Suomen kansa on ehdoton kaikessa mihin ryhtyy. Aleksis Kivi kuvasi lukkarin koulua miten puustavin ohella nujjittiin veljesten päähän myös kristinoppia. Ehkä sitä tiukkapipoista pakkoakin on ollut, koska perheiden piti näyttää hyvää ulkokuorta. Kaupungistuminen on romuttanut perhekunta ajattelun ihan luonnollisista syistä ja kokonaisuudet ovat monella tavalla pistaloituneet.
Koska uskon Luciferin elävän ja säilyttäneen toimeliaisuutensa, niin näissä mullistuksissa on ollut mukava koskea vähän kansan kristillisyyteenkin. Vaikka yhtenäinen kirkkoon kuuluminen on ollut vaihtelevaa ehkä hartaudeltaan, niin kuitenin joku yhtenäisyyden vaikuttaja on ollut. Kun yhtenäisen kristillisen kulttuurin muokkaaminen tulee eteen, niin sitä ei tuoda kertarysäyksenä niinkuin Luterilaisuus tuli katolilaisuuden tilalle. Aloitetaan pienistä asioista. Uusitaan vaikkapa virsikirja ja kansa sanoo aamen sehän on hyvä, että helvetin käry tuuletetaan pois.
Monilla pienillä asioilla voidaan testata vakaumusta onko se todellinen ja aito, joka seisoo sanan mukaan paikallaan. Kun on havaittu, että kaikesta voidaan neuvotella, niin neuvotteluja on piisannut ja pieniä periksiantoja niin, että pääasia on alkanut muuttua toiseksi. Konservatiivi sanoo: Sitten kun aletaan tehdä sitä ja tätä, sitten me eroamme kirkosta! On siis raja johon asti edetään selkä edellä eikä jarrutusta tunnu paljonkaan olevan.
Raamattu tuntee termin: Toinen evankeliumi. Nyt näyttäisi siltä, että on ensimmäinen evankeliumi ja myös toinen evankeliumi ja molemmat yhdessä koittavat elää huojuvaa taloa. Kun toinen evankeliumi on saanut hivuttautua keskuuteemme, niin sillä näyttäisi olevan niin paljon paremmat tarjoukset, että ensimmäinen evankeliumi voidaan ulkoistaa ihan kokonaan. Ainoa hankaluus on siinä, että jokainen yksilö merkitsee jonkinlaista eurotukkoa ja henkilö sinne on pieni lovi budjetissa.
Jossain jo kiellettiin Jehovan todistajien toiminta. Mielenkiinnolla seurasin, tuleeko uskonnonvapaus taistelua, Ei tullut. Nyt on sanan- ja uskonnon- ja ilmaisunvapaus koetuksella. Kun on määrätty henkilö hampaissa, niin vastustetaanko? Eipä juuri, yksittäisiä älähdyksiä. Olemme tilanteessa kuin lapsi, jolta heliumpallo karkaa. Vähän aikaa itketään ja taaskin totutaan. Koska meidän ISO Kirja on nykyään Suomen Laki, joka on muokattavissa tarpeen mukaan, koska sillä ei taida olla tekijänoikeuksia, joten jokainen kokoonpano saa kirjoittaa siihen omia ajatuksiaan.
Kirkko ei uskalla päästää herästysliikkeitä helmastaan, mutta ei oikein osaa heitä myöskään pitää. Kirkko huojuu kuin kaksilla rattailla, pintareelta pintareelle. Kirkon päätösten seuraukset ovat merkitykselliset, mutta missä ne viipyvät??? Tunnustus on selvä, mutta miksei ääni kuulu? Sekulaari maailmankuva ja ihmiskäsityskö ajaa kirkon lopulta nurin? Pysyminen Sanassa on ainoa, mitä Kirkolta odotetaan seurakunnissa, mutta kuuleeko kukaan, enää mitä sanoo Herra?
