Olen nyt kipeä. Pahimmin kolottaa leukapieliäni, jopa niin, että toissayönä se esti minua nukkumasta ja jouduin turvautumaan kahteen nelisataseen Buranaan. Oikeastaan koko leukaluu oli kipeä kuin kissanhäntä ovenvälissä, mutta myös poskionteloita kiristi, korvia särki ja kurkku oli kuin raastinrauta. Mutta keskitytään nyt noihin leukapieliin, nimittäin ne eivät ole ikinä eloni aikana olleet niin kipeät.
Arvasin että arvasit, mistä moinen johtuu. Juu-u, lukuisista haastatteluista, joissa olen ravannut leukaluu pitkälläni ja rasittanut leukapieliäni jauhamallla jauhamasta päästyäänkin samoja asioita. Hyvä-hyvä, iloitsevat ne, joita haastattelut ovat harmittaneet. Mahtavaa, ajattelevat ne, jotka toivovat minulla rangaistusta ”synneistäni” ja toivovat lisää ikävyyksiä elämääni.
Eräs hyväksi ystäväksemme ilmoittautunut perhetuttumme soitti miehelleni ja kauhisteli ”meuhkaamistani mediassa”. Makustelen tuota makoisaa ilmaisua meuhkata mediassa. Väkisinkin minua alkaa hymyilyttämään Paljon takiani kärsinyt Päiväkirjani. Hymyilenkö nyt väärässä paikassa? Pitäisikö suupielteni vääntyä päinvastaiseen suuntaan tuon ilmaisun edessä? Ei väänny, suupieleni ovat korvissani heti kun mietin sitä. Pakko makustella vielä: Vuokko Ilola meuhkaa mediassa. Kuulostaa ihan todenperäiseltä, sillä niinhän olen tehnytkin. Se on totta! Pärstäni on ollut liikaakin esillä!
Onko Päiväkirjani mielestäsi sellainen hyvä ystävä, joka tuomitsee minut kuulemiensa juttujen perusteella? Ei kuulema halua lukea, kuunnella, katsoa mediasta juttujani, esiintymistäni, jotta voisi säilyttää ystävyytemme entisenlaisella tasolla, ennen mediameuhkaamista. Olen hyvä ystävä kun ajattelen asioitani yksikseni hiljaisuudessa ja kerron vain osan niistä oikeille ihmisille oikeissa paikoissa ja muutun huonoksi ystäväksi siinä vaiheessa kun kerron ajatuksiani väärissä paikoissa väärille ihmisille ja varsinkin kun kuulutan niitä ”koko maailmalle” meuhkaamalla mediassa.
Haen kuulema kunniaa ja se on huono juttu.
Teen sen rahasta ja se ei hyvä.
Minusta ”hyvä” ystäväni pitää mediaa jotenkin kummallisena asiana kun hänen mielestään mediassa esiintyminen on kunnian hakemista. Mulle on arvoltaan tasan sama asia se, puhunko tahi puhisenko ajatuksiani ilmoille lenkkipolulla, kaatopaikan katveessa tai mediassa meuhkaten. Jos minua pyydetään kertomaan jostakin asiasta aitoviereen tahi Eiffelin torniin, voin sen tehdä jos asialle ei ole mitään estettä. Ei ole niin ihmeellistä! Mulle media on keskustelupaikka siinä missä muutkin. Ei kannata hyvät ystävät nostaa mediaa liikaa toreja ja aitovieriä kummemmaksi paikaksi puhua kansakunnan asioista, se on vain väline tiedonkululle.
Olen saanut taas jälleen kerran monta katkeruuskorttia käteeni, siitä murehdin. Lopettakaa hyvät ihmiset niiden jakeleminen! Jos jollekin ihmiselle on tapahtunut jotain ikävää, onnettomuus tai hän on joutunut kiusaamisen kohteeksi ja hänen valitellessaan tapahtunutta menet iskemään hänen käteensä ”OLET KATKERA” -kortin, olisit samantien voinut kirjoittaa korttiin kissankokoisilla kirjaimilla ”EN PIITTAA PÄTKÄN VERTAA KÄRSIMYKSISTÄSI”. Sitä katkeruuskortti valitettavasti tarkoittaa. Se annetaan, kun ei haluta kuunnella kärsivän ihmisen vaikerrusta ja halutaan löytää syy uhrista eikä hänen kokemuksistaan.
