Tällä viikolla Kirkko&kaupunki -lehden uutinen kertoi, kuinka digitaalinen viestintä, medianäkyvyys ja jalkautuminen kauppakeskuksiin ovat kirkon tulevaisuutta. Nämä näkökulmat nousivat esille viime viikolla piispainkokouksen käsittelemässä Missiologian tuntemus ja osaaminen kirkon työssä -raportissa. Sekä sosiaalisessa mediassa tehtävä työ että työskentely kauppakeskuksessa kuuluvat molemmat nykyiseen työnkuvaani, mutta matka tähän pisteeseen ei ole ollut itsestään selvä.
Seisoessani Mikkelin tuomiokirkon alttarikaiteen ääressä pappisvihkimyspäivänäni, en olisi osannut kuvitellakaan tekeväni pappina työtä somessa. Olin hyvin somevastainen, eikä minulla ollut ainuttakaan sosiaalisen median tiliä. En kokenut itseäni someen sopivaksi ja somemaailma tuntui minusta vieraalta. Hiljainen asian kypsyttely papin polun alkutaipaleella avasi silmäni näkemään somen mahdollisuudet seurakuntatyössä. Ehkä somessa voisi olla paljon hyvääkin omista ennakkoluuloista huolimatta.
Somessa kirkon työntekijä voi helposti olla tavoitettavissa ja kirkon työhön pääsee tutustumaan vaikka omalta kotisohvalta käsin. Kasvokkain kohtaamista some ei koskaan täysin korvaa, mutta antaa papille mahdollisuuden olla yhden klikkauksen päässä. En osannut aavistaa sometyötä aloittaessani, kuinka uudenlaisen maailman se minulle pappina avaisikaan. Somen kautta olen saanut yhteydenottoja eri-ikäisiltä ihmisiltä, eri puolilta Suomea. Sielunhoidolliset keskustelut ja arkisemmat aiheet vuorottelevat luontevasti ihmisten viesteissä. Iloitsen valtavasti siitä, että ihmiset rohkeasti ottavat yhteyttä pappiin myös tätä kautta.
Some on todella tuonut Kristuksen kirkon palvelemisen aina ja kaikkialla mahdolliseksi. Kaikkia somessa kohtaamiani ihmisiä en olisi voinut kohdata kasvotusten välimatkan vuoksi, mutta somessa kilometrit menettävät merkityksensä. Käytännön arjessa olen myös ilokseni huomannut, kuinka somesta tutulle papille on ihmisten mukaan helppo tulla juttelemaan. Tavallaan olen pappina tullut jo tutuksi, vaikka tapaamme kasvotusten vasta ensimmäistä kertaa. Minusta on rikkaus, että kirkko ja sen työntekijät voivat tulla somessa lähemmäksi ja arkisemmaksi. Jollekin somen kautta koettu yhteys kirkkoon voi olla asia, joka lopulta rohkaisee astumaan kirkon kynnyksen yli pitkänkin tauon jälkeen.
Tässä vielä kaksi videotani samasta aihepiiristä:
Kiitos, Emilia, hyvästä kirjoituksestasi! Itse kirjoitin viikko-pari sitten samasta aiheesta näin:
https://www.kotimaa.fi/blogit/kirkon-digiloikasta-tai-sen-puuttumisesta-ja-asiakaslahtoisyydesta/
Kävinkin tuolloin lukemassa blogisi, ajankohtainen teema monessa mielessä. 🙂