Otsikko tuskin tarvitsee tarkempaa selitystä. Kyseisen kuolemanleirin vapauttamisesta tulee tänään kuluneeksi 75 vuotta. Kävin viime marraskuussa Auschwitzissa. En ottanut ohjattua turistikierrosta, vaan päätin toteuttaa matkan itse. Majoituin muutamaksi päiväksi Auschwitzista noin seitsemänkymmenen kilometrin päässä sijaitsevassa Krakovassa eli upeassa vanhaa eurooppalaista kulttuuria huokuvassa kaupungissa. Ennen Krakovaan lähtöä varasin netistä myös ilmaisen käynnin suunnittelemalleni päivälle sekä erittäin halvat bussiliput Krakovasta Auschwitsiin.
Koska yritin ottaa kaiken irti muutaman päivän oleskelusta Krakovassa, olin rakentanut aikataulun aika täyteen. Auschwitzia kohti lähdin Krakovasta noin kello 6 aikaan aamusta. Kun pääsin perille, paikalla oli jo aika paljon turisteja. Erityisesti huomioni kiinnitti suuri määrä Israelin sotilaita. Veikkaan, että heidän koulutukseensa kuuluu tulla katsomaan, mikä voi olla pahimmillaan kohtalona. En tiedä mitä nykyään juutalaiset keskimäärin kyseisestä leiristä ajattelevat. Minä kuitenkin varmaan ajattelisin, että teen kaikkeni, jotta itse tai kansani ei joutuisi enää koskaan samaan tilanteeseen. Leirissä käynti varmasti lisääkin israelilaisen sotilaan motivaatiota.
Leirillä oli muutama kahvila ja matkamuistomyymälä, josta löytyi muun muassa suomenkielisiä teoksia Auschwitzista. Varsinaiseen leiriin mennessä piti käydä tarkan turvatarkastuksen läpi. Kaikki metalliesineet piti lentokenttien tapaan ottaa pois taskuista mentäessä turvaskannerista läpi. Samoin laukkuja ei saanut tuoda alueelle.
Turvatarkastuksen jälkeen kävelin leirialueelle ja ensimmäisenä pisti silmääni ikoninen kyltti: Arbeit macht frei. Kyltistä on oikeutetusti tullut karmeassa ironisuudessaan pahuuden symboli. Kyltin vieressä oli myös pääkallokuvioin merkittyjä varoituksia pakenemista pohtiville. Samoin infotauluissa kerrottiin, että pakenemisyrityksiä oli ehkäisty myös sillä, että pakenevien omaiset haetaan leirille. Voi vain kuvitella, millaista ahdistavaa ristiriitaa tuo on leirillä olevissa ihmisissä aiheuttanut.
Varsinainen leirialue koostui useista eri parakeista, joiden sisälle oli rakennettu pieniä museoita. Osa parakeista kertoi tarkemmin mm. julmista lääketieteellisistä kokeista, toisesta maailmansodasta, puolalaisten vastarinnasta ja osallisuudesta jne. Osa parakeista taas oli enemmänkin pyhäkköjä kuolleille. Osasta parakeista löytyi isoja huoneita, jotka olivat täynnä murhattujen kenkiä, silmälaseja jne. Kenkien joukossa oli paljon myös pienten lasten kenkiä. Yksi hätkähdyttävimmistä näyistä oli valtavat kasat naisten hiuksia – niistä natsit tekivät mm. mattoja.
Ehkä yksi absurdeimmista asioista leirillä olivat kuvat leiriorkesterista. Keskitysleirin ollessa toiminnassa miesorkesteri soitti marssimusiikkia keittiörakennuksen edessä. Natsien mielestä nimittäin musiikki mm. kohensi marssikuria työkommandojen lähtiessä ja palatessa takaisin leiriin. Orkesteri piti myös konsertteja sunnuntaisin SS-miehille ja joskus myös vangeille. Orkestereita oli useita ja lähellä sijainneessa laajemmassa tuhoamisleirissä eli Birkenaussa oli naistenleirillä jopa naisorkesteri.
