Tuoreimpien mielipidetiedustelujen mukaan eduskuntavaalien jälkeinen hallitus muodostuisi Suomen Keskustan ja sen puheenjohtajan Juha Sipilän ympärille. SDP:n nousu kakkoseksi ohi Kokoomuksen viitaisi siihen, että Antti Rinne jatkaisi valtiovarainministerinä.
Maamme hallitus on viimeisinä vuosikymmeninä, sen jälkeen kun Kokoomuksen pitkä oppositioputki päättyi Holkerin hallitukseen, muotoutunut siten että Keskusta, Kokoomus ja SDP ovat vuorotelleet hallituksessa. siten että yksi niistä on jäänyt oppositioon. Keskusta on nyt ollut yhden kauden oppositiossa, sitä ennen oli SDP. Kokoomus oli viimeksi oppositiossa Vanhasen ensimmäisen hallituksen aikaan.
Mikäli tämä vuottelu jatkuisi eli joku kolmikosta jäisi jälleen oppositioon, nousisi uuden hallituksen kolmanneksi pääpuolueeksi Perussuomalaiset. Mikäli näin käy, olisi maamme poliittisen ilmaston muutos merkittävä.
Vuoden 2011 eduskuntavaalien jälkeisen Jyrki Kataisen hallituksen arvoperusta oli alusta asti melko hajanainen. Helsingin sanomat julkaiseman arvokartan mukaan pääpuolueet Kokoomus ja SDP olivat etäällä toisistaan. Pienemmät hallituspuolueet puolueet asettuivat ikään kuin sidepaloiksi niiden väliin. Vasemmistoliiton siirryttyä viime keväällä ja vihreiden viime syksynä oppositioon, hallitusuksen painopiste siirtyi jonkin verran oikeistolaisemmaksi ja huomattavasti konservatiivisemmaksi. Jälkimmäistä siirtymää korosta Kristillisdemokraattien jääminen hallitukseen vaa’ankieliasemaan.
Sikäli kun eduskunnan selkeästi arvoliberaalimmat puolueet Vasemmistoliitto ja Vihreät siirtyivät kesken vaalikauden oppositioon, eivät ne ehkä ensimmäisenä ole astumassa paraatiovesta uuteen hallitukseen. Näin ollen uuden hallituksen ohjelma olisi nykyistä arvokonservatiivisempi.
Mikäli eduskuntavaalien jälkeen oppositioon jäisi Vasemmistoliiton ja Vihreiden lisäksi melko arvoliberaalin Alexander Stubbin johtama Kokoomus, olisi tilanne täysin uudenlainen. Hallituspohja tukisi melko vasemmistolaista talouspolitiikkaa melko arvokonservatiiviselta pohjalta. Käytännössä tämä voisi tarkoittaa sosiaalisen vastuunkannon jälleenkorostumista ja yhteiskunnallisen osallisuuden edistämistä. Hallituspohjan laajentaminen esimerkiksi Kristillisdemokraateilla tai RKP:lla ei olennaisesti muuttaisi tilannetta.
http://www2.hs.fi/extrat/kotimaa/puoluekentta/
Juhani Ketomäki, viittasin kirjallisuuslähteisiin kun näytti siltä, että kaipasit sellaisia. Ei niitä tietenkään tarvitse lukea, mutta tieteellinen lähestyistapa ei ole sellainen, jossa lukematta ja tekijän perusteella tiedetään sisältö kyseenalaiseksi.
Mutta noin kaiken kaikkiaan minulle sopii ihan mainiosti, ettet pidä toteennäytettynä, uskottavana tms. sitä, että seksuaalivähemmistöihin kohdistuu syrjintää. Minähän olin oikeastaan vain kiinnostunut kuulemaan näkemyksesi siitä, että jos syrjintää ei ole, niin miksi sitten kuitenkin syrjimiselle niin kovasti haetaan oikeutta ja oikeutusta ja tasa-arvoa ja syrjimättämyyttä edistävää toimintaan niin hanakasti vastustetaan esim. konservatiivisesti suuntautuneissa uskonnollisissa yhteisöissä. Siihen sain sinulta vastauksen (en tiedä) ja kiitos siis vielä siitä.
Juhani Ketomäki kiistää valtioneuvoston raportin pätevyyden koska siinä viitataan esimerkiksi laadullisiin tutkimuksiin (esim. kyselytutkimuksiin). Hän ei pidä myöskään ammattiliitto Akavan näkemystä pätevänä (siitä, että seksuaali-ja sukupuolivähemmistöjen syrjintää on olemassa). Ketomäki on sitä mieltä että kyselytutkimukset eivät todista mitään, eivätkä ilmeisesti ne muutkaan lähteet joihin viitataan valtioneuvoston raportissa. Ketomäki on myös sitä mieltä, että nykyään yliopistoissakin tehdään tutkimusta joka on ”täyttä roskaa”.
