Pannumyssyt olivat jokin aika sitten melkein kirkollinen väline. Tai ainakin ne liittyivät kirkolliseen tapakulttuurimme. Ei ole nimittäin kovin pitkä aika siitä, kun kahvi keitettiin ja tarjoiltiin pannussa ja pannusta. Kahvipannu puolestaan voitiin peittää pannumyssyllä, jotta kahvi tai joskus tee pysyi kuumana pitempään. Tämä oli siis ennen nykyistä keitinten aikaa. Nytkin vielä juhlissa kahvi voidaan tarjota kauniista pannusta vaikka se olisi keitetty sähkötoimisella keittimellä.
Pannumyssyiksi ovat jotkut leikillisesti tai joskus jopa hieman ivallisesti kutsuneet piispojemme päähineitä eli hiippoja. Yhdennäköisyyttä ei voi kiistää, mutta pannumyssy-nimittely on ollut myös uudemman liturgisen perinteen vähättelyä ja jopa mitätöintiä. Meillä piispojen liturgiseen asuun kuuluvat hiipat tulivat enemmälti käyttöön niin sanotun jumalanpalvelusuudistuksen ja varmaan osin myös ekumeenisten vaikutteiden myötä 1990-luvulta lähtien.
Piispan liturginen päähine on tosiaan hiippa. Espoon hiippakunnan sivuilla päähineen taustasta kerrotaan näin: ”Piispanhiippa, mitra, on päähine, jota piispa kantaa liturgisen asun kanssa. Tämän kaksihuippuisen päähineen historia juontaa ainakin kristillisen kirkon itäisen haaran varhaiseen aikaan. Päähineen historia vie kuitenkin vielä tätäkin kauemmas. Samankaltaista päähinettä kantoivat nimittäin Persian ja Assyrian kuninkaat kauan ennen kristinuskoa. Kristillisen kirkon yleiseksi piispan vaatetukseksi mitra tuli 1100-luvun vaiheilla. Mitran kaksihuippuinen muoto kehittyi vähitellen samalla kun päähinettä koristeltiin rikkaasti. Päähineen kaksi huippua kuvaavat Vanhaa ja Uutta testamenttia, joita piispa virassaan pitää esillä ja selittää.”
Piispojemme liittyminen liturgisessa pukeutumisessaan varhaisen kirkon ja äitikirkkomme, katolisen kirkon perinteeseen on minusta hyvä asia. Aluksi tietysti hiipat näyttivät hieman oudoilta ja joskus jopa hassuilta kantajiensa päässä, kun emme olleet niihin tottuneet. Piispojenkin joukossa on ollut kahtalaista suhtautumista hiippoihin: Toiset ovat halunneet käyttää niitä säännöllisesti ja toiset vain ”tarvittaessa”.
Näinä aikoina haetaan hiipoille uusia kantajia. Ensiksi valitaan Helsingin hiippakunnalle uusi piispa. Vaalin ensimmäinen kierros käydään tämän kirjoituksen juuri ilmestyttyä. Samalla vaalipäivän myötä selviää meneekö vaali toiselle kierrokselle. Uusi piirre tässä piispanvaalissa ja muissa tämän ajan piispanvaaleissa on näkyvä kampanjointi oman ehdokkaan puolesta ja myös ehdokkaiden itsensä toimesta. Ennen sitä varottiin ja jopa säädöksissä varoiteltiin ”äänten kalastelusta”. Käyty kampanja lienee ollut melko tyylikäs ja piispan vaalin arvolle sopiva.
Hiljattain saimme myös uutisen siitä, että arkkipiispa Kari Mäkinen jää eläkkeelle ja että arkkipiispan vaali käydään ensi vuoden alkupuolella. Ehdokkaita arkkipiispan vaaliin on jo etsitty ja kyselty ja joku uumoili, että valinta osuu melko todennäköisesti johonkuhun nykyisistä piispoistamme. Mutta on arkkipiispaksi valittu myös muu kuin jo piispan virassa ollut. Näin tapahtui esimerkiksi, kun Turun tuomiorovasti Jukka Paarma valittiin arkkipiispaksi.
