Pappien olemassaolo on ollut läsnäoleva ketju koko elämäni ajan. Nytkin , ponnistelematta heitä on tullut Facebook-ystävikseni.
Monet papit joihin olen törmännyt, ovat tehneet vaikutuksen minuun m utta vielä useammat ovat turhauttaneet mieltäni. Nuo ,jotka ovat turhauttaneet, eivät tietenkään ole tehneet sitä tahallaan , meidän kemiamme ei vain ole sopinut yhteen.
Nuo , jotka ovat jättäneet jäljen, ovat osanneet puhua , ääneen tai sanattomasti, sydänmeni kaipauksen salaista kieltä. Millaista se kieli on , sitä en osaa itsekkään selittää, mutta sydänmeni on ymmärtänyt heidän sanomaansa ja mikä tärkeämpää, heidän persoonansa sanomaa.
Valitettavasti moni pappi on epäonnistunut puhumaan sielulleni ja päinvastoin , luonut tunteen että he tekevät asialleen karhunpalveluksen sillä , että he ovat aloittaneet työtekonsa liian aikaisin ,ennen kun he ovat päässeet sanomansa salaisuuksissa tarpeeksi syvälle.
On pappeja jotka eivät yritäkkään olla syvämielisiä, mutta onnistuvat mainiosti suorittaessaan toimituksia, toimien välimiehenä/naisena siten ,että toimituksen objektiivinen sanoma sellaisenaan antaa sitä mikä sen tarkoitus on.
Mitä siis olen papeilta odottanut? Sitä ,että he todellakin toimivat oven tai ikkunan avaajina siihen ulottuvaisuuteen jonka olemassaolosta kaipauksemme ja merkityksen etsimisen levottomuus todistaa meissä itsessämme. Toivo siitä , he onnistuisivat välittämään , täällä vaeltaessamme, elämäntunteen jostain itsekoetusta ja -ymmärretystä .Tai sellaisesta ,näitten asioiden kanssa painiskelusta ,joka herättää myötätuntoa ja toivoa siitä , että kun he lopulta pääsevät selvyyteen ,niin he uskovat tavalla joka heijastuu heistä heitä kuunteleviin tai heidän seurassa oleviin vähäuskoisiin, sijaisuskona.
Niin, miksi ei papin usko voisi olla sijaisuskoa meille joilla sitä muuten ei ole, tai on vain vähän?
Ei sillä ole väliä jos pappi on liberaali tai konservatiivi, herätysuskovainen tai sosiaalisen sanoman saarnaaja. Pääasia on se että heillä on sellainen ehdoton rehellisyys , sekä uskossa, epäilyssä ja epäuskossa, joka säteilee heidän olemuksessaan ja saa ihmiset kunnioittamaan ja uskomaan heidän missioonsa.
Hyvä palaute- ja sparrauskirjoitus meille papeille! Kiitos!
Kiva jos kelpasi.Nuorena joskus haaveilin papin urasta, mutta viisas johdatus esti sen. Nuoruuden suunnitelmat kummittelevat kuitenkin tarkkailemalla pappien puuhia .
Markku Hirn. ”Mitä siis olen papeilta odottanut? Sitä ,että he todellakin toimivat oven tai ikkunan avaajina siihen ulottuvaisuuteen jonka olemassaolosta kaipauksemme ja merkityksen etsimisen levottomuus todistaa meissä itsessämme”.
Nyt koko ajatus siitä,että jonkun muun pitäisi toimia meille välittäjänä suhteessamme Jumalaan, tuntuu minusta perin kummalliselta. Ei pappia enää siihen tarvita, vaan hoitamaan ja kaitsemaan seurakuntaa.
Hebr 10:19 ”Koska meillä siis, valjet, on luja luottamus siihen, että meilläJeesuksen veren kautta on pääsy kaikkein pyhimpään….”. Nyt meillä on yleinen pappeus, ja jokaisella uskovalla on sama mahdollisuus lähestyä Jumalaa ja ”kaikkein pyhintä”. On siis parempi, että opimme tähän itse, emmekä tarvitse ketään Herran ja meidän hyviä välejä ”sössimään”.
