Pannumyssyt olivat jokin aika sitten melkein kirkollinen väline. Tai ainakin ne liittyivät kirkolliseen tapakulttuurimme. Ei ole nimittäin kovin pitkä aika siitä, kun kahvi keitettiin ja tarjoiltiin pannussa ja pannusta. Kahvipannu puolestaan voitiin peittää pannumyssyllä, jotta kahvi tai joskus tee pysyi kuumana pitempään. Tämä oli siis ennen nykyistä keitinten aikaa. Nytkin vielä juhlissa kahvi voidaan tarjota kauniista pannusta vaikka se olisi keitetty sähkötoimisella keittimellä.
Pannumyssyiksi ovat jotkut leikillisesti tai joskus jopa hieman ivallisesti kutsuneet piispojemme päähineitä eli hiippoja. Yhdennäköisyyttä ei voi kiistää, mutta pannumyssy-nimittely on ollut myös uudemman liturgisen perinteen vähättelyä ja jopa mitätöintiä. Meillä piispojen liturgiseen asuun kuuluvat hiipat tulivat enemmälti käyttöön niin sanotun jumalanpalvelusuudistuksen ja varmaan osin myös ekumeenisten vaikutteiden myötä 1990-luvulta lähtien.
Piispan liturginen päähine on tosiaan hiippa. Espoon hiippakunnan sivuilla päähineen taustasta kerrotaan näin: ”Piispanhiippa, mitra, on päähine, jota piispa kantaa liturgisen asun kanssa. Tämän kaksihuippuisen päähineen historia juontaa ainakin kristillisen kirkon itäisen haaran varhaiseen aikaan. Päähineen historia vie kuitenkin vielä tätäkin kauemmas. Samankaltaista päähinettä kantoivat nimittäin Persian ja Assyrian kuninkaat kauan ennen kristinuskoa. Kristillisen kirkon yleiseksi piispan vaatetukseksi mitra tuli 1100-luvun vaiheilla. Mitran kaksihuippuinen muoto kehittyi vähitellen samalla kun päähinettä koristeltiin rikkaasti. Päähineen kaksi huippua kuvaavat Vanhaa ja Uutta testamenttia, joita piispa virassaan pitää esillä ja selittää.”
Piispojemme liittyminen liturgisessa pukeutumisessaan varhaisen kirkon ja äitikirkkomme, katolisen kirkon perinteeseen on minusta hyvä asia. Aluksi tietysti hiipat näyttivät hieman oudoilta ja joskus jopa hassuilta kantajiensa päässä, kun emme olleet niihin tottuneet. Piispojenkin joukossa on ollut kahtalaista suhtautumista hiippoihin: Toiset ovat halunneet käyttää niitä säännöllisesti ja toiset vain ”tarvittaessa”.
Näinä aikoina haetaan hiipoille uusia kantajia. Ensiksi valitaan Helsingin hiippakunnalle uusi piispa. Vaalin ensimmäinen kierros käydään tämän kirjoituksen juuri ilmestyttyä. Samalla vaalipäivän myötä selviää meneekö vaali toiselle kierrokselle. Uusi piirre tässä piispanvaalissa ja muissa tämän ajan piispanvaaleissa on näkyvä kampanjointi oman ehdokkaan puolesta ja myös ehdokkaiden itsensä toimesta. Ennen sitä varottiin ja jopa säädöksissä varoiteltiin ”äänten kalastelusta”. Käyty kampanja lienee ollut melko tyylikäs ja piispan vaalin arvolle sopiva.
Hiljattain saimme myös uutisen siitä, että arkkipiispa Kari Mäkinen jää eläkkeelle ja että arkkipiispan vaali käydään ensi vuoden alkupuolella. Ehdokkaita arkkipiispan vaaliin on jo etsitty ja kyselty ja joku uumoili, että valinta osuu melko todennäköisesti johonkuhun nykyisistä piispoistamme. Mutta on arkkipiispaksi valittu myös muu kuin jo piispan virassa ollut. Näin tapahtui esimerkiksi, kun Turun tuomiorovasti Jukka Paarma valittiin arkkipiispaksi.
Arkkipiispan seurakuntakaitsennan vastuuta on edelleen vähennetty. Samalla korostuvat kokonaiskirkon tehtävät ja arkkipiispan tehtävät kirkon keskushallinnossa. Johtaako kehitys siihen – kuten hieman näyttää – että arkkipiispasta tulee yhä enemmän ”kirkon johtaja” eikä vain primus inter pares piispojen joukossa? Arkkipiispa on väistämättä jonkinlainen kirkkomme ”keulakuva” haluttiin sitä tai ei. Hänellä on myös maassamme merkittävä rooli kirkon edustajana ja yhteiskunnalliseen ja eettiseen keskusteluun osallistujana. Tähän kohdistuu myös odotuksia, jotka arkkipiispan tulisi viisaasti kyetä täyttämään.