Edellämainituilla perusteilla hän kyseenalaistaa mm. yliopistollisen sukupuolentutkimuksen (jota ennen kutsuttiin Naistutkimukseksi) pätevyyden. Sukupuolentutkimuksessa tutkitaan muun muassa naisiin kohdistuvaa rakenteellista syrjintää, yhteiskunnallisen vallankäytön sukupuolittuneisuutta jne. Ketomäen mukaan yliopistoissa ei pitäisi harrastella tällaisia asioita vaan tehdä ”tiedettä”. Tiedettä on Ketomäen mukaan sellainen joka ”todistaa” jotain.
No joo…ehkä tästä ei tämän enempää tarvitsekaan sanoa.
”Sukupuolentutkimuksessa tutkitaan muun muassa naisiin kohdistuvaa rakenteellista syrjintää, yhteiskunnallisen vallankäytön sukupuolittuneisuutta jne. ”
Juuri näin. Naisiin kohdistuva ns rakenteellinen syrjintä otetaan lähtökohtana sen sijaan että tutkittaisiin, onko sitä olemassa kuten tieteessä pitäisi tehdä. On siis olemassa ”tutkimusta” ja tutkimusta.
Ei tarvitse sanoa enempää. Se koira älähti johon kalikka kalahti.
No lienee kaikkien tiedossa ainakin se asia, että naisen euro on noin 80 centtiä. Eiköhän siitä voi päätellä, että on rakeenteellista syrjintää.
Samoin miesten 20 senttiä on hyvä kuin kymmenen. Eikä sekään ole reilua.
Minun mielestäni ihmisten kokemaa vääryyttä ja syrjintää voi aivan hyvin tutkia. En ymmärrä, mitä Ketomäki nikottelee.
Myös se kertoo kristillisistä yhteisöistä jotain, että yhtäältä ihmiset kokevat syrjintää ja epäoikeudenmukaisuutta ja toisaalta eräät yksilöt pyrkivät mitätöimään tämän vetoamalla siihen, ettei mitään syrjintää ole. Olisi mielenkiintoista ymmärtää, miksi uskonnollinen yhteisö käyttäytyy tällä tavalla.
Niinpä. Ihan tosi selkeetä on tämä mitätöinti. Joillekin se oma minun jumalani, minun vakaumukseni, minun minun, on ekana siinä kaikessa. Ei Kristus eikä lähimmäinen.
Ja metodina voi olla eka syyllistäminen, sitte toka siihen tarjotaan ”armoa” ja sitten vaan tyytyväisenä suljettaisiin ihminen ja Kristus omiin normeihin.
Ei sitten Ketomäkee enää kuulunu. Jos joku odotti…
Ennen vanhaan oli sanonta: ”Minä minä, pappilan musta sika.”
Nykyisin sanotaan: ”ei kerta homoo tee”
Osmo, sä ootkin lämmin ja empaattinen ihminen, pappi ja mies. Jos mulle joskus tulee kauhee olo, niin etsin sut käsiini. Sinuun voi luottaa.
Sonja Ottavaiselle: Provosoiduin, koska selvästi esiti vanhan myytin ja ajattelit, että siihen en pysty sanomaan mitään. Ei millään viitsisi samaa myyttiä olla upottamassa. Naisen euro ei ole 80 senttiä. Siinä on laskettu vain kokonaistyöajan ansio eikä oteta huomioon sitä, että miehillä on enemmän työtunteja.
Hyvin saatan uskoa, että sukupuolen”tutkimus” ottaa lähtökohdaksi sen, että näin asia on ja sitten lähtee pohtimaan miksi näin on.
Myös oikeustieteellisessä tiedekunnassa on jostain syystä oppiaineena naisoikeus. Sille taitaa olla peräti professuuri. Täytyykin esittää, että aineen nimeksi muutetaan sukupuolenoikeus niin ollaan johdonmukaisia.
Siellä on sellainen oppiaine kuin oikeuden- ja sukupuolentutkimus, ja professorit ovat edelleen useimpia oppilaitaan edistyksellisempiä:-)
Vielä jatkoa edelliseen. Raamatun selvään S(s)anaan perustavien yhteiskuntaa säilyttävien tahojen ei tulisi liikaa silti kiihtyä: teologisessa tdk:ssa ei ole teologian ja sukupuolen tutkimusta. Voi tietysti olla, että joku toisessa tdk:ssa meritoitunut on hankkeissa sellaisen perustamiseen..
