Etenkin monissa vapaissa kristinuskon suuntauksissa painotetaan henkilökohtaista suhdetta Jeesukseen. Minun olisi kuitenkin vaikeaa kuvitella kristittyä, jolla ei olisi jonkinlainen henkilökohtainen suhde Kristukseen. Jopa ateistilla on henkilökohtainen suhde Kristukseen tai ainakin kristillisyyteen tai kristittyihin. Se vain on kriittinen. Siksi ihmisen henkilökohtainen suhde Jeesukseen ei oikeastaan kerro juuri mitään ilman tarkempaa sisällön määrittelyä. Paljon enemmän ihmisestä kertovat esimerkiksi hänen tekonsa.
Voi kuitenkin hyvällä syyllä kysyä, onko jokainen näkökulma Jeesukseen yhtä pätevä. Voiko Jeesuksen vääntää esimerkiksi hippiaatteen puolestapuhujaksi tai toisaalta vaikkapa jämäkäksi ja taistelusta nauttivaksi Messiaaksi? Näyttihän Jeesus julistuksessaan toisaalta tuovan mukanaan rauhaa ja toisaalta konflikteja jopa perheen sisälle:
”Autuaita rauhantekijät: he saavat Jumalan lapsen nimen.” (Matt. 5:9)
”Älkää luulko, että minä olen tullut tuomaan maan päälle rauhaa. En minä ole tullut tuomaan rauhaa, vaan miekan. Minä olen tullut nostamaan pojan isäänsä, tyttären äitiään ja miniän anoppiaan vastaan.” (Matt. 10:34–35)
Toki Raamattunsa hyvin tunteva lukija osaa asettaa kyseiset toteamukset kontekstiinsa. Ensimmäinen näistä puhuu siitä, millaista rauhanomaista asennetta Kristus arvostaa ihmisissä. Toinen taas puhuu siitä vääjäämättömästä ja jatkuvasti tässä maailmassa vaikuttavasta ilmiöstä, jossa Jeesusta joko rakastetaan tai vihataan intohimoisesti. Nuo lainaukset kuitenkin havainnollistavat hyvin sen, kuinka Jeesus voidaan valjastaa niin rauhanaatteen kuin vaikkapa taistelun esikuvaksi, jos ei oteta huomioon kokonaisuutta ja asiayhteyttä.
Hyvin Raamattunsa sekä myös historiaa tunteva lukija myös tietää, että Jeesus oli historiallinen henkilö. Sen vuoksi häntä ei voi uskottavasti kuvata miten tahansa omien mieltymysten mukaan – ainakaan ilman, että kadottaa jonkinnäköisen kosketuksen tähän todellisuuteen. Lukemalla neljä evankeliumia saakin hyvän näkökulman siihen, millainen hahmo kätkeytyy hieman toisistaan erilaisten evankeliumeiden taakse.
Evankeliumeiden mukaan Kristus oli muun muassa juutalainen opettaja, joka sai noin 2000 vuotta sitten runsaasti huomiota ja kannatusta oman kansansa parissa. Hän myös julisti olevansa juutalaisten luvattu Messias, joka naulittiin ristille ja jonka kuoleman jälkeen tapahtui erikoisia asioita. Näitä historiallisia tosiasioita tuskin kukaan voi kiistää – olipa uskonnollinen vakaumus millainen tahansa.
Toisaalta Kristus on myös uskonnollisen palvonnan kohde. Olisi helppoa ja erittäin järkevääkin ajatella, että jokaisella meistä kristityistä on oma suhteemme ja näkökulmamme Kristukseen. Tämä on varmasti totta. Siitä huolimatta se ei mielestäni anna koko kuvaa Kristuksesta uskonnollisen palvonnan kohteena. Ilman jonkinlaista yhteistä samaistumispintaa olisi vaikea kokea kristittyjen välistä yhteyttä muun muassa jumalanpalveluksissa tai vaikkapa hyvissä syvällisissä keskusteluissa.
Onkin tärkeää muistaa, kuinka historiallisesti ja globaalisti laaja lopulta on tuo kristittyjen yhteinen samaistumispinta. Kirkko esimerkiksi päätyi jo varhaisessa vaiheessa suurelta osin yhtenäisiin näkökulmiin siitä, kuka Jeesus oli. Tämä näkyy esimerkiksi varhaisen kirkon uskontunnustuksissa, vaikkakaan kaikki eivät olleet valtavirran kannalla.
