Olen nyt joululomallani tutustunut Kuopion hiippakunnan arkistoihin. Siellä on ”oikeusviranomaisilta tulleet kirjeet”-niminen kansio, johon tämä tekstini perustuu. Nimiä en tässä mainitse: valtaosa rikoksista on sitä paitsi varsinkin nykynäkökulmasta melko vähäisiä.
- Liikennerikokset: Tämä oli suurin rikostyyppi kansion tapauksissa. Erinäköisiä kolareita ja yhteentörmäyksiä oli paljon. Lisäksi kansiossa oli ilmoitus oikeusjutusta, jossa eräs kirkkoherra oli pysäköinyt autonsa väärin. Tuolloihan ei ollut nykyisenkaltaista sakkojärjestelmää, vaan kaikki pienetkin rikokset menivät oikeuteen.
- Päihderikokset: Näitäkin löytyi joukosta. Suurin osa tapauksista liittyi kanttoreiden julkiseen esiintymiseen juopuneena, joka oli tuolloin rikos. Hiukan yllättävää oli huumausaineden käytön esiintyminen. Eräs kainuulaisen pikkuseurakunnan kanttori-urkuri oli joutunut oikeuteen ajettuaan huumausaineiden vaikutuksen alaisena moottoripyörää. Luultavasti hän oli käyttänyt jotain amfetamiini- tai yskänlääkepohjaista ainetta. Yksi pappi ilmoitti taas tyytymättömyyttään saamaansa varoitukseen. Hän selitti tapahtunutta liiallisella unilääkkeiden käytöllä. Unilääkkeethän olivat tuolloin lähinnä erilaisia barbituraatteja, joiden käytöstä on luovuttu niiden addiktiivisuuden takia.
- Omaisuusrikokset: Kansiossa oli muutama tällainen tapaus. Yhdessä tapauksessa kanttori-urkuri oli saanut tuomion varastettuaan korvikekahvia erään kylän kaupasta.
- Sotaan liittyvät rikokset: Kansiossa oli muun muassa Antti Kukkosen sotasyyllisyysoikeudenkäyntiin liittyviä papereita. Toinen tapaus liittyi jatkosodan loppuvaiheessa pidettyyn seurapuheeseen, jossa papin tulkittiin vihjaavan siihen, ettei Suomi välttämättä voita sotaa. Pitkällisten tutkimuksien ja oikeusprosessien jälkeen kuitenkin todettiin, ettei rikosta ollut tapahtunut.
- Siveettömyysrikokset: Kansiossa oli kahden papin avioliiton ulkopuolista suhdetta käsittelevää juttua. Toiseen niistä liittyen oli papin katumuskirje seksisuhteestaan kotiapulaiseensa, jonka liitteenä oli todistus kunnollisesta elämästä. Siinä eräs insinööri totesi kahden todistajan vahvistuksella pastorin menevän nukkumaan joka ilta kymmeneltä ja ettei pastori käy ravintoloissa tai elokuvissa. Tämä ei kuitenkaan tuomiokapitulille riittänyt, vaan hän menetti pappisoikeutensa.
Historiantutkijalle oikeudelliset asiakirjat ovat mielenkiintoisia lähteitä. Rikostapaukset antavat kuvan sen ajan yhteiskunnasta ja myös arvomaailmasta. Samalla niissä konkretisoituu maailman muuttuminen: esimerkiksi nykyään ravintoloissa syömistä tai myöhään valvomista ei onneksi enää nähdä moraalisuuden mittapuina edes kirkollisissa piireissä.
Sakari Lintunen
Kirkkoherra oli pysäköinyt autonsa väärin 70 vuotta sitten.
Aika hurjia nämä kirkon skandaalit
Ei tässä nyt skandaaleja haettukaan…Jos olisit malttanut oikeasti lukea tekstini, ei siitä olisi pitänyt jäädä epäilystäkään.
Jos todelliset kirkon skandaalit kiinnostaa, suosittelen tutustumaan edelliseen tekstiini.
Erään pohjoispohjalaisen pikkukunnan seurakunnan kanttori saattoi kaupunkireissullaan ”unohtua” Ouluun useammaksi päiväksi. Kirkkoherra joutui hälyyttämään urkuja soittamaan kykenevän opettajan hätiin, jotta sunnuntain jumalanpalvelus voitiin pitää. Olin opettajana samalla koululla. En muista, rangaistiinko kanttoria, tuskin. Oli etevä ja monipuolinen muusikko.
Kanttoreiden toilailuissa on kyllä aikoinaan ollut ehtymätön lähde erilaisille kaskuille.
Sakari,
Mieleeni tuli jo ensimmäisen aiheeseen liittyvän blogin yhteydessä mainita näkökulma Raamatusta. Raamattu on kirjoitettu vain uskoville, vaikka jos ja kun Raamatun ohjeita noudattaa seuraamukset on hyvät. Siksi laitkin kaikissa enemmän tai vähemmän sivistysvaltioissa on Raamattu-pohjaisia.
On kuitenkin aina, jo VT:n ajasta lähtien jätetty noudattamatta esim. Mooseksen kautta annettuja Lakeja.