”Sillä näin sanoo Herra, Herra, Israelin Pyhä: Kääntymällä ja pysymällä hiljaa te pelastutte, rauhallisuus ja luottamus on teidän väkevyytenne; mutta te ette tahtoneet,
vaan sanoitte: ”Ei! Hevosilla me tahdomme kiitää” -niinpä saatte kiitää pakoon. ”Nopean selässä me tahdomme ratsastaa” -niinpä ovat vainoojanne nopeat.
Tuhat pakenee yhden uhkaa; viiden uhkaa te pakenette, kunnes se, mikä teistä jää, on kuin merkkipuu vuoren huipulla, kuin lipputanko kukkulalla.
Sentähden Herra odottaa, että voisi olla teille armollinen, sentähden hän nousee armahtaaksensa teitä; sillä Herra on oikeuden Jumala. Autuaita kaikki, jotka häntä odottavat!
Sinä kansa, joka asut Siionissa, Jerusalemissa, älä itke! Hän on sinulle totisesti armollinen, kun apua huudat; sen kuullessaan hän vastaa sinulle kohta.
Vaikka Herra antaa teille hädän leipää ja ahdistuksen vettä, niin ei sinun opettajasi sitten enää kätkeydy, vaan sinun silmäsi saavat nähdä sinun opettajasi.
Ja sinun korvasi kuulevat takaasi tämän sanan, milloin poikkeatte oikealle tai vasemmalle: ”Tässä on tie, sitä käykää”.
Silloin sinä havaitset saastaiseksi veistettyjen jumalankuviesi hopeapäällystyksen ja valettujen jumalankuviesi kultakuoren; sinä viskaat ne pois kuin inhotuksen, sinä sanot niille: ”Ulos!”
Niin hän antaa sateen sinun siemenellesi, jonka maahan kylvät, ja maan sadosta leivän, joka on oleva mehevä ja lihava, ja sinun karjasi on sinä päivänä käyvä laajalla laitumella. Jes.30:15-23
Herätysliikkeet ovat syntyessään usein kirkolle kiusallisia tuodessaan esiin uusia näkökulmia ja toimintatapoja. Nyt ne näyttävät olevan kiusallisia päinvastaisesta syystä, perinteisten käsitysten ja muotojen vartijoina. Hämmästelen!
Suurin ongelma on siinä, ettäsanotaan jostain asiasta: Se ei ole syntiä! Armo ei kosketa asiaa, joka ei ole syntiä. Jumalalla ei ole vaikeuksia syntiongelman kanssa sikäli, että Hän on hoitanut sen Poikansa uhrilla. Meidän osaksemme jää tunnustaa kaikki se synniksi, mitä Raamattu synniksi todistaa ja anoa armahdusta. Kokonainen armo koskettaa ja auttaa ihmisen synninsyövereistä Jumalan lasten vapauteen.
Joillekin vapaus näyttäytyy syntinä. Se on kai ollut ongelma alkuseurakunnan ajoista asti. ”Hän näki taivaan avoinna, ja taivaasta tuli alas ikään kuin suuri purjekangas, joka laskettiin maahan neljästä kulmastaan kannateltuna. Siinä oli kaikenlaisia maan eläimiä, nelijalkaisia ja matelijoita, sekä taivaan lintuja. Samassa hän kuuli äänen: ’Nouse, Pietari! Teurasta ja syö!’ Mutta hän vastasi: ’Ei, ei, Herra! En ole koskaan syönyt mitään epäpuhdasta tai kiellettyä.’ Silloin ääni puhui uudelleen: ’Minkä Jumala on puhdistanut, sitä älä sinä sano epäpuhtaaksi.'”
Nyt osui Lauri naulan kantaan, synnin tunnustaminen on tässäkin juuri asian keskiössä.
Eikö voitaisi tunnustaa, että kaikki ihmisen teot ja ajatukset juontuvat siitä ongelmasta, joka kerran tapahtui ja jonka seurauksesta olemme kasvaneet kieroon kaikilla elämän alueilla? Onhan jo tänne kuoleman alle syntyminen, sen asian todistus, että synnymme synnin alle, koska synnin palkka on kuolema. Jokainen joka kuolee, on siis synnistä osallinen jo ennenkuin on ehtinyt tekemään yhtään mitään.
