Panaman paperit: Salattuna vain tullakseen julki!

Lait pettää, hallitukset sortaa,

verot köyhälistön verta juo

ja köyhän ihmisoikeuskin

on vain tyhjä lause tuo!

On kurjan kurjat kunniassa,

raharuhtinaat nuo röyhkeät;

ei koskaan tee ne itse työtä,

vaan ne työtä ryöstävät.

Varat kansan hankkimat on menneet

kaikki konnain kukkaroon.

• Internationale

Muistat kai, lukija, Roope Ankan, tuon pihi-itarasaiturin ja häikäilemättömän ahneen kroisoksen, joka säilytti valtavaa rahaomaisuuttaan keskellä Ankkalinnaa superjättikokoisessa kassakaapin muotoisessa rahasäiliössään?  Roope ei tainnut juuri tehdä rahoilleen muuta kuin että suoritti aamu-uinnin rahojensa seassa. Niin, ja tietysti hän pyrki kaikin mahdollisin keinoin lisäämään varallisuuttaan koko ajan. Usein tarkoitus sai pyhittää keinot…

Ensimmäisen oman tilini avasin Tapiolan KOPin konttorissa heti kun se vain oli iän puolesta mahdollista. Säästölippaakseni sain tietysti pienen muovisen rahakirstun, jonka kannella Roope istui yrmeän näköisenä rahojaan… siis minun rahojani vartioimassa.

Lopulta tuli vastaan sellainenkin surun päivä, jolloin  pankkini pääjohtaja ahdistuneen oloisena ihan TV:ssä vetosi meihin koppilaisiin, että pistetään pystyyn talkoot, jotta voitaisiin pitää pankki pystyssä ja suomalaisomistuksessa. Ja mehän ostimme osakkeita pelastaaksemme rahalaitoksen. Myöhemmin selvisi syy pomon ahdistukseenkin: hän joutui valehtelemaan päin naamaa omilleen, koska tiesi jo itse asiain oikean tilan.

Asunto- ja opintolainat ovat pitäneet minut vuosikaudet kiinni KOP-Merita-Nordeassa, mutta jatkuvasti huonontuneet palvelut ja ennen muuta viime sunnuntaina esiin tulleet ns. Panaman paperit ovat pistäneet minut miettimään asioita uudestaan. Voinko olla asiakkaana pankissa, joka auttaa jemmaamaan valtavia summia rahaa veroparatiisiin verottajan ja poliisin ulottumattomiin? EU-aikana voisi aivan hyvin sanoa, että eurolla ei ole kotimaata. Parempi vain, jos kukaan ei turhaan kysele, millä keinoin piilotettavat rahat on hankittu tai kuka ne tosiasiallisesti omistaa.

Monet isot johtajat ovat viime aikoina kunnostautuneet pakenemalla veroja ulkomaille. Mammona on kuitenkin väärä jumala, ei sitä noin tosissaan pitäisi palvoa eikä kotimaataan sille uhrata. Eikö teille, kroisokset, todellakaan tule mieleen, että se, mitä teillä on yllin kyllin, on joiltakin muilta tai jostakin muusta pois?  Noilla jemmatuilla rahoilla teidän kuuluisi auttaa kustantamaan Suomessa kouluja, terveydenhuoltoa ja kaikkea muutakin sellaista, mihin ei kuulemma enää ole varaa ja josta on ihan pakko leikata.  Ei ole synti olla rikas, mutta ratkaisevan tärkeää on se, mitä te noilla haltuunne uskotuilla (niin, eivät ne todellakaan ole teidän omianne!) rahavaroilla teette.

Köyhien, sairaitten, vanhusten ja lasten asiat on priorisoitava yhteiskunnassamme aivan ykkösasiaksi! Niiden, joilla on varaa, on autettava heikommassa asemassa olevia! Vai emmekö me muka olekaan vielä todellisessa  hädässä, kusi sukassa, veitsi kurkulla? Tai edes kaikki samassa veneessä, jonka tappi on irti? Onko todellakin sallittava se, että heikot sortuu elon tiellä, mutta salkkumiehet sen kun porskuttaa?

Suomesta, entisestä hyvinvointivaltiosta, on käsittämättömän lyhyessä ajassa  tullut Kurjala, pahoinvoinnin mallimaa, masentava paikka, jossa vihapuhe velloo jatkuvasti ja mielenosoitusmarsseja järjestetään tiuhaan. Kaikkein katkeroituneimmat sanovat, että tämä ei ole minun Suomeni.

En olisi ikinä osannut aavistaa lainaavani joskus bloggaukseni alkuun Internationalea. Jotenkin vain tuntuu siltä, että nuo siteeraamani kohdat sanoittavat kiusallisen hyvin kotomaamme nykysählinkiä. Ei kai tässä ole tarkoitus itsenäisyytemme 100-vuotisjuhlan kunniaksi pistää pystyyn uutta sisällissotaa?

Summa summarum: Pahan postaukseni hyväksi lopuksi siteeraan entistä arkkipiispaamme Martti Simojokea, joka v. 1950 ilmestyneessä kirjassaan Kristinopin opetus toteaa kansalaisvelvollisuuksista näin:

”Kansalaisilla on myös omat velvollisuutensa valtiota kohtaan. Heidän tulee tunnollisesti täyttää se, mitä valtio heille määrää (verot). Puolue-elämässä on vastustettava riitaa ja panettelua sekä epäluulon herättämistä toisten tarkoituksia kohtaan. Kansalaisten on tunnettava keskinäistä luottamusta toinen toistansa kohtaan ja siten rakennettava yksimielisyyttä. Lainkuuliaisuus on tärkein kansalaishyve. Kristityllä on lisäksi tehtävänä rukoilla hallituksen ja kaiken esivallan puolesta.

Valtion kansalaisena kristitty saattaa joutua tilanteisiin (valtio laiminlyö ja ylittää tehtävänsä), jolloin hän ei voi omantuntonsa tähden totella esivaltaa. Kristitty ei tavoittele marttyyriutta, mutta hän ei myöskään väistä sitä, kun se tulee hänen osaksensa.

Jumalan pelko teroittaa kansalaisten mieliin heidän oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan”.

Kuvateksti:

Ken äyrinsä kirkollisveroparatiisiin tuo,

hän ilon, onnen, avun lapsille monille suo.