Jo ensimmäinen perhe, Kain, rikkoi suoraa Jumalan kehoitusta olla surmaamatta veljeään. Mielestäni ei ole kaukaa haettu, että Kain erosi ”Seurakunnan” yhteydestä. Sen jälkeen Israelilaisia, aikuisena Egyptistä lähteneitä saavutti luvatun maan, vain kaksi henkilöä, vaikka kolmas ja paras ehdokas, Mooses ei Jordania ylittänyt, tottelemattomuuden vuoksi. Mooses katui ja sai armon Jumalan silmissä ja sen osoituksen Jumala itse hautasi Mooseksen.
Toivon, että jaksat lukea loputkin perusteluistani:
Jumala itse valvoi Ek-lesia’ansa heti alussa, vt. Apt.5:1-11, Ananias ja Safira. Sitten itse Jeesus, Seurakunnan pää puuttui seitsemän paikallisseurakunnan keskuudessa synnissä eläviin ihmisiin ja epäraamatullisiin ilmiöihin.
Helluntaiseurakunnat, paikalliset, eivät missään päin maailmaa ole vailla puutteita, vaan olemme enemmän ja vähemmän puutteellisia kuin Alkuseurakunnat olivat. Silti mitään muuta perustusta millekään asialle ei ole kuin Raamattu, eli onko se Kirjoitusten mukaista.
Erilaisia lankeemuksia on tapahtunut niin seurakuntalaisten kuin saarnaajienkin keskuudessa. Saarnaajien lankeamukset on tuotu valkeuteen vähintään tapahtuneessa laajuudessa, ja siinä on tiedotusvälineet aina olleet kiitettävästi mukana. Kuitenkin on kohtuullista mainita, että synnissä elävä ei ole kestänyt nk helluntalaisten uskovien yhteydessä.
Mitä näihin kuuluisiin huoripukkeihin tulee, johon yhteen keskityt, niin nekään eivät juuri ole lehtiotsikkoihin tulleet, ellei ole kysymys rikoksesta ja vain siksi, että poliisi on asiaan puuttunut.
Huono elämä ei ole hyväksyttyä millään johtamisen tasolla, etenkin kunnallis- ja valtiollisessa tehtävässä.
Tämän päivän tilanteessa en edes toisi näitä ei-uskovien pappien toilauksia keskuteluihin, koska he eivät itse ole Kristuksen palvelijoita eikä heidän paimennettavansakaan edusta Seurakuntaa, jonka pää on Kristus. Siksi voidaan innolla kannattaa homoja ja lesboja ja useamman kerran eronneita aivan arkkipiispan virkaan asti, vt. Miika Ruokanen.
Asiasi, eli tutkielmasi aihe on kiinnostava, mutta vailla mieltä, koskien tulevaa pappeuttasi. Toisaalta kaikki sopii, jos syvennyt Augustinuksen ”sekalainen-seurakunta-oppiin” (corpus permixtum). Eli on kysymys maailmasta ja maailman ihmisistä, ei Ek-klesiasta, maailmasta uloskutsuttujen yhteydestä, Seurakunnasta, jonka pää on Jeesus.
Eli toistan, etten ihmettele tutkielmaasi, mutta kertooko se ihmisistä, jotka joka tapauksessa päätyvät ulkopuolelle Karitsan häistä. Tässä mielessä Raamatun näkökulmaa heihin ei ole.
Reijolle,
lähtökohtamme ovat niin erilaiset, että tuskin löydämme yhteistä näkemystä. Meillä vaikuttaa olevan niin erilainen todellisuuskäsitys, että ymmärrämme todellisuutta hyvin eri lähtökohdista. Sinulla tuntuu olevan varmuus sen totuudesta. Itse en pidä oma todellisuuskäsitystäni lukkoon lyötynä, vaan korjaan sitä, kun aihetta siihen ilmenee.
Teen itse tutkimusta enkä ole kiinnostunut siitä, mikä on Raamatun mukaista tai kuka on oikea kristitty. Näihin asioihin asialliselta pohjalta lähtevä tutkimus ei ota kantaa, vaan ne ovat uskonyhteisössä tehtäviä tulkintoja. Tähän suuntaan tutkimus omassa tiedekunnassammekin on onneksi viime vuosina mennyt.
Mitä tulee väiteeseeni tulevasta pappeudestani, voin todeta, että se ei ole minulla suunnitelmissa. En ole edes missään vaiheessa kertonut, mihin uskonnolliseeen yhteisöön kuulun vai kuulunko mihinkään. Siihen vetoamista kutsutaan akateemisessa keskustelussa ad hominem-argumentiksi. Teologisessa tiedekunnassa ei vaadita minkään uskonnollisen yhteisön jäsenkirjaa. Meillä opiskelee ja tekee tutkimusta niin helluntalaisia, luterilaisia, katolisia, muslimeja kuin ateistejakin, vaikka toki kirkko yhä tiedekunnssamme kummittelee.