Tällä blogimerkinnällä en kuitenkaan halua mitätöidä mitenkään niitä kristittyjä, jotka painottavat henkilökohtaista ja jopa yksityistä suhdetta Jeesukseen, kunhan tuon henkilökohtaisen suhteen korostamisen varjolla ei väheksytä muita kristittyjä. Itse asiassa yksi kiehtovimmista näkökulmista Jeesukseen on juuri se, miten Hän on meille kristityille myös yksityisellä ja yksilöllisellä tavalla hengellisesti tärkeä.
Se mitä Jeesus merkitsee kristityille henkilökohtaisesti riippuu hyvin paljon persoonasta, elämänhistoriasta ja mm. ympäristöstä. Jeesus on siis jossain määrin hyvällä tavalla joustava. Joku voisi toki sanoa, että kaikki tämä ”joustavuus” johtuu vain oman mielemme rakenteiden joustavuudesta.
Tämä voi olla totta, mutta itse uskon, että tuo joustavuus johtuu myös Jeesuksesta itsestään. Meillä mielestäni Vapahtaja, joka on jossain määrin myös valmis mukautumaan jokaisen meidän mielemme mukaisesti. Olihan Hän aikoinaan myös valmis syntymään vaatimattomiin ja jopa vihamieliseen ympäristöön vain sen takia, että Hän saisi meihin tärkeän yhteyden. Jeesuksessa itse Jumala syntyi ihmiseksi tänne palvelemaan ja auttamaan meitä, joita koetellaan monin tavoin. Siksi Hän pystyy myös mielestäni rakentamaan meihin jokaiseen oman suhteensa sekä auttamaan meidän elämän yksilöllisissä haasteissa.
Meillä on toisin sanoen ihmeellinen Vapahtaja ja Jumala, joka aidosti välittää meistä! Siunattua adventin ja joulunodotuksen aikaa Sinulle arvoisa lukija! Tuokoon Kristus toivon ja ilon valoa pimeyden ja vastoinkäymisten keskellä!
Näyttääkö nyt siltä, että Sari Roman-Lagerspetz ei tiedä mistä puhuu. Hän ei näytä ilmeisesti tuntevan koko dynamiikkaa – onko tämä homoagenda mennyt elämän edelle – ja siitä tullut elämää isompi kysymys?
Agenda on saattanut mennä elämän edelle, vaikka eläväisiltä nuo daamit vaikuttavat.
H* kysymys on afrikassa elämän ja kuoleman kysymys. Siksi tuntuu kaksinaamaiselta että toisella kädellä tuetaan AIDS-tapauksia erottelematta ja toisella kädellä opetetaan kansaa niitä vainoamaan.
”Kehitysministeri Haavisto korosti vastauksessaan 6.12., ettei ulkoministeriö hyväksy syrjintää kehitysyhteistyössä.”
Minä niin kovasti odotan sitä päivää kun syrjintää ei hyväksytä missään muussakaan työssä. Emme ole siellä vielä, mutta kiitän näitä loanheiton kohteena olevia naisia siitä, että jaksavat tehdä työtä paremman huomisen puolesta.
Mielestäni sopiva välietappi on se, että syrjintä hoidetaan yksityisellä rahoituksella ja yhteiskunnan rahoilla autetaan hädässä olevia. Tähän suuntaan ministeriö näyttää myös toimintaa ohjaavan.
Hyvä että Haavisto on asialla. Julkinen rahoitus ja tuki pois kaikilta syrjinnän hyväksyviltä toimijoilta.
Ja todellakin on mieletöntä, mitä vastustusta nämä vastuuntuntoiset naiset saavat osakseen.
Hyvä, että tämä asia on uutisissa. Minä otinkin asian esille jo viime viikolla kommentoidessani. Uskon, että KL toimii eettisesti puhtain perustein Etiopiassakin.
http://evl.fi/EVLUutiset.nsf/Documents/13148252CCD24D5DC2257AC90049FAC5?OpenDocument&lang=FI
Taannoin täällä uutisoitiin myös kehitysministerin ”lobbaavan” uskontoa ulkomailla liikkuessaan. Vaikka tuossa taisi olla jotain vitsin poikasta mukana.
16.09.2013 09:27 – Kotimaa Kotimaa
Haavisto vie körttiläisyyttä kehitysmaihin
Kristityt auttavat esimerkiksi prostituoituja, ovat kuitenkin mieltä, että moinen toiminta on syntiä. Jos kleptomaania auttaa, niin pitääkö sitoutua uskomaan, että varastaminen ei ole synti?