Taide oli toki myös muuten tärkeää natseille. Natseille musiikin lisäksi tärkeää olivat mm. mahtipontiset rakennussuunnitelmat ja taideaarteiden kerääminen. Niin sanottu natsiestetiikka onkin yleisesti tunnettu käsite. Se että taidetta käytetään osana kansanmurharetoriikkaa, ei myöskään ole mitenkään epätavallista. Esimerkiksi Ruandan kansanmurhaa avitettiin radiosta soitettavalla rap-musiikilla.
Mahtipontiset rakennussuunnitelmat ja rap-musiikki jne. eivät tietenkään sinällään ole syitä kansanmurhaan tai pahoja itsessään. Taiteen käyttäminen kansanmurhissa vain kertoo siitä, että itsessään hyvää tai neutraalia asiaa voidaan käyttää myös pahaan – samoin kuin vaikkapa uskontoa tai erilaisia maailmankatsomuksia. Jakolinjat hyvyyden ja pahuuden välillä eivät myöskään mene eri ihmisryhmien välillä – pahuuden ja hyvyyden jakolinja kulkee meidän jokaisen keskeltä.
Oman hyvyyden ja myös pimeän puolen tunnistaminen onkin äärimmäisen tärkeää, jos haluamme ehkäistä vastaavanlaiset kansanmurhat tulevaisuudessa. Olisi ollut helppoa etäännyttää Auschwitz itsestä ja sanoa, että kyllä ne natsit olivat aivan kauheita hirviöitä. Olisi helppoa ulkoistaa pahuus vain Auschwitzin kaltaisiin radikaalin pahuuden esimerkkeihin. Olisi yhtä helppoa syyttää muita ihmisistä myös oman elämän vaikeuksista. Olisi helppoa kuluttaa päivänsä valittelemalla maailman pahuutta ja juoruamalla siitä, mitä pahaa naapurin Liisa oli taas viime viikolla tehnyt. Kaikki tämä olisi ah, niin helppoa.
Helppo tie on kuitenkaan harvoin se oikea ratkaisu. Helppouden kautta kenestäkään ei ole koskaan tullut lopulta onnellista, eikä etenkään sankaria tai menestyjää. Helppo valittaminen muiden pahuudesta ei tuota mitään muuta kuin katkeruutta, joka myrkyttää salakavalasti ihmisen itsensä. Samalla huomion kiinnittäminen epärakentavalla tavalla muiden pahuuteen säteilee valitettavasti passiivisaggressiivisella tavalla myös lähipiirin.
Siksi jos aiot vierailla Auschwitzissa, mitä lämpimästi suosittelen (samoin kuin Krakovaa), älä lähde sinne vain kauhistelemaan muiden pahuutta. Sen sijaan kuvittele itsesi ennemmin leirin pahisten rooliin. Osa heistä toki oli jo leirille mennessään sosiopaatteja, mutta suuri osa pahuuteen osallistuneista oli ”tavallisia” ihmisiä. On helppo moralisoida näitä ihmisiä jälkikäteen.
Mieti kuitenkin hetki ensin, miten altis itse olet yhteiskuntamme yleisille vaikutteille. Kuinka moni meistä uskaltaa kulkea vastavirtaan ja julistaa totuutta, jos se edellyttää oman maineemme, toimeentulomme tai jopa elämämme uhraamista? Oletko varma, että et olisi Natsi-Saksassa ainakin hiljaisesti hyväksynyt juutalaisten kuljetuksia – etenkin, kun tiedotusvälineet olivat vuosia suoltaneet propagandaa juutalaisia vastaan? Jos et osaa vastata tähän, mieti miten altis olet vaikkapa mainoksille. Kuinka usein herkullisen ruoan nähtyäsi televisiosta, sitä alkaa tekemään mieli? Entäpä jos ruokamainosten sijaan olisit katsonut televisiosta vuosikausia juutalaisia mustamaalaavia mainoksia samalla, kun oma maasi yrittää päästä jaloilleen hävityn sodan ja sitä seuranneen nöyryytyksen jälkeen? Siitäkin huolimatta, että juutalaisia ei voi syyttää ensimmäisestä maailmansodasta, on helppoa löytää syy huonoihin oloihin jostain muusta kuin itsestä.