Sitä paitsi tämän kirjoituksen tarkoitus ei edes ole etsiä mitään ”mätiä hedelmiä” luterilaisesta kirkosta. Ennemminkin tarkoitus on esitellä kirkon arkistosta löytyvää lähdeaineistoa. Osa noista tapauksista on sellaisia, joissa ei nykynäkökulmasta ole edes mitään väärää tai ”synnillistä”.
Seurakuntaa ei ole kutsuttu ulos maailmasta vaan päinvastoin ulos maailmaan. ”He eivät kuulu maailmaan, niin kuin en minäkään kuulu. Pyhitä heidät totuudellasi. Sinun sanasi on totuus. Niin kuin sinä lähetit minut maailmaan, niin olen minäkin lähettänyt heidät.”
Suoraan sanottuna minua yököttää Reijo Mänttärin omahyväisyys, siten koen hänen postauksensa. Ja tietysti hän jälleen pääsi mieliaiheeseensa. Sitä tuumin, miksi homous kutkuttaa blogistia, vuodesta toiseen.
”Siksi laitkin kaikissa enemmän tai vähemmän sivistysvaltioissa on Raamattu-pohjaisia.”
Moosekselaiset sadistiset lait vallitsivat Pohjoismaissakin 1700-luvunlopulle,
jonka jälkeen ateistis-desitine valistutus uudisti lainsäädäntrömme ,joka ei enää lepää siis kristinuskon pohjalla vaan pohjautuu lähinnä roomalaiseen ja
germaaniseen oikeuteen. Joitain kanonisia perheoikeudellisia kohtia
lukuunottamatta. Valitettavasti kristilliset piirit ylläpitävät edelleen yllä ko. myyttiä, oka perustuu laisäädäntöön joskus 1700- luvulta. On otettava ennekaikkea
huomioon,että esim. omaisuusrikoksisia koskevat yleisperiaatteet (varkauden
sanktioitavuus jne) eivät ole mitään erityisesti kristillisiä periaatteita.
Esim. varkaus ja toisen vaimoon käyminen ovat sanktioitu kaikkialla maailmassa ennen kuin kristinuskosta tiedettiin mitään. (Oikeushistorioitsija Lars Björnen mukaan)
Oletko tietoinen siitä miten varkaustapaukset antiikin Roomassa ”hoidettiin” tai mitä tavallisen kansalaisen tuli tehdä saadakseen oikeutta? Ainoa keino oli hankkia paljon kavereita joilla oli suhteita ja tutun tuttuja. Jos joltakulta varastettiin viitta kavetituomioistuin päätteli tai päätti kuka on syyllinen, joskys vain sillä perusteella että tällä sattui olemaan aivan samanlainen viitta. Jota lähdettiin sitten porukalla perimään takaisin …
Mänttäri: ”Raamattu on kirjoitettu vain uskoville”
Mitenkäs tämmöiset pakanat kuin esim. minä sitten voimme Raamattua lukea tullaksemme uskovaisiksi?
Mänttäri: ” Siksi laitkin kaikissa enemmän tai vähemmän sivistysvaltioissa on Raamattu-pohjaisia. ”
Kuten esim. sivistysvaltio Suomen nykyinen avioliittolaki.
Seppo Heinola. Levität taas vääriä väitteitä. Protestanttisessa maailmassa vallitsi noin 1550 – 1750 suuntaus, jossa pidettiin Mooseksen lakia esikuvallisena ankaruuden (kuolemantuomiot monista rikoksista) myös maallisen lainsäädännön, mutta EI rangaistustapojen osalta (Lex Dei – Lex Politica Dei). Tämä suuntaus muuttui Ruotsi-Suomessa vuoden 1734 lain myötä. Käytännössä käräjillä etsittiin jo tätä ennen tietoisesti lieventäviä asianhaaroja.
Keskeinen syy siihen, että rangaistukset olivat ankaria, oli lisäksi yhteiskunnallinen epätasa-arvo. Tämä on todettu oikeushistoriassa moneen kertaan.
Huoh,sanoin ’moosekselaiset’ lait en Mooseksen lait. Eli lain henki oli raamatullinen . Asialoisesti oli tutkitusti näin (Wiki):
”1700-luvulla eurooppalainen valistusajattelu saavuttaa Pohjolan. Vaikutusvalta leviää myös alempiin säätyihin. Rikosoikeutta lievennettiin, modernin oikeusvaltion pääpiirteet alkavat hahmottua. Vuoden 1772 hallitusmuoto: vallankäytön lakisidonnaisuutta ja oikeuslaitoksen vakauttamista. Oikeudelliset reformit kajosivat ennen muuta säätyjen etuoikeuksiin. Kuolemanrangaistusta rajoitettiin (1779) ja kidutus tunnustuksen hankintamenetelmänä kiellettiin (1772). Maanomistusoloja vapautettiin (yhdistys- ja vakuuskirja 1789). Useat oikeudelliset uudistukset merkitsivät vanhojen säätyrakenteen varaan rakentuneiden oikeussääntöjen loppua. ”
Vanhoja julmia rakenteita ylläpiti osaltaan mitä keskeisimmin kirkko.
Reijo M. on osittain oikeassa. Paavali mm. aloittaa kirjeitään: ” pyhille ja uskoville …”