Pannumyssyt ja piispat

Pannumyssyt olivat jokin aika sitten melkein kirkollinen väline. Tai ainakin ne liittyivät kirkolliseen tapakulttuurimme. Ei ole nimittäin kovin pitkä aika siitä, kun kahvi keitettiin ja tarjoiltiin pannussa ja pannusta. Kahvipannu puolestaan voitiin peittää pannumyssyllä, jotta kahvi tai joskus tee pysyi kuumana pitempään. Tämä oli siis ennen nykyistä keitinten aikaa. Nytkin vielä juhlissa kahvi voidaan tarjota kauniista pannusta vaikka se olisi keitetty sähkötoimisella keittimellä.

Pannumyssyiksi ovat jotkut leikillisesti tai joskus jopa hieman ivallisesti kutsuneet piispojemme päähineitä eli hiippoja. Yhdennäköisyyttä ei voi kiistää, mutta pannumyssy-nimittely on ollut myös uudemman liturgisen perinteen vähättelyä ja jopa mitätöintiä. Meillä piispojen liturgiseen asuun kuuluvat hiipat tulivat enemmälti käyttöön niin sanotun jumalanpalvelusuudistuksen ja varmaan osin myös ekumeenisten vaikutteiden myötä 1990-luvulta lähtien.

Piispan liturginen päähine on tosiaan hiippa. Espoon hiippakunnan sivuilla päähineen taustasta kerrotaan näin: ”Piispanhiippa, mitra, on päähine, jota piispa kantaa liturgisen asun kanssa. Tämän kaksihuippuisen päähineen historia juontaa ainakin kristillisen kirkon itäisen haaran varhaiseen aikaan. Päähineen historia vie kuitenkin vielä tätäkin kauemmas. Samankaltaista päähinettä kantoivat nimittäin Persian ja Assyrian kuninkaat kauan ennen kristinuskoa. Kristillisen kirkon yleiseksi piispan vaatetukseksi mitra tuli 1100-luvun vaiheilla. Mitran kaksihuippuinen muoto kehittyi vähitellen samalla kun päähinettä koristeltiin rikkaasti. Päähineen kaksi huippua kuvaavat Vanhaa ja Uutta testamenttia, joita piispa virassaan pitää esillä ja selittää.”

Piispojemme liittyminen liturgisessa pukeutumisessaan varhaisen kirkon ja äitikirkkomme, katolisen kirkon perinteeseen on minusta hyvä asia. Aluksi tietysti hiipat näyttivät hieman oudoilta ja joskus jopa hassuilta kantajiensa päässä, kun emme olleet niihin tottuneet. Piispojenkin joukossa on ollut kahtalaista suhtautumista hiippoihin: Toiset ovat halunneet käyttää niitä säännöllisesti ja toiset vain ”tarvittaessa”.

Näinä aikoina haetaan hiipoille uusia kantajia. Ensiksi valitaan Helsingin hiippakunnalle uusi piispa. Vaalin ensimmäinen kierros käydään tämän kirjoituksen juuri ilmestyttyä. Samalla vaalipäivän myötä selviää meneekö vaali toiselle kierrokselle. Uusi piirre tässä piispanvaalissa ja muissa tämän ajan piispanvaaleissa on näkyvä kampanjointi oman ehdokkaan puolesta ja myös ehdokkaiden itsensä toimesta. Ennen sitä varottiin ja jopa säädöksissä varoiteltiin ”äänten kalastelusta”. Käyty kampanja lienee ollut melko tyylikäs ja piispan vaalin arvolle sopiva.

Hiljattain saimme myös uutisen siitä, että arkkipiispa Kari Mäkinen jää eläkkeelle ja että arkkipiispan vaali käydään ensi vuoden alkupuolella. Ehdokkaita arkkipiispan vaaliin on jo etsitty ja kyselty ja joku uumoili, että valinta osuu melko todennäköisesti johonkuhun nykyisistä piispoistamme. Mutta on arkkipiispaksi valittu myös muu kuin jo piispan virassa ollut. Näin tapahtui esimerkiksi, kun Turun tuomiorovasti Jukka Paarma valittiin arkkipiispaksi.