Yhteiskunnan mädättävä totalitarismi harvoin tapahtuukaan hetkessä tai on kovin yksioikoisen kehityksen tulos. Usein se tapahtuu vähitellen ja useista eri syistä. Vähitellen kuitenkin patologiset ja pahat toimintatavat tulevat hyväksytymmiksi ja muuttuvat rajummiksi. Ilman vastarintaa pahuus kasvaa vähitellen käsittämättömiin mittasuhteisiin. Jos ihmiset eivät käsitä tätä prosessia tai tunnista omaa pahuuttaan, on pahuus helppoa ulkoistaa muihin.
Paras lääke pahuuden ehkäisemiseen onkin aloittaa prosessi omasta itsestä – se on se, johon oikeastaan eniten pystymme vaikuttamaan. Toinen hyvä keino ehkäistä etenkin radikaalia pahaa, on jatkuva opiskelu erilaisista oman yhteiskunnan ilmiöistä ja niiden syvemmistä syistä. Hyväntahtoisella ja nöyrällä sydämellä sekä viisaalla mielellä pääsee yllättävän pitkälle – joskus totalitaristissa valtioissa jopa sankaruuteen asti, mutta se onkin jo toisen blogimerkinnän aihe…
Blogini lopuksi haluan esittää vilpittömät osanottoni Auschwitzin ja kaikille totalitarismin uhrien läheisille.
Ps. Minä en aidosti tiedä, miten olisin toiminut eläessäni Natsi-Saksassa. Siksi onkin hyvä meditoida seuraavaa Raamatun kohtaa.
Mene väliin, kun syytöntä viedään surmattavaksi,
riennä apuun, kun hän hoippuu teloituspaikalle.
Älä selitä: ”Enhän tunne koko asiaa”,
sillä sydänten tutkijaa sinä et petä.
Sananlaskujen kirja 24:11–12
Paradoksaalista oli myös suomalaisen kasanedustajan protesti turva-aidalla. Ajattelikohan asiaa ihan loppuun asti hänkään. Aidan poistamien kun merkitsisi Israelille vihamielisten voimien vapaata pääsyä siviilien kimppuun ja Juutalaisten tappamisen sallimista. Käsittämättömän loukkaava protesti Israelin valtiota kohtaa juuri tähän aikaan vielä. Hävettää oikein , kun maamme mainetta tuolla tavalla pilataan.
Lutherin merkitys Hitlerin toimintaan. Uskon, että jos siitä on tehty realistinen tutkimus, niin sitä ei anneta tuskin koskaan julkisuuteen.
Mahdollisimman realistisen käsotyksen saa nykypäivinä tutustumalla Auschwitsin alueeseen. Olen itse käynyt tutustumassa siihen.
Jep. Reinon mielestä Lutherilaiset täytyisi ilmeisesti hävittää? Pientä laupeutta ja rakkautta voisi osoittaa noin 70% Suomalaista kohtaan. Fanaattisuus on vaarallista.
En ole maininnut minkään uskonsuuntauksen hävittämisestä. Ihmisarvo oa kaikille sama syntymästä alkaen. En ole Martti Luther. Enkä luterilaisen kirkon jäsen.
Nyt osui pappisasessorin parahdus oikeaan osoitteeseen ja kolahti ainakin minuun. Keskitysleirit ovat niitä parhaita esimerkkejä ”tämän maailman ruhtinaan” toimista, kuten Jeesus ”tämän maailman jumalaa” nimitti.(Joh14:39;2.Ko4:4) Mutta ne ovat muistutuksia myös uskosta, joka kestää jopa kuoleman uhan edessä.
Olen myös käynyt Auschwitzissa, kaksikin kertaa perheen kanssa automatkoillamme. Toissa vuosikymmenellä ei turvatarkastuksia vielä ollut, mutta heti alussa eräs juutalaismies lähestyi meitä ja kysyi, olemmeko kenties hänen heimoveljiään. Ilmeisesti meillä olisi ollut ihan privaattikierros sopivan etnisen taustan perusteella.