Kun ja jos suojellemme ihmistä tältä totuudelta, niin vastustamme Totuutta.
Jokaiselle ihmiselle pitää pystyä kertomaan, että hän elää synnissä ja on kuoleman oma, myös homoseksuaaleille pitää pystyä tämä kertomaan.
Tämän julistaminen on itseasiassa yksi Kirkon päätehtävistä, Lain ja Evankeliumin saarna on vakavaa puhetta. Laki tappaa ja Evankeliumi tekee eläväksi.
Kuinka helppoa onkaan tunnustaa toisten ihmisten elämäntapa synniksi!
Niinpä Martti. Kaikkien ihmisten, myös minun.
Näyttää siltä, että sotasyyllisyysideologia on palannut! Taannehtivaa lain tulkintaa näköpiirissä. Vanhennemisaika on amerikkalaistunut. Nykyistä presidenttiä koitettiin kampittaa sillä, että hänen kätensä olivat tehneet epäilyttäviä asioita noin 30 vuotta aiemmin. Tämä vie meitä kohti maanpäällistä infernoa!
MP! Minä koitin vähän valaista asiaa otsikolla Jättiläiset, mutta eipä saanut vastakaikua. Siinä olisi ollut mahdollisuus tehdä asialle jotakin.
Jättiläiset eivät valaistuneet minulle.
Mahdatko muuten tarkoittaa balettia vai palettia? Edellinen on klassista esittävää tanssia ja jälkimmäinen taidemaalarin värien sekoitusalusta. ’Kupletin juoni’ voisi olla selkeämpi mkielikuva.
https://www.sley.fi/luther-kaantyi-haudassaan/
Toinen evankeliumi on tullut sisään jo viime vuosituhannella esimerkiksi siinä, että parisuhteessa on vuosikerran nuorentaminen sanalla siunaten hyväksytty. Siinä on siunattu syntiä ja jatkon me näemme mitä kaikkea siunataan sanalla.
Eronneen vihkiminen uuteen avioliittoon ei ole edellisen puolison hylkäämisen ja avioeron hyväksymistä tai siunaamista. Sen sijaan pyydetään siunausta uudelle liitolle, jota ollaan solmimassa. Kristuksen kirkko on armon ja anteeksiantamisen kirkko.
MP! Okei siis uusi liitto on siunattu, vaikka se perustuisi entisen hylkäämiselle ja ehkä joskus aviorikokselle? Kovin, kovin valikoivaa.
Jumalan avaran armon varassahan me kristityt muutenkin vaellamme: ”Vaikka teidän syntinne ovat verenpunaiset, ne tulevat valkeiksi kuin lumi. Vaikka ne ovat purppuranpunaiset, ne tulevat valkeiksi kuin puhdas villa.”
MP! Aamen! Mutta mitä jää puhdistettavaksi, jos monesta asiasta sanotaan: Tämä ei ole syntiä? Paavali sanoi: Kaikki mikä ei ole uskosta, se on syntiä! Mietitään hetken minkälaisiin tekoihin usko Jeesukseen Kristukseen saa meidät ryhtymään?
Harras uskonnollisuuskin voi olla syntiä, jos se on ulkokultaisuutta. ”Minä vihaan teidän juhlianne, minä inhoan niitä, minä en voi sietää juhlakokouksianne. Kun te tuotte minulle polttouhrejanne ja ruokauhrejanne, minä en ota niitä vastaan. Juottovasikkoihin, joita te tuotte ateriauhriksi, minä en katsahdakaan. Vie pois minun luotani virsiesi pauhu! En halua kuulla sinun harppujesi helinää. Mutta oikeus virratkoon kuin vesi ja vanhurskaus kuin ehtymätön puro.”