Sitten ihmiset tarvitsevat monenlaista tukea ja sielunhoidollista ym. apua sekä kirkollisia toimituksia, jolloin papin sielunhoitajan tehtävälle on tilausta. Vain lapselliset ihmiset tahtovatkin tulla hengellisesti johdatelluiksi, ja ne, jotka ryhtyvät toisia johdattelemaan, lankeavat minusta jonkunlaiseen hengelliseen kiusaukseen.
Kautta ihmiskunnan historian pappeus on ollut jotain, minkä ihminen on harvoin vaan päättänyt ottaa osakseen. Siinä on aina jotain yhteisön valittuna olemista , yhteisön kaipuuta palvelevaa ja myös tietoisuus siitä, että häneltä edellytetään yhteyden hoitamista toisen ulottuvuuden todellisuuteen enemmän kuin tavalliselta taapertajalta. Se on hieno paikka rakentaa yhteyttä ja sovintoa, jos Markun mainitsema pääasia on papille selvä: aitous niin uskossa kuin epäuskossakin. Epäaitous, teeskentely ja alistuminen tämän maailman valtojen käsikassaraksi on ainoa, mikä tekee papista epäkelvon. Armon kerjäläisyyttä tarvitsevan ainakin.
Mainitsemasi tehtävän kaksijakoisuus on varmasti taakka papeille. Kaksijakoisuudella tarkoitan toisaalta heidän oman sielunsa hoitamista ja toisaalta olla vastuussa laumastaan. Joskus harmittaa se, että teologiset taistot häiritsevät tuota keskeistä sovinnonrakentamista.
Jossain mielessä Jumalan ja jumaluuden tulisi olla papille absoluuttista miten asiaa sitten ymmärretäänkään. Näinhän ei kuitenkaan ole kun puolet naispapeista, ja 68.a prosenttia miespapeista kyselyssä halusi uskoa Jeesuksen syntyneen neitseestä. Olivatko naiset rehellisempiä, vaikko miehillä paremmat tiedot.
Blogistin kysymys on hyvä katsoessaan persoonan todistusta pappina olostaan. Vähemmän tässä saa muistaa persoonan yhdessä tarkoittavan myös naamiota, sitähän meillä riittää jokaisella.
Itse ymmärrän tienviitaksi ehtoollisvuorolaulun kehotusta ylentää sydämensä Jumalan puoleen. Tämän yhteydessä on inhimillisesti mahdollista kurottaa sielunsa tasolta sinne minne usein alitajuntainen halumme ja pyrkimys haluaa katsoa.
Edellinen prosessi uskomaan haluavassa on jatkuva, välillä toimien aktiivisemmin ja välillä heikommin.
Entheos asia olisi hyvää ymmärrystä seutakuntalaisille luvata mallilla oikeaa ja hyvää Jumalasuhdetta Ihmisten kuitenkaan tulematta vaivatuksi omassa riittämättömyydessään ja siitä mahdollisesti syntyvässä tunteessa Jumalasuhteensa kelvottomasta mallista kuin tilasta.
Edellinenhän tarkoittaa persoonan yhteyttä korkeimpaan niin rukouksessa kuin muussakin aina päivittäiseen vuoropuheluun asti mikä asia hyvin harjoittamisen kanssa syventyy vuorovaikutukseksi, ja mikä yhdessä opetuksen kautta saa Ihmisen huomaamaan kuten toimimaan paremman minänsä kanssa yhteistyössä arjen elämässä.
Nyt taisi tulla vähän liikaa, mutta toivon Markun kommenttia.
Juuri niin Pekka Väisänen . Vaikka saarnan sakramentti on se fasaadi joka papin persoonasta näkyy ja johon ihmiset yleensä suhtautuvat, niin itse yritän kuulla heidän olemustaan. En paljoa välitä noista mielipidemittauksista. Arvaan ,että ne jotka eivät anna suoria ja toivottuaja vastauksia , ovat juuri niitä jotka kamppailevat syvimmin näiden kysymysten äärillä. ehellisyydessään he eivät tahdo tyydyttää ihmisten korvasyyhyä.