Hiippa sanasta tulee hiippakunta, joka on piispan kaitsenta-alue. Kaitsentaan liittyen on jo pitkään esitetty, että hiippakuntien tulisi olla pienempiä ja että piispoja tulisi olla enemmän, jotta kaitsenta voisi käytännössä enemmän toteutua. Toisaalta nykyinen rakenne on tehnyt hiippakunnista myös vahvasti hallinnoituja yksiköitä jolloin niiden lisääminen nykyisenkaltaisina ei olisikaan ehkä järkevää.
Sanojen merkitykseen liittyen vielä pitää mainita, että piispan kaupungissa on tuomiokirkko, tuomiorovasti ja tuomiokapituli. Kaikissa näissä toistuu harmillinen käännösvirhe kun tuomiokapituli-sanan taustalla on latinan domus kapitel, lukukappaleen talo, eli talo, jossa luettiin säännöllisesti Raamatun lukukappaleita.
Hiippa suojaa piispan päätä, jossa on tärkeää olla paljon viisautta, oppineisuutta ja tietoa. Yhtä tärkeää on se, mitä piispalla on sydämessään ja miten hän johtaa ja hoitaa hallintoa. Kirkon vahva perinne on aina rukoilla, kun piispaa valitaan – ja rukoilla aina hänen puolestaan, kun hän on piispana. Piispa ja kirkon rukous kuuluvat yhteen kuten pannumyssy ja kirkkokahvi kuuluivat aikoinaan yhteen!
Toivo Loikkanen
Jussi Anttalainen, alias Hannu Kilpeläinen. Älä nimittele minua valheellisesti. Jos nimittelet, niin tee se niinkuin minä, pysy totuudessa.
Markku Rustholkarhu. Älä nimittele minua valheellisesti. Jos nimittelet, niin tee se niin kuin minä, pysy totuudessa. Ja vain totuudessa.
Pakko sanoa. että tuo rakkaus-argumentti ei kerta kaikkiaan kestä. Tervo menee halpaan.
Enempää en viitsi kommentoida paljon puitua asiaa.
Vertaat Tervon tapaa käyttä Raamattua äärikonservatiiveihin – joka on ilmeisesti kirosana. Huono vertaus.
Tervo heittelee Raamattua, äärikonservatiivit kunnioittavat sitä ja pyrkivät löytämään sieltä elämän periaatteet,
Seuraava ketju kuvaa mielipuolista Raamatun tulkintaa: 1, ”Ja Juudas meni ja hirtti itsensä! 2. ”Mene ja tee sinä samoin” 3. Minkä teet, tee se pian.”
Raamatulla voi perustella mitä vain – jopa homoliitot,
Yksiseliiteisesti Raamattu – niin Vanhassa kuin Uudessa Testamentissa tuomitsee homoseksuaalit suhteet. Se on jumalattomuuden seurausta. Jumalaa ei ole kunnioitettu Luojana.
RAAMATUSTA EI LÖYDY YHTÄÄN KEHOTUSTA HOMOSEKSUAALEIHIN SUHTEISIIN!!!
Yksi
No nyt näyttää Sahimaan pipo kiristävän pahasti vaikka ulkona ei juuri ole edes pakkasta.
Voi olla, että Tervo ei kunnioita Raamattua, mutta hän käyttää sitä blogissaan samalla tavalla kuin monet täällä. Eli irroittaen jakeen sieltä toisen täältä oman agendansa tueksi.
Raamatulla voidaan tosiaan perustella mitä vain niin kuin on näissäkin keskusteluissa täällä nähty. Siitähän Tervokin blogissaan kirjoittaa: ”Ennen eduskuntaäänestystä ihmisoikeuksia on jälleen vastustettu raamatullisin perustein. Nämä perusteet ovat riipaisevan joustavia. Niitten voimalla on vastustettu keskiolutta, aborttia, naispappeja ja sukunimilakia.”
Pentti Alin :”“Ennen eduskuntaäänestystä ihmisoikeuksia on jälleen vastustettu raamatullisin perustein.”
Niitä vastustetaan milloin minkäkinlaisin perustein. Yksi esimerkki on, kun pakkoluovutetulle alueelle jääneitä kiinteistöjä omistavat olivat vuosikausien ajan lähettäneet Venäjän federaation Suomen konsulaatin antaman ohjeen mukaisesti omistuoikeushakemuksia saantitodistuksin suoraan Kremliin, missä ne oli kuitattu vastaanotetuiksi, mutta niihin ei vastattu mitään, he tekivät asioiden hitaasta etenemisestä valituksen oikeuskanslerille, joka vastasi, että hän ei voi tehdä asialle mitään, koska se ei ole Suomessa juridinen vaan poliittinen.