No tuosta linkistä löytyy asiasta. Ja itse en ole sukupuolen tutkija vaan yhteiskuntatieteilijä pääosin.
http://www.taloussanomat.fi/tyo-ja-elama/2013/05/12/naisen-osa-parempi-koulutus-ja-pienempi-palkka/20136612/139
Mielenkiinnolla olen pannut merkille,ettei Sipilä ole nähdäkseni edes vihjannut kertaakaan miten maatalous-elinkeino ottaa osaa yhteiskuntamme säästötalkoisiin?
Ei Sipilän tarvitse vihjata. Tuottajahintoja on alennettu viljelijöiltä kysymättä, jotta ruoan hintaa kaupoissa voitaisiin laskea, jotta ihmisillä olisi enemmän rahaa laitettavaksi kansantalouden kiertoon. Yhä useampi tila suunnittelee lopettamista, ja jo tehtyjä investointisuunnitelmia on pantu jäihin ilman Sipilältä tulluttas vihjausta.
Vesa Nuorva :”Tuottajahintoja on alennettu viljelijöiltä kysymättä, jotta ruoan hintaa kaupoissa voitaisiin laskea, jotta ihmisillä olisi enemmän rahaa laitettavaksi kansantalouden kiertoon.”
Mitä eroa tässä on YYA-Suomen punamulta-politiikkaan, jossa ”Kaikki elintarvikkeet kuuluivat hintasäännöstelyn piiriin, eivätkä tuottajat saaneet hinnoitella tuotteitaan kustannustason nousua vastaavasti, eivätkä kysynnän ja tarjonnan lakien mukaan. Kun kustannukset nousivat esimerkiksi tulopoliittisten ratkaisujen myötä, ruuan hintaa ei saanut nostaa. Koettiinpa jonakin vuonna jopa takautuva hintasulku. Valtion maksamilla subventioilla turvattiin alhaiset hinnat eli tuettiin kuluttajia, ei maataloutta tai tuottajia.”
Samanlaiset vallankäyttäjät ovat vallassa edelleenkin, joten mitään muutosta punamulta-politiikan menettelytapoihin ei liene odotettavissa ml. toisinajattelijoiden sananvapauden likvidointi. ”Yhteisten asioiden hoito” jatkuu kuten ennenkin. Kun kysyin 90-luvulla valtion palkka listoilla olleelta tutkijalta, miksi he eivät tutki ongelmia, joita poliittiset päätökset saavat aikaan, hän vastasi, että heitä on kielletty tutkimasta asioita, jotka kyseenalaistaisivat poliittisen päätöksenteon.
Joten ei muuta kuin hauskaa jatkoa ”pornomessujen” ja ”ensitreffit alttarilla” ja muiden Ylen tarjoamien propadandaohjelmien parissa. Mie tunnen olevani kuin muinaisen sadun Tirllittan:
”TIRLITTAN ETSI KOTIA,
TIRLITTAN RUKOILI,
TIRLITTAN POIS-POIS POTKITTIIN,
TIRLITTAN RÄHISI.”
Olette tainneet Vesa ja Tuula unohtaa, että ruuan todellinen markkinahinta on sen maailmanmarkkinahinta ja siihen päälle kuljetuskustannukset Suomeen. Jos suomalainen tuottaja kykenee tuottamaan edullisemmin, niin se on plussaa joka koitukoon tuotajan eduksi.
Kaikki mitä puolestaan maksetaan enemmän kuin se millä tuoteen saisi mailmanmarkkinoilta, on subventiota jolla ylläpidetään huoltovarmuutta.
Jukka Kivimäki :”Olette tainneet Vesa ja Tuula unohtaa, että ruuan todellinen markkinahinta on sen maailmanmarkkinahinta ja siihen päälle kuljetuskustannukset Suomeen.”
Omasta puolestani vastaan, että Kyllä. Tämän kilpailuyhteiskunnan todellinen ”arvoseuraus” on se, että jokaisen ihmisen jakamaton ihmisarvo on käytännössä riippuvainen siitä, mikä hänen ”markkina-arvonsa” tässä barbie-kulttuurissa on. Markkinat määräävät myös ihmisyksilön ihmisarvon, ja jos hän ei ”menesty markkinoilla”, hän on huono ihminen, jota järjestelmän toimesta voidaan nöyryyttää kaikilla järjestelmän luukuilla, jotka elävät niiden veronmaksajien rahoilla, jotka todella haluaisivat, että hän voisi vailla nöyryytyksiä tuntea olevansa yksi meistä eli tavallinen ihminen.
seppo heinola :”Mielenkiinnolla olen pannut merkille,ettei Sipilä ole nähdäkseni edes vihjannut kertaakaan miten maatalous-elinkeino ottaa osaa yhteiskuntamme säästötalkoisiin?”