Papithan eivät saa ajatella itse, he ovat siinä mielessä vankeja. He eivät saa nähdä esim, VT:n puolella mitään muuta, kuin ne muutamat jakeet, jotka sieltä on poimittu
ja joilla todistellaan Kristusta, vaikka ne jakeet omassa yhteydessään kertovat ihan toista tarinaa.
Minun mielestäni se on toisten kulttuuriperinnön väärentämistä ja raiskaamista. Joku voi sanoa, että niin niitä uskontoja tehdään. Näin kai se on, mutta voiko niitä ottaa vakavasti.
Toisen uskonnon jumalasta voidaan tehdä vaikka paholainen oman uskonnon mainostamiseksi, ja sen ylivallan ja erinomaisuuden korostamiseksi.
Papiksi tullaan tunnustamalla, lupaamalla, ja tahtomalla. Lisäksi kapituleissa pitää suorittaa kirjallista ja suullista kaffittelujen lisäksi.
Käytännossä asia täysin sivuuttaa oleellisimman, antaa kirkon kuten seurakuntajäsenille sielun hoito··opetusta.
Kirkkomme näin laistaa oikean uskon opetuksessaan Ihmisille tärkeimmän, eli saman asian mistä psykologia luopui luonnontieteellistyessään ja alkaessaan mittaamaan. Kysymys on näin Ihmisen sielusta mitä psykologia piti vielä 1800.aa luvun loppupuoleelle tärkeänä katsomisen kohteeena.
Hurjaa asia on mutta kirjoittakaa vastaväitteitä.
Tarja. VTn kulttuuri perintö on aarreaitta josta amenetaan materiaalia ja taotaan se uuteen muotoon ja uuteen raamin sopivaksi.
Ydin ei ole noissa selvältä tuntuvissa Messiaan odotukseen viittaavissa lauseissa, vaan siitä koko VTn läpäisemästä kaipuusta että oikeudenmukaisuus, joka koetaan jumalallisena järjestyksenä ja jonka rikkominen on kapina taivaita vastaan, lopulta voittaisi.
Niinpä on ”hyviä” pappeja jotka saarnaavat omaan korvasyyhyyn ja toisia jotka eivät ole kun silittävät vastakarvaan.
Entäpä mitä Jeesus käski julistaa, parannusta syntien anteeksisaamiseksi Hänen nimessään, kelpaako tämä vai ei, siinäpä iankaikkinen kysymys?
Kertokaapa enemmäm parannuksen asiasta. Mitä asia mielestänne konkretiassa tarkoittaa. Onko kyse hyvästä fiiliksestä, vaikko mistä elämään liittyvästä arjen katsomisessa.
Kiitos kysymästä, siis kaikki (aikuiset) ovat syntiä tehneet ja Jumalan kirkkautta vailla, siis aivan kaikki ja tarvitsevat tehdä parannuksen eli nöyrtyä tunnustamaan syntinsä ja ottamaan kasteen saadakseen syntinsä anteeksi ja pyhän hengen. Siis pimeydestä valoon, jumalattomuudesta Jumalan lapseksi.
Tämän sanoittaa Pietari:
38 Niin Pietari sanoi heille: ”Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.(Ap.t.2)
Useinhan noin väitetään että papit olisivat unohtaneet saarnata siitä että synneistä on tehtävä parannus . Mutta vielä en ole elävässä elämässä sellaiseen pappiin törmännyt joka vähättelisi parannuksen teon tarpeellisuutta . Puhuessaan siitä miten huonosti me olemme hoitaneet luomakuntaa ja suhteitamme toinen toisiimme , sanoma on selvä. Ilman parannuksen tekoa hukumme syntiemme seurauksiin.
”Parannus” on vähän huono käännös, kun puhutaan mielen uudistumisesta, jota tuo sana tarkemmin tarkoittaa. Paavalilla on osuva kuvaus, kun puhuu Jeesuksen vihamiehistä, jotka olivat vieraantuneet Jumalan Sanasta ja uppoutuneet pahoihin tekoihinsa. Heidän mielensä oli muuttunut. Sitä tarkoittaa: ”tehkää parannus.”
”Sillä Jumala näki hyväksi, että kaikki täyteys hänessä asuisi
ja että hän, tehden rauhan hänen ristinsä veren kautta, hänen kauttaan sovittaisi itsensä kanssa kaikki, hänen kauttaan kaikki sekä maan päällä että taivaissa.