Omistusoikeuskysymyksen selvittämiseen valtioita velvoittaa mm. Euroopan ihmisoikeussopimus.
Sahimaa: ”Raamatulla voi perustella mitä vain – jopa homoliitot,”
Totta.
Sahimaa: ”RAAMATUSTA EI LÖYDY YHTÄÄN KEHOTUSTA HOMOSEKSUAALEIHIN SUHTEISIIN!!! ”
Miksi pitäisi? Eihän sieltä löydy kehotusta moneen muuhunkaan asiaan.
Pekka Sahimaa :”Raamatulla voi perustella mitä vain – jopa homoliitot,”
Tuo on totta. Puolisoni vapaamuurariharrastuksen tuominnutkin tarjosi tuomionsa perusteluksi sitä, että ”Raamattu sen selvästi kieltää”.
Mielestäni Raamatulla ei voi perustella muuta kuin ”näkymättömän todellisuuden” ikuisen nykyhetken olemassaoloa, jossa Raamatun Rakkauden kaksoiskäsky on ”perustuslaki”, jota minimissään tulee noudattaa, että saisi ”passin” tuohon valtakuntaan. Tuon valtakunnan ”passintarkastajia” eivät ole ihmiset, vaan Kristus, joka Jeesuksena ihmisen elämää eläessään antoi tuon ”perustuslain” periaatteet ihmisille, että he pelastuisivat omalta rakkaudettomuudeltaan ja väkivaltaisuudeltaan.
Jusu moittii jatkuvasti muita milloin minkinlaisesta hänen mielestään vääränlaisesta kommentoinnista. Jos tuonlaatuisen heiton Sahimaasta olisi joku heittänyt hänelle, ylhäinen vastaus olisi ollut tddennäköisesti, että hän ei jatka keskustelua, komentti on surkea tms. Tai sitten olisi tempaistu tämä ikuinen olkinukke kehiin vai mikä se nyt onkaan, jolla yritetään lytätä itselle epämieluisten komenttien lähettäjä.
Kysynpä, että eikö löytynyt tähän lähtöön sinulta perusteltua kommenttia? Niitä aina itse keskustelussa vaadit.
Näyttää taas viestit menevän mihin kohtaan sattuuu. Omani yllä on Jusulle hänen viestistään Sahimaalle. Saas nähdä mihin tämä menee.
Luonto ei kannata tasa-arvoa.
Siitä että kaikki ihmiset ovat tasa-arvoisia keskenään, ei seuraa että kaikki seksuaaliset taipumukset ovat yhtä arvokkaita. Etenkin jos tätä arvokkuutta ajatellaan elämän jatkuvuuden kannalta, ja tai perheen onnellisuuden kannalta (vrt. lapsettomuus).
1) Luonto itse ei kannata tasa-arvoista avioliittoa, koska se toiselle parille antaa mahdollisuuden omien jälkeläisten tekoon ja toiselle ei.
2) Luonnolta on myös tosi ”epäreilua” laittaa homot tarkoituksella määrälliseen paitsioon, koska he edustavat vain pientä marginaaliryhmää ( n. 2-10 %) . Luonto siis syrjii homoja määrällisesti.
3) Ikävä tosiasia homojen kannalta on sekin, että noin puolet Suomen kansasta kannattaa ja puolet vastustaa homoliittoja, mutta heteroliittoja ei vastusta kukaan. Mitä tasa-arvoa tämä on. Tästä seuraa myös se että vaikka homoliitot hyväksyttäisiin lailla normaaliksi avioliitoksi, niin puolet kansasta ei edelleenkään pidä homoliittoja normaalina avioliittona, vaikka se laissa niin tulkittaisiin. Ts. hyväksyntää, josta tässä perimmiltään on kyse, ei voida saada lain voimalla, vaan hyväksynnän tulee perustua aina vapaaehtoisuuteen.
4) Lisää epätasa-arvoa: kaikista ihmisistä runsaasti yli 90 % on heteroja ja vain siksi että homous tuntuu heistä luonnottomalta ja useimmiten myös vastenmieliseltä. Ei tunnu reilun tasa-arvoiselta tämänkään asetelma. Miksi luonto ei ole tehnyt kaikista bi-seksuaaleja. Ehkä siihen on sittenkin hyvä syy. Jätän sen nyt käsittelemättä.