Eikä kukaan muukaan puoluepampuista ml. ay-liike, joiden tavoite puolueiden keskinäisessä kilpailussa on yhäkin O.W. Kuusisen vain kuusi vuotta ennen talvisotaa ilmaisema ja puolueiden omaksuma tavoite ajalta. jolloin ”Päätavoitteena oli entiseen tapaan kansan vastaisen – niin kuin siihen aikaan sanottiin – ”lahtarihallituksen” kukistaminen ”proletariaatin vallankumouksella”.
On aivan sama käyttääkö totalitaristista valtaa lainsäädäntöineen kvartaalikapitalinen oikeisto vai valtiokapitalistinen vasemmisto sijoitusyhtiöineen, kun entisestä kansallisomaisuudesta on jäljellä vain osakeyhtiöitä, joiden lain mukaisesti on tuotettava voittoa omistajilleen ja jotka ovat demokraattisen päätöksenteon ulottumattomissa.
Nämä yhtiöt perustelevat kulujaan ”pääomakustannuksilla” eikä kenelläkään ole oikeutta pyytää niiltä erittelyä siitä, minkälaisten organisaatioiden taloudellista voittoa ne kaikille tarpeellisten hyödykkeiden hinnoissa näkyvinä ”pääomakustannuksina” kaikilla hyödykkeiden tarvitsijoilla ”pakkomaksattavat”.
En aivan hahmota mihin aikamme ilmiöön Tuula tarkaan ottaen viittaat.
Tarkoitatko julkisen talouden yksityistämistä, jossa verovatoin kansalaisille kustannettuja palveluja tuotetaan alihankintana yksityisiltä omistajilleen voittoa tuottavilta yrityksiltä vaiko julkisoikeudellisten yhteisöjen toimintojen yhtiöittämistä yksityisoikeudellisiksi yhteisöiksi. Kummassakin tapauksessa palvelut kustannetaan edelleen julkisin varoin.
Kolmas aikamme ilmiö on julkisen palveluverkon karsiminen ja korvaaminen yksityisellä palvelutarjonnalla jota yhteiskunta mahdollisesti tukee tai sitten ei. Palvelurakenteen muutokseen liittyy mahdollisesti myös rahoitusratkaisun muutos. esimerkiksi verorahoitteisuudesta vakuutusmaksurahoitteisuuteen. Näin esimerkiksi terveyden hoidon siirtyessä yksityisille yrityksille.
Markkinatalous toimii tehokkaasti vain jos palveluiden käyttäjä-, tilaaja- ja maksaja-asiakas ovat sama. Muussa tapauksessa joko laatu kärsii tai kustannukset karkaa. Korkeampi laatutaso maksatetaaan muilla. Tilanteessa jossa käyttäjäasiakas ei itse maksa palvelusta, on suunnitelmatalous tehokkaampi tapa tuottaa palveluja.
Jukka Kivimäki :”En aivan hahmota mihin aikamme ilmiöön Tuula tarkaan ottaen viittaat.”
Julkisen sektorin yhtiöittäminen siirtää käytännössä aiemmin demokraattisen päätösvallan alla tuotetut palvelut julkisuuslain ulkopuolelle, eikä kansalaisilla ole demokraattista oikeutta vaikuttaa niissä tehtäviin päätöksiin.
Yksi esimerkki yksityisen ja julkisen sektorin yhteistyöstä oli Lahti-Helsinki moottoritie. ”Hankkeen toteutti Tieyhtiö Nelostie, jonka omistajia ovat Johng Laing Infrastructure ja Skanska Finland Invest. Nämä yhtiöt laittoivat tieyhtiöön osakepääomaa reilut 8 000 euroa. Vuosien saatossa Tieyhtiö Nelostie on maksanut omistajilleen 30 miljoonan euron osinkotulot. Tämän lisäksi omistajat rahoittavat tieyhtiötä pääomalainoilla, joiden keskimääräinen korko oli 15 prosenttia. Pääomalainoista kertyi omistajille arviolta kymmenen miljoonan euron tuotot. Tieyhtiö Nelostie aloitti varsinaisen toimintansa keväällä 1997. Yhtiön liikevaihto on muodostunut Liikennevirastolta perittävistä ”kokonaishoitopalvelumaksuista”. ” (Kauppalehti 1.11.2012)