Teidätkin, jotka ennen olitte vieraantuneet ja mieleltänne hänen vihamiehiänsä pahoissa teoissanne, hän nyt on sovittanut Poikansa lihan ruumiissa kuoleman kautta, asettaakseen teidät pyhinä ja nuhteettomina ja moitteettomina eteensä, jos te vain pysytte uskossa, siihen perustuneina ja siinä lujina, horjahtamatta pois sen evankeliumin toivosta, jonka olette kuulleet, jota on julistettu kaikessa luomakunnassa taivaan alla ja jonka palvelijaksi minä, Paavali, olen tullut. kol.1.19-23
Papeista olen Markun kanssa samoilla linjoilla, ihmisiä kaikki ja rehellisyys on kaiken perusta. Tekopyhyys on pahinta, onneksi sitä harvoin papeista paljon löytyy.
Ymmärrän kristillisen kielen asiassa.
Mutta kristillinen kieli ei kosketa Ihmisen arkielämän preesenssejä, eikä näin ole kvalidia muuten kuin uskon kautta.
Pekka. Kristillinen kieli on sisäpiirin omaa kieltä jonka kautta he tunnistavat samanmieliset ja samaan kulttuuriin kuuluvat.
Kun tavoitellaan ulkopuolella olevia ,niin silloin kielenkin pitää olla sen mukaista.
Markku
”Kun tavoitellaan ulkopuolella olevia ,niin silloin kielenkin pitää olla sen mukaista.”
Sanotaan mieluummin, että todellisuudessa olevia, koska uskon maailma on mielen maailmaa, se ei ole todellisuutta. Todellisuus on sitä mikä näkyy ja missä me elämme.
Todellisuus ei ole Jumalan ulkopuolella olevaa, se on todellista, sitä ei tarvitse todistaa, eikä tunnustaa koska me näemme sen. Se on Luojan luomistyö.
Mieli voi kehitellä tarinoita. Mielen maailmassa ei ole kattoa eikä peräseinää, se voi lentää minne sattuu, aina neitseestä syntymiseen, ja taivaaseen nousuun saakka eikä sen tarvitse perustella, onko joku mahdollista vai ei. Kuitenkin, mieli voi tehdä sitä vain ruumiissa ollessaan, ja sitä voi sanoa pakohuoneeksi jos on ikävystynyt todellisuuteen.
Hm, Kokemuksenimukaan tuo hengen , siis sisäavaruuden todellisuus on usein se todellinen todellisuus. Ei kaikke sitä mitä meili luo tarvitse kutsua pakopaikaksi vaikka se luo sellaisiakin. Mieli luo myös vaihtoehtoisia mailmoja ja niille selityksiä ,puhumattakaan kaikista niistä tarinoista mistä myytit ja kaunokirjallisuus kertovat.
Kova todellisuus ei todellakaan ole se oikea ja ainoa todellisuus. Ilman hengen luomaa todellisuutta kova fyysinen ja ajan ja paikan todellisuus on eloton.
Kun seikkailemme mielen maailmassa, niin olemme siellä ja siinä vaihtoehtoisessa todellisuudessa.
On asioita joita voi ketoa vain myyttisin ja mielen kertomin keinoin koska emme kestäisi muunlaista totuutta.
Synninsyöjä
1800- luvulla eräässä Euroopan kolkassa oli Synninsyöjä- perinne.
Kylässä oli henkilö, jota sanotiin synninsyöjäksi. Kun ihminen kuoli, hänet vietiin synnisyöjän luokse. Vainaja asetettiin pihamaalle, sukulaiset kokoontuivat ympärille. Vainajan vatsan päälle asetettiin leipää ja suolaa, ja muistaakseni myös vettä, tai viiniä.
Vainajan synti siirtyi näihin elinrvikkeisiin ja synninsyöjä söi aterian, jossa oli vainajan synti. Vainaja oli nyt puhdas haudattavaksi. Synti siirtyi synninsyöjään.
Näin synninsyöjä kantoi monien synnit. Ehkä hän sai siitä myös korvauksen.