Tehkää minusta rikosilmoitus, jos ikinä annan kenellekkään ihmiselle katkeruuskortin! Soittakaa hätänumeroon, tilatkaa poliisi, palokunta ja ambulanssi paikalle, sillä niin vakavasta asiasta on kyse!
Huoh, nyt hengästyttää kun kiihdyttelen niin kovaa. Ja huomasin samalla, että sorruin puhumaan ihan muille mielessäni kuin Sinulle Paljon takiani kärsinyt Päiväkirjani <3 Anteeksi syrjähyppyni <3
Eilen koin jotain todella ällistyttävää ja sen pitäisi ällistyttää Sinuakin Paljon takiani kärsinyt Päiväkirjani. Ai ei ällistytä enää mikään? Noh, kuunteleppas, katotaan ällistytkö. Ystäväni oli ollut viikonloppuna hautajaisissa. Pappi oli siunauspuheessaan tuominnut kirjoittamani kirjan! Hahhaa, arvasin että ällistyit kuitenkin! Mitään noin paksua et ole kuunaan kuullut. Ei, en sepittele omiani, en laisinkaan. Kunpa sepittelisinkin. Sillä minusta on kamalan harmillista vainajaparkaa kohtaan, että hänen siunauspuheessaan mainitaan sanallakaan mitään kirjaa, jolla ei pitäisi olla mitään tekemistä vainajan itsensä kanssa. Siunauspuheessa -hei haloo papit ja papitteret- keskitytään vainajaan! Muualla voidaan kyllä lyödä lyttyyn kirjani. No ei ihan missä tahansa; kenenkään juhlia ei sovi kirjasta puhumalla pilata.
Ai, pitää keskittyä Sinun kanssasi puhumiseen. Joo. Huomenna tulee Ruotsin televisio haastattelemaan minua. Pääsen taas meuhkaamaan mediassa, MIKÄ IHANA ILMAISU! Meuhkaaminen mediassa ei sinällään ole mitenkään ihmeellistä, tavallista lätinää siinä missä muukin lätinä, mutta tuo sanapari: meuhkata mediassa, iloitsen siitä! Revin siitä kaiken ilon irti! Rakastan elämää jo meuhkata mediassa -sanaparin takia!
Osaako joku hyvin ruotsia? Mitä sanotaan ruotsiksi meuhkata mediassa eri taivutusmuotoineen? Voisin räväyttää sen huomisessa haastattelussa ilmoille: Härlig att meuhkata mediassa, jag älskar tämä juttu jättepaljon <3
🙂
Jos meuhkata on sama asia kuin metelöidä, niin käännös olisi ”föra oväsen i media”.
Nähdäkseni Aila Ruohon & Vuokko Ilolan kirja osui vl-liikkeen erääseen kaikkein kipeimmistä kohdista. Painetta opin muuttamiseen nimenomaan ehkäisykysymyksessä voi olla vaikea tukahduttaa.
Huomasin, että viestin ilmoittaminen asiattomaksi onnistuu ilman kirjautumista!
Eipä siis ihme, että viestit häviävät ja keskustelu tuhoutuu.
Pertti,
Luullakseni tarkoituksena on torpetoida keskustelu tietyissä blogeissa. Tähän K24-alustan tekniikka (ymmärrykseni tietoteknisistä asioista on luokkaa miinus sata) antaa mahdollisuuden. Muistan kun kerran vanhalla alustalla jokin tasapaksu kommenttini keräsi hetkessä päälle 600 ”tykkäystä.” Ei se (silloinkaan) mielestäni nyt ihan niin hyvä kommentti ollut, tai no..:-)
Lisäänpä tämän viestini (toisesta ketjusta) tähänkin, kun asiaa kysytään.
Luin viime viikolla Suomi24:n keskustelua vanhoillislestadiolaisuudesta ja siellä neuvottiin ilmoittamaan porukalla erityisesti ehkäisymyönteisiä vl-aiheisia kirjoituksia asiattomiksi kommenteiksi Kotimaa24:n palstalla. Kun kolmelta koneelta tekee ilmoituksen, niin ikävä kommentti poistuu. Vl-myönteiset kommentit saavat jäädä, samoin neutraalit. Näin oletan nyt käyvän.