Muistan, että Auschwitzin toisen osan sisääntulossa oli myös taulu, johon oli kiinnitetty eri vankiryhmien tunnukset. Kiinnitimme erityistä huomiota violettiin kolmioon, koska tuohon ryhmään meidän perhe lukeutui.
Kun useita tunteja olimme kierrelleet ja tulimme sitten ulos, kävelysuorituksemme ei tukenut lainkaan alkuportin tunnuslausetta ”Arbeit macht frei”. Ulos virtasi hyvin hiljaista väkeä silminnähden syvästi vaikuttuneina. Ja niin olimme mekin, molemmilla kerroilla. Ulos pääseminen alueelta ja paluu takaisin Krakovan campinalueelle, se tuntui vapaudelta.
Blogi sisälsi myös meille erinomaista pohdittavaa: ”Mieti kuitenkin hetki ensin, miten altis itse olet yhteiskuntamme yleisille vaikutteille… Oletko varma, että et olisi Natsi-Saksassa ainakin hiljaisesti hyväksynyt juutalaisten kuljetuksia – etenkin, kun tiedotusvälineet olivat vuosia suoltaneet propagandaa juutalaisia vastaan?”
Mukaan menneiden kristityiksi tunnustautuvien yksilöiden moittiminen näin jälkikäteen on varsin hyödytöntä. Heidän saamansa ohjaus ei perustunut vain ja ainoastaan tiedotusvälineiden propagandaan, kyllä kirkkojen opetus valitettavasti ohjasi samaan antisemitistiseen suuntaan. Toki yksittäisiä poikkeuksia oli, kovalla hinnalla maksoivat eriävät mielipiteensä.
Raamatun ohjeet olisivat vieneet toiseen suuntaan. Vai mitä meidän pitäisi päätellä seuraavasta: ”Älkää mukautuko tämän maailman menoon, vaan muuttukaa, uudistukaa mieleltänne, niin että osaatte arvioida, mikä on Jumalan tahto, mikä on hyvää, hänen mielensä mukaista ja täydellistä.”(Ro12:2) On vaikea ajatella, että natsihallinto esivalta-asemastaan huolimatta toteutti sitä, ”mikä on Jumalan tahto, mikä on hyvää, hänen mielensä mukaista ja täydellistä.”
Taisi olla eräs tunnettu kansanedustaja ja entinen ministeri, joka taannoin monien kauhistukseksi siteerasi varhaiskristittyjen asennetta ”Ennemmin tulee totella Jumalaa kuin ihmisiä”(Apt5:29). Meidän vapaassa yhteiskunnassamme on hyvin poikkeuksellista joutua ristiriitaan esivallan kanssa. Itse en näe yhtäkään vakavasti otettavaa esimerkkiä sellaisesta, mutta Auschwitzissa tilanne oli erilainen.
Keskitysleirin kulkureitin alussa oli eri vankiryhmien tunnuksia. Wikipedia kertoo niistä seuraavaa: ” Poliittisten vankien väri oli punainen, rikollisten vihreä, prostituoitujen ja romanien musta, Jehovan todistajien violetti, homoseksuaalien vaaleanpunainen, siirtolaisten sininen ja juutalaisten keltainen.”
Juutalaiset eivätkä romanit voineet perua syntyperäänsä ja homoseksuaalien, prostituoitujen ja rikollisten oli kenties vaikea päästä taipumuksistaan eroon. Punaisen ja violetin kolmion kantajat olivat matkalla kaasukammioon vakaumuksensa vuoksi.
Violetin kolmion takkiinsa saaneet olivat Hitlerin hampaissa vain siksi, että heille oli Raamatusta opetettu tuo periaate ”Ennemmin tulee totella Jumalaa kuin ihmisiä”. Ja he noudattivat sitä myös käytännössä, jopa oman elämänsä menettämisen uhalla. Jeesus oli opettanut heille, että ”Älkää pelätkö niitä, jotka tappavat ruumiin mutta eivät kykene tappamaan sielua. Pelätkää sen sijaan häntä, joka voi sekä sielun että ruumiin hukuttaa helvettiin.”(Mat10:28)
Vaikka omasta Auschwitzissa käynnistäni on jo vuosia, muistan edelleen silloiset ajatukseni. Nuo violetin kolmion kantajat olivat uskollisia ”loppuun asti”. Eivät Hitlerille vaan Raamatun Jumalalle. Toivon edelleen, että voisin ottaa heistä mallia ja rohkeutta kohdata niitä koetuksia, mitä kohtalaisen mukavasti etenevässä elämässä vastaan sitten tuleekaan. Ja jos tapaan noita Auschwitzissa kuolleita uskonveljiäni ylösnousemuksessa, minulla on heiltä paljon kysyttävää.