Aiheesta tuli dokumentti joitakin aikoja sitten.
Tarja, Ajatus sijaiskärsijästä ei ole aivan uusi. Se alkoi syntipukista ,pukista joka ajettiin erämaahan kuolemaan kasan puolesta . Tästä kerrotaan jo jossakin Mooseksen kirjassa , en muita tältä istumalta missä.
Syntiinlankeemus ja seksuaalisuus.
Oppi syntiinlankeemuksesta ja himosta ja niiden liittäminen sukupuolisuuteen, on synnyttänyt mitä hullunkurisempia liikkeita, kuten Venäjän Skoptsit.
” Skoptsit uskoivat, että jouduttuaan karkotetuiksi Eedenin puutarhasta Aatami ja Eeva saivat kielletyn hedelmän puolikkaat ruumiisiinsa kiveksinä ja rintoina. Niinpä näiden elinten poistaminen palautti skoptsit tilaan, joka vallitsi ennen syntiinlankeemusta, koska lahkon uskomuksen mukaan Jumala loi ihmisen ilman sukupuolielimiä.”
” Skoptsit uskoivat myös, että ”maailman pahuus” on juurtunut lepostiin (ruumiillinen kauneus, seksuaalisuus, himo jne.), joka estää saamasta yhteyttä Jumalaan. Täydellisyys saavutetaan, kun poistetaan syyt, niin että sielu voi vapautua. Kuohitseminen varmistaa sen, ettei ainuttakaan lepostin aiheuttamaa syntiä voi tehdä. ”
https://fi.wikipedia.org/wiki/Skoptsit
Linkissä aiheesta lisää, kerrottakoon, että linkissä on myös kuvia silvotuista.
Markku
”Tarja. VTn kulttuuri perintö on aarreaitta josta amenetaan materiaalia ja taotaan se uuteen muotoon ja uuteen raamin sopivaksi. ”
Koraanissa sanotaan: ” Jumalan sanaa ei voi muutta, se on totuus, mutta jos me vaihdamme jakeen toisen tilalle, jumala kyllä tietää mitä lähettää ” Näin sitä voidaan muuttaa omaksi eduksi.
Sanoit, että ” taotaan uuteen muotoon” Ja puhuit myös oikeudenmukaisuuden toteutumisesta.
Kysynkin; toteutuuko oikeudenmukaisuus evankeliumissa, se on pelkkää syyttelyä ja panettelua. ( Te olette Isästä Perkeleestä ym. )
Yhdestä kansasta tehdään syntipukki, jota voi syyttää kaikesta, kaikkina aikoina ja kaikkialla, ja väittää, että se on Jumalan tahto.
Perusteella, että on olemassa anteeksiantamaton Kristuksen murha, josta syystä jokainen, joka tappaa juutalaisen on tehnyt jumalalle otollisen teon.
Toora on arvokas jo siinä mielessä, että kirjoitukset ovat kaukaa menneisyydestä, esi-isiltä peräisin olevaa viestiä, kirjeitä ja kertomuksia. Kertovat miten on eletty, mitä ajateltu, mihin uskottu jne.
Kukaan ei mene sanomaan, että Egyptin hieroglyyfeja tai sumerilaisia Gilgames eeppoksia, tai kreikkalaisia jumaltarustoja pitäisi takoa uuteen muottiin, niitä luetaan sellaisina kuin ne ovat.
Faraoilla oli tapana hakata edellisen Faaraon nimi pois ja laittaa oma tilalle, ja näin kerätä kunniaa itselleen myös edeltäjän aikaansannoksista. Mutta tutkimukset ovat nyt palajastaneet tamänkin ja pidämme sitä katalana tekona.
Tarja
Utelias kysymys: Vetoat usein Koraaniin.Missä yhteydessä olet alkanut tutkia sitä? Kovinkaan moni suomalainen ei tällaisissa keskusteluissa sellaista kerro.
Itse olen saanut paljon YouTubilta löytyvistä Rumin tai Ibn Arabin runoudesta joihin on pantu sävel mukaan. Heidän todistuksensa Jumalan rakkaudesta luotujaan kohtaan on muotoiltu tavalla joka antaa lohdutusta ja ahaa-elämyksiä.