Kristityt ovat maailmalla paikkaamassa monia synnin repimiä haavoja. Auttaminen on auttamista. Sopisi Sarin (ja Johannan) mennä mukaan tuohon ihan oikeaan auttamistyöhön, jotta ehkä tietäisivät edes hiukan, mihin ottavat kantaa.
Ei kai manialla fobiaa paranneta??
Se on vaan vähän paha, jos sudet menee ”hoitamaan” homoseksuaalien ”haavoja”.
”Jos kleptomaania auttaa, niin pitääkö sitoutua uskomaan, että varastaminen ei ole synti?”
Uskovaiset lienevat ainoa ihmisryhmä, jolle tämä on jotenkin ongelma tai epäselvää.
Jusu, miten sinä ajattelet? Onko varastaminen synti?
Voiko varasta auttaa, vaikka pitäisikin varastamista syntinä?
Tai voiko murhaajaa auttaa, vaikka käskyissä sanotaan ”Älä tapa” ?
Mielestäni voi auttaa.
Kristityt auttavat syntisiä ihmisiä, koska kristinuskon mukaan me kaikki olemme syntisiä ”Kaikki ovat syntiä tehneet..”
Siksipä krstityt eivät erottelekaan autettavia esim. lähetyskentillä syntisyyden mukaan, sillä jos erottelisivat niin ketään ei voisi auttaa.
Kristityt auttavat kaikkia eri tavoin avun tarpeessa olevia ihmisiä.
Salme, ehkä mun ajatusmaailmaani vastaan sotii eniten se, että minun mielestäni moraali ei ole jotain sellaista, että voin luopua omasta vastuustani ja ulkoistaa sen jonnekin, mitä minun ei tarvitse edes itse ymmärtää.
Minä olen tottunut siihen, että voin omaa järjeäni (joka on jonkun mielestä Jumalan minulle antama) käyttäen miettiä, mikä on oikein ja mikä on väärin. Minulle ”kas varkaus, katsotaanpa sääntökirjasta, ahaa tämähän on synti” tyylinen lähestymistapa moraaliin on todella outo.
Minun on ihan helppo ymmärtää miksi varastaminen on väärin ja pystyn perustelemaan sen avaamatta Raamattua. Mutta koitapa joskus selittää uskonnollisen kontekstin ulkopuolella, miksi on väärin, että kaksi täysi-ikäistä miestä elää keskenään parisuhteessa.
Tuohon kysymykseen en ole koskaan saanut järkevää vastausta enkä oleta koskaan saavanikaan.
Jusu, kiitos vastauksesta.
Homo homini lupus.
Etiopian kohdalla kotimaista syrjintäongelmaa paljon pahempi on siellä, kuten monissa muissa Afrikan maissa esiintyvä homojen ja lesbojen vaino. Länsimaisista lähetysjärjestöistä ainakin Exodus Global Alliance tekee Etiopiassa kysenalaista valistustyötä. Tämä ryhmä vie Afrikkaan aatetta, joka ei enää Amerikassa kelpaa.
Kun monin paikoin homot ja lesbot Etiopiassakin joutuvat pelkäämään henkensä puolesta, kehitysapu tai lähetystyöllä, joka ei sitoudu heidän ihmisoikeuksiensa puolustamiseen ei ole mitään arvoa. Jos pystytetään sairaalota yhtäällä ja yllytetään tappajia toisaalla, rikotaan kaikkia ihmisyyden ja kristinuskon periaatteita vastaan. Minulla ei ole tietoa siitä, miten suomalaiset lähetysjärjestöt toimivat Etiopiassa suhteessa homojen oikeuksiin, mutta tekisi hyvää kuulla varmalta taholta, että esimerkiksi Mekane Yesus-kirkon homovihamielisyydestä on sanouduttu irti.
Puolueettomuus suhtessa ihmisoikeusloukkauksiin on samaa kuin kanssarikollisuus.
On erityisen vastenmielistä kuulla homovihaa puolusteltavan AIDS-epidemialla. Mistä ne AIDS-orvot tulevat? Milloin homot ovat muka alkaneet tehdä lapsia. Homojen syyttäminen AIDSista on samaa luokkaa, kuin juutalaisten syytäminen kaivojen myrkyttämisestä ja lastensyönistä Euroopan pimeillä vuosisadoilla. AIDS leviää heteroseksuaalisten tartuntaketjujen välityksellä paljon yleisemmin. Jos muuten AIDS olisi homojenvihajien todellinen huoli, niin silloin rekisteröidyssä parisuhteessa elävät miehet ja kaikki lesbot pitäisi toivottaa iloiten tervetulleiksi.