Tarkkuutta, Rauli Toivonen! Homoja ei raahattu keskitysleireille ”taipumuksen” vuoksi, vaan heidän persoonansa olemuksellisen ominaisuutensa vuoksi. Sinulla on väärä rinnastus tekstissäsi.
Berliinistä homomiehiä ja myös lesboja vietiin Sachenhausenin keskitysleirille Berliinistä pohjoiseen. Leiri ei ollut varsinainen tuhoamisleiri, mutta sielläkin monen elämä päättyi ennen aikojaan.
Runsas vuosikymmen sitten Sachsenhauseniin oli pystytetty muistonäyttely, jossa kävin. Sen vaikuttavimpia kokemuksia olivat leirillä olleiden videolle kuvatut haastattelut, joissa he omalla äänellään kertoivat kokemuksistaan.
Kiitos sinun tarkkuudestasi. Sana taipumus ei oikeastaan sopinut yhteenkään ryhmään noista Wikipediasta poimimistani. Eihän taipumuksen vuoksi Auschwitziin viety vaan toteutuksen.
Olisiko mielestäsi korrektia sanoa, että ”homoseksuaalien, prostituoitujen ja rikollisten oli kenties vaikea päästä elämäntavastaan eroon”. Kahdella ensin mainitulla lääkkeenä selibaatti, viimeisellä jokin laillinen keino ansaita elanto. Kenties olisi kannattanut nauttia nuo kovatkin lääkkeet, koska vaihtoehdot olivat vähissä silloisen esivallan alaisuudessa.
En tietenkään Raamattuun uskovana voi hyväksyä minkään väestöryhmän poistumista Auschwitzin savupiippujen kautta. Elämän päättämiseen meille ei ole annettu valtakirjaa. Kun sinä tunnet erään kaltoin kohdellun väestöryhmän ilmeisen tarkasti, saanen kysyä seuraavaa: Millä tavoin tuon ajan Saksassa täytyi homoseksuaalien kaapista tulla ulos joutuakseen keskitysleirille? Tavattiinko itse teossa vai riittikö naapurin epäilys seksuaalisesta suuntautumisesta?
Ne violetin kolmion kantajat jäivät kiinni jo siitä, etteivät tokaiseeet tuota heilhitleriä. Pelastus kun Raamatun mukaan tulee ihan toisesta suunnasta.
Rauli Toivosen kysymykseen, miten homot ja lesbot joutuivat Saksassa keskitysleirille, vastaus on: kun tiedettiin ”sellaiseksi” ja sattui kohdalle, napattiin kiinni. Natseilla oli apureita, jotka välittivät tietoa. Natsit tekivät ratsioita esimerkiksi homojen suosimiin baareihin.
Berliini oli 1920-luvulla ja 1930-luvun alussa värikäs ja monella tapaa vapaamielinen kaupunki, ja myös homoseksuaalinen osakulttuuri oli näkyvää. Hitlerin valtaannnousu teki tästä kaikesta lopun. Tosin natsien omassakin keskuudessa oli homoja näkyvilläkin paikoilla. Natsipuolueen militantin kaaderin SA:n – Sturmabteilung – johdossa oli Ernst Röhm ja muitakin homoja, jotka Hitler murhautti ”pitkien puukkojen yönä” 1934, ei ensisijaisesti homouden vuoksi, vaan tehdäkseen lopun SA:n mahdista valtataistelussa vakinaisen armeijan kanssa.
——-
”Elämäntapa” ei sekään ole kovin kelvollinen termi. Ei ole mitään homoseksuaalista elämäntapaa. Jokainen homo ja lesbo elää itsensä näköistä elämää. Kukin on elämäntavoiltaan kaltaisensa.
