Järki on peto, jolta pitää taittaa niska. Olen kuullut sanottavan Lutherin sanoneen näin! Onko totta, en takaa. Varmaankin pitäisi varmasti tietää mikin asiaan näin olisi sanottu. Ehkä se oli ihan yksinkertaisesti pelastuksen asia. No, voisimmeko kaikessa elämässä soveltaa tätä viisautta, emme suinkaan. Meidän tulee ymmärtää esimerkiksi liikennevalojen tarkoitus ja järkeä käyttäen lukea oikein ja toimia järkevästi sen mukaan. Näyttää siltä, että silloin ja tällöin meidän ajatusmaailmaamme haastetaan.
Onko nyt sitten asuttamamme ympäristö laatalla vai pallon pinnalla. Jos ajattelemme aistejamme joiden varassa elämme ja ne toimivat niin kuin on tarkoitettu, niin me voimme tehdä havaintoja ja tulkita niitä sillä järjellä ja ymmärryksellä mikä meillä on. Ainakin minun elinpiiriin sisältyy havaintoja molemmista. Kun asia on mahdotonta, että molemmat yhtä aikaa voisivat olla totta, niin on pakko prosessoida havaintoja ja päätyä ilmeisempään tulokseen.
Olen kasvanut Etelä-Pohjanmaalla lakeuksien alueella. Kun vieläkin menen kasvupaikkani tontin kulmalle ja katselen tasaista maanpintaa olen vakuuttunut, että näen laatan ja siellä kaukana kohoavan putoamista estävä reunus. Taivas kaareutuu pään yllä kuin juustokupu ja taivas koskettaa maata siellä horisontin reunalla. Kaikilla Suomessa ei ole mahdollista samaan havaintoon ja se on sääli, miten sitten voi saada totuuden selville, jos todisteet puuttuvat.
Olem tehnyt työurami Merivoimissa ja ollut siis myös hetken Atlantin valtameren vaikutuspiirissä. Meriolosuhteissa on kummallinen ilmiö, kun tiedämme veden asettuvan aina vaakatasoon. Kuitenkin laivat, jotka lähestyvät toisiaan näkevät ensin mastonhuipun ja hiljalleen tulee lisää näkyviin ja lopulta koko alus. Samoin majakan valokiila näkyy vain määrämitan ja sitten se ikään kuin jää horisontin taakse.
Kun nyt aikuistuneena prosessoin molempia havaintoja niin tuleen vakuuttuneeksi, että pallo on kuitenkin totta. Raamattua on kritisoitu siitä, että se antaisi väärän kuvan. Ajattelen niin, että ihminen näkee mitä luonnostaan näkee. Kun hyvän ja pahan tiedon hedelmää on maistettu, ihmiselle ei riitä se vaan pitää nähdä enemmän. Pitäisi löytää elämää toiselta taivaankappaleelta, ettei tarvitsisi uskoa luomiskertomukseen. Kun ei ole löytynyt, niin kasvillisuus riittäisi. Kun kasvillisuuttakaan ei ole löytynyt, niin vesi, jää tai vesihöyry riittäisi.
Olisi hyvä, jos uskoisimme olevamme Jumalan kämmenellä ka siitä ei voi pudota. Hän siis loi ihmisen omaksi kuvakseen, antoi elämän henkäyksen ja saattoi meidät elämään tässä ajassa ja viimein Hänen luonaan ikuisuudessa. Tähän ei tarvita paljon järkeä, mutta uskoa kyllä ja senkin saamme lahjaksi. Tänään, kun lähestymme äitien päivää voimme sanoa: Kiitos äiti, että sallit minulle elämän!