Ei niin kovin reilua, mutta kun lukee kyseisen foorumin tekstejä, niin asenteen ymmärtää. Sieltä nousi melkoinen viha kaikkia niitä kohtaan, jotka eivät kannata ehkäisemättömyyttä. Suurimman ryöpytyksen sai Vuokko sekä informanttimme, joita kutsuttiin esimerkiksi valehtelijoiksi ja liikkeen jättäneiksi hysteerikoiksi. Uskomatonta ja törkeää, mutta totta.
Meidän (Vuokon ja minun) kirjamme ei hutki ketään. Tuomme selvästi esille sen, että suurperheys ON ihana asia, JOS vanhemmat jaksavat ja kaikki lapset saavat tarpeeksi ja tasapuolisesti huomiota ja hellyyttä. Kirjamme on osoitettu ensisijaisesti niille, jotka eivät jaksa ja kokevat olevansa uupuneita ja niille, jotka kohtaavat näitä uupuneita arjessa.Tätä ei ymmärretä.
Eniten kritiikkiä olemme saaneet niiltä, jotka eivät ole kirjaa lukeneet, mutta kuvittelevat tietävänsä, mitä siinä sanotaan.
Vaikuttaa todellakin siltä, ettei ehkäisystä saisi keskustella ainakaan myönteiseen sävyyn. Kielteiseen kylläkin. 🙁
Tähän Vuokon blogiin ei ole kirjoittanut, mutta Pertin esilleottamaan nimettömän kirjoittajan blogikirjoitukseen ”hän itkee useasti” muutaman kommentin, jotka kaikki ovat poistuneet ”asiattomina”, vaikka omasta mielestäni kirjoitin vain oman rehellisen näkemykseni ja käsitykseni. Saapa nähdä palautuuko niistä yksikään nytkään, vaikka ylläpito kertoo ottaneensa ohjat omiin käsiinsä.
Vuokko, hyvä että huumorintajusi on säilynyt ja räväkäs kirjoitus/puhetaitosi! Toivottavasti ”meuhkaaminen” löysi iskevän käännöksen ruotsiksi ja ohjelma sujui muutenkin tyyliisi sopivasti. – Eräs puhelias ystäväni sai kroonistuneeseen leukakipuunsa hammaslääkäriltä rentouttavan kiskon hammaskalustonsa päälle (lähinnä yöaikaan käytössä). Ei se kaikkea kipua vienyt, mutta auttoi kuitenkin vähentämään lääkitystä.
”Marttyyrin viitalla” taetaa olla kysyntää nyt kaikilla suunnilla 🙂
Toistakymmentä vuotta sitten hammassärkyni äityi hermosäryksi, joka kipuaaltoina levisi leukaluista aina päälakeen, eivätkä mitkään särkylääkeet tuntuneet auttavan… – On hirmuinen olotila ja on immeisiä, joilla tuollainen kipu on kroonistunut – on se kyllä risti ja taakka!
Hampaiden herkistymiseen ja kivun äitymiseen hermosäryksi lienee omalla kohdallani osaltaan vaikuttanut mm. stressi, ilmojen kylmentyminen syksyllä, kylmässä vedessä uinti ja purukumin jauhaminen. Antibiootti, kipulääke ja ennenmuuta rikkoutuneen hampaan/hampaiden juurihoidolla tappaminen 🙂 poisti viimein säryn. – Eli kyllä mahdolliseen hermosärkyynkin apua löytyy!
Selittäkää ihmiselle joka ei voi käsittää: vaikka en pidä hautajaisista tai muista juhla- (tai ”juhla”-) tilaisuuksista yhtään niin miten on mahdollista että hautajaisten siunauspuheessa ruvetaan tekemään kirja-arvostelua? Ja oliko, ihan oikeasti, kirja ja/tai kirjoittaja mainittu nimeltä vai oliko se vaan piiloviittaus mistä kuitenkin moni tajusi mitä tarkoitettiin? Mikä saa ihmisen niin pimeäksi?