Kiitos asiapainotteisesta vastauksesta. Aina ei sellaisia saa kysymyksiinsä näillä tunnetta täynnä olevilla keskustelupalstoilla.
No hyvä, että pääsit halvalla tai peräti ilmaiseksi. ”Taide oli …tärkeää natseille. ” Muusikot pakotettiin soittamaan, he säilyttivät henkensä niin kauan kuin jaksoivat soittaa. Natsit ryöstivät juutalaisten omaisuuden, myös taiteen. Kyse oli rahasta, ei taiteen arvostamisesta. Ehkä surkea ”taiteilija” Hitler halusi kompensoida omaa epäonnistumistaan. Vieläkin etsitään alkuperäisiä omistajia tauluille. Jossakin on vielä suuri varasto täynnä juutalaisten omaisuutta.
Israelin sotilaiden motivaatio ? Saavat oppia, kuinka toimia Palestiinassa ? Mitähän juutalaiset ajattelevat kyseisestä tuhoamisleiristä ? Ei ole vaikea kuvitella.
Elävässä elämässä enemmän kuin ”Liisa” pahaa tekee Matti. Juoruilu voi pelastaa jonkun hengen.
Olen käynyt Dachaun keskitysleirillä talvella . Se on kaikkien keskitysleirien äiti. Siellä koulutettiin tulevat keskitysleirien päälliköt. Siellä oli vielä silloin tuhkaa joka puolella. Kun palasin linja-autoon jolla liikumme , niin huomasin kuinka kenkäni olivat tuhkassa. Se herätti, koska tajusin että se tuli ihmisistä joita oli poltettu krematorioissa.
Dachaun entisestä leirinjohtajasta tuli Aushwitzin komendantti. Rudolf Höss ,jonka muistelmat kannattaa lukea. niistä saa hyvän kuvan mitä nuo kuolemanbyrokraatit ajattelivat tehtävistään.
Omantunnon tarkkoja raskaan velvollisuuden painamia , mutta velvollisuus on velvollisuus . Ikävä uhreja, mutta tehtävä on tehtävä ja se tulee täyttää . Höss päivitteli vartiostoon soluttautuneita sadisteja jotka eivät ymmärtäneet että he sadismillaan viivästyttivät juutalaiskysymyksen lopullista ratkaisua.
Saattaa olla että keskitysleirien äiti oli ”Tammisaaren yliopisto”. Sieltä natsit saivat oppia. Tammisaaressa esim. numeroitiin vankeja, ja ihan nöyryyttämisen vuoksi vain. Isoisäni oli siellä piikkilankojen takana. Kotiinsa pääsi kontaten. Sillä
hän oli nälkäkuoleman partaalla. Kerrotaan, että Sakut todella ottivat mallia tuolta kuuluisalta Tammisaaren vankileiriltä.
Ajatusta (NEVER AGAIN ) ”ei koskaan enää” meidän maanosassa. Eurooppa ei enää koskaan saa joutua
keskustelemaan siitä, kenen elämä on elämisen arvoista ja kenen ei. Toisen maailmansodan kauhut koskettivat kirjaiellisesti jokaista maapallon asukasta. Israelin valtio syntyi uudelleen holokaustin jälkipuinnin seurauksena. Ilman Hitleriä Stalin ei olisi koskaan kyennyt muodostumaan Itä- Euroopan
imperiumiaan. Akselivaltioiden mielipuolisuuden uhreiksi joutui muitakin valtioita, jotka elivät natsien
poliittisen järjestelmän rautakoron alla.
Kuljemme kohti aikaa, josta Raamattu käyttää nimeä ahdistuksen aika. Tämän ajanjakson kuluessa
antikristus ( paholainen) nousee valtaan ja alkaa määrätä politiikan suunnasta. Valtansa huipulla hän kontrolloi kaikkea yhteiskunnan poliittisia, taloudellisia ja hengellisiä elementtejä niiden kaikilla tasoilla. Rukoilkaamme sitä että Herra johdattaisi oikeamielisiä rehellisiä päättäjiä johtopaikoille, jotta
maamme menestyisi ja rauha säilyisi.