Jätetään luonto ja siirrytään henkisyyteen ja hengellisyyteen.
Raamattu, Jumalan sana, on kirkon ylin auktoriteetti, ja voidaan yleistäen sanoa että Raamattu ei anna pienintäkään tukea homoseksuaalisuudelle, vaan pitää sitä luonnonvastaisena. Monet loukkaantuvat tästä Raamatun näkemyksestä, vaikka runsaasti yli 90 prosenttia ihmisistä pitää homoutta itselleen luonnonvastaisena. Kummallista, eikö? Vaikka siis Raamattu tukee ainoastaan sitä mitä ihmiset yleensä luonnostaan tuntevat! Tämä ei tarkoita sitä homot ihmisinä eivät olisi saman arvoisia kuin muutkin, vaan kyse on taipumuksesta, jota voidaan monestakin syystä pitää epäreiluna homoille itselleenkin.
Käsittelemättä jää moni asia kuten, lasten oikeudet isään ja äitiin. Ja sekin että homoudesta voidaan usein myös päästä eroon. Teoriassa se on mahdotonta, mutta käytännössä hyvinkin yleistä. Jopa Jumalan avulla: http://www.menaiset.fi/artikkeli/ajankohtaista/ihmiset/usko_teki_homosta_heteron
Entä onko mahdollinen uusi avioliittolaki tasa-arvoinen kaikille. Ei suinkaan, esim moniavioisuutta vaativille. Näitä ääniähän on jo Ruotsissa keskustapuoleelta kuulunut ja meillä vaatimuksia ovat esittäneen vihreät nuoret. Pelolla jään miettimään, mitähän sen jälkeen vaadittaisiin tasa-arvoisuuden ja ihmisoikeuksien nimissä.
Todettakoon kuitenkin lopuksi että myös heterot elävät usein kuin pellossa ilman mitään moraalia. Jumala edessä olemmekin kaikki samalla viivalla: syntisinä ja armoa ja parannuksen tekoa tarvitsevina.
Ja aivan erityisen epäreilu luonto on siinä, että se jakaa aivokapasiteettia ihmisille hyvin eri kokoisilla kauhoilla. Se on Pekka Mäkisen kommentin perusteella ilmaisen selvää.
Nimimerkki Vihervaara:
Kenellä kiristää? Ja miksi?
Et pysty asiallisiin vastaväitteisiin. Kävi niin kuin usein ennenkin.
Raamatun sanoja homoseksualisuuteen voidaan verrata oman kulttuuriympäristönsä yhteydessä ja todeta että ne ovat yhdenmukaisia aikansa etevimpiin ajatuksiin.
Vanhoissa itämaisissa teksteissä on homoseksuaalisuutta pidetty kauhistuksena. Vanhan testamentin homovastaiset tekstit liittyvät tähän kulttuurivirtaukseen.
Kreikkalaisten etevimpien filosofien asenne homoseksuaalisuuteen oli kielteinen. Paavalin tekstit homoseksuaalisuudesta kauhistuksena ovat suoraan yhteydessä näihin.
Usein kirjallisuudessa mainittu kreikkalaisten harrastamasta homomseksuaalisuudesta ei ota huomioon ilmiöden tilanteita eikä tee eroa arkikäytännön ja teoreettisen suositeltavuuden välillä.
Kaikissa kulttuureissa nimittäin on erotettava joidenkin sosiaalisten ilmiöiden todellisuus ja niiden moraalisesti suositeltavat ideaalit toisistaan. Valitettavan usein asiat sotketaan niin, että toisen kulttuurin ideaali asetetaan toisen kulttuurin arkea vastaan ja tulos vääristyy irvikuvakseen. Jotta vertailu antaisi oikean tuloksen niin arki on verrattava arkeen ja ihanteet ihanteisiin.
.
Tämän päivän nuoret elävät aivan toisenlaisessa homoilmapiirissä kuin parikymmentå vuotta sitten.
Homoaktivistien masinoima propaganda on tehnyt tehtävänsä. Musiikkivideoilla homot suutelevat. Jokaisessa elokuvassa – paitsi Havukka-ahon ajattelijassa – on vakiohomo.
Tilanne on kuin Putinin Venäjällä. Ukrainan sota ja Krimi valloitus ovat maailman luonnollisimpia asioita. Jopa ihmisoikeuksia.
Oikein tosi märkä pusu sinullekin …. mmooiskiss !!
-ettei tarvi kadehtia 🙂
Mulleko? Voi kiitos….
Olen aina kaivannut märkää homosuudelmaa kuivien heterosuudelmien tilalle.
Nyt olen löytänyt uuden rakkauden – olen oma itseni.