Papin oikeus vihkiä siviiliavioliittoon on myytti, joka tulee murtaa

Liinamari Roos on julkisesti ilmoittanut vihkivänsä sateenkaaripareja ensi maaliskuussa. Perusteluna hän sanoo:

”Teen sen, kun minun virkamiesoikeuteni antavat siihen mahdollisuuden.”

Tämä näkemys on hyvin ongelmallinen. Jätän teologisen ja raamatullisen arvioinnin sikseen, vaikka Roosin lausunnot individualistisine pappeuskäsityksineen olisivat herkullisia nekin. Keskityn asian oikeudelliseen arviointiin.

Papin vihkimä avioliitto on todettu kyllä oikeudellisesti päteväksi, vaikka kihlaparin oikeus kirkolliseen avioliittoon ei olisikaan täyttynyt. Tämä kävi ilmi Jukka Pukkilan vihkiessä Vesa Keskisen ja hänen kihlakumppaninsa avioliittoon, vaikka Keskinen ei ollut ev.lut.kirkon jäsen. Avioliittolain edellytykset siviiliavioliitolle kyllä täyttyivät. Mutta merkitseekö tämä, että papilla olisi lähtökohtaisesti oikeus vihkiä siviiliavioliittoon?

Hallintolain 6§ 1 momentin mukaan ”viranomaisen on kohdeltava hallinnossa asioivia tasapuolisesti sekä käytettävä toimivaltaansa yksinomaan lain mukaan hyväksyttäviin tarkoituksiin.” Lain esitöiden (HE 72 / 2002) mukaan ”Niin yleisen oikeusturvan ja perusoikeuksien kuin viranomaisten toiminnalta edellytettävän lainalaisuusperiaatteen kannalta on tärkeää, että myös viranomaisen harkintavallan käytöstä säädetään lain tasolla”. Vihkiessään avioliittoon vain kirkollisen vihkimisen edellytykset täyttäviä pareja ev.lut. kirkon pappi edistää oikeussturvaa ja viranomaiselta edellytettävää lainalaisuusperiaatetta. Hallintolaki ei edellytä (eikä toisaalta anna mahdollisuutta), että papin tulisi vihkiä kaikki parit, jotka pyytävät tulla vihityiksi. Se ei ole po. pykälässä mainittua tasapuolista kohtelua. Ei, vaan papin tulee tässä tukeutua kirkkolakiin, joka erityislakina antaa erityissäädöksiä kirkollisesta vihkimisestä.

Kirkkolain 1§:n mukaan ”Suomen evankelis-luterilainen kirkko tunnustaa sitä Raamattuun perustuvaa kristillistä uskoa, joka on lausuttu kolmessa vanhan kirkon uskontunnustuksessa sekä luterilaisissa tunnustuskirjoissa.” Tälle tunnustuspykälälle alisteisia ovat kaikki virkatehtävät, joita Suomen ev.lut. kirkon viranhaltijat tekevät. Kirkkolain esitöiden (HE 23/1993 mukaan ”Lakiehdotuksen 1 luvun 1 §:ssä määritellään 1993 vp – HE 23 5 lyhyesti kirkon tunnustus. Säännös yksilöi evankelis-luterilaisen kirkon hallitusmuodon 83 §:n 1 momentissa tarkoitetuksi kirkoksi. Kirkon tunnustusta on pidettävä hengellisen toiminnan perustana ja siten mitä suurimmassa määrin kirkon sisäisenä asiana. Tämän vuoksi voimassa olevan kirkkolain 1 §:ää vastaava yksityiskohtainen säännös kirkon tunnustuksesta on siirretty kirkkojärjestykseen. ” Toisin sanoen on kirkon sisäinen asia, kenellä on oikeus tulla vihityksi kirkolliseen avioliittoon.

No, mitä luterilainen tunnustus opettaa avioliitosta? Ison katekismuksen  kuudetta käskyä koskevan selityksen mukaan ”Koska tämä käsky kuitenkin on osoitettu erityisesti juuri avioväelle ja antaa aihetta puhua avioliitosta, niin huomaa ja pidä tarkasti mielessäsi ensinnäkin se, miten ihanasti Jumala kunnioittaa ja ylistää aviosäätyä. Käskyillään hän sekä vahvistaa sen että suojelee sitä. Hän on vahvistanut sen edellä neljännessä käskyssä: ”Kunnioita isääsi ja äitiäsi.” Tämän kuudennen käskyn hän taas, kuten sanottu, on antanut sitä varjelemaan ja suojelemaan. Siksi hän tahtoo, että myös me kunnioittamme avioliittoa, pidämme sen arvossa ja elämme siinä kuin autuaassa, Jumalan säätämässä elämänosassa. Jo alussa hän on asettanut avioliiton kaiken muun edelle ja luonut miehen ja vaimon erilaisiksi juuri avioliittoa varten, ei haureuteen, vaan pysymään yhdessä, olemaan hedelmällisiä, synnyttämään, ruokkimaan ja kasvattamaan lapsia Jumalan kunniaksi”.

Edellä esitetyn valossa kirkollinen avioliittoon vihkiminen ei ole mahdollista muuta kuin miehen ja naisen välisessä liitossa. Julkisoikeudellisilla perusteilla papilla ei myöskään ole lähtökohtaista oikeutta toimittaa samaa sukupuolta olevan (eikä edes miehen ja naisen välistä) parin vihkimistä siviilivihkimisenä, vaikka tällainen vihkiminen onkin juridisesti päteväksi todettu.