Kansanedustaja Päivi Räsänen on jättänyt hallitukselle kirjallisen kysymyksen uskonnonvapauden turvaamisesta vastaanottotoiminnassa (Kotimaa24 7.1.2016). Tähän liittyen haluan problematisoida pakolaisten käännyttämistä johonkin uskontoon. Useat uskonyhteisöt ovat ottaneet pakolaiset erityiseksi käännytystoimintansa kohderyhmäksi. Olen seurannut tätä ”skeneä” jo 1980-luvulta lähtien, jolloin osallistuin itse Suomeen saapuneiden pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden käännyttämiseen Jehovan todistajiksi. Tällainen käännytystyö on tietenkin laillista, mutta aivan ongelmatonta se ei ole.
Lue lisää blogistani, jota kirjoitan Uskontojen uhrien tuki UUT ry:n toiminnanjohtajana:
http://www.uskontojenuhrientuki.fi/blogit/249-pakolaisten-kaannyttaminen-on-vastuutonta
Eikö tämä ole vapaa maa? Monissa maissa uskonnon vaihtaminen voi johtaa vaikeuksiin. Yksi kotoutumiseen vaikuttava seikka voisi suorastaan olla tieto siitä, että ihminen saa itse päättää asioistaan.
Mainostoimintahan on käännytystyötä kovimmillaan, mutta kun se palvelee markkinajumalaa niin se on hyväksyttyä. Siinäkin käännytetään onko se lenkki tänävuonna sinistä vai punasta???
Mielestäni blogisti katsoo vapautta uskonnon vaihtamiseen liian negatiivisesta näkökulmasta eli ikäänkuin ihmisiä käännytettisiin toiseen uskontoon piilotetuin motiivein. Ylipäätänsä sanan ”käännyttäminen” käyttö on jo tarkoitushakuista.
Kun esitetään tällainen vihjaus niin silloin monien kristittyjen pyyteetön vapaaehtoinen laupeudentyö poljetaan maahan. Samalla kyseenalaistetaan pakolaisten kyky omaehtoiseen ajatteluun ja valinnan suorittamiseen. Etenkin kun epäillään heidän kiinnostuksensa kristinuskoon johtuvan halusta saada helpommin turvapaikka.
Pinnalle tulisi mielestäni nostaa uskonnonvapaus samoin kuin kaikki muutkin demokratiaan kuuluvat oikeudet sen sijaan että epäilemme ensiksi sekä oman maan ihmisiä että pakolaisia epäpuhtaista motiiveista. Lasta ei tule heittää pois pesuveden mukana, vanhaa hyvää sanontaa käyttääkseni.
Kristuksen Kirkon tehtävä on tehdä kaikista kansoista Kristuksen opetuslapsia. Suora kehotus uskonnon muuttamiseen tuskin tehoaa. Avunannon kytkentä kääntymiseen on aivan väärä tapa lähestyä toisuskoisia. Mutta varauksettoman rakkauden ja ystävällisyyden osoittaminen voi ajan mittaan herättää kysymyksen siitä, miksi näin tehdään. Silloin on rohkeasti tunnustettava Kristusta. Ja aina voi rukoilla, että Kristuksesta kaukana olevat löytäisivät tien lähelle. Menestyksekäs lähetystyö Afrikassa voi antaa malleja toimivaan käännyttämiseen, siis lähetyskäskyn noudattamiseen.
Manipuointi tavalla tai toisella heikomassa asemassa olevien suhteen on mielestäni hyväksikäyttöä. Länsimainen mainonta on vastenmielinen ilmiö uskonon juuria ajatellen.
Olen erittäin paljon keskustellut pakolaisten kanssa jo 1990 -luvulta lähtien täällä Suomessa ja myöhemmin Kamerunissa, missä on noin kolmesta viiteen miljoonaa pakolaista sotaa käyvistä naapurimaista.
Olen huomannut että joidenkin länsimaisten ihmisten kuvitelmat uskonnollisesta neutraalisuudesta ikään kuin olisi puolueeton kun ei laisinkaan puhu uskonnosta, vaan menee ateistien kelkkaan missä pyritään uskonnollisen elämän vaientamiseen julkisesta elämästä ovat mitä suurimmassa määrin pahennusta pakolaisten maailmankuvassa.
Uskonnollinen neutraalisuus tai vaikeneminen esimerkiksi kotomaassamme on tänne tulevien pakolaisten kaikkein vaikein pala suomalaisessa kulttuurissa.
Olen kuullut, miten pakolaisemme ovat sanoneet, ettei heitä alkuunkaan vaivaa se, mitä me täällä Suomessa nimitämme uskonnoksi, vaan se mitä suomalaiset nimittävät kulttuuriksi. Koska eniten tuuteista tuleva ”kulttuuri” on niin vähän uskonnollista, niin juuri siksi se on sielullisesti niin vierasta ja kauhistusta herättävää.
Roto: ”Koska eniten tuuteista tuleva “kulttuuri” on niin vähän uskonnollista, niin juuri siksi se on sielullisesti niin vierasta ja kauhistusta herättävää.”
Hui kauhia, kun kauhistuttaa tuuteista tuleva suomalainen kulttuuri. Mistäköhän johtuu, että Euroopassa hyvin suosittuja pakolaisten kohdemaita ovat täysin maallinen Ranska ja Suomeakin sekulaarimpi Ruotsi, joiden tuuteista tuleva kulttuuri ei taatusti ole sekään kovin uskonnollista.
Kun tuosta turvapaikanhakijoiden käännyttämisestä nyt niin hirveästi tunnutaan täälläkin höpistävän, niin kannattaisi varmaan kristittyjen pitää varansa, etteivät jonain kauniina päivänä huomaisi itse olevansa muslimeja. Toimiihan se uskonnonvapaus ja uskosta toiseen kääntyminen molemmin päin.
Islamin lähetystyön menetelmistä yksi kaikkein tehokkain on jo muutaman vuosisadan ollut se että musliminuorukainen ottaa vaimokseen muun uskoisen tytön. Yleensä nämä tytöt eivät huomaa joutuneensa uskonnollisen vaikutuksen vaikutuspiiriin, vaan solmivat avioliiton aivan perheen perustamisen näkökulmasta. Sitten vuosien mittaan mies määrätietoisesti käännyttää perheensä islamiin ja ennen kuin muut huomaavatkaan koko perhe on yhdistynyt islamilaiseksi perheeksi.
Näin he ovat voittaneet suuria alueita islamin piiriin. Varsinkin Saharan eteläpuolisen Afrikan käännyttämisessä tätä on käytetty runsaasti.
Niinpä Afrikassa musliminuorukaisten lähetysoppaissa on muun muassa tämän menetelmän esittelyä.
Kerran pidin Suomessa esitelmää islamin ja kristinuskon välisistä suhteista. Siinä tulin ohimennen maininneeksi tästä menetelmästä. Yksi paikalla ollut naisihminen sanoi että hänen seurustelunsa erään musliminuorukaisen kanssa on kyllä täysin rakkautta eikä siihen liity mitään tämän tapaista vaikutuspyrkimystä. Myöhemmin nuoret menivät naimisiin. Eräässä vaiheessa huomasin tuon tytön kääntyneen islamiin.
Joten tuo Kimmon mainitsema viittaus islamiin kääntymiseen ei suinkaan ole vierasta muslimien lähetysstrategiassa, ei edes meillä Suomessa.