Arkkipiispan seurakuntakaitsennan vastuuta on edelleen vähennetty. Samalla korostuvat kokonaiskirkon tehtävät ja arkkipiispan tehtävät kirkon keskushallinnossa. Johtaako kehitys siihen – kuten hieman näyttää – että arkkipiispasta tulee yhä enemmän ”kirkon johtaja” eikä vain primus inter pares piispojen joukossa? Arkkipiispa on väistämättä jonkinlainen kirkkomme ”keulakuva” haluttiin sitä tai ei. Hänellä on myös maassamme merkittävä rooli kirkon edustajana ja yhteiskunnalliseen ja eettiseen keskusteluun osallistujana. Tähän kohdistuu myös odotuksia, jotka arkkipiispan tulisi viisaasti kyetä täyttämään.
Hiippa sanasta tulee hiippakunta, joka on piispan kaitsenta-alue. Kaitsentaan liittyen on jo pitkään esitetty, että hiippakuntien tulisi olla pienempiä ja että piispoja tulisi olla enemmän, jotta kaitsenta voisi käytännössä enemmän toteutua. Toisaalta nykyinen rakenne on tehnyt hiippakunnista myös vahvasti hallinnoituja yksiköitä jolloin niiden lisääminen nykyisenkaltaisina ei olisikaan ehkä järkevää.
Sanojen merkitykseen liittyen vielä pitää mainita, että piispan kaupungissa on tuomiokirkko, tuomiorovasti ja tuomiokapituli. Kaikissa näissä toistuu harmillinen käännösvirhe kun tuomiokapituli-sanan taustalla on latinan domus kapitel, lukukappaleen talo, eli talo, jossa luettiin säännöllisesti Raamatun lukukappaleita.
Hiippa suojaa piispan päätä, jossa on tärkeää olla paljon viisautta, oppineisuutta ja tietoa. Yhtä tärkeää on se, mitä piispalla on sydämessään ja miten hän johtaa ja hoitaa hallintoa. Kirkon vahva perinne on aina rukoilla, kun piispaa valitaan – ja rukoilla aina hänen puolestaan, kun hän on piispana. Piispa ja kirkon rukous kuuluvat yhteen kuten pannumyssy ja kirkkokahvi kuuluivat aikoinaan yhteen!
Toivo Loikkanen
Mikä kysymys Jusu Vihervaara! On vain kyse uskommeko mitä Jumala sanoo Raamatussa. Ihmisillä on myötäsyntyinen tapa nähdä asiat omasta näkökulmastaan Raamatun sanoman. Samalla lailla meillä on halu kääntää toisten sanat ja ajatukset toissiksi jos se ei miellytä meitä. Kun Jumala tulee meitä aivan liki se on häiritsevää ja se synnyttä vihaa ja vastustusta, varsinkin kun Hän tavoittaa meidät pahanteosta, eikä siinä tarvita muiden ihmisten läsnäoloa muistuttamaan asioista. Ihmisenä ja kristittynä kaikki ovat paljaita Jumalan edessä, emme voi piiloutua.
Olen Eero samaa mieltä. Joillain ihmisillä tuntuu olevan myötäsyntyinen tapa olettaa, että ovatpa he mitä mieltä tahansa, Jumala on aina heidän kanssaan samaa mieltä.
Totesin erään toisen uutisen yhteydessä, että en koe puhuvani täällä Jumalan kanssa. Siksi suosittelen jokaisen puhuvan vain omista mielipiteistään. Jumala päättäköön itse, mitä hän on mieltä tästä kyseisestä kansalaisaloitteesta.
Ei minun tarvitse selittää, Sana itse selittäkööt: Joh. 7:17 Joka tahtoo noudattaa hänen tahtoaan, pääsee kyllä selville siitä, onko opetukseni lähtöisin Jumalasta vai puhunko omiani
Joo, tarkistin asian ja olen samaa mieltä kanssasi että ihmisellä on myötäsyntyinen tapa nähdä asiat omasta näkökulmastaan Raamatun sanoman suhteen, eli olen siis täysin samaa mieltä kanssasi siitä että puhut omiasi.
Tervo kirjoittaa tapansa mukaan hyvin. Minulla ainakin oli hauskaa ja paavalisitaattikin oli sattuva. Ainoa kohta, jota voi kritisoida oli sukupuolineutraalin avioliiton kytkeminen yhdellä sanalla ihmisoikeuksiin. Sitähän se ei ole.
Kompaan Sahimaata. Kaiken maailman koirantaluttajia ei kannata uskoa. Tervo puhuu sellaista, mistä hän ei tiedä mitään. Raamattua vähänkin lukeava osaa nähdä tämän.