Puheena olevien lähetysjärjestöjen olisi hyvä tulla nyt itse esiin ja poistaa nämä huolenaiheet, joita jokaisen ajattelevan ihmisen, oli sitten kristitty tai ei, pitäisi tuntea Etiopian ihmisoikeustilanteen johdosta. Suomessa on ongelma, se on totta, mutta Afrikassa tilanne on sata kertaa pahempi.
Onpa mustavalkoista ajattelua.
Suosittelen, että näin ajattelevat matkustavat Etiopiaan ja tutustuvat itse paikan päällä eri lähetysjärjestöjen työhön ja saavat näin ensikäden tietoa työstä ja olosuhteista, missä työtä tehdään.
Todellisuus on toisenlainen kuin täällä esitetty propaganda.
Jos lähtökohta avustustyössä on se, että ”lapsen oikeudet ovat aikuisten velvollisuuksia”, niin eikö ole aivan yhdentekevää ovatko aikuiset homoja vai heteroita?
Mielestäni Unicefin ainakin U.B.Lindströmin pääsihteerikaudella noudattama periaate, jonka mukaan avunsaajamaiden on avun ehtona sitouduttava YK:n ihmisoikeuksien mukaisen ihmisoikeustilanteensa parantamiseen, on hyvä. Avun sitomista ihmisoikeuksiin vastusti mm. Mauno Koivisto ja niinpä esim. Suomen suurimpiin avustuskohteisiin kuuluneessa Keniassa tuettiin korruptoitunutta ja ihmisoikeuksia rikkovaa yksipuoluejärjestelmää, jonka tuloksena Nairobiin saatiin aikaiseksi maailman suurin slummi.
http://evl.fi/EVLUutiset.nsf/0/4D044CB6EE56BD7BC2257C450048CF1E?opendocument&lang=FI
Hyvä uutinen.
Tuula Hölttä: ”Mielestäni Unicefin ainakin U.B.Lindströmin pääsihteerikaudella noudattama periaate, jonka mukaan avunsaajamaiden on avun ehtona sitouduttava YK:n ihmisoikeuksien mukaisen ihmisoikeustilanteensa parantamiseen, on hyvä”
Puhut viisautta ja sinulla on kokemusta ja näkemystä näistä asioista.
Kiitos Tuula hienosta kommentistasi!
Mielestäni hädässä olevia ihmisiä on autettava huolimatta siitä, onko ko. maa sitoutunut YK:n ihmisoikeuksien mukaisen ihmisoikeustilanteen parantamiseen.
Ne, jotka apua tarvitsevat eivät yleensä ole näistä asioista päättämässä eli mitä eettisiä, moraalisia jne aatteita siinä maassa edustetaan. Koskee erityisesti pieniä lapsia. Heidätkö pitää jättää avutta, kun pomot viis veisaa ihmisoikeuksista?
Kun apu menee paikallisen järjestön/valtion/ties keiden käsiin, niin kriteerit ovat paikallaan, jos ei itse globaali tai muu järjestö itse vie avustuksia suoraan tarvitsijoille.
Juuri näin turvataan avun kohdentuminen tarvitsijoille eikä korruptuneisiin toimijoihin, jotka syöttävät esim. ruoka-avun sotilaallisille voimille. Tää on niin yleistä, ja esim. YK on saanut paljon edistystä aikaan juuri asettamiensa kriteerien kautta.
Ei tietenkään koskaan voida täysin päästä irti korruptiosta/hyväksikäytöstä, mutta siihen pitää pyrkiä.
Jeesus voidaan täysin perustellusti nähdä myös antiikin yhtenä aurinkoallegoriana.
Tarvitse kuin tutustua Golgatha-kertomuksen astronomisiin faktoihin.
Löydän joskus, tuon kaipaamasi samaistumispinnan suhteessa yhteen sanaan : Jeesus. Lanzarotella luolaretkellä opas vei meidät isoon onkaloon ja sanoi sitten, että tässä on hyvä akustiikka. Mitäpä jos yhdessä laulaisimme jonkun laulun. Vaikkapa tämän,
en muista mikä se oli mutta laulun nimessä oli tuo tuttu Vapahtajamme nimi. Niinpä arvasin siitä että meitä on opastamassa uskova henkilö.
Sellaisen samaistumispinnan löytäminen vain tuon yhden nimen perusteella on riemastuttava hetki. Jos se nimi on rakas, niin sen lausuu tietyllä tavalla, josta lämpimän suhteen Vapahtajaan myös voi tunnistaa.