Arkkipiispan seurakuntakaitsennan vastuuta on edelleen vähennetty. Samalla korostuvat kokonaiskirkon tehtävät ja arkkipiispan tehtävät kirkon keskushallinnossa. Johtaako kehitys siihen – kuten hieman näyttää – että arkkipiispasta tulee yhä enemmän ”kirkon johtaja” eikä vain primus inter pares piispojen joukossa? Arkkipiispa on väistämättä jonkinlainen kirkkomme ”keulakuva” haluttiin sitä tai ei. Hänellä on myös maassamme merkittävä rooli kirkon edustajana ja yhteiskunnalliseen ja eettiseen keskusteluun osallistujana. Tähän kohdistuu myös odotuksia, jotka arkkipiispan tulisi viisaasti kyetä täyttämään.

Hiippa sanasta tulee hiippakunta, joka on piispan kaitsenta-alue. Kaitsentaan liittyen on jo pitkään esitetty, että hiippakuntien tulisi olla pienempiä ja että piispoja tulisi olla enemmän, jotta kaitsenta voisi käytännössä enemmän toteutua. Toisaalta nykyinen rakenne on tehnyt hiippakunnista myös vahvasti hallinnoituja yksiköitä jolloin niiden lisääminen nykyisenkaltaisina ei olisikaan ehkä järkevää.

Sanojen merkitykseen liittyen vielä pitää mainita, että piispan kaupungissa on tuomiokirkko, tuomiorovasti ja tuomiokapituli. Kaikissa näissä toistuu harmillinen käännösvirhe kun tuomiokapituli-sanan taustalla on latinan domus kapitel, lukukappaleen talo, eli talo, jossa luettiin säännöllisesti Raamatun lukukappaleita.

Hiippa suojaa piispan päätä, jossa on tärkeää olla paljon viisautta, oppineisuutta ja tietoa. Yhtä tärkeää on se, mitä piispalla on sydämessään ja miten hän johtaa ja hoitaa hallintoa. Kirkon vahva perinne on aina rukoilla, kun piispaa valitaan – ja rukoilla aina hänen puolestaan, kun hän on piispana. Piispa ja kirkon rukous kuuluvat yhteen kuten pannumyssy ja kirkkokahvi kuuluivat aikoinaan yhteen!

Toivo Loikkanen

    • Ps. tilasin K24:n ensi vuodeksi. Nyt mietin tuleeko uutisanti olemaan tätä tasoa ja pikkuisen jo kaduttaa koko tilaus.

    • Salme,

      Aborttikeskustelun yhteydessä esiin nostamasi toimittajien oikeudet takaavat riippumattoman lehdistön, sananvapauden ja sen, ettei rahaa maksamalla pysty vaikuttamaan uutisoinnin sisältöön.

    • Jusu,

      sinä se olet mestasri kääntämään toisten kommentit nurinperin ja lukemaan niihin sisään sellaista, mitä niissä ei sanota.

      En kuvittele voivani vaikuttaa uutisten sisältöön vaan sanavapauden nimissä tuon ilmi ihmettelyni, että oliko tämäkin uutinen niin tärkeä, että siitä pitää uutisoida. Vaikka maksankin tilauksen maksun, niin voihan olla, etten silti kommentoi mielestäni höpöhöpö-uutisia.

      Ts. uutisten sisältöä saa arvioida ihan ilmaiseksi tai maksun kautta.

    • Salme, en minä ottanut kantaa siihen, mitä sinä kuvittelet tai et kuvittele. Totesin vain, että meillä on riippumaton lehdistö.

    • Ja toinen kysymys on se, miksi edellinen kommenttini putkahti tähän kohtaan.

      Mmm.. vastaus lienee löytyy peiliin katsomalla..

  1. Tervon kannattaisi lukea kaikki Paavalin kirjoitukset ja sitten pohtia, soveltuuko Paavalin lainaus käytettäväksi tässä asiayhteydessä. Raamatuntulkinnassa on olennaista sen kokonaisvaltaisuus. Aluksi pitäisi lukea kaikki Paavalin kirjoitukset ja pohtia, mikä hänen näkemyksensä asiaan liittyen oli. Vasta sitten häntä voisi lainata tavalla, joka on sopusoinnussa hänen kirjoitustensa kokonaisuuden kanssa. Toki on hyvä pohtia, että minkälaisen kulttuurin ja yhteiskunnan keskellä Paavali kirjeensä kirjoitti. Mutta olisiko Paavalin opetus muuttunut, jos hän olisi elänyt 2000-luvulla?

  2. Jari Tervon ajattelu on tosiaan litteää ja Raamatun jakeita irrottelevaa. Kas, miten helposti tällainen käykään heti kun itse edustaa niin sanottua oikeaa näkemystä. Ollapa joku ajattelija, jonka kyky puhua Raamatusta olisi syvällinen ja ymmärtävä, ei Tervon lailla poleeminen ja ennakkoon lukkoonlyötyjä omia käsityksiä vahvistava.

  3. Olen Pekka Sahimaan komppaaja. Jokaiselta voisi kysyä, onko hänellä/sinulla rakkautta Jeesusta ja Jumalaa kohtaan? Se näkyisi tekoina, mitkä olisivat Jumalan tahdon mukaisia.
    On rakkautta kertoa totuus. Se löytyy Raamatusta. Nosta Jari Tervo Raamattusi lattialta. Pyydä Raamatun heittelyäsi anteeksi, jos yhtään pystyt katumaan. Ja tärkein, lue ja ymmärrä. Sinuakin Jumala rakastaa, vaikka ei välttämättä yhdy nykyisiin mielipiteisiisi. Jumalan voima tekee uutta.

    Ihmisten korvasyyhyyn totuus heitetään sivuun, jopa kirkon taholta. Piispojenkin olisi aika seistä Raamatun takana. Nyt he odottavat poliitikkojen tekevän ”likaisen” työn. Totuus ei pala tulessakaan.

    • Ehdottomasti! Jumala vastustaa elinikäistä sitoutumista ja keskinäistä huolenpitoa. Sen sijaan hän kannustaa homoja unohtamaan rakkauden ja yllyttää kruisailuun ja irtosuhteisiin.

      Olenko jo kertonut hurahtaneeni luterilaiseen lahkoon?

    • Jusu Vihervaara :”Vastustaako Jumala tasa-arvoista avioliittolakia?”

      Mielestäni ei vastusta. Sitä vastustaa mustakantisesta Raamattu-nimisestä kirjasta tekemiinsä tulkintoihin uskovat. Vapaamuurareita vastustavat sen lisäksi poliitikot, jotka periaatteesta vastustavat johtajia, jotka yksi evl.kirkon pappi lähetti ”sinne jonnekin” vaan ei ikuiseen nykyhetkeen sanoilla:”Kaikki johtajat, kaikki tirehtöörit, kaikki omahyväiset ja tötteröt vapaamuurarit…”

    • Jusu Vihervaara :”mmm… miten Tervon kirjoitus liittyy vapaamuurareihin…”

      Jos et satu tietämään, niin myös he ovat jatkuvan mielipidevainon alaisia samalla tavalla kuin esim. pienyrittäjät ovat olleet. Tervon kirjoitus liittyy vapaamuurareihin siten, että vapaamuurareilla rakkaus on ainakin oman kokemukseni mukaan arkipäivän käytännön tasollakin suurin, mikä näkyy mm. kestävinä avioliittoina, perhe- ja lapsirakkautena ja ihmisoikeuksien mukaisena elämänä ”veljeyden hengessä”.

  4. Rakkaus ihmisiä kohtaan ON rakkautta Jumalaa kohtaan. Miten muuten edes rakkaus Jumalaa kohtaan voisi ilmetä? Mitä tulee luomisjärjestykseen, niin eiköhän homot kuulu siihen siinä kuin kaikki muutkin. _Jumalahan_ on luonut osan ihmisistä homoseksuaaleiksi.

    Tervon tapa käyttää Raamattua muuten on täysin samanlainen kuin täällä K24:ssa riehuvilla (ääri)konservatiiveillakin. Jostain syystä se ei nyt näytä kelpaavan. Väärä mies ja varsinkin väärä lopputulos…

    • ”_Jumalahan_ on luonut osan ihmisistä homoseksuaaleiksi. ”

      Oma ajattelu on toki sallittua, mutta kristillisessä kontekstissa ko. väitteelle ei löydy perusteita.

    • “_Jumalahan_ on luonut osan ihmisistä homoseksuaaleiksi. ”

      Lehtinen: ”Oma ajattelu on toki sallittua, mutta kristillisessä kontekstissa ko. väitteelle ei löydy perusteita.”

      Tämä on perin kummallista? Uskovaiset ainakin väittävät kivenkovaan, että Jumala on luonut kaiken. Eikö asia sitten olekaan niin???

    • VETOOMUS

      Lankesin tarpeeksi monta kertaa kommentoimaan tällä ja muilla sivustoilla. Kannatan perinteistä avioliittomääritelmää ja olen sitä useasti puolustanut. Arvostan teitä kaikkia jotka olette täällä ja muualla sitä totuutta, jonka te näette Raamatun pohjalta.

      Miksi nyt vielä komentoin? Huomaan että tämä vie hirveäst energiaa paljon tärkeimmiltä asioilta. Se vie katseeni pois Hänestä, jolla yksin on valtaa ja voimaa muuttaa kansojen historiaa.
      Me olemme kantamme tuoneet monesti esiin. Uskon edelleen että lakimuutoksen vastustajilla on edelleen johdonmukaisimmat ja paremmat perustelut omalla kannalle.
      Haluan muistuttaa kuitenkin siitä raamatullisesta tosiasiasta että tämä ”taistelu” ei voiteta ihmisvoimin. Meidät on kutsuttu antamaan todistusta meidän toivosta, meidät on kutsuttu toki puolustaa totuutta, mutta tärkein tehtävämme on kuitenkin tuoda Herramme hyvää sanomaa niille, jotka ovat valmiina sitä kuulemaan.

      Usein tulen surulliseksi siitä miten täällä kommunikoidaan, varsinkin silloin kun uskovat sisarukseni (minut mukaan lukien) eivät seuraan Jeesuksen hyvää esimerkkiä. Haluan meidän puolestamme pyytää anteeksi, jossa olemme epäasiallisesti toimineet ja henkilökohtaisesti loukanneet lakimuutoksen kannattajia.
      Nyt vetoan teihin: rukoilkaa niiden puolesta jotka päättävät tästä asiasta, rukoilkaa heidän puolesta, jotka täällä pilkkaavat ja vastustavat totuutta. Rukoilkaa tämän maan kärsivien ja hädässä olevien sielujen puolestan.
      Menkäämme rohkeasti ulos puolustusasemistamme ja tuokaamme toivoa toivottomille.
      Mikä valtava todistus se olisi kun me jätämme yhdessä tämän keskustelun ja menemme polvillamme Herramme eteen. Hän elää ja hän tietää jo miten asiat tulevat tapahtumaan ja miksi.

      Ja muistutan vielä siitä että vaikka jonkun käytös olisi joskus väärä, se ei välttämättä tee hänen argumentista väärää.

      Haastakaa mielummin naturalismia, ajatuksia ja perusteluista objektiivista ihmisoikeudesta, miksi Ugandan lait ovat väärät ja me olisimme oman maailmankatsomuksen kanssa oikeassa jos Jumalaa ei olisi…….
      Tässä riittäisi keskustelua..
      Luovutamme asian nyt Herramme haltuun.

    • Ohessa uusintana alempaa, kertaus on opintojen äiti :

      Jaahah, Juha Lehtinen näin “kristillisen rakkauden” pohjalta väittää että näissä ihan tavallisissa hetero perheissä syntyvien lapsien kohtalo voi olla hyvin erilainen:

      – Jos murrosiän jälkeen nuori huomaa että on kiinnostunut vastakkaisesta sukupuolesta niin silloin hän voi huokaista helpotuksesta koska vasta tällöin hän Lehtisen jumalan mukaan tietää että sittenkin Jumala on luonut minut ! …Hip hei hurraa !!

      -Jos taas murrosiän jälkeen ja kasvaessaan vanhemmaksi nuori huomaa että kiinnostus ja rakkaus kohdistuukin samaan sukupuoleen, niin tamä tilanne on Lehtisen jumalan mielestä selkeästi epätosi ja mahdoton ja näinollen Lehtisen jumala ei ole ollenkaan luonut tätä lasta vaikka hän on olemassa !

      Miten kieroon ajatteluun jotkut kristityt voivat päätyäkin, ihan sääliksi käy !

    • Rakasta herraa sinun jumalaasi yli kaiken ja lähimmäistä niin kuin itseäs. Sana on Jumala. Kun tämä käsky pidetään, ei ole mitenkään mahdollista asettaa ihmisten mielipidettä Jumalan sanan yläpuolelle. Jari Tervo yrittää vakuutella, että mitä tahansa voi tehdä rakkauden nimissä. Ei se ole rakkautta, jos joku sanoo sen olevan rakkautta. Samasta asiasta Jeesuskin varoitti, eivät ne jotka huutavat ”herra, herra”, pääse taivasten valtakuntaan, vaan ne, jotka tekevät Isän tahdon.

      Tässäkin asiassa moni huutaa ”rakkaus, rakkaus”, vaan onko se Isän tahto?

      Ei ole kuin yksi teko, joka on Isän tahdon mukainen ja se on uskoa häneen, jonka Isä on lähettänyt. Uskokaamme siis Jeesukseen. Jeesus on sanonut tuon yllä olevan rakkauden kaksoiskäskyn, ja jos me ei sitä uskota, on tekomme vastoin Jumalan tahtoa.

      ”Jumalahan on luonut osan ihmisistä homoseksuaaleiksi”
      Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi. Homoseksuaalisuus tarkoittaa lihan himoa samaa sukupuolta olevan lihaan. Lihan himon noudattaminen johtaa kadotukseen. Rakkaus ei tarkoita sukupuolista kanssakäymistä. Rakkaudesta niin voi kuitenkin tapahtua, mutta se on eri asia kuin himosta tapahtuva kanssakäyminen.
      Avioliitossakin on hyvä huolehtia siitä, että tämä himo ei ohjaa tekemisiä niin, että siitä on vahinkoa puolisolle, itselleen, lapsilleen tai kenellekkään muulle.

      Himoa ja rakkautta ei kannata sekoittaa keskenään.

Loikkanen Toivo
Loikkanen Toivohttps://www.facebook.com/toivo.loikkanen
Olen 60-luvun alkuhetkinä syntynyt Keski-Karjalan kasvatti, nykyisin Savonlinnassa toimiva puolivallaton rovasti. Kirjoitan kirkosta, elämästä sekä uskon, toivon ja rakkauden näkymistä. Mielipuuhaani kesällä on mökkisaunassa saunominen ja talvella retkiluistelu. Matkustelen mikäli aika ja rahat riittävät siihen. Siviilissä kannan vastuuta OP-ryhmän aluepankin hallintoneuvoston puheenjohtajana ja OP-ryhmän hallintoneuvoston jäsenenä.