Aamutelevisiossa eräs haastateltava totesi, että Kristillisdemokraateista tulee mieleen lähinnä Grimmin sadut ja ilkeä noita-akka, ei ainakaan haastateltavan käsitys ”kristillisyydestä.”
Ajattelin ensin, että voi voi, eipä haastateltava taida tietää mitään kristillisyydestä, Raamatusta, luterilaisesta teologiasta, puhumattakaan kalvinistisesta, evankelikaalispohjaisesta herätyskristillisyydestä, kuten Kansanlähetyksestä. Mutta. Kun asiaan ajattelee tarkemmin, juuri näin se vähän taitaa olla. ”Ulkopuolelta” katsoen vaikuttaa epäilemättä käsittämättömältä, että nk, tasa-arvoiseen avioliittolakiin osa kristillisistä piireistä ottaa kantaa muutaman julman, ikivanhan VT:n ja UT:n lausuman pohjalta.
Tervo on kirjoittanut muutaman ok kirjan, mutta ilman habitustaan niistä ei kukaan tietäisi mitään.
Wicked Witch
Tervolta voisi olla seuraava sketsi heittämällä koraanin lattiaan. Näin se globaalimaailma yhdentyy kulttuurisesti, arvoiltaan ja elämänkatsomuksiltaan. Taitaisi tulla ”itku pitkästä ilosta”.
Joskus jotkin kommentit kertovat sellaisesta homopaniikista, että viatonkin silmäilijä alkaa epäilemään ettei savua ilman tulta:-)
(Raamatun) Jumala loi ihmisen. Homo on ihminen. (Raamatun) Jumala loi homon.
Miten (Raamatun) Jumala kohtelisi luomiaan ihmisiä eri tavalla sen mukaan, ketä itse kukin rakastaa tai on rakastamatta. Mielipiteiden mukaan (ihmisen) Jumala kohtelee. Sellainen jumala kuin on ihminen.
Sahimaa: ”Jumala on luonut myös murhaajat, talousrikolliset ja varkaat, ahneet, valehtelijat jne,”
Miksi ihmeessä???
Ai juu, siksi tietysti, että poliisella olisi töitä.
Hyvä Wallentin. Sinähän alat päästä juoneen…
Kyllä sokeakin kana joskus jyvän löytää.
”(Raamatun) Jumala loi ihmisen. Homo on ihminen. (Raamatun) Jumala loi homon.”
Päättelyketju se on tämäkin, mutta kun sitä tarkastellaan Raamatun kokonaiskontekstissa, viimeinen propositio on selkeästi epätosi eli mahdoton.
Asiallinen ja fiksu kirjoitus kirjailija Jari Tervolta.
28. Koska he eivät ole antaneet arvoa Jumalan tuntemiselle, on Jumala jättänyt heidät arvottomien ajatusten valtaan, tekemään sellaista mikä ei sovi.
29. He ovat täynnä kaikenlaista vääryyttä, halpamaisuutta, ahneutta ja pahuutta, täynnä kateutta, murhanhimoa, riitaisuutta, petollisuutta ja pahansuopuutta, he panettelevat
30. ja parjaavat, vihaavat Jumalaa, ovat röyhkeitä ja pöyhkeitä, rehenteleviä ja pahanilkisiä, vanhemmilleen tottelemattomia,
31. ymmärtämättömiä ja epäluotettavia, rakkaudettomia ja säälimättömiä.
32. Vaikka he tietävät Jumalan säätäneen, että ne, jotka käyttäytyvät tällä tavoin, ovat ansainneet kuoleman, he toimivat itse näin, vieläpä osoittavat hyväksymistään, kun muut tekevät samoin.
24. Sentähden Jumala on heidät, heidän sydämensä himoissa, hyljännyt saastaisuuteen, häpäisemään itse omat ruumiinsa,
25. nuo, jotka ovat vaihtaneet Jumalan totuuden valheeseen ja kunnioittaneet ja palvelleet luotua enemmän kuin Luojaa, joka on ylistetty iankaikkisesti, amen.
