli puhunut heille, otettiin hänet ylös taivaaseen, ja hän istui Jumalan oikealle puolelle.
Luukkaan evankeliumi:
20:42 Sanoohan Daavid itse psalmien kirjassa: ’Herra sanoi minun Herralleni: Istu minun oikealle puolelleni,
.
Apostolien teot:
2:34 Sillä ei Daavid ole astunut ylös taivaisiin, vaan hän sanoo itse: ’Herra sanoi minun Herralleni: Istu minun oikealle puolelleni,
Efesolaiskirje:
1:20 jonka hän vaikutti Kristuksessa, kun hän herätti hänet kuolleista ja asetti hänet oikealle puolellensa taivaissa,
Hebrealaiskirje:
1:3 ja joka, ollen hänen kirkkautensa säteily ja hänen olemuksensa kuva ja kantaen kaikki voimansa sanalla, on, toimitettuaan puhdistuksen synneistä, istunut Majesteetin oikealle puolelle korkeuksissa,
1:13 Kenelle enkeleistä hän koskaan on sanonut: ”Istu minun oikealle puolelleni, kunnes minä panen sinun vihollisesi sinun jalkojesi astinlaudaksi”?
10:12 mutta tämä on, uhrattuaan yhden ainoan uhrin syntien edestä, ainiaaksi istuutunut Jumalan oikealle puolelle,
12:2 silmät luotuina uskon alkajaan ja täyttäjään, Jeesukseen, joka hänelle tarjona olevan ilon sijasta kärsi ristin, häpeästä välittämättä, ja istui Jumalan valtaistuimen oikealle puolelle.
Matias
” Onhan Daavid itse sanonut Pyhässä Hengessä: ’Herra sanoi minun Herralleni: Istu minun oikealle puolelleni, kunnes minä panen sinun vihollisesi sinun jalkojesi alle.”
Kuninkaan kruunajaispsalmi.
Kuningas ei tietenkään puhu itsestään muodossa Sinä, sinulle. Eli tässä puhuu joku toinen, jolle Daavid on Herra, ja tämä toinen kertoo mitä Jumala on sanonut hänen herraleen, eli Daavidille.
” Herra Siionin valtias ojentaa sinulle Hallitsijan sauvan….. ( Huom! kruunajaiset )
”Nyt sinulla on valta, kansasi seuraa sinua yhtenä miehenä… ”
” Pyhillä vuorilla minä sinut synnytin.. ”
”Näin on Herra vannonut, eikä hän valaansa peruuta:
»Sinä olet pappi ikuisesti,
sinun pappeutesi on Melkisedekin pappeutta.»
” Herra on sinun oikealla puolellasi. ”
”Kuningas juo purosta matkansa varrella.
Voittoisana hän kohottaa päänsä.”
Olisko se nyt tässä, se lopullinen selitys.
Tarja
Kiitos mielenkiintoisista havainnoistasi!
Jatkoa kohtaan 11)
Vanhan testamentin psalmirunous eli liturgian yhteisten laulujen näkökulma on niin yhteisöllinen, etteivät minkäänlaiset yksistään yksilön näkökulmasta tehdyt tarkastelut tee oikeutta, kuin vain osalle Psalmeista joissa on selvästi yksilökeskeinen tarkastelupiste. Mutta jopa silloinkin Psalmin kertojana oleva minä useimmiten on jonkun kokemus- tai opetustyypin edustaja ja sellaisena edustaa jotain väestöryhmää tai johhonkin erityiseen tilanteeseen joutuneita ihmisiä kokonaisena ihmisryhmänä tai yhteisön luokkana.
Jos lähdet kuvittelemaan Psalmia ikäänkuin moniroolisena kuoron esityksenä, missä yksi laulaja tai lauluryhmä sanoo ensiksi jotakin ja sitten seuraavan puheenvuoron laulaja jatkaa, johon kolmas antaa oman kommenttinsa, ja esitys jatkuu neljännen jne näkökulman esittämisellä milloin yhden, millon jonkun ryhmän tai milloin koko kuoron laulamana laulukuvaelmana, niin silloin myös jokainen noista havainnoistasi muodostuu omaksi repliikikseen ja seuraava esille nostamasi kysymys onkin sitten jo seuraava repliikki.
Muutoin
Heprealaiskirje kokonaisuudessaan on eräänlainen Psalmin 110 kommentaari. Siinä kokonaisen kirjeen pituudella pohdiskellaan Psalmin 110 tematiikkaa.
Matias
Minulle Vanha testamentti ja sen kertomukset ovat arvokkaita itsenään, koska ne ovat vanhoja, kuin viestejä kaukaa menneisyydestä.
Kun ihmiset kertovat miten on eletty, miten uskottu, toivottu ja toimittu kauan sitten.
Minulle se on sitä väärentämätöntä maitoa, tai vanhaa viiniä, jota ei saa laittaa uusiin leileihin, koska silloin se pilaantuu.
Kaikenlisäksi, siellä on edelleenkin hyvin varteen otettavia elämänohjeita.
Jos sinulla on hyvin vanha ja erittäin hieno antiikki kaappi, mutta olet tuhrinut siihen uutta maalia, sen arvo on laskenut kuin lehmän häntä, alaspäin, se on menettänyt jotakin oleellista itsestään, eli sen kerroksen jossa se matkansa aloitti, ja joka sille antoi sen arvon.
Tarja
12) Kerrot että arvostat Vanhaa testamenttia. Tämä on erittäin hyvää. Suorastaan suuriarvoista. Niinhän teen myös minä.
Kerrot oman arvostuksesi luonteesta ja perusteista. Sallinet että minäkin kerron oman kiinnostukseni historiasta muutaman näkökohdan.
Aikoinaan teologian opintoja aloittaessani jo ihastuin professori Jussi Aron tyyliin opettaa meille hepreaa syksystä 1964 alkaen. Jo tuosta alkaen olin kiinnostunut Vanhan testamentin syvemmästäkin opiskelusta. Niinpä jo kevätlukukaudella 1965 osallistuin myös Vanhan testamentin arameankielisten tekstien kurssiin hänen johdollaan.
Päästäkseni eteenpäin itämaisen kulttuuriympäristön ymmärtämisessä seurasin sen jälkeen vielä Erkki Salosen johdolla akkadin ja Ilmari Kärjen ja Armas Salosen johtolla sumerin kieltä sekä sitten omin päin vielä muitakin, jotta olisin paremmin voinut sijoittaa Vanhan testamentin kertomukset omaan historialliseen ympäristöönsä.
Noista ajoista alkaen olen pitänyt yllä Vanhan testamentin jatkuvaa tutkimista kautta vuosikymmenien.
Toki olin jo 1961 hankkinut Qumranin löytöjä esittelevän suomalaisten tutkijoiden kirjan, missä maamme parhaat eksegeetit selostivat äskettäin löydettyjen tekstien merkitystä ajankohtaiselle teologiselle tutkimukselle. Myös tätä harrastusta seurata asiaan paneutuneitten tutkijoitten käsityksiä erilaisista Raamattua koskevista kysymyksistä olen koko ajan pitänyt yllä.
Tätäkin blogiani varten tutkin käsittelemäni tekstin sana sanalta alkukielellä hepreaksi analysoiden ja myös sanojen etymologiaan paneutuen. Luin tekstin selityksen yli kymmenestä kommentaarista.
Ruuin kirjan luin noin kymmenellä kielellä. Jne.
Toivotan sinulle menestystä Vanhan testamentin tutkimisessasi ja sekä voimia että mielenkiintoa oppia koko ajan yhä enemmän ja enemmän Pyhän kirjan suurista aarteista ja sen ehtymättömistä rikkauksista!