26. Sentähden Jumala on hyljännyt heidät häpeällisiin himoihin; sillä heidän naispuolensa ovat vaihtaneet luonnollisen yhteyden luonnonvastaiseen;
27. samoin miespuoletkin, luopuen luonnollisesta yhteydestä naispuolen kanssa, ovat kiimoissaan syttyneet toisiinsa ja harjoittaneet, miespuolet miespuolten kanssa, riettautta ja villiintymisestään saaneet itseensä sen palkan, mikä saada piti.
28. Ja niinkuin heille ei kelvannut pitää kiinni Jumalan tuntemisesta, niin Jumala hylkäsi heidät heidän kelvottoman mielensä valtaan, tekemään sopimattomia.
29. He ovat täynnänsä kaikkea vääryyttä, pahuutta, ahneutta, häijyyttä, täynnä kateutta, murhaa, riitaa, petosta, pahanilkisyyttä;
30. ovat korvaankuiskuttelijoita, panettelijoita, Jumalaa vihaavaisia, väkivaltaisia, ylpeitä, kerskailijoita, pahankeksijöitä, vanhemmilleen tottelemattomia,
31. vailla ymmärrystä, luotettavuutta, rakkautta ja laupeutta;
32. jotka, vaikka tuntevat Jumalan vanhurskaan säädöksen, että ne, jotka senkaltaisia tekevät, ovat kuoleman ansainneet, eivät ainoastaan itse niitä tee, vaan vieläpä osoittavat hyväksymistä niille, jotka niitä tekevät.
@Rustholkarhu (lähetyshiippakunnan miehelle)
1. Ja kun sapatti oli päättynyt ja viikon ensimmäisen päivän aamu koitti, tulivat Maria Magdaleena ja se toinen Maria katsomaan hautaa.
2. Ja katso, tapahtui suuri maanjäristys, sillä Herran enkeli astui alas taivaasta, tuli ja vieritti kiven pois ja istui sille.
3. Hän oli näöltään niinkuin salama, ja hänen vaatteensa olivat valkeat kuin lumi.
4. Ja häntä peljästyen vartijat vapisivat ja kävivät ikäänkuin kuolleiksi.
5. Mutta enkeli puhutteli naisia ja sanoi heille: ”Älkää te peljätkö; sillä minä tiedän teidän etsivän Jeesusta, joka oli ristiinnaulittu.
6. Ei hän ole täällä, sillä hän on noussut ylös, niinkuin hän sanoi. Tulkaa, katsokaa paikkaa, jossa hän on maannut.
7. Ja menkää kiiruusti ja sanokaa hänen opetuslapsillensa, että hän on noussut kuolleista. Ja katso, hän menee teidän edellänne Galileaan; siellä te saatte hänet nähdä. Katso, minä olen sen teille sanonut.”
8. Ja he menivät kiiruusti haudalta peloissaan ja suuresti iloiten ja juoksivat viemään sanaa hänen opetuslapsillensa.
9. Mutta katso, Jeesus tuli heitä vastaan ja sanoi: ”Terve teille!” Ja he menivät hänen tykönsä, syleilivät hänen jalkojaan ja kumartaen rukoilivat häntä.
10. Silloin Jeesus sanoi heille: ”Älkää peljätkö; menkää ja viekää sana minun veljilleni, että he menisivät Galileaan: siellä he saavat minut nähdä”.
11. Mutta heidän mennessään, katso, muutamat vartijaväestä tulivat kaupunkiin ja ilmoittivat ylipapeille kaikki, mitä oli tapahtunut.
12. Ja nämä kokoontuivat vanhinten kanssa ja pitivät neuvoa ja antoivat sotamiehille runsaat rahat
13. ja sanoivat: ”Sanokaa, että hänen opetuslapsensa tulivat yöllä ja veivät hänet varkain meidän nukkuessamme.
14. Ja jos tämä tulee maaherran korviin, niin me lepytämme hänet ja toimitamme niin, että saatte olla huoletta.”
15. Niin he ottivat rahat ja tekivät, niinkuin heitä oli neuvottu. Ja tätä puhetta on levitetty juutalaisten kesken, ja sitä kerrotaan vielä tänäkin päivänä.
16. Ja ne yksitoista opetuslasta vaelsivat Galileaan sille vuorelle, jonne Jeesus oli käskenyt heidän mennä.
17. Ja kun he näkivät hänet, niin he kumartaen rukoilivat häntä, mutta muutamat epäilivät.
18. Ja Jeesus tuli heidän tykönsä ja puhui heille ja sanoi: ”Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä.
19. Